Sipilästä tulee mielleyhtymä, että jos yksi vastustaja on
ollut heikko, niin muutkin vastustajat ovat heikkoja. Muiden muassa työoikeuden
professori Tiitisen mukaan hallitus on joutunut ennennäkemättömälle törmäyskurssille
palkansaajajärjestöjen kanssa.
Ehkä kuitenkin suurin syy ay-väen aliarviointiin ovat Sipilän,
Stubbin ja Soinin kokemattomuus käytännön neuvotteluista, työskentelytavoista
ja-kulttuurista ay-siiven kanssa. Onhan se melko epäammattimaista sanelutavoittein
yrittää ensin viikossa ja myöhemmin kolmen kuukauden päästä kahdessa viikossa saada
aikaan yhteiskuntasopimusta.
Ammattiliitot ovat jyrähtäneet. Suomen Poliisijärjestöjen
Liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen kuittasi Sipilälle tämän todetessa hylätystä
yhteiskuntasopimuksesta, että sitä saa mitä tilaa. Niin saa. Lakko on tulossa, jyrisi
Suhonen.
Sipilällä ei ole käytännössä yhtään kokemusta tulosta
tuottavista neuvotteluista ay-kentän kanssa valtakunnan tasolla. Päinvastoin hän
on vielä yritystoiminnan suoraviivaisuuden ja käskyvallan sokaistuksessa. Stubbin
eduksi on sanottava, että hän on lopettanut pitämästä koko valtakuntaa näyttämönään
ja karsinut twiittailujaan. Tämä ei tee hänestä vielä työmarkkinaneuvottelijaa.
Soini lähinnä seurailee vierestä, mitä tapahtuu.
Työehtojen supistuspaketin arvoidut muutaman kymmenen
tuhannen uudet työpaikat ovat todella täyttä arvailua. Miten julkisen sektorin työehtojen
heikennykset lisäävät hintakilpailukykyä? Teoriassa julkisen velanoton tarve pienenee
paketin ansiosta, mutta kun saman aikaisesti yritysten sosiaaliturvamaksuja pienennetään
vajaa kaksi prosenttiyksikköä, velanotan tarve kasvaa 830 miljoonaa euroa.
Kokonaisuudessaan paketin työllisyys- ja kilpailukykyvaikutukset ovat hämärän
peitossa.
Paljon järkevämpää ja vaikutuksiltaan ennustettavampaa hallitukselta
olisi ollut päästä yhteiskuntasopimukseen aidosti neuvotellen. Esimerkiksi
0-palkan korotuksilla neljän vuoden vuoden aikana olisi saatu suhteellista hintakilpailukykyä
nostettua verrokkimaihin nähden 6-7 prosenttia.
Kommentit
Lähetä kommentti