Lähes koko syksyn tuuli pitkin Esplanadia mereltä päin. Ihmiset
kääriytyivät vaatteisiinsa näyttäen irti päässeiltä uhrejaan etsiviltä kummituksilta.
Isä haudattiin vaimonsa
viereen Malmin hautausmaalle. Lukiessani myöhemmin isän mökkipäiväkirjat
ratkaisu oli oikea, sillä isä olisi päässyt sotaveteraanina viimeiseen lepoonsa
Hietaniemen sankarihautausmaalle.
Lyhyestä hautajaispuheestani
tuli kuin sisäisen pakon sanelema puhe komppanian päällikölle. Vähäiset hautajaisvieraat
eivät sitä paheksuneet, ja pappi lähti heti pois juotuaan kahvit, mutta loi
minuun närkästynen katseen pannessaan salin oven kiinni.
Parin viikon päästä naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta
ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä. Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten.
Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän
näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan. Tietämättä, mitä meidän
piti tehdä, hän osoitti yhtä leveällä pöydäntapaisella hyllyllä olevaa uurnaa ja
kehotti niin käskevästi kuin pieni määrä kohteliaisuutta salli nostamaan sen kärryn
päälle.
Mies lähti vetämään saattuetta pitkin hautausmaan lumista käytävää,
jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi
minulle toiselta puolen lavaa käskien vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu.
Vahtimestari jatkoi
ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen
käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli
puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.
Tuli kolmas luminen talvi peräkkäin. Kun sen talven
viimeiset äkäiset länsipyryt oivat menneet ja aurinko jo kajasti etelästä,
syntyi heleänä helmikuuna 2012 Emil Huttunen, Petterin ja Johannan vankka poika.
Seuraavan loppukevään yhtenä kirkkaana päivänä syntyi Emilille sinisilmäinen
sisko Erin.
Konsultin mustelmat, Pekka Huttunen, 2012
Kommentit
Lähetä kommentti