Sivut

lauantai 20. tammikuuta 2018

2170. Mihin henkilökohtaista budjettia sotessa tarvitaan

    Ennen ilmoittautumista jonkin terveyskeskuksen asiakaslistalle tämän terveyskeskuksen pitää tietä, millainen potilas on tulossa heille asiakkaaksi, ennen kaikkea millaisia sairauksia henkilöllä on. Normaalisti terveen ihmisen tapauksessa listalle jotuminen/pääseminen menee potilasryhmäkohtaisten kriteerien mukaan.
     Luonnollisesti terveyskeskukset haluavat nuoria ja terveitä asiakkaita. Maakuntahallitus puolestaan haluaa jakaa asiakkaat terveyskeskuksille  niin, että jokaisella keskuksella olisi samankaltainen asiakaskunta sairastavuudeltaan
     Jos kyseessä on monta sairautta sairastava tai vanha huonomuistien ihminen, ennen ilmoittautumista  maakuntakeskuksen soteyksikkö laati potilaalle henkilökohtaisen budjetin.
       Tämä tarkoitta sitä arviosummaa euroina, jonka verran potilaan hoito tulee maksamaan vuodessa eli summan, jonka potilaan listoilleen ottanut terveyskeskus korkeintaan saa veloittaa tämä potilaan hoidosta.  Rahan tulisi riittää koko vuodeksi tälle potilaalle. Tätä prosessia kutsutaan potilaan kapitalisoinniksi eli maakuntakeskus ottaa potilaalle sairausvakuutuksen tällä summalla.

     Vähän sairastaville kapitalisointia ei tehdä, vaan se sisältyy osana suuren potilasjoukon kapitalisointiin.
     Mennessään yksin tai avustajan kanssa neuvottelemaan maakunnan soteyksikön kanssa budjetistaan asiakkaalla on syytä olla sairauksiaan kuvaavat kaikki asiakirjat mukana, ainakin ne jotka eivät käy ilmi kantajärjestelmästä. Potilaan tulee muutoinkin olla varautunut kertomaan terveyteensä vaikuttavista tekijöitä, jota välttämättä eivät tule asiakirjoista esille. Potilaan pitääkin tuoda kaikki sairauksiensa hoitoon liittyvät tekijät esille, jotta budjetista tulisi mahdollisimman luotettava.
     Tähän asti budjetti näyttää toimivan hyvin.
     Mutta miten on tuttavani kohdalla? Hän on 70-vuotias ja hänellä on useita sairauksia: verenpainetauti, glaukooma, kaihi, nivelrikko leukanivelessä ja lonkissa, Crohnin tauti ruoansulatuksessa ja anemia, jonka takia hän käy kaksi kertaa vuodessa laboratoriossa verikokeissa. Muitakin kolotuksia on. Hänen kohdallaan on mahdotonta tietää tarkalleen, kuinka suuren budjetin tulisi olla.
     On hyvä asia, että henkilön terveydenhoitobudjetti suunnitellaan, mutta sen pitää olla jousta sekä alas että ylöspäin sairastavuuden mukaan. Jos tulee jalkaan veritulppa, se on hoidettava riippumatta siitä, riittääkö budjetti vai ei.
     On hyvin todennäöistä, että esimerkkitapauksen henkilön hoito hajaantuu terveysasemahoidon, päivystyksen ja eri erikoishoitoalojen kesken. Tästä syystä moni sairaiden ja vajaakykyisten hoito tulee antaa julkisen terveysasemien vastuulle. Tästä voi tulla ongelmia tasapuolisen kilpailun toteuttamisessa. Henkilökohtaisia budjetteja tarvitsevia on 10 tuhansia. Niinpä voi olla , että heille täytyy järjestää oma hoitokanava.
     Näyttää siltä, että koko kapitalisointijärjestelmä on tehty vain yksityisten terveysasemien rahoitustarpeen mitoitusta varten. Tämä on sikäli kummallista, että joka tapauksessa jokaisen potilaan sairaudet on hoidettava olipa budjettia tai ei. Vai onko tarkoitus, että kapitalisoinnin avulla hoitoja tullaan karsimaan ja näin säästämään terveydenhoitokuluja? Jos näin on, niin siihen olisi ollut yksinkertaisempi tapa ilmoitta esimerkiksi kansalisille, että näiden ja näiden sairauksien hoitoja valtio ei maksa.
     Soten kannalta merkittävää on myös, että KHO:n mukaan koko sote-uudistus ei lepää oikeudellisesti vakaalla pohjalla. Tämän varmistamien näyttää vaativan mm EU:n notifioinnin, tarkastuksen. Sen taustalla on kysymys siitä, rikkooko valinnanvapaus EU:n kilpailulainsäädäntöä. Hallitus on lähtenyt siitä, että notifiointia ei tarvita. Notifiointi kestää vähintäänkin puoli vuotta, jolloin kuntavaalit pitäisi siirtää eduskuntavaalien yhteyteen 2019 (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/239838-sote-uudistus-sittenkin-eun-syyniin-nerg-arviointi-nyt-kaynnissa).
     Monta mutkaa on vielä on edessä.


tiistai 16. tammikuuta 2018

2169. Presidenttiehdokkaiden vaahvuudet ja heikkoudet - sopivin

    Organisaation menestyksen kannalta yksi merkittävä tekijä on tehdä oikeita rekrytointeja. Tämä koskee jokaista tehtävätasoa, mutta ennen kaikkea johtajien kyvyt taidot yksikön elinvoimaisuuden edellytysten luomisessa ja elinvoimaisuuden saavuttamisessa ovat keskeisessä asemassa henkilövalinnassa.
     Rekrytointitilanteen merkitys on koettu maailmanlaajuisesti organisaation onnistumisen mahdollisuutena, minkä tähdellisyys ymmärretään globaalisti. Siksi siitä on myös kirjoitettu lukuisia oppikirjoja ja pidetty lukemattomia seminaareja ja puheita. Tieto siis on ja sitä myös käytetään. Useat kansainväliset ja kansalliset rekrytointipalveluyritykset auttavat yrityksiä, virastoja ja laitoksia sekä kolmannen sektorin organisaatioita saamaan parhaan mahdollisen henkilöt avautuvaan virkaan tai toimeen.
     Lyhyesti esitettynä valituksi tulevan henkilön tärkeitä ominaisuuksia ja vaatimuksia ovat mm yleinen kokemus työelämässä, toimialan kokemus, toimialan tuntemus opinnot, kirjoittamistaito mukaan lukien teosten kirjoittaminen, esiintymis- ja puhetaito sosiaaliset kyvyt, tilannetaju ja stressin sieto.
     Jos noudatetaan vuoden 2018 presidentin vaaliehdokkaisiin samaa menettelyä, jota sovelletaan esimerkiksi kansliapäällikön valintaan, valintamuistio voisi mennä seuraavan periaatteen mukaan.
     Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja päättää Suomen suhteista ulkovaltoihin ja toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä tai neuvotteluissa.
     Alan yleisen kokemuksen vähyyden perusteella verrattuna Väyryseen, Niinistöön ja Vanhaseen Huhtasaari, Kyllönen, Torvalds ja Haatainen voidaan pudottaa valinnasta ensimmäisellä kierroksella, vaikka Huhtasaarella on kolme vuotta ministerikokemusta liikenneministeriössö ja neljä vuotta opetusministerinä ja sosiaali-ja terveysministeriössä ja vaikka Huhtasaarella ja Torvaldsilla on eroparlamentaarikkokokemusta.
     Toiselle kierrokselle pääsevistä Haavistolla on Niinistöä, Vanhasta ja Väyrystä on huomattavasti vähemmän kokemusta valtioneuvostotason ylimmistä johtotehtävistä. Tämä kokemuksen puute on niin merkittävää, kun kyse on presidentin tehtävästä, että sitä eivät korvaa Haaviston toiminta rauhanturvaamisen ja rauhanneuvottelijan johtotehtävissä ja kehitysavun johtotehtävissä.
     Vanhasella on Väyrystä ja Niinistöä siinä määrin vähemmän kokemusta valtioneuvostotason ylimmistä johtotehtävistä siitä huolimatta, että Vanhanen on toiminut kaksi kautta pääministerinä, että hän putoaa kolmannelta kierrokselta.
     Väyrysellä 30 vuoden ura parlamentaarikkona ja hän on toiminut kahdeksassa hallituksena ministeriä, joista viidesti ulkoministerinä ja kerran ulkomaankauppaministerinä. Väyrynen on toiminut 5997 päivä ministerinä. joista 3940 ulkoministerinä. Väyrynen on kirjoittanut n 10 politiikka käsittelevää kirjaa ja valtiotieteiden tohtori.
     Niinistö on toiminut kuusi vuotta presidenttinä, 20 vuotta kansaedustajana sekä kaksi kertaa oikeusministerinä ja kerran valtiovarainministerinä. Hän toimi neljä vuotta Euroopan investointipankin pääjohtajana. Niinistö on kirjoittanut muistelmateoksen Viiden vuoden yksinäisyys. Hän on varatuomari.
     Esitetyn perusteella Väyrystä voidaan pitää Niinistöä sopivimpana presidentin virkaan, kun otetaan huomioon hänen kokemuksensa ulkopolitiikassa ja ministerin tehtävissä sekä oppiarvonsa ja alasta kirjoittaminen. Mutta kun Niinistön ansioihin lisätään hänen kokemuksensa presidentin tehtävissä, häntä on pidettävä sopivimpana presidentin tehtävään.

lauantai 13. tammikuuta 2018

2168. Itse asiassa kuultuna Yle TV 1:ssä 12.1 P Paatero avaa tulevia eduskuntavaaleja

     Juho-Pekka Rantala jutusteli SDP:ssä lähes koko ikänsä toiminen Pertti Paasion kanssa 12.1.2018. Tässä Paatero esittää omalla filosofisella kielellään mielipiteensä.

Hänen mukaansa 1970-luvulla alkanut SDP sisäinen valtataistelu sai karkeita piirteitä, jotka hieman muotojaan muuttaen ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Hän antaa kautta rantain ymmärtää, että Rinteen valinta puheenjohtajaksi oli silloin aloitetun linjan jatkumoa. Hän ei pidä hyvänä tällaista menettelyä.
     Paasio pitää käännekohtanaan omalla urallaan sitä, kun Ulf Sundqvist valittiin SDP:n puheenjohtajaksi syksyllä 1991. Hän ei edes asettunut ehdolle. Puoluevaltuuston puheenjohtajan paikka ei aluksi tyydyttänyt Paasiota, vaikka se loppujen lopuksi antoi hänelle näköalapaikan ohjailla SDP:n pitkän aika välin tavoitteita. Siellä linjattiin, ettei SDP mene edes Holkerin hallituksen alkuneuvotteluiin, vaan jää suosialla oppositioon.
     Tämä kannatti, sillä 1995 SDP sai 63 kansanedustajaa. Lipponen oli kysynyt Paaterolta, että sinähän oli viimeksi meidän ulkoministerinä. –Kyllä, No se sopii, jatkoi Lipponen. Mutta hetken kuluttua tuli Lipposelle mystinen puhelinsoitto, jossa Halonen valittiin ulkoministeriksi. Paatero toimi tietämättömänä tästä uudesta käänteestä, kuin tuleva ulkoministeri, koska ei tiennyt Halosen valinnasta. Se tympi myöhemmin Paateroa suuresti.
     Hän pitää Rinteen mahdollisuuksia voittaa seuraavat eduskuntavaalit kovan työn takana, koska tapa, jolla Urpilainen sivuutettiin oli epäsopiva ja se nyt on syönyt nuorten ja naisten kannatusta.
     PS Paateron pohdintojen pukeminen jutun muotoon on kirjoittajan vastuulla.

  

perjantai 12. tammikuuta 2018

2167. Kun seuraa hallituksen sääntelyn ja lupien karsimista, rukous tulee mieleen.

     Sääntelyn ja normien purkaminen on ollut esillä hallituksen agendalla yhtenä keinona tehostaa julkista hallintoa ja parantaa yritystoiminnan edellytyksiä. Tätä debattia on käyty OECD-maissa vilkkaasti jo 1980-luvulla alkaen.
     Esiin tuodut hallituksen linjaukset ja julkisuudessa käyty keskustelu asettavat sääntelyn käytön yhteiskunnan toimivuudessa meillä varsin maltilliseen viitekehykseen. Ei hinguta ääri liberalististen ajatuksien perään. Halutaan vain, että nykyinen mallimme säilyy, mutta tehot lisääntyvät. Hyvä näin.
     Se joka käy ensimmäistä kertaa sääntelyn kimppuun, ei kuitenkaan arvaa, kuinka kivikova vastustaja on edessä. Ensin se näyttää pehmeältä villalta, johon käsi uppoaa helposti, mutta kerros kerrokselta sisältä paljastuu uusia takkuja, jotka lopulta lannistavat kerijät. Esimerkkinä tästä käy hallituksen yritys helpottaa rakentamiseen liittyvää normistoa ja lupaviidakkoa. Ei onnistunut, koska ihmisten valitusoikeutta ei niin vain voi rajoitta. Oikeusjärjestystä on kunnioitettava.
     Vaikeutta lisää myös siinä, että onnistuakseen on käytävä muutaman kymmenen normin kimppuun saman aikaisesti päästäkseen yhdestä vanhasta eroon ja tilalle voi tulla kolme uutta.
     Kolmanneksi normien läpikäynti vaatii  noin 500 henkilötyövuotta. Kova satsaus, jonka järkevyys pitää tarkoin punnita.
     Sen jälkeenkin on epäselvää missä määrin kansakunnan kokonaistuotanto lisääntyy. Vaarana on, että siirretään kustannuksia ja etuja toisilta ryhmiltä toisille kokonaistuotannon kasvamatta. Siis pelkää uustulonjakoa. Hallituksen tavoite, että säännöstelyn väljentämisellä kunnat säästäisivät 600 miljoona euroa, on vailla pohjaa. Jos näin olisi, tämä säästö olisi tehty jo ajat sitten.
      Ajatusta ei kuitenkaan pidä hylätä, sillä onnistuessaan hyödyt ovat suuret. Mennään eteen päin vaikka kitkutellen.


2166. Surumielinen pohdinta ei riitä korjaamaan muutaman johtavan virkamiesten moraalivajetta

     Suomen virkamieskunnalla menee yleisesti ottaen hyvin. Heihin luotetaan ja henkilökohtaista korruptiota on vähän. Sen sijaan jonkin verran esiintyy poliittista korruptiota, kun korkeaan poliisivirkaan nimetään puolueen edustaja.

Johtajat Paatero ja Riikonen ovat syytettyjen penkillä Aarnio jutussa. Heidän olisi pitänyt tietää, mitä Aarnio porukoineen puuhailee, etenkin poliisijohtaja Riikosen.
     Kohtalo on ikävästi nyt yhtä aikaa asettanut valtakunnansyytäjä Nissisen, Tullin pääjohtaja Hartilaisen ja Helsingin piispan Teemu Laajasalon valokeilaan virkarikoksistaan ja – rikkeistään.
     Nissisen tuomio on lainvoimainen ja julkinen. Hän kuitenkin 11.1. Skype-puheessaan kieltää alaistaan puhuvmasta siitä laitoksen sisällä. Hän nousee lattiasta ylös. Kannattaisi kuitenkin odottaa nimittäjän päätöstä siitä, mitä edellytyksiä hänellä on jatkaa edelleen valtakunnansyyttäjänä. Virkamies etiikan kannalta Nissisen kohdalla näyttää siltä, että röyhkeys ja rohkeus menevät sekaisin, vaikka hän kuinka yrittää saada opetusta Aalto Yliopiston etiikan opettaja Martinezilta.
     Tullin Hartikainen on jo aiemmin saanut vakavan huomausutuksen viranhoidostaan mm salassa pitosäännösten rikkomisesta ja esteellisestä toimimisesta johtoryhmän kokouksessa vaimonsa asiassa. Rikkeellistä toimita on jatkunut muutaman vuoden aikajaksona. Häntä voidaan siis pitää tämän alan konkarina, jopa kroonikkona,
     Piispa Laajasalon aiempi koulutustoiminta on mennyt konkurssiin jo vuosia siten ja velallisilla on muutaman sadan tuhannen euron saatavat pesästä. Hän unohti ilmoittaa niistä äänestäjille ja nimittäjälle. Nyt jälkeenpäin on käynyt selville, että hän on syyllistynyt uuden korkean virkamiehen perisyntiin, luottokortin vapaamieliseen käyttöön. Laajasalo Nissisestä ja Hartikaisesta poiketen kirkon miehenä ja hurskaana ihmisenä katuu tekojaan. Ei ole syytä usko hänen ulkokultaisuuteensa.
     Kun nämä kolme esiintyvät mediassa, aito katumien ei tule ensimmäisenä mieleen ja hyvän virkamiehen teotkaan eivät tunnu saavan jalan sijaa heidän puheissaan ja kehon kielessään. Jää vian erittäin paha maku suuhun ja kasvava epäilys, tähänkö suuntaan virkamiesmoraali on luisumassa. Kansalaiset eivät tykkää tästä.


torstai 11. tammikuuta 2018

2164. Martti Nissisen skype-puhe edesautti erottamista

     Hän ei spekuloi itselle asiasta ja toivoo, etteivät sitä muutkaan sitä tee.   Hän siteeraa Tom Lundbergillä, joka on sanonut, että jotkut oppivat lukemalla, toisen omista virheistä ja muutamat kusemalla paimenpojan lankkaan. Hän siteeraa myös nimeltä mainiten työpaikan ja ammatin Aalto Yliopiston etiikan opettaja Santi Martinezia, jonka mukaan epäonnistuja ei ole luuseri. Luuseri on se, joka kaaduttuaan ei nouse ylös.
     Hän toivoi, että viraston sisällä asiasta ei spekuloitaisi.
     Nissinen lopetti Skype puheensa ”Minä nousen ylös ja enkä enää kusee paimenpojan lankaan”.
     Matti Nissisen Skype-puhe oli yllättävä ja harkitsematon, koska hän kielsi puhumasta aiheesta viraston sisällä. Puheesta voi saada ikävän käsityksen, että hän jatkaa virrassa, vaikka hänet erotettaisiinkin. Tuskin hän tätä tarkoitti.
     Puheen agenda kuitenkin on osoittaa, että hän on kova jätkä ja hallitsee asiat. Puhe edisti erottamista.

(TV 3 Rikospaikka-ohjelma 10.1.2018 klo 22.40)

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

2163.EU on nyt kuin uninen taivasunistaan heräilevä seurakunta maahanmuutto todellisuuteen

      Maastrichtin sopimuksesta on kulunut aikaa lähes 25 vuotta. EU:n Instituutiot on luotu, rajat avattu ja direktiivejä annettu. Tiedotusvälineet tuovat päivittäin eri medioihin kuvaa EU:n dynaamisesta toiminnasta, mutta todellisuudessa jäsen maat elävät omaa elämäänsä EU-koneiston vain jauhaessa omissa lokeroissaan. Kuvaavaa on, että tänä vuonna 2017 Välimeren yli tulee viisi miljoonaa pakkolaista ja kokonaisuudessaan 1000000 pakolaista vuona2018, joista Turkin kriisin jälkeen maan kanssa tehty sopimus on käytännössä yhtä tyhjän kanssa.
     Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvää. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisina eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.
     Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyllä huomattu ja voitu erottaa siirtolaisuuden eri muodot EU:n talouden piristymisessä.
      Nyt EU on riutunut puoli kymmentä vuotta kriisistä toiseen ja taaperrellut yhtälailla rahoitusongelmista toiseen. Paradoksi on, että yhteinen euroalueen valuutta estää devalvaatiohyödyn, mutta takaa EKP:n kautta rahoituksen riittävyyden. Tämä on suuren luokan käsittämätön umpisolmu. Brexit on tehnyt Britanniasta vain kivitaakan EU:lle.
     Henkisellä tasolla eurooppalaisuutta on koetettu hitsata yhteen ja edistää yhteistä eurooppalaista arvopohjaa erilaisilla tapahtumilla, mutta instituutiot näyttävät menevän ihmisarvon edelle. Rajoille rakennetaan suojamuureja pakolaisvirran esteiksi. Vaikka YK:n peruskirjan ihmisoikeussäännöt unohdettaisiinkin, EU joutuu tunnustamaan tosiasiat maahan pyrkivien määrien kasvussa. Puskurimaat Turkki ja Libanon ovat jo pullollaan pakolasia eivätkä niiden turvaverkot enää pidä.
     Afrikan 1,2 miljardin väestömäärän muutolle on luontainen laajennuskohde Eurooppaan. Maanosan maiden ja ihmisten varallisuuserot ovat valtavia ja sosiaaliset aidat vielä korkeampia kuin Euroopassa. Köyhiä, nuoria ja opiskelleita ihmisiä on paljon ja he näkevät netistä, miten lännessä eletään. He etsivät dynaamisesti parempaa elämää. Lukutaito ei riitä heille enää valttikortiksi. Täten on selvää, että Euroopan on kohdattava lähitulevaisuudessa rajoillaan miljoonat ja miljoonat uudet pakolaiset.
      Maahanmuuton ratkaisemiseksi eivät yksittäiset pienet toimenpiteet enää auta. EU:n on hyväksyttävä, että sen maihin tulee vuosittain 100 tuhansia pakolaisia ja se, että kunkin maan yhtenä sosioekonomisena projektina ja prosessina on integroida kukin maa maahantulijat omalla tavallaan yhteiskuntaansa.
     EU on kohdistettava samanaikaisesti sopeuttamistoimenpiteet lähtijämaihin, reunavaltioihin ja omaan maahan. Tämä vaatii monen suuntaista ja tasoista yhteistyötä sekä pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä EU ei voi olla kuin uninen ja kuivettunut seurakunta