Aamuinen keskustelu eduskunnassa kilpailukyvystä (tiedonanto)
toi paljastavasti esiin hallituksen puutteellisen tietoperustan lainsäädännön valmistelussa.
Hallituksen aamun sekoilu oli jatkumoa SSS-kolmikon yleiselle kokemattomuudelle
hallitustyöstä ja erikoisesti se oli osoitus taitamattomuudesta pakkolakikriisissä
vaadittavalle osaamiselle.
Kun asioita ei ole mietitty loppuun asti, tulee
ministeriaitoista sellaisia vastauksia, kuin lomarahojen leikkaus ei koskekaan
pienyrittäjiä. Koskene sillä, jos työsopimuksessa ei ole mainittu
lomarahoja, niin uusi laki edellyttäisi silloin lomarahaa, josta leikataan.
Edellä mainittu on vain yksi esimerkki höntyilystä.
Kokonaisuudessaan hallituksen työtä leimaavat kierät ja sanellut tavoitteet ja
aikataulut, hätäiset leikkaukset ja niiden peittely kärkihankkeilla,
vakuuttelut päättäväisyydestä, muutokset jo päätettyyn, peitellyt uhkailut ja
vähemmällä enemmän-hokemat. Siis kiihdyttelyä, jarruttelua, sattumanvaraisen sirpaletiedon
noukkimista, uusia linjauksia, jne.
Yksi syy löperöön valmistellun saattaa olla kesällä 17.6. hallituksen
ottama kolmen valtiosihteerin käytäntö. Sen mukaan kullakin hallituspuolueella
on apunaan omat valtiosihteerinsä säädösten valmistelussa Paula Lehtomäen
toimiessa pääministerin valtiosihteerinä.
Aiemmin jokaisella ministerillä oli oma valtiosihteerinsä
valmistellun vallan näin hajatuessa ”sirpaleiksi” ministeriöihin ja toisaalta
vallan keskittyessä tällöin valtioneuvoston kansliaan ja
valtiovarinministeriöön.
Nyt kolme vaikutusvaltaista valtiosihteeriä voivat vetää
omia lukujaan lainsäädännön valmistelun pohjaksi. Tästä voi olla hyvänä
esimerkkinä hatarat tiedot sairauspäivän karenssin vaikutuksista. Ei ihme, jos
tällöin konseptit sekoavat.
Kommentit
Lähetä kommentti