Sipilän hallituksella on 26 kärkihanketta. Suurin osa niistä
on sellaisia, että soisi niiden toteutuvan, sillä Suomi on saatava nousuun.
Arvioitaessa kärkihankkeiden toteuttamisen vaikeutta ja
haasteellisuutta kannattaa jättää tarkastelun ulkopuolelle ne hankkeet, joissa kyse on
lähinnä rahan jakamisesta, leikkaamisesta ja yksittäisten verolakien
muuttamisesta. Nämä ovat melko
rutiininomaisia tehtäviä. Koulutuksen ja
tutkimuksen miljardien eurojen leikkauksista on enää turha räkyttää.
Sen sijaan siihen mitä hallitus on päättänyt tehdä
digitalisaatiossa, toimintatapojen modernisoinnissa, normien purussa,
aluehallinnossa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa, pitää kiinnittää
huomiota hallituksen itsensä ja median.
Nämä uudistukset vaativat päteviä johtajia, kokonaisuuksien
ymmärtämistä, vahvaa substanssiosaamista ja koordinaatiota sekä ymmärrystä siitä,
miten kokonaisuuksia johdetaan.
Tämä vaade ei siis kohdistu yhteen tai kahteen hankkeeseen,
vaan johtamis- ja asiantuntemusvaade kohdistuvat 18 uuden maakunnan ja 15 sote-alueen
luontiin ja näiden jokaiseen osahankkeeseen. Se kohdistuu rahoituksen, verotuksen
ja valtionosuus- ja äänestysjärjestelmän
sekä eri alueiden yhteensopivien ict-järjestelmien kehittämiseen sekä kymmenien
miljardiluokan taseiden uudelleen järjestelyihin. Monet uudistukset, esimerkiksi soten rahoitus
ja maakuntavaalit, joutuvat peruslakivaliokunnan asiantuntijoiden puntarointiin
ja jo armoille, jolloin lopputulosta on vaikeaa tietää.
On käymässä aivan, kuin eräät asiantuntijat varoittelivat: keskeisiltä
kärkihankkeilta karkaa fokus. Kun
maakuntauudistukseen lisätään jatkuvasti uusia palikoita, kuten Tekesin alueellistaminen
ja kuntien roolin uudistaminen työllistämisessä, fokus vain etääntyy entisestään
horisonttiin. Tilanne vain pahenee, kun jotkut ovat koko TEM:ä jalkauttamassa
maakuntiin.
Otetaan pieni esimerkki. Siihen kelpaa digitalisaatio ja opetus. Hallitus aikoo
panostaa osaamiseen ja koulutukseen 300
miljoonaa euroa, mm. perusopetuksen ja sen ympäristön digitalisointiin.
Sipilä on aivan oikein todennut, että opetuksen pitää kohdata digitaalisen
maailman toimintamallit.
Kehittämispäällikkö Pauli Kartano valtiovarainministeriöstä
toteaa 31.3.2015 Yle uutisissa, että Suomessa
otetaan käyttöön vuoden 2015 aikana kansallinen sähköisten palvelujen väylä,
jolloin se yhdistää eri viranomaisten tietojärjestelmät. Kartanon mukaan Suomessa
käyttöön otettava väylä on samanlainen kuin Virossa jo kymmenen vuotta käytössä
ollut palveluväylä, X-Road. Hänen mukaansa palveluväylä helpottaa kansalaisten pääsyä valtion ja kuntien sähköisiin
asiointipalveluihin. Kartanoa
huomauttaa, että vuoden 2015 aikana ratkaistaan myös se, millaisilla välineillä
e-palveluita Suomessa pääsee käyttämään.(http://yle.fi/uutiset/suomi_ottaa_mallia_e-virosta__sahkoisten_palvelujen_vayla_valmistuu_ensi_vuonna/7701635
Koska
julkisuudessa ei ole näkynyt, että kehittämispäällikkö Kartanon kuvaamalla
tiellä olisi edetty paljoakaan, ihmetyttää, miten Sipilän julkisen sektorin digitalisaatio
voi edetä hallituksen aikataulussa. Kun otetaan huomioon, että Suomi on päättänyt
kilpailuttaa tunnistautumispalvelut, aikataulut tulevat yhä haasteellisimmiksi.
Me kamppailemme todella tärkeissä tunnistautumisasioissa, jotka ovat kuitenkin
alkeisasioita digitaalisissa palveluissa. Kun vielä otetaan huomioon, että
Suomi on kehittänyt 20 tunnistautumista pääsemättä tämän pidemmälle, pitää olla
erittäin huolissaan.
Hallitusohjelmassa työvälineiden toimintatapojen uudistamiseen ja normien purkuun panostetaan 100 miljoonaa
euroa. Tässä pitää huomata, että normien purki todella edellyttää uusia työtapoja,
mutta suurimmalta soin se on sellaista lainsäädäntötyötä, jolla asiat tehdään
yksinkertaisemmiksi. Se on raakaa työtä.
Kommentit
Lähetä kommentti