Vankilajohtajien neuvottelupäivät
oli korvaamaton foorumi saada uusia näkökulmia vankiloiden johtamiseen, tiedottaa
asioista monensuuntaisesti, saada palautetta ja keskustella ajankohtaisista asioista
tai jopa yksittäisen vangin sijoittamisesta. Johtajien koulutuspohja vaihteli kansakoulusta,
sosionomiin, notaariin ja varatuomariin. Parhaat puheenvuorot kuultiin kansakoulupohjalta
johtajiksi nousseilta, vankilassa pitkään karaistuneilta miehiltä, jotka sanoivat
mitä ajattelivat. Ministerin vastaanotto Smolnassa kruunasi päivät. Asemani nousi
heidän silmissään ministeriön nimittäessä minut vankeinhoidon koulutuskeskuksen
johtokuntaan, joka päätti myös vartijakurssien oppilasvalinnoista. Tosi asiassa
johtokunnalla ei juuri valtaa ollut, sillä Koojii istui sen puheenjohtajana ja tämän
jälkeen ylijohtajana päättäessä koulutuskeskuksen asioista.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti