Työtehtäviini kuului päättää
vankeja ja heidän vankitietojaan hyväksikäyttävien tutkimuslupien
myöntämisestä. Tästä syytä pöydälleni ilmestyi Helsingin läänin vankilasta
postilähetys, joka sisälsi vankilan sosiaalista elämää koskevan tutkimuksen
käsikirjoituksen. Se oli tehty osallistuvalla tutkimusmenetelmällä, jossa
tutkija itse oli ollut mukana vankilan arkielämässä ja tehnyt siitä havaintoja
ja muistiinpanoja. Tekijä oli joku siviilipalvelusmies Lillrank. Tällaiset
käsikirjoitukset harvoin herättivät mielenkiintoani, mutta nyt kiinnostuin
aiheesta. Soittaessani Paul Lillrankille hän oli hämillään ja suostui siihen,
että tutkimus julkaistaan Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisusarjassa. Sitä
käytettiin vankeinhoidon koulutuksessa oppikirjana. Myöhemmin Lillrank toimi
muiden muassa vierailevana professorina sekä Tokiossa että Pariisissa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti