Sivut

lauantai 17. helmikuuta 2018

2178. Itsekeskeiset sote- ja maakuntalinjaukset linjaukset pysyvät


     Hallitusohjelman julkistamistilaisuudessa kolme raavasta S: ssä taputtelivat toisiaan olkapäille vannoen luottamusta ja uskollisuutta toisilleen, päätetty mikä päätetty. He näyttäytyvät suurine itsetuntoineen suurina johtajina, joiden mielikuvissa yliminänsä ei salli heikkouden osoituksina poiketa valitulta tieltä. Kolme S:ää ja totuus.
     Yleensä järkevään suurten muutosten suunnitteluun ja läpivientiin sisältyy automaattisesti mahdollisuus korjata vallittua linja tai jopa perua uudistus. Kun johtajat tämän ymmärtävät, he nousevat suurmiesten joukkoon. Kolme s:ssä kuitenkin uskoivat kykyihinsä vahvemmin kuin olisi ollut syytä, jolloin myös virhearvioinnin mahdollisuus ei tullut suurten egojen mieleenkään. Pöyristyttävästä itsekeskeisyydestä osoituksena on, että lainsäädännön arviointineuvoston edellyttämän arvion soten vaikutuksista hankeen ylijohtaja Kirsi Varhila lupaa tehdä viikossa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005570368.html). Yleensä tällaisiin menee vuosi ja se laaditaan ennen hankeen aloittamista.
     Kun johtajat lähtevät liikkeelle suurella ryminällä rumpujen pauhatessa, he ovat usein taustalla luvanneet tai jopa tehneet sopimuksia tukiryhmiensä kanssa, jolloin uskollisuuden osoittaminen näille voi olla pitkällä aikavälillä tärkeämpää kuin se, että uudistus toisi hyötyjä yhteiskunnalle. Uskollisuuden säilyttämien puolien ja toisin nähdäänkin tulevaisuuden voimavarana, mikä tarjoaa ulos päin näkymättömän siteen etujen yhteen sovittamisessa.
     Se että suuret poliitikot viestittävät suurilla elkeillään olevansa viisaampia kuin kansa, on vain teatteria. Heidän ajattelun kykynsä ei tarvitsekaan kuulua eliittiluokkaan (https://www.helsinki.fi/fi/yliopisto-lehti), koska kukaan sitä ei edellytä heiltä sitä ja heidän tekonsa unohtuvat vuosien mielipidevirrassa. Jos ajattelukyky ei ulotu poliittisen kehän ulkopuolelle, se ei kuulu eliittiluokkaan.

lauantai 10. helmikuuta 2018

2177. Tiedustelulakien vaatimat poliittiset virkanimitykset


   Helmikuun  8. päivä 2018 A-talkissa oli pääsoin asiallinen keskustelu tiedustelulakien tarpeesta ja niiden tämän hetkisestä valmisteluvaiheesta sekä käyttökonseptista. (https://www.facebook.com/astudio.yle/?hc_ref=ARRuCODVbo4tp_5NEQSHRxo6uXypdrlrX5_myfmH3oo2hKWj9mTfx2-KhGV3lqKLzPw). Kokoomuksen Häkkänen ja Supon Pelttari painottivat lakien kiireellisyyttä demarien toppuutellessa nykyistä valmisteluvauhtia verukkeena huolellinen valmistelu, minkä Häkkänen otti kyllä moneen kertaan esille.
     Keskeiseksi peloksi nousi massavalvonnan uhka orwellilaiseen tapaan, jolloin tavallinen kansalainen voi juotua valvonnan kohteeksi massiivisesti. Supon Pelttari painotti valvonnan kohdentamista ennalta sovituin kriteerein, jolloin massa valvontaa ei tarvita, jolloin jo tämä takaa peruslain tarkoittaman yksityisyyden suojan. Demarien Kiurun tivatessa kriteereitä, joilla saattaa joutua kohdennetun valvonnan uhriksi. Pelttari luetteli esimerkkeinä tarkkailulla saatuja vinkkejä ja jonkin epäilyttävän ryhmän uhan ilmitulo. Tietenkään Pelttari ei voinut esittää  kaikkia kriteerejä.
     Ratkaisematta jäi kaksikysymystä.
     Ensiksi sähköisellä valvonnalla voidaan havaita kohdennetun valvonnan objekti. Ääritapauksessa sähköinen valvonta voi ajan mittaan kasvaa niin suureksi, että se saa massavalvonnan piirteitä, tai kohdennettujen valvonta objektien paljastaminen edellyttää massavalvontaa. Ennen pitkää koko valvonta saattaakin perustua massa valvonnan paljastamiin kohdennettuihin valvontakohteisiin. Pahimmassa skenaariossa käsitteiden massa valvonnan ja kohdennetun valvonnan merkitys saattaa supistua vain termeiksi, jotka pelkästään sujuvoittavat asiantuntijoiden parempaa kommunikointia aiheesta.
     Toiseksi laajat supervaltuudet omaa tietovaltuutettuasiamies sekä tietovalvontaviraston pääjohtaja nimitetään poliittisen perustein, vaikka kuinka muuta väitetään. Näin on aina tapahtunut, luvatkoon hallitus tässä asiassa mitä tahansa. Tämä vie pohja kansalaisten peruslaillisten oikeuksien toteutumiselta.
     Massa valvonnalla ja kohdennetulla valvonnalla on analogista muilla tieteen alueilla kuten lääketieteessä kasvainten seulonnassa ja kosmologiassa uusien taivaankappalieden havaitsemisessa.


torstai 8. helmikuuta 2018

2176. Alakoulu muuttumassa luokkajaon välineeksi

     Loppuun kuluneen sanonnan mukaan osaaminen ratkaisee. Tähän sisältyvän paradoksin selittää se, että vaikka hokema on lähes fraasi, se ei ole kulunut loppuun, vaan pitää edelleen paikkansa. Suurten ja myös pienten organisaatioiden pitäjänteinen menestymien perustuu osaamiseen, jopa puolueissa.
     Tämä näkyy erityisesti Kokoomuksessa, jonka ydinkaaderi on laaja ja hyvin koulutettu.

Ei voi olla sattuma, että Kokoomuksen valmistelemassa ala-asteen koulutuksen uudistamisessa on sävyjä, jotka korostavat hyvin koulutettujen määrän kasvattamista yhteiskunnassa. Tämä sataa Kokoomuksen laariin äänestäjäkunnan kasvamisena.
     Koulu-uudistuksen lähtökohtana ovat yleiset kaikkien hyväksymät tavoitteet sekä oppilaan itse ohjautuminen ja motivaatio näiden yleisten tavoitteiden savuttamiseksi. Tällöin jätetään kodille paljon vastuuta koulutuksen merkityksen painottamisessa oppilaalle, lapselle, ja kodin kouluympäristön luomisessa sellaiseksi, jossa lapsi menee mielellään kouluun, on siis motivoitunut.
     On selvää, että keskimääräinen 6-7-vuotias ei tiedä motivaatiosta mitään eikä ole pitkäjänteinen ja itseohjautuva tavalla, mitä uudistuksessa esitetään. Kaikki nämä jäävät perheen huoleksi ja hyvin koulutettujen lasten perheillä on taitoa ja resursseja tarjota lapsilleen keinoja ja tapoja, että koulussa menestytään ja se on jopa kiva paikka.
     Sen sijaan vähävaraisten lasten vanhemmille ei useinkaan jää muuta motivaatiokeinoa, kun koetta toistella, että koulussa kannattaa käydä ja se on hauskaa. Näin pinnallinen jumputus ei tietenkään kanna pitkälle. Suuressa osassa tapauksissa koulusta ei puhuta mitään. Se on vain pakollinen kuvio lasten maailmassa.
     Totta kai opettajat luovat kaikille uskoa koulutuksen merkitykseen ja koettavat motivoida lapsioppilaita, mutta kun se vähävaraisten tapauksessa jää vain koulun tehtäväksi kodin tuen puuttuessa, monet vähävaraisten vanhempien lapset pärjäävät huonosti koulussa osan ollessa kouluupokkaita.
     Näin aikoinaan tasa-arvoon pyrkivän peruskoulun tarkoitus muuttuu itseohjautuvien ja pitkäjänteisten vanhempien kouluksi, jossa heidän lapsensa ovat tietenkin oppilaina, mutta myös piilo toteuttamassa yhteiskunnan luokkajakoa.

  

maanantai 5. helmikuuta 2018

2175. Ministeri hallituksessa vailla poliittista menneisyyttä ja tulevaisuutta on riski

     Aktiivimalli on ollut kiivailujen kohde enemmän kuin ansaitsisi. Näin usein käy todellisen vaaran lähteen piileskellessä yhteiskunnassa sinkoilevien mielipiteiden seassa varmana siitä, että kun suuret voimat lähtevät liikkeelle, ne saavat aikaan todellisen muutoksen.
     Lipposen hallitukset ovat pohjustaneet tien, jolla nyt edetään. Suuri hurmoksen muotoja hipova mielipidemuutos julkishallinnon surkeudesta pani rattaat pyörimään kauttaaltaan yhteiskunnassa enemmän kun oli tarvetta yksityisen paremmuudesta viranomaistoimintaan verrattuna. Liikelaitostaminen oli valttia, jolla nuijittiin ensimmäisenä alas valtiontietokonekeskus VTKK. Sen pelkkä nimi oli sen ajan kehittäjille kauhistus. Uudistusvimma alkoi repiä läpinäkyviä verhoja alas julkisen sektorin toimimattomuudesta. Se oli ymmärrettävää, niille, jotka näkivät vain julkisen sektorin paisumisen vuosi vuoden jälkeen, mutteivät käsittäneet sitä, että julkistakin voidaan kehittää ja supistaa hallitusti yksityisen kehittämisen rinnalla.
     Toinen käännepiste oli Sipilän hallituksen muodostaminen ja sen ylimielinen tapa toimia. Puoluesihteeri Laanisen mukaan nyt nähtäisiin jotain ennennäkemätöntä. Siinä julkinen hallinto ja ay-liike eivät painaneet mitään maan kuntoon saattamisen rinnalla bisnesoikeiston keinoin. Kaikki piti aloittaa alusta niin, kuin entisyyttä ei olisi ollutkaan.
     Uusi johtamistapa kaavioineen johtoryhmineen ja määräaikoineen oli Laanisen mukaan ennekulumatonta. Todellisuudessa oli presidentin luokse menoa, kiky kiristystä ja lomarajojen leikkausta, mille  nyt kuntasektorin työntekijän ilmaiset vastenmielisyytensä meneillään olevissa palkkaneuvotteluissa vaatimalla 300 miljoonan eron korvauksen. Perustettiin kaksi suurhanketta aloille, joilla ennen ei ollut ongelmia, mutta nyt on, maakunta- ja soteongelmat.  Kolmen miljardin euron sote säästöt olivat itsestäänselvyys. Valtion it-virasto perustettaisiin käden käänteessä.

     Hallintarekisteri suhmuroitiin verojen välttelijöiden eduksi kaikista hallituspiiriläisten vakuutuksista huolimatta, sillä näkyvillä oli yksityisyrittämistä soten helmoissa, missä julkisuus loi esteellisyyden paljastumiselle vakavan uhan.
     Yritystukia vain lisättiin vähentämisen sijasta siellä, missä oli intressiryhmiä. Pientuloisilta leikattiin ja käyntimaksuja korotettiin jopa niin, että köyhiltä jää lääkkeet ostamatta ja terveyskeskuksista käymättä.
     Kaikki nämä hallituksen kuristustoimenpiteet tapahtuvat, kun maassa on satoja tuhansia ihmisiä, joiden rahat eivät riitä jokapäiväiseen elämiseen (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/241021-sauli-niinisto-leipajonoista-hatkahdyttava-maara-ihmisia). On kuin kohtalon ivaa, kun presidentin puheen rinnalla käydään keskustelua siitä, pitääkö jokaisen elättää itsensä.
     Kiivas protestointi aktiivimallia vastaan on ennen kaikkea kansalaisten jyrkkä vastalause hallituksen harjoittamalle oikeistopolitiikalle.



    

lauantai 27. tammikuuta 2018

2174. Siniset ja hallitustyö

     Sen näkee sekä päältä että ministerien Terho ja Orpo tuoreista kirjoituksista HS:ssä (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005536328.html) ja (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005536328.html), että hallitustyö ei suju hyvin.  Edellisessä Terho toteaa suorin sanoin, että siniset ovat apupojan rollissa ja mikään sovittu ei päde, ja jos pätee, hetken päästä ei pädekään. Jatkuvasti pitää vahtia, että edes jokin sinisille sovittu linjaus joten kuten onnistuu. Orpo vastaa jälkimmäisessä tänään HS:ssä, että peli on kovaa, mutta reilua.
     Kun tällaiselle tasolle vajoavat osapuolten puhevälit, jossa vahvempi kylmästi julistaa pelin olevan raakaa (kovaa) mutta reilua, vanhan viisauden mukaan pukarit ovat jo ajautuneet yhteistyössään kestämättömään tilaan.
     Sinisten toimiessa kahden prosentin kannatuksella viiden ministerin vallan käytöllä ja koko hallituksen kyseenalaisella perustuslain tulkinnalla, hallitus on vääjäämättä ajautumassa vallan sokaisemaan umpikujaan, kun jatkaa työtään Orpon kuvaamalla tavalla. Kyllä kansa muistaa seuraavissa vaaleissa kokoomuksen ja keskustan opportunistisen kamppailun sotesta, maakunnista, kikystä ja aktiivimallista, jne.
     Terholla on nyt oikea aika purkauksensa jälkeen lopettaa puolueensa ministereiden yhteistyö hallituksen kanssa. Terholla, J Niinistöllä, Lindströmillä ja Mattilalla ei ole mitään menetettävää. Päinvastoin kansa arvostaa epäreilusta hallituksesta pois vetäytymistä. Siitä voi hyvä vaalivaltti eduskuntavaaleihin. Sitä paitsi hallituksen uudistamisella on suuri yhteiskunnallinen tilaus: talous vetää hyvin globaalin talouden elpymisen ansiosta, maa on muutoinkin niin vakaa, kun se voi tässä pysyvässä muutosten tilassa olla ja hallitus on osoittautunut jyrkästi kansan mielipiteistä poikkeavaksi oikeistoklikiksi.
     Tässä tilanteessa Soinin ei saa estää sinisiä tekemästä isänmaalista tekoa uudistaa maan hallitus. Soinin odottama palkintovirka jää tällöin saamatta, sillä yllätysuudistuksessa kun metsästäjälauma on hajallaan, on hankalaa räätälöidä yhdelle miehelle uutta asua.
      On mahdollista, että hallitukseen jäävät istumaan parempia aikoja odottelemaan Niinistö, Soini, Lindström ja Mattila. Silloin ratkaisijan paikalle joutuu sinisten puoluekokous valitsemaan uutta puheenjohtajaa. Tämä kokous on arvaamaton ja voi äänestää hallituksen eroamisen puolesta.


torstai 25. tammikuuta 2018

2172. Kehitysvammaisten asuntolat sopivat hyvin naapureiksi (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005255272.html)

     HS:ssä kerrotaan taas tuttua nimby:ä, ei naapuriini, tällä kertaa Kirkkonummen hienostoalueella (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005255272.html). Ja esillä taas samat perustelut. Ei sovi lapsiympäristöön, liikenne kasvaa, etenkin taksiliikenne, ”normaali” lapsia pelottaa ja luo uhkakuvia asukkaille, jne. Rohkeimmat sanovat jopa asuntojen hintojen laskevan. Jostain syystä nimbyä esiintyy eniten ns. hienostoalueilla.
     Kaikki tämä syyyt ei pidä paikkaansa. Päinvastoin kehitysvammaisten asunnot rauhoittavat ympäristöä. Meillä on kaksi kehitysvammaisten asuntolaa naapurissa, toinen päivähoidon vieressä. Ei mitään ongelmia. 


lauantai 20. tammikuuta 2018

2170. Mihin henkilökohtaista budjettia sotessa tarvitaan

    Ennen ilmoittautumista jonkin terveyskeskuksen asiakaslistalle tämän terveyskeskuksen pitää tietä, millainen potilas on tulossa heille asiakkaaksi, ennen kaikkea millaisia sairauksia henkilöllä on. Normaalisti terveen ihmisen tapauksessa listalle jotuminen/pääseminen menee potilasryhmäkohtaisten kriteerien mukaan.
     Luonnollisesti terveyskeskukset haluavat nuoria ja terveitä asiakkaita. Maakuntahallitus puolestaan haluaa jakaa asiakkaat terveyskeskuksille  niin, että jokaisella keskuksella olisi samankaltainen asiakaskunta sairastavuudeltaan
     Jos kyseessä on monta sairautta sairastava tai vanha huonomuistien ihminen, ennen ilmoittautumista  maakuntakeskuksen soteyksikkö laati potilaalle henkilökohtaisen budjetin.
       Tämä tarkoitta sitä arviosummaa euroina, jonka verran potilaan hoito tulee maksamaan vuodessa eli summan, jonka potilaan listoilleen ottanut terveyskeskus korkeintaan saa veloittaa tämä potilaan hoidosta.  Rahan tulisi riittää koko vuodeksi tälle potilaalle. Tätä prosessia kutsutaan potilaan kapitalisoinniksi eli maakuntakeskus ottaa potilaalle sairausvakuutuksen tällä summalla.

     Vähän sairastaville kapitalisointia ei tehdä, vaan se sisältyy osana suuren potilasjoukon kapitalisointiin.
     Mennessään yksin tai avustajan kanssa neuvottelemaan maakunnan soteyksikön kanssa budjetistaan asiakkaalla on syytä olla sairauksiaan kuvaavat kaikki asiakirjat mukana, ainakin ne jotka eivät käy ilmi kantajärjestelmästä. Potilaan tulee muutoinkin olla varautunut kertomaan terveyteensä vaikuttavista tekijöitä, jota välttämättä eivät tule asiakirjoista esille. Potilaan pitääkin tuoda kaikki sairauksiensa hoitoon liittyvät tekijät esille, jotta budjetista tulisi mahdollisimman luotettava.
     Tähän asti budjetti näyttää toimivan hyvin.
     Mutta miten on tuttavani kohdalla? Hän on 70-vuotias ja hänellä on useita sairauksia: verenpainetauti, glaukooma, kaihi, nivelrikko leukanivelessä ja lonkissa, Crohnin tauti ruoansulatuksessa ja anemia, jonka takia hän käy kaksi kertaa vuodessa laboratoriossa verikokeissa. Muitakin kolotuksia on. Hänen kohdallaan on mahdotonta tietää tarkalleen, kuinka suuren budjetin tulisi olla.
     On hyvä asia, että henkilön terveydenhoitobudjetti suunnitellaan, mutta sen pitää olla jousta sekä alas että ylöspäin sairastavuuden mukaan. Jos tulee jalkaan veritulppa, se on hoidettava riippumatta siitä, riittääkö budjetti vai ei.
     On hyvin todennäöistä, että esimerkkitapauksen henkilön hoito hajaantuu terveysasemahoidon, päivystyksen ja eri erikoishoitoalojen kesken. Tästä syystä moni sairaiden ja vajaakykyisten hoito tulee antaa julkisen terveysasemien vastuulle. Tästä voi tulla ongelmia tasapuolisen kilpailun toteuttamisessa. Henkilökohtaisia budjetteja tarvitsevia on 10 tuhansia. Niinpä voi olla , että heille täytyy järjestää oma hoitokanava.
     Näyttää siltä, että koko kapitalisointijärjestelmä on tehty vain yksityisten terveysasemien rahoitustarpeen mitoitusta varten. Tämä on sikäli kummallista, että joka tapauksessa jokaisen potilaan sairaudet on hoidettava olipa budjettia tai ei. Vai onko tarkoitus, että kapitalisoinnin avulla hoitoja tullaan karsimaan ja näin säästämään terveydenhoitokuluja? Jos näin on, niin siihen olisi ollut yksinkertaisempi tapa ilmoitta esimerkiksi kansalisille, että näiden ja näiden sairauksien hoitoja valtio ei maksa.
     Soten kannalta merkittävää on myös, että KHO:n mukaan koko sote-uudistus ei lepää oikeudellisesti vakaalla pohjalla. Tämän varmistamien näyttää vaativan mm EU:n notifioinnin, tarkastuksen. Sen taustalla on kysymys siitä, rikkooko valinnanvapaus EU:n kilpailulainsäädäntöä. Hallitus on lähtenyt siitä, että notifiointia ei tarvita. Notifiointi kestää vähintäänkin puoli vuotta, jolloin kuntavaalit pitäisi siirtää eduskuntavaalien yhteyteen 2019 (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/239838-sote-uudistus-sittenkin-eun-syyniin-nerg-arviointi-nyt-kaynnissa).
     Monta mutkaa on vielä on edessä.