Sivut

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

2194. EU Turkin Erdoganin armoilla


     On vaikeaa löytää faktaa, mikä merkitys Neuvostoliiton romahtamisella 1991oli Maastrichtin sopimuksen syntymiselle. Siitä kansa ei päässyt äänestämään. Joka tapauksessa silloin tiedettiin, että EU:un tulee kirjava ja nälkäinen joukko maita, joita ei laveasti ottaen yhdistä muu kuin länsimaisen demokratian idea.
     EU on takonut 24 vuotta direktiivejä ja Brysselissä herroista on tullut kansan keskuudessa jonkinlaisia pelimanni-ihmisiä, joista ei saa selvää kenen asialle he kulloinkin ovat. Todellisuudessa, jos työn ottaa tosissaan, se on kovaa raatamista. Kansan luottamus EU-parlamenttiin ja komissioon kuitenkin rapisee. EU:n valtakoneisto ja eliitti ei tietenkään luovuta, vaan asemistaan kiinni pitäen se yrittää luovia koneisto systeemiä. Mutta shokkihoitoa voi tulla.
     EU-taivas näyttää synkältä.  Se, että EU joutuu pakolaiskysymyksessään turvautumaan Erdoganin Turkkiin, muistuttaa viimeisen rannan avun huutoja. Mies, joka haluaa kieltää maan naisilta ehkäisyn, kertoo kuinka epätoivoinen EU on pakolaisongelmassaan.  Ennen syksyä Eurooppaan tulee satoja tuhansia pakolaisia Lähi-idän sekavan tilanteen takia.
     Turksista länteen pitkin Välimeren pohjoisrantaa EU:n etelä raja on muuttunut aavemaisen Arabi Kevään jälkeen Isiksen terrorisoimaksi pätsiksi, josta on lyhyt matka iskuihin Eurooppaan. Tämä pätsin läpi Afrikan nuori työtön väestö kamppailee henkensä kaupalla Lähi-idän pakolaisvirran jatkoksi EU: alueille kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, tänä vuonna hukkuneita tulee olemaan yli 10000.
     Lännessä uhkaa Brexit, joka oli Cameronin itse virittämä ansa toivossa jatkaa poliittista uraansa vaalien jälkeen.
     Pohjoisessa pieni poloinen Suomi on joutunut mallioppilaasta tukiopetukseen. Maamme julkilausumattomaksi rooliksi EU:ssa on noussut käydä kyselemässä, mitä Putinille kuuluu, koska EU on ajanut itsensä idän politiikassaan nurkkaan. Kannattaa muistaa, mitä Putin kertoi käydessään tapaamassa Kreikan pääministeri Tsiprasia. Hän sanoi, ettei Venäjä ole ladannut ensimmäistäkään ohjusta, vaan Länsi on sen tehnyt itäisellä ohjuskilvellään Venäjää vastaan. Putinista selvästi huokui, että heillä on oikeus Itämeren ärhentelyyn Lännen rohmutessa valta-asemia Neuvostoliiton entisissä reunavaltioissa. Transatlanttisen yhteistyön voimapoliitikkojen olisi pitänyt toteuttaa Lännen instituutioiden laajentaminen itään paljon tapahtunutta pehmeämmällä politiikalla. Nyt se tehtiin rouhimalla.
     Konfliktit tulevat kaiken kaikkiaan auttamatta lisääntymään ja rauhattomuus kasvamaan Keski-Euroopan alueilla, joissa on jo riittävästi omiakin tulipesäkkeitä muukalaisvihan ja nationalismin nostaessa päitään Visegrad maat (Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia) nostavat nyt profiiliaan hilaten itseään kohti oligarkkidemokratiaa. Puola sai juuri EU:lta kirjeen oikeusvaltion periaatteiden loukkaamisesta, jossa korkein oikeus on tullut poliitikkojen komenneltavaksi. Kirje ei riitä, vaan ainoastaan leikkaukset rakennerahastoon ja maataloustukiin saavat maat ruotuun. Tähän EU ei kykene. Italian talous on kuralla
     EU on itse syvällä korruptio- ja verovilppisuossa. Se varsin hyvin tietää, että yhteisestä kasasta menee rahaa väärin tarkoituksiin. Muutama päivä siiten paljastui 900 miljoonan euron väärinkäyttö, yksinomaan Romaniassa 130 miljoonaan euron hanke, jossa tilaaja ja tuottaja olivat sama taho. Kun EU:n jäsenmaista moni on osa veropeittelymaita kuten Luxemburg, Irlanti ja Malta ei ole ihme, että harmaantalouden kitkeminen etenee verkkaisesti.

torstai 10. toukokuuta 2018

2193. Trump pelaa biljardia Iranin ydinaseohjelmalla ja Sipilä pusittaa sotebiljardin demarien pussiin

     Yltiö narsistisen ADHD-tyypin tavoitteiden asettelussa ja keinojen valinnassa niiden savuttamiseksi vain taivas on rajana. Täytyy kuitenkin huomata, että toisina päivinä taivas on korkealla ja toisina matalalla. Kun tällaisella kundilla on takanaan valtavat resurssit ja toimeenpanokone, saatamme seisoa jumalan edessä.
     Kolmiyhteys: mies-diili-tramp on nyt päättänyt panna uusiksi Iranin ydinsulkusopimuksen. Se lisäisi jossain määrin vakautta akselilla Syyria-Irak-Iran-Pakistan-Intia-Pohjois-Korea. Venäjä ja Israel kuuluvat tiiviisti samaan akselivyöhykkeeseen ( https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005673241.html ). Näistä osallismaista Israel intensiivisimmin kärkkyy tilaisuutta parantaa asemaansa koko Lähi-idän alueella, jossa sen asemia ovat heikentäneet po. ydinsulkusopimus ja alueella hämähäkin tavoin toimiva Hisbollah, joka taikajuoman tavoin kokoaa joukkoja ja kätkee niitä iskuja varten.
    Trump on  ollut kiitettävästi  muutenkin mukana Israelin aseman vahvistamisessa julistamalla Jerusalemin maan pääkaupungiksi. Ilmeisesti tässä operaatiossa Trump lunastaa lupauksiaan äänestäjilleen ja toisaalta esikuntineen katsoo, ettei ole pahitteeksi  tällä tavoin tukea Israelia vastapainona sen aggressiivisen miehityspolitiikan herättämälle  vastemielisyydelle . 
     Trumpin logiikka ydinsulkusopimuksen kaatamisessa muistuttaa Sipilän menetelmiä. Jyrätään hyvin toimiva järjestelmä ja katsotaan, mitä seuraa. Trumpin casessa palikat menevät niin sekaisiin, ettei kukaan voi aavistaa edes lopputuloksen raameja.
     Se on kuitenkin paljon menestystä saavuttanut strategia. Sitä voidaan verrata snookerin umpimähkäiseen lyöntiin. Paikkoja avautuu, mutta kenelle. Tässä tapauksessa kun Trumpilla on 100 kertaa enemmän silmäpareja etsimässä vapaita palloja kuin vastustajalla, hän on voittaja. Hän voi valita, mitä ja mihin nurkkaan lyö samalla, kun muilla on vain muutama vaihtoehto, mitä tehdä.
     Tämä poikkeaa Sipilän snookerista siinä, Sipilällä jää veralle vain huonoja palloja joista, hän pusittaa, jos se hyödyttää Keskustaa. Nyt vain näyttää siltä, että Sipilä pusittaa sotepallon demarien pussiin.


torstai 3. toukokuuta 2018

2192. Kokoomuskolmikon irtiotto on seurausta brändyksen ja mediavallan yhteiskäytöstä niillä, joilla on alan osaamista

     Poliitikon kannattaa sietää satunnaista pilkkaa, koska hänellä ei voi olla esillä ryhmästä poikkeavia omia näkemyksiä. Pilkka ei silloin kohdistukaan poliitikkoon, vaan hänen turvajoukkoonsa, jonka yhtenä jäsenenä hän on.
     Kun kansanedustaja vastaa pilkkaan omilla näkemyksillään, kuten Harkimo, Vartiainen ja Lepomäki tekevät, heidät huomataan ja ennen pitkään he ovat tavalla tai toisella vallassa kiinni.
    Noami Kleinin  kirjat (No Logo, 2000 ja uusin Kun Ei ei riitä:  vastaisku sokkipolitiikalle 2018)  on kuin tehty poliittista karriääriä suunnittelevalle, runnovalle poliitikolle. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005660523.html.)
     1980-luvulla Friedmannin näkemyksillä alkoi monnimuotoinen ja – moniulotteinen liikehdintä, joka rusikoi julkista sektoria, purki sääntelyä ja avasi monin tavoin hanoja harvojen rikastumiselle. Niinpä yhden prosentin ryhmä on nyt tosiasia, johon mahdollisimman moni pyrki (rikkain 1 % omistaa saman kuin muut yhteensä).
     Kyllin rikkaat valtaavat medioissa tilaa ja he melskaavat niillä niin, että heidän mielipiteistään aletaan sietämään ja lopulta pitämään tosina. Prosentti-ihmiset elävät brändeillään ja jättävät tekemisen matalapalkkaisille alihankkijoille.
     Ajanmittaan nämä rikkaat alkavat käyttäytyä mediassa uhmakkaasti ja itsevarmoina kuten Trump. ”Uskokaa minua. Minä ole oikeassa, koska minun bisnekset vetävät”. Tällaiset  puheet olisivat vaarattomia ellei samaan aikaan julkisen vallan alas aja olisi jatkunut. Sipilän hallitus oli erityisen ansiokas alas ajossa.
     Kun mediavaikuttajat, etujärjestöt, suuryritysten edustajat ja huippupoliitikkojen eri ryhmittymät kiihdyttivät verkostoitumistaan vieden valtaa instituutiolta, jäljelle jäi tilkkutäkkimäinen vapaan demokratian järjestelmän elementit, jotka nipin napin täyttävät vallan kolmijaon ehdot.
     Meidän demokraattis-poliittinen järjestelmämme notkahdellessa äänestäjäkunnassa syntyy tyytymättömyysaukkoja, joita mediataitavat verkottuneet tramposaajat pyrkivät hyödyntämään äänien kalastelussaan.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

2191. Harkimon hanke kyykkää evoluution valtaan

     Harkimo ja kumppanit kirjasivat politiikkaa pitkään vaivanneet tunnetut ongelmat. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä he tarjoavat lääkkeiksi keskittyneihin valtapooleihin osallistumisen lisäämiseksi ja uskaliaimpien toiveiden mukaan päätösvallan delegoimiseksi. Näitä pooleja esiintyy kaikissa puolueissa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti johdettuina sekä agendan laatimisessa että itse päätöksenteossa.
     Vaikka puolue olisi kuinka ,Eija-Riitta Korholan mukaan (http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254283-hjalliksen-ilkea-ongelma) ajan mittaan ylimielisyyden kasvun myötä puolue alkaa laistaa kentältä tulevia ääniä ja vaatimuksia.

     Harkimon hankkeessa on olennaisesti uusia näkökohtia  Nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Tarkan 1980-luvun hankkeeseen verrattuna, koska silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä globalisaation uhkaa. Jo 1980 luvulla kuitenkin  havaittiin, että  millään iskuilla ei voitu upottaa kiilaa kokoomuksen oikean laidan ja markkinaliberalismin väliin.  Harkimon hanke on monisäikeinen. Sille ei voi löytää luontevaa vertauskohtaa 30 vuoden takaa, vaikka juuritavoite täsmää suurin piirtein: politiikan kansalaismielipidevaihdon avulla on tunnistettava vikkelämmin epäkohdat ja toimittava ripeästi niiden korjaamiseksi.
     Taika Dahlbomin kommenttikirjoitus ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005653019.html Lindströmin twiittiin, että ihmiset voisivat alkaa kommentoida jotain lukemaansa kirjaa ja näin käsitykset ja näkemykset kirjasta saisivat syvyyttä ja leveyttä ja jopa uusia tulkinoja. Jotain myös tämän kaltaisia metaforia voisi ajatella syntyvän, jos poliittisia kysymyksiä alettaisiin nostaa tälle Harkimon kaavailemalle alustalle lukijoiden kommentoitaviksi.
     Tästä on kuitenkin tavattoman pitkä matka, että alustan ”paras” sorvattu mielipide vaeltaisi, ei kutulohen tavoin, vaan ohjelmoidun prosessin avulla eduskunnan päätettäväksi.
     Tässä kohtaa on syytä sammuttaa  logiikan valo ja luotettava siihen, että evolutionäärinen kehitys astuu peliin mukaan. Tällöin monet vielä tuntemattomat tekijät ja vaiheet tulevat vaikuttamaan hankkeen lopputulokseen, joka lyhyellä  aikavälillä on vain välitulos. Ei ole varma, ovatko Harkimo ja kumppanit enää silloin vaikuttamassa edistykseen.
     Koska yhdistys ei voi harjoittaa liiketoimintaa, on pidettävä huoli, ettei yhdistys osta palveluja yritykseltä, jolla on kytköksiä yhdistykseen. Samoin pitää olla tarkka, että henkilörekistereiden tietoja ei käytetä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Onnea matkalle, ei tuuria.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

2190. Ovatko johtamistaidot synnynnäisiä

     Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa saada sääntöjohtamisessaan johtamisen puuskia, jossa alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä ja johtajan kanssa.
     Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä. Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
     Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä vain kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät, mutta lapsuuden kokemukset saatava vaikutta. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on mikrotason evoluutiota. Toki alttius musikaalisuuteen voi periytyä, jolloin se muodosta hyvän lähtökohdan virtuositeetille. 
     Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä, siis johtamisen peruselementeissä. Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön. Tällöin hän stressin alaisena joutuu löytämään keinot selviytymiselleen. Tämä ei välttämättä takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät myöhemmin pääse esille. Mutta muutamat lapset selviytyvät stressaavasta ongelman ratkaisutaitoja kehittävästä lapsuudestaan, jolloin voidaan ajatella , että he ovat myös aikuisina hyviä ongelmanratkaisijoita. Jos vielä on käynyt niin onnellisesti, että tällainen lapsi on perinyt geeneissä alttiuden hyvän  johtamisen ominaisuuksille, meillä käsissä johtaja, joka viimekädessä on sitä varten, että hän ratkaisee loistavasti ongelmia.
     Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

2189. Poliittiset nimitykset palaavat kuin röyhtäisyt

     Vaalikeskustelut lähestyvät. Yksi varmimmista lupauksista on poliittisista virkanimityksistä luopuminen. Ne palaavat kuitenkin  kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi luetaan vaikka minkälaisia loitsuja , etenkin ennen juuri kohta vaaleja. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.

      Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin, ties mihin. Maanviljelijä Jari Koskinen puski itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskinen teki saman tempun Lontooseen.

      Vaatimatonkin uratien avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.

     Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Soturi hyötyy ja puolue hyötyy soturin joutessa kiitollisuuden velkaa puolueelle.

     Jos poliittiset virkanimitykset todella lopetettaisiin, poliittinen järjestelmä saataisi järkkyä ja joutua sekasortoon, kun sillä ei olisi enää riittävästi palkitsemiskeinoja sotureilleen.

     Oikeuskansleri-instituution tulisi nykyistä paremmin selvittää nimitysten taustat ja puuttua de fakto poliittisen perustein tehtyihin nimityksiin.

     Oikeuskanslerin virasto on nyt vain liian lähellä prosessia nähdäkseen, mihin tilaan tässä on ajauduttu.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

2188. Byrokratia – rakastettumme - on oikeusvaltion turva

Sanokoon Sipilän uusdosentit mitä tahansa, byrokratia on rakastettumme. Sen kaavojen mukaan meidät kastetaan, vihitään ja haudataan. 90 prosenttia siitä palvelee hyvinvointi- ja oikeusvaltiomme perustaa. 10 prosenttia siitä on niin vaikeasti kehitettävissä, karsittavissa ja yksinkertaistettavissa, että tähän osaan ei ole järkevää puuttua. Jos sitä jahdataan, joissain kohtaan voidaan puuttua kohtalokkaasti  kansalaisten ja yritysten yhdenvertaiseen kohteluun tai luodaan porsaanreikiä liike- ja yritystoimintaan.
Byrokratia on pahimmillaan kuin taikina. Kun siihen pistää sormensa, se sinne uppoa. Kun siitä vetää siletä pois, se venyy synnyttäen absurdeja rihmoja. Kun sitä leipoo tarpeeksi, saa mitä vain paitsi yhteiskunnan toiminnan sujuvoittavia elementtejä. Se on kuitenkin välttämätön joka päivittäisen leivän arina.
Nyt valtakunnassa on menossa suuri väärinkäsitys, jota media tukee ja levittää. Byrokratia on suuri syyllinen valtion velkaamme ja kilpailukykyymme. Sen kimppuun Sipilä hyökkää hallitusohjelmassaan ensimmäisenä askeleena karsia valitusoikeutta kaavoituksessa. Oikeusoppineet ärähtivät. Alkoholilain uudistuksessa byrokratiaa onnistuttiin karsimaan jonkin verran.
Oikein mitoitettu, rakenteeltaan mahdollisimman keveä ja koordinoitu byrokratia tukee oikeusvaltiossa elävien ihmisten ja siinä toimivien yritysten ja yhteisöjen oikeusvarmaa ja tehokasta  toimintaa. Se luo turvallisuutta virkavallan mahdollista mielivaltaa vastaan.
Jos haluaa olla oikein ankara, jokaiselta, joka sanoo, että byrokratiaa on purettava, pitää edellyttää, että hän kertoo, mikä puretaan, mitä siitä seuraa ja pitääkö luoda uutta byrokratiaa. jotta ensin uudistettu byrokratia toimii.
Byrokratian purkajat voisivat aloittaa apteekkiluvista, koska niiden purkuyrityksistä on kymmenien vuosien kokemukset. Miksi asianmukainen suomalainen lääkäritutkinto (lääketieteen lisensiaatti) ei anna oikeuta harjoittaa lääkäriammattia, vaan tarvitaan lupa harjoittaa ammattia. Valvonta voitaisiin turvata toisinkin.
Leipurit tietävät, kuinka tärkeää on, että taikinassa on oikea sitko. Nyt byrokratian modernisoijien on myös löydettävä pitävä, muttei liiaksi sitova sitko byrokratian taikinaansa. Tällöin kansalaiset ja yritykset ja yhteisöt saavat turhat kiemurat välttäen jokapäiväisen leipänsä.