2110. Miksi valtio tukee 100:lla milj €:lla tuottamatonta organisaatiota, joka kampittaa demokratiaa

     Kokonaisuudessaan urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).
     Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.
     Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyksiköitä, joiden arvonlisää ei voi mitata ja eikä vaikutuksia arvioida. Sillä, saavuttako Suomi yhtään, yhden tai kymmen mitalia arvokisoissa, ei ole mitään vaikutusta btk:n ja eikä kansan liikkumiseen ja hyvinvointiin.
     Paljon vaikuttavampia tekijöitä ovat mm alkoholin kulutuksen vähentäminen ja koko kansan liikunnan edistäminen.  Edellinen on lähinnä eduskunnan ja jälkimmäinen kuntien perheiden koulujen ja kuntien käsissä. Niin kuin Lehtonen toteaa, olympiakomitean jne urheilutahojen keppihevosperusteluna aina on ja tulee olemaan, että urheilu edistää kansaterveyttä. Se on yhtä puppua, että kun kuu on lähimpänä maata, ihminen painaa vähiten. Tämä on totta, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä kuun vetovoima pystytään todistamaan, mutta urheilun ympärille ja sisään rakenneltuja organisaatiohäkkyröitä ei voi muuta kuin ihmetellä.
     Pitää myös huomata, että urheilun tukirahoin pidetään yllä kaavoitukseen merkittävästi vaikuttavia piiloverkostoja heittelemään kapuloita demokraattiseen päätöksenteon rattaisiin. Mm Tampereen ja Helsingin kaavamuutokset osittavat tämän. Valtiolta onkin kovin avokätistä rahoittaa piilo-organisaatioita, jotka kampittavat julkissektorin perustuslaillista päätöksentekoa.
     Sotkun selvittämiseen ei ole muuta keinoa kuin valtion tuen lakkauttaminen ja katsoa mitä tapahtuu. Jos urheiluopistot, kiinteistöt ja vääjäämättä syntyvät konkurssispesät myydään, valtio voi sen jälkeen harkita mitä tekee.
Lähtökohtana tulee olla, että jos joku osoittautuu lupaavaksi urheilijaksi, häntä ja valmentajaa tuetaan. On huomattava, että kun urheilija on lupaava, hänellä on valtava motivaatio ja synnynnäisiä kykyjä. Näihin olympiakomitea ei voi vaikuttaa mitenkään. Kun näitä tapauksia on useita, katsotaan mitä tuki-infraa tarvitaan. Näin edetään ja luodaan vain tarvittavat tukiorganisaatiot ja kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Ministeriön alainen yksikkö voi toimia olympiakomiteana.
    Tämä on ainut ratkaisu, koska isännättömin rahoin ja epämääräisin tavoittein sekä sisäsiittoisesti toimivaa organisaatiorypästä, ei voida muuten uusia. Kokemus on osoittanut tämän satoja kertoja.
     Uudelleen luontiin ei tarvita kuin poliittinen yhteisymmärrys, samankaltainen kuin päätös taitetun eläkeindeksi säilyttäminen. Siitä ei saa edes puhua. 

2110. Toyotan veriset jäljet

     Japanilaiset olivat toisessa maailmansodassa häviäjä osapuoli, jonka vaati taistelemista loppuun saakka. Kamikaze itsemurhalentäjät, jotka ohjasivat varmaan kuolemaan vihollisen laivojen kylkeen pommeilla lastatun lentokoneensa, on karu esimerkki kunniasta.  Okinawan saarten  korkeilta kalloilta mereen hyppäävät osoittivat siviilien suhtautumista häviön sen koittaessa.
     Lännen kokemukset japanilaisten julmista taistelutavoista ja kunniasta loppuun asti taistelemisesta johtivat siihen, että rauhan ehdot olivat ankarat. Antautumisehdoissa määrättiin, että maassa piti olla käytössä demokraattinen poliittinen järjestelmä ja aluksi se oli Yhdysvaltojen valvonnassa eikä japanilaisten sallittu osallistua sotaan missään muodossa omassa maassaan eikä ulkomailla. Omaa armeijaa ei sallittu.
     Japanin teollisia tuotteita ei pidetty missään arvossa 1950-luvun loppuun asti. Puhuttiin vain idän leluista.
     Japani kuitenkin oivalsi tunnettavuuden hyväksi käytön eräissä tuotteissaan. Heillä oli ollut lähinnä merisodassa amiraalitason sotasankareita, jota olivat koko maailman tiedossa ja joita eräissä piireissä arvostettiin suuresti. Tällaisia henkilöitä olivat mm. Honda, Toyota, Suzuki ja Mitsubishi. Niinpä pikkuhiljaa laadun kehittymisen myötä tämän nimisistä autoista tuli myös maailmanmerkkejä.
     Saksa ei käyttänyt samankaltaista tilannetta hyväkseen. Olisihan heillä ollut mm Rommel, Guderian, Manstein ja Speer. Rommel, aavikon kettu olisi kelvannut varsin hyvin maasturin merkiksi, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin panssarikenraali Guderian, joka oli tankkeineen jo Moskovan porteilla 1941. Mansteinin johtamiskoulu olisi peitonnut mennen tullen kaikki MIT-professorit ja puolet taivasta peittävän valakunnan salin suunnittelijan Speerin arkkitehtitoimisto olisi nimellään äimistyttänyt koko arkkitehtikunnan.
     Näistä neljästä saksalaisesta Speer olisi selvästi syyllisin sotarikoksiin istuen Spandaun vankilassa 20 vuotta. Syyllisyys sotarikoksiin oli tietenkin seikka, joka ehdottomasti esti mainittuja henkilöiden käyttämisen tuotemerkkinä.
     Kyllä amerikkalaisilla, briteillä ja jopa ranskalaisilla oli sotasankarinsa, mutta he eivät nousseet japanilaisten kaltaiseen kuuluisuuteen. Tämä johtui lähinnä USA:n  häpeällisestä tappiosta Pearl Harborissa japanilaisille joulukuussa 1941 sekä siitä seuranneesta ratkaisevan tärkeästä taistelusta Tyynen Meren herruudesta, joka sai valtavasti huomiota lännessä, etenkin Yhdysvaloissa.

2109. Kukaan ei kehtaa kysyä tieteeltä, miten sillä menee

     Hyvinpä hyvinkin, sanoisi avaruustiede ja viittaisi uusiin iäisyyksien takaisiin löydöksiinsä. Painovoima vain panee hanttiin, jota pimeä energia vastustaa, mutta ei riitä selittämää maailmankaikkeuden jatkuvaa laajentumista. Kokeita ei juuri voida tehdä kun puna siirtymällä. Ei hyvältä näytä.
     Lääketiede nostaisi esiin henkilökohtaisen parantamisopit, joissa molekyylitasolla itse kukin voi tulevaisuudessa etsiä riskejään ja parantaa tautejaan. Tämän alan innokkaimmilla on jo 48 eri indikaattoria yötä päivää tikittämässä. Tämä siksi että perimän selvittämien tuotti vain valtavan määrän levälleen jäänyttä dataa. Se piti hylätä. Lääketiede kepittää kuitenkin taloustieteen, koska medisiinareilla on käytettävissään halvin ja tehokkain konsti, lumelääke.
     Taloustiede on muutoinkin pahassa jamassa, koska sen perusyksikkö ihminen ei käyttäydykään rationaalisesti. Hänhän hyppi asiasta ja pankista toiseen. Pankit ovat sidoksissa tosiinsa ja FED ja EKP vuoron perään iskevät uutta latia pöytään tuhansien miljardien vauhdilla. On selvää, että järjestelmää järkkyy sisältä käsin eikä ulkopuolisien iskuista. Pahin on kuitenkin bkt-käsite. Se on ikään kuin historian hämyssä jäänyt sattumalta voimaan kuvaamaan kokonaisuutta, josta puuttuu ainakin puolet: henkinen hyvinvointi ja luontotekijät.
     Kaiken lisäksi talousoppineiden tonteille ovat voimakkaasti pyrkimässä henkilökohtaisen lääketieteen tohtorit, joilla on reseptit juuri minun ja sinun vaivoihin. He perustavat yrityksiä tuottamaan pelastusta kullekin yksilöllisesti. USA:ssa tämä on jo valtavirtausta.

2108. Seuranpito henkilön kanssa, joka ei ole lukenut yhtään romaania

     Totta kai se onnistuu normaalilta henkilöltä, etenkin jos tavataan harvoin. Ja onnistuu se, vaikka oltaisiin päivittäin tekemisissä. 
     Mutta kyllä keskusteluun tulee tiettyjä sävyjä, jos vuosikymmeniä pääsee tai joutuu pitämään seuraa henkilölle, jolla ei ole romaanien tuomaa mielikuvitusta rikastuttavaa ja erilaisia näkökulmia antavaa ajatusmaailmaa, fiktio voi tarkempaa kuin fakta. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö keskustelut ja väittelyt vain kokemuksiinsa luottavien ja median kautta tietonsa saaneiden kanssa olisi mielenkiintoisia sekä omia kykyjä koettelevia.
     Keskusteluja voivat haitata toisen osapuolen käsitysten vaihtoehdottomuus ja jonkin asteinen ehdottomuus sekä historiallisten näkökulmien mitätön vaikutus keskustelun sisältöön. Tämä voi veistää koko väittelyn.
Vaihtoehdottomuuteen voi joku sanoa, että siinähän riittää lisä keskusteltavaa, kun itse tuot vaihtoehtoja. Valitettavasti tämä saattaa vain jumittaa tilannetta, koska toinen vain auraa lisätiedon sivuun ja toistaa vähän muunnellen jo esittämäänsä. Tällöin keskustelussa ei päästä eteen päin puhumattakaan, että niistä tulisi jommallekummalle jotain uutta tai peräti luovaa.
     Kolmas epäkohta on, että tämä toinen tyyppi alkaa puhua muutaman sanan vaihdon jälkeen samoja vanhoja asioita, joita on saatettu jauhaa vuosikymmeniä. Yleensä ne liittyvät hänen työhönsä. Tämä tuo harvoin lisäarvoa tilanteeseen. Vastapuoli voi kyllä pyrkiä vaihtamaan aihetta, mutta se yleensä keskustelu hyytyy toisen kyllästymiseen vastapuolen työhistorian yksityiskohtiin palatakseen johonkin vanhaan juttuun.
     Neljäs epäkohta näyttää olevan, että yhden kirjan ihminen on yleensä itsekeskeinen. Hän jaksaa kuunnella vain kohtuullisen ajan, vähän vaivautuneesti, mutta hetken päästä keskeyttää omalla jutullaan, joka ei mitenkään liity aiempaan. Hän näyttää olevan se, joka määrä mistä keskustellaan.
     NViides vaaran paikka on, että itse on juuri tällainen henkilö.

2107. Eduskunnan kyselytuntiin lisää rotia

     Tänään kyselytunnin ensimmäinen kysymys oli: ”Mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä toisen asteen oppikirjojen hintojen alentamiseksi”. Sen käsittely yhdistettynä aiempiin kokemuksiin kyselytunneista osoittivat koko järjestelmän karu tilan.
     Keskustelun tasoa voidaan kohottaa vaatimalla kysyjältä selvää kysymystä. Nyt kysymys kyllä useimmiten sisältyy puheenvuoroon, mutta kysyjä ei malta olla jättämättä sitä viimeiseksi lyhyeksi kysymyslauseeksi, vaan päättää puheensa jollain tosiarvoiselta pitkällä lauseella. Tällöin kuulijan ote asiaan herpaantuu ja vastaaja saa turhaan miettimisaikaa vastaukseensa.
     Puhemies ei saisi sallia vastausta, jossa ei vastata kysymykseen lainkaan, vaan aina vaatia kysymykseen vastausta, olkoon vastaus sitten mikä tahansa.
PS. Kukaan ei ihmetellyt, miksi oppikirjat muuttuvat joka vuosi, sillä ei eri aineet sentään niin nopeasti edisty, ettei vuoden takainen tieto kelpaa. Kustantajat painavat, oppilaat kustantavat, vai pitäisikö olla tosin päin.

2106. Politiikan ja avaruuden samankaltaisuudet

     Joku voi todeta, ettei näillä ole muuta yhteistä kuin. että molemmat sijaitsevat universumissa. Tämä lausahdus on liian yleistä eikä johda mihinkään.
     Avaruus rakentuu pimeän aineen varaan. Sitä on kaikkialla ja se menee huomaamatta jokaisen ihmisen läpi olipa hän ulkona tai kellarissa. Poliittiset puheet ovat pimeän aineen kaltaista. Sitä tulee päivän joka hetki ruudusta menipä kesämökille tai markettiin.  Se saa galaksit käyttäytymään ulkopuolisin silmin omituisesti, esimerkiksi kiertämään jotain, joka on, muttei näy. Sama koskee poliittisissa puheita.
     Se ei kuitenkaan vedä vertoja politiikan taustasäteilylle, mikä avaruudessa on vaaratonta. mutta politiikan taustasäteily on vaarallista. Politiikassa se voi työntää keskinkertaisen toverin opetuskeskuksen päälliköksi ilman mitään pätevyyttä. Krista Kiuru hyödynsi tätä ilmiötä taitavasti pannessaan toverinsa oppineiden opettajaksi.  Ympäristöministeri Tiilikainen ministeri hyödynsi ilmaista taustasäteilyä vielä rivakammin hakeutuessaan ensin eroon pätevästä johtajasta palkkaamalla tilalle opiskelukaverinsa.
     Kaikkein pahimmallaan, suorastaan rötöstellen politiikan pimeä aine esiintyy ennen vaaleja, jolloin se tukeutuu lähes väkisin valitusta kansasta valittujen vaalikassoihin. Se on silloin kuin mannana taivaasta valittujen äänestäjien päälle saaden ne äänestämään olematonta biotaloutta.
     Poliittinen pimeä energia on pahinta eikä sitä voi verratakaan pimeään energiaan avaruudessa, jossa se kiihdyttää laajenemista, tilaahan siellä on. Politiikassa molekyylien suuresta määrästä johtuen pimeän energian kiihdyttävä vaikutus on valtava. Erityisesti se näkyy poliittisten etujen jakamisessa saman yhdisteen (alkuaineen) jäsenille. Pimeä energia saa jopa vanhan miehen aivokapasiteetin Floridassa sellaisiin mittoihin, että hän alkaa tutkia polttavassa helteessä laajenevien työmarkkinoiden toimintaa. Kansanedustajien ja EU-parlamentaarikkojen kulukorvaus ja eduissa pimeän energian voima on vienyt tajun tavallisilta kansalaisilta.
     Se että avaruus on uusimman tiedon mukaan sellaisten yliavaruuksien joukko, joista muutamat eivät ole vielä syntyneetkään, vastaa täysin politiikkojen äärellistä jakaantumista. Se on vähän yllättävää, ensikertaa ajatellessa. Mutta tarkemmin ajatellen se on loogista, sillä poliitikon ura usein periytyy, mistä Paasiot ja  Harkimot ovat hyvin kyvykkäinä esimerkkiä puhumattakaan Aaltosista, joista yksi jäsen on jo demareiden puoluesihteerinä.  Tähän jos mihin sopi sanonta: ”Ei mitään uutta auringon alla”,  Anteeksi.  galaksien alla.

2105. Poliittiset virkanimitykset ja korruptio

    Helsingin Sanomat analysoi valaisevasti poliittisia virkanimityksiä prosessina ja keitä on viimeaikoina nimitetty korkeisiin virkoihin. Lehti ihmettelee Suomen tapaa ohittaa pätevin mm SP:n pääjohtajan viran ja sen johtokunnan jäsenten täytössä. Analyysi päättyy lauseeseen. ”Kaikkien johtoon on viime vuosina tehty nimityksiä, joissa pätevä vaikuttaa voittaneen pätevimmän”(http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005360422.html).
     Tähän ilmaisuun ei voi valitettavasti täysin yhtyä henkilö, joka on sisältä seurannut virkojen täyttöä ja on ollut poliittisten nimitysten ja nimitettyjen kanssa päivittäin tekemisessä. On lukuisia esimerkkejä, jossa poliittisesti valittu on pätemätön virkaan eikä hän ole osoittanut myöhemminkään erityisiä kehittymisen merkkejä.
    On tapauksia, joissa virkaan nimitetyn pääjohtajan avuksi valtiovarainministeriö on määrännyt asiantuntijan auttamaan pääjohtajaa sotkujen selvittelyssä. Kun ne selvitetty, asiantuntija saa mennä ja pääjohtaja saa vuoden kehittäjän palkinnon. Suuri ongelma onkin, kun julkishallinnon virkoihin ei taritse valita pätevintä, vaan muodolliset pätevyysvaatimukset täyttävä. Tämä vie myös pohjaa valitsematta jääneiden pätevien työmotivaatiolta. Kun työtekijät ovat vähitellen tottuneet tällaiseen hallintoon, se on erittäin vaarallista, koska se saattaa edistää adaptoitumista korruptiiviseen hallintoon.
     Osastopäällikkö ja apulaisosastopäällikkö ovat tunnettuja virkanimikkeitä ministeriöissä, toinen kuuluu toiselle ja toinen toiselle valtapuolueelle. Tämä ei tietenkään ole paras tapa hoitaa asioita. Se vie uskottavuutta ministereiden vaatimuksilta tehosta toimeenpanoa.
     Joskus poliittisesti valittua henkilöä voidaan alkaa pitää ministeriön tai viraston sisällä niin vaikutusvaltaisena, että se voi johtaa joidenkin henkilöiden omituiseen käyttäytymiseen, esim kahvipöydässä, vaikka loppujen lopuksi ns poliittisella henkilöllä ei ole yhtään enemmän valtaa kuin muillakaan.  Variaatioita on lukemattomia ja ne saatavat johtaa hyvin omituiseen organisaatiokulttuureihin.
     Ei ole kauaa, kun ministeriöön poliittisesti valittu henkilö ilman tilintarkastajapätevyyttä toimi ministeriön toimialaan kuuluvan säätiön tilintarkastajana. Tilintarkastus ei huomannut säätiön laittomia menettelyjä.
     Henkilökunta tietää varsin hyvin, kuka jää milloinkin eläkkeelle ja minkä puolueen reviirin, mikin merkittävä virkapaikka kuuluu. Viran auettua tämä on saattanut johtaa hupaisiin tilanteisiin virkaan haluavan henkilön liittyessä ennen nimitystä siihen puolueeseen, josta katsoo olevan etua virantäytössä, useimmiten ilman tulosta. Turhautumien on molemminpuolista.
     Kaiken kaikkeaan on sanottava, että alemman tason poliittiset nimitykset ovat vähentyneet ja jos henkilö on pätevä, hän voi porata hallinnossa aivan kohtuullisen uran.