Kun vertailin edellisessä blogissani poliittishallinollista
ja yritysjohtamista, sähköverkkokaupoissa ero paljastuu karuimmillaan. Uutta
2013 voimantullutta verkkolakia valmisteli hallitus, Eduskunnan valiokunnat,
Eduskunta, TEM, energiamarkkinavirasto ja monet muut julkiset tahot. Lausuntoja
pyydettiin ja niitä ilmesisesti myös luettiin. Viisaita päitä oli paljon
kasassa. Oli varma, että haluttiin saada aikaan viisaita päätöksiä,
Tiedettiinhän myrskyjen ja tykkylumien lisääntyvän. Sähköyhtiöt
joutuisivat maksamaan katkoksista tuntuvia korvauksia. Sähkön saannin varmuus
piti turvata. Sekin tiedettiin, että suuri osa verkkoyhtiöistä oli
monopoliasemassa. Sekin oli näkyvissä, että verkot vaativat mittavia investointeja.
Sekin oli näkyvissä, että EM:lla oli liian heikot mahdollisuudet puuttua
verkkohintoihin.
Jos yksityinen yhtiö valtion sijasta oli joutunut tekemään riskillään
verkkojen ylläpitoa, investointeja, sähkön hyvää saatavuutta ja sähkön sähkö
siirtohintoja koskevat päätökset, jotka takaavat asiakkaalle siirtohinnoiltaan edullisen
ja saatavuusvarman sähkön, tulos oli ollut toinen. Yhtiön tulos muodostuisi siirtohinojen
pienuuden ja sähkön saatavuusvarmuuden perusteella.
O n varma, että tällä yhtiöllä olisi ollut älyresursseja
pohtia tilanne niin selväksi ja itse varmaksi sijoituskohteeksi, että nykyisen
kaltaista sotua sähköverkkobisneksessä ei olisi syntynyt,
Kommentit
Lähetä kommentti