On oikein luottaa omiin kykyihinsä
ja pistää lapio syvälle maahan. Tällä tavoin on moni pärjännyt elämässään.
Tilanne Euroopassa on kuitenkin
muuttumassa niin työttömäksi ja eksyksissä olemiseksi, ettei pelkällä pärjäämisen
eetoksella kukaan voi turvata hyvää elämää. Pelkkään kovaan työhön luottamisessa
voi piilläkin epäonnistumisriski.
Opiskelu on tarjonnut suomalaisille
korvaamattoman keinon sosiaaliseen nousuun. Maksutonta opiskelujärjestelmää
korkeakouluineen ja peruskoulu ovat luoneet yhteiskuntaa eheyttäviä elementtejä
ja yhteisöllistä koheesiota.
Riippuu hyvin paljon vanhempien taustoista,
kuinka aktiivisia he ovat vaikuttamaan yläkouluvalintaan. Kussakin kunnassa on
kaksi tasoa, jotka vaikuttavat ratkaisuun: virallinen taso erilaisine opetuksen
painotuksineen eri kouluissa ja epävirallinen taso, joka käytännössä määrittää
oppilaaksi oton kriteerit.
Satu Koivuhovi (2013) on jakanut
valintamahdollisuudet nelikenttään kouluiksi: painotettu opetus, ei painotettu
opetus, lähin koulu ja kaukaisempi koulu.
Hänen mukaansa äidin koulutustaso
näyttää olevan merkittävä tekijä kouluvalinnassa. Vähän yleistäen: mitä kouluttautuneimpia
vanhemmat ovat, sitä taitavampia he ovat käyttämään valintamahdollisuuksia ja
sitä suuremman merkityksen saa paintoettu koulu. Näillä vanhemmilla koululutus voi
olla koko perheen projekti. Riskiryhmään kuuluvat ei painotettua ja kaukaisempaa
koulua käyvät.
Vaikka työtä ei näytä olevan tarjolla
ja joku opiskelee tässä tilanteessa niin, että tekee mielii välillä tyhjentää pääkoppa,
opiskelu kannattaa. Tällä tavoin voi muodostaa omasta itsestään aikakin
mittatikun, johon verrata, mitä ympärillä tapahtuu. Muutoin saattaa vaeltaa
eksyksissä.
Opiskeleminen on nähtävä tiedon
hankintana ja tiedon osaaminen välineenä, että osaa jatkaa eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti