Ministeri Stubbin ja puheenjohtaja Haglundin vaatimuksessa
Suomen liittymisestä natoon voidaan nähdä pientä kypsymättömyyttä ja malttamattomuutta
maailman tilanteeseen, vaikka kummallakin on koulutusta ja jossain määrin kokemusta
maailmanpolitiikasta. Kummankaan omakohtaisuus Suomen sodista ei ehtynyt
karttua. Toisaalta omakohtaisuus ei tietenkään
ole aina mahdollista, mutta joskus se on kuitenkin välttämätöntä.
On koko maailma yhteisölle ja Euroopalle hedelmällistä, että
presidentti Niinistö jatkaa vuoropuhelua Putinin kanssa. Viimeisimmästä tapaamisesta
sai vahvasti sen vaikutelman, että Putin ei luovu valitsemastaan tiestä
Ukrainan painostamiseksi pääsemästä nousemaan poliittisesti ja taloudellisesti
jaloilleen ja normaalin kehittyvän valtion uralle. Tämä saattaa riittää muutamaksi
vuodeksi Putinille.
Suomen kannalta merkittävä Putinin lausunto oli, että jos
Suomi liittyy natoon, Venäjä tulee vastaamaan riittävällä voimalla. Suomen
natointoilijoiden tulisi kuvitella, miltä tilanne silloin Suomen 1200 kilometriä
pitkällä rajalla näyttää ja tuntuu, kun Venäjä täplittä uusimmalla sotakalustollaan
rajaa.
Ei kannata heittäytyä kyyniseksi. Mutta jotenkin näyttää
siltä, että ne, joilla on suurimmat taloudelliset menetysuhat Suomen ajautuessa
pahaan kriisin, puhuvat lämpimimmin natoon liittymisen puolesta.
Kommentit
Lähetä kommentti