Sivut

tiistai 17. lokakuuta 2017

2122. Kittilän rikostutkinta jatkuu ja laajenee

     Rikostutkinta laajenee, koska Kittilän ja muden kuntien tarkastustoimi on rakenteellisesti kestämättömällä pohjalla. Valtionhallinnossa tarkastustoimi on rakennettu niin, että päämies on täysin erillään vailla minkäänlaisia riippuvuussuhteita raportoijiin. Päämies on se ylin porras, jolle raportoidaan eli valtiolla se on eduskunta ja hallitus sen valiokunnat. Kunnissa päämieselin, valtuusto voi olla täynnä sukulaisia ja raportoijat valtuutettujen sukulaisia tai muutoin heihin  riippumattomuutta vaarantavissa kytköksissä.
     Kittilän Levillä tuntuu olevan vaikeaa pysyä huipulla. Hissiyhtiön kärhämät laajenevat.  Kunnanvaltuusto ampui omaan jalkaansa kunnanjohtajan erottamisessa, mikä on nyt myös KRP:n rikostutkinnan kohteena. Kohta kahakat näyttää ottavan mukaansa kaikki, jotka pystyvät istumaan junan penkillä.
     Nyt on menty siihen vaiheeseen, että kaikki häviävät. Tästä voidaan oppia jotakin. Etenkin pienissä kunnissa ja niiden yhtiöissä avoimuuden merkitys kasvaa. Tämä siksi, että pienet piirit ja sukulaisuussuhteet saavat päättäjät ajattelemaan, että nämähän on vain meidän juttuja, pöytäkirjoista voi tarkistaa asioiden kulun.
     Kunnilla ollessa merkittävää paikallista valtaa ja päättäjien toimiessa tässä valtaympyrässä osallisena taloudelliset etuintressit saatavat törmätä ja tunteet kiihtyä.
     Täytyy muista, että alun perin Metsälä palkattiin panemaan Kittilän asiat kuntoon ja pyörät pyörimään. Näin tämä Kauniaisesta kotoisin oleva vihreä feministi aikoi tehdäkin, mutta törmäsi kylän vallasihmisiin.
     Professori Viljanen (https://yle.fi/uutiset/3-9881500) pitää poikkeuksellisena mm oikaisun käsittelemättä jättämistä ex-kunnanjohtaja Metsälän nimitysprosessissa, vaikka hallintojohtaja sitä moneen kertaan vaati. Hän jatkaa, että törkeyden rajat ylittyvät tekojen häikäilemättömyyden takia. Maksimi rangaistus on neljä vuotta ehdotonta.
     Pyhäjärvellä on menossa samantyyppinen tapaus.
     Nyt kun sote vie kaikki huomion, kunnallisen tarkastustoimen perinpohjainen modernisaatio lienee mahdotonta. Tämän etenkin myös sen takia, että modernisaatiota ei voi tehdä ilman suuria  rakenteellisia muutoksia koko kuntakentässä.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

2121. Avaruusvirasto

     Suomen virastojen suunnittelun ja seurannen kehittämisen yhtenä osana laskentajärjestelmän harjoittelu todellisen viraston aineistolla 1971. Tähän rooliin sopi todellakin hyvin utopistinen Avaruusvirasto. Laskentatoimen seminaareissa sille laskettiin tavoitebudjetteja, suunniteltiin raportteja, taseita, jne.
     VR oli sen kumppanuusvirasto, joka huolehti kuljetuksista galaksissa.
     Olen toiminut Avaruusviraston laskentapäällikkönä, mikä ei kyllä näy CV: ssäni.
     Avaruusviraston tiedot oli koottu ns punaiseen kirjaan.
     Eli globalisaatiota laajempaa kokemusta on :DD


lauantai 14. lokakuuta 2017

2120. Eri asiantuntijaryhmien neuvot ”Suomi kuntoon projektille”

Ekonomi pitää yhtä aikaa piirustuspöydällään makrotaloutta ja mikrotaloutta. Hän ei osaa sanoa kumpaa pitäisi enemmän painottaa, sillä kulutus, kilpailukyky ja budjettivaje ovat hänelle yhtä tärkeitä ja vaikeita. Viisaana ihmisenä on unohtaa omaan arvoonsa maailman talouden mahdollisen elpymisen tuoman pelastuksen, koska sitä hän ei osaa ennustaa. Sen sijaan hän luottaa dynaamisiin vaikutuksiin jopa niin paljon, että hän odottaa vielä Kataisen hallituksen yhteisöveron ja työantajien eläkemaksujen alentamisen aiheuttamien vaikutuksia vieläkin. Mutta hänellä on kuitenkin näyttöä yhteisöveron dynaamisista vaikutuksista Äänekosken selluinvestoinnista. Kikyn ansiosta povatun 80000 uuden työpaikan syntymiseen hän ei sano mitään.
     Valtiotieteilijä ymmärtää myös historiaa ja uskoo suurten kriisien jälkeiseen vakauteen. Kun yhteiskunnan pääpalikat, instituutiot saadaan pelaamaan yhteen, kriisi voitetaan. Hänellä on hyvä käsitys, mitkä muutamat suuret linjat Suomen kannattaa hoitaa huolellisesti, koska ne ovat aiemmin tuottaneet Suomelle etuja ja tuloja sekä turvallisuutta. Venäjä politiikka ja strategiat ovat tällaisia.
     Oikeustieteilijä sen lisäksi, että hän uskoo oikeuteen, hän luottaa sääntelyn voimaan. Tässä tilanteessa hän hieman empii EU-säädöksien noudattamisessa. Jopa EU-säädösten kanssa hienoinen venkoilu saattaa tulee kyseeseen. Hän houkuttelee kansallisella ohjauksella ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita.
     Finanssimies ymmärtää myös ekonomia ja pitää viimeiseen saakka kiinni siitä, ettei lypsävää lehmää kannata teurastaa. Pitkän pohdinnan jälkeen hän myy osuuksia valtion pörssiyhtiöistä luoden näin miljardien rahaston tukemaan lupaavia startup- yrityksiä. Hän ymmärtää, ettei keskiluokan veroprogressiota voi alentaa, koska se leikkasi eniten valtion verotuloja.
     Pankkimies ymmärtää, että jo ajat sitten pankit ovat muuttaneet rooliaan keräämään asiakasmaksuja ja heikentämään face-face palveluja. Pitää olla myytävänä myös finanssituotteita, joista jotkut ovat ostajilleen yliymmärryksen yli meneviä aikapommeja. Lainaa pitää antaa, jos riski on pieni. Hän kysyy, miksei Suomi voisi lähteä tässä tilanteessa kasvattamaan muiden tuotteiden puuttuessa finanssisektorin osuutta bruttokansantuotteestaan 30 prosenttiin Sveitsin tapaan. Itsekseen hän ajattelee, että valtio viime kädessä heittää pelastusrenkaan hänelle. Hän on hyvin kiitollinen älylleen sitä, että ymmärsi fuusioida vakuutustoiminnan pankkisektoriinsa, koska se on riskitön 15 prosentin tuoton takaava toimiala, jossa ministeriö mitään kyselemättä vahvistaa jatkuvasti nousevat maksut. Tämä tulee jo alun perin suunniteltujen vakuutusmaksujen yli hinnoittelun lisäksi.
     Sosiologi pitää Suomen tilannetta outona. Maassa ei juuri ole gettoutumista, tuloerot ovat pienet, sopimusyhteiskunta pelaa, väestö on koulutettu, toki ikääntyvää ja luonnon raaka-aineita on runsaasti, mutta ulkomaille myytäviä uusia tuotteita syntyy liian harvoin. Hän saa kuningasidean ja saman tien lähtee opetusministeriöön perustamaan kansallista itsetuntemus- ja motivaatio-ohjelmaa. Hän tietää, että väestö on jakautunut iät ja ajat vähintäänkin kahteen osaan, rikkaisiin ja köyhiin. Hän ei luota valumisteoriaan (trickle-down effect), jossa hyvinvointi valuu rikkaiden pöydiltä alemmille luokille. Hän myös ymmärtää, että pitkään työttöminä olevien kyky hakeutua työmarkkinoille on korkea ja työtaito matala eikä ihmettele avointen työpaikkojen suurta määrää. Hän kannattaa työperäistä maahan muuttoa jopa siinä määrin, että maahan muuton kriteereitä on löysättävä, jos työllistyminen on todennäköistä ja se on sitä myös heidän lapsillaan. Hän viittaa tässä Ruotsin kokemuksiin.
     ICT-ihmisen ajatus on kirkas kuin keväinen puro. Kaikki ratkeaa ict:llä, kun siihen lasketaan mukaan kaiken maailma hiukkaset ja datat, jota voidaan sähköisesti käsitellä, muokata, monistaa, yhdistää, jalostaa, kasvattaa, siirtää, jne. Ict tulee olemaan jatkossa hyvinvoinnin sammumaton lähde, jopa sotessa, kunhan sen ict saadaan joskus kuntoon. Niinpä julkisen sektorin on ensimmäisenä pantava itse ict:nsä kuntoon ja kohottaa sillä tuottavuuttaan ja luoda sen avulla uusia hyvinvointipalveluja ja työpaikkoja. Tämän hän sanoo silmäänsä räpäyttämättä, vaikka näyttöjä ei juuri ole.
     Insinööri tietää desimaalien tarkkuudella Suomen resurssit: maat, metsät, kaivannaiset, kouluttautumisen, mutta valtion rakenteiden ja päätöksen tekemisen järjestelmät eivät ole hallinnassa. Hän ei tiedä lainkaan millainen vastus byrokratia on eikä ymmärrä, että se myös turvaa hallinnon lainmukaisuutta. Hän ihmettelee, miksei Suomen laissa I ja II ei ole kaavioita. Hän elää siinä unelmassa, että kaikki voidaan suunnitella tarkasti etukäteen ja myös valvoa, ovatko suunnitelmat toteutuneet. Hän ei huomaa suunnittelevansa itse yksityiskohtaisen tarkasti, mutta väärin. Hänelle on yllätys, että suunnittelussa on tärkeintä laatia sellaisia suunnitelmia, joita kannattaa noudattaa. Hänelle ottaa koville, että vääriä suunnitelmia ei kannata noudattaa.
     Poliitikko ajattelee omaa äänestäjäkuntaansa, sillä tältä hänen mandaattinsa on tullut ja tulee jatkossakin. Tämä kuitenkin edellyttää toimimista äänestäjien etujen mukaisesti. Ainakin asiat on saatava näyttämään siltä. On luonnollista, ettei hän voi olla ajattelematta tulevia vaaleja, mikä hankaloittaa toimimista kokonaisuuden kannalta mahdollisimman tuloksellisesti.  Poliitikon omatunto sanookin niin, että maan etu on tärkein.  Käytännössä hänelle puolueen etu on tärkein. Sitten tulee oma etu. Valitettavasti monen poliitikko ei toimi omantuntonsa mukaan ja niinpä se pysyy puhtaana, sillä käyttämätön omatunto on puhdas kuten nenäliina. Hyvä poliitikko kerää parhaat asiantuntijat ympärilleen ratkomaan ongelmia lähestyvistä vaaleista välittämättä ja tekee niin, että syntyy kansalaisten ja sen toimijoiden kannalta paras tulos.

torstai 12. lokakuuta 2017

2119. Rangaistukset tappiin

     Rangaistusten ankaruus on taas tapetilla (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005404674.html).Se millaisia tuomiota maassa annetaan, riippuu maan sosioekonomisista yhdyskuntarakenteista, perhe-, sosiaali- ja terveydenhoitopolitiikasta, tulonjaosta, työllisyydestä, koulutuksesta, jne. Käytännössä tämä voidaan tiivistä: vankien määrä riippuu siitä, kuinka paljon maassa pyörii kaduilla ja kujilla tyyppejä, joiden rikoksen tekokynnys on hyvin matala. Slummiutuminen, jengiytyminen, köyhien ja pitkäaikaistyöttömien määrä sekä luokkaerojen jyrkkyys indikoivat lisääntyvää rikollisuutta.
     Pitkätuomiomaissa tuomioiden pituudet eivät ole eettisiä tai moraalisia kysymyksiä, vaan turvallisuus- ja taloudellisuustekijät ja käytännöllisyysseikat painat vaakakupissa eniten. Toki moraaliakin on mukana uhrien ja heidän omaistensa vaatiessa hyvitystä tai jopa kostoa.

Pohjoismaissa tuomiot ovat suhteellisen lieviä verrattuina esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Muista Pohjoismaista poiketen Suomi pääsi tähän vasta 1970-luvulla. Suomessa ongelma ei ole vankimäärä, vaan köyhyys ja yläluokan erillisyys muista luokista. Koherenssi heikkenee. Ulkomaisten vankien määrä huolestuttaa.
     Monissa tutkimuksissa ja käytännöistä on havaittu, ettei ankarilla tuomioilla ei ole tekijälle eikä rikoksia aikoville yhtään suurempaa ennalta estävää vaikutusta kuin lievillä tuomioilla. Lievistä tuomioista hyötyvät sekä yhteiskunta että rangaistuksen kärsijä. Häviäjiä ovat kostoa ja hyvitystä vaativat. Maat, josa rikolliskandidaatteja on paljon, tuomiot täytyy pitää hyvin pitkinä, koska tällöin suuri osa rikollistyypeistä on vankiloissa pois rikosten teoista.
     On selvää, että tuomioistuinten pitää langettaa sellaisia tuomiota, joita lainsäätäjä on tarkoittanut. Ilman laillisia ja asianmukaisia tuomioita mikään yhteiskunta ei toimi. Jokaiselle rikokseen syyllistyneelle tulee langettaa laillisessa ja asiamukaisessa rikosprosessissa hänelle kuuluva laillinen tuomio.
     Nyt kun maahan saadaan tuomioistuinvirasto (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005398574.html). Tämä mahdollistaa tuomioistuinlaitokselle pohtia itse tuomioiden yhdenmukaisuutta ja tasapuolisuutta irrallaan poliittisesta ohjauksesta. Toivottavasti meillä ei tapahdu enää sen kaltaista vaikuttamista tuomareiden toimintaan, mitä tapahtui presidentti Koiviston valtakaudella.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

2218. Kätilö konsulttina

     Kävin usein lounaalla Aleksanterinkadun Carrolsissa. Saatuani salaattiannoksen eteeni pöllähti entinen tupalainen Marsa Villikka, joka puheliaana alkoi heti jutella. Marsan lempimottoja uudistusten suunnittelussa ja läpiviemisessä oli, että ensin oli rauhallista, mutta loppuvaiheessa vähän kirpaisi, mutta hyvä lapsi sieltä oli tulossa. Hän oli koulutukseltaan kätilö. Oiva tyyppi.
     Syötävää suihimme lusikoidessamme ja valitellessani kovaa kohtaloani selvittää Tullin asioita Marsa neuvoi kysymään ohjeita Ojalan sihteeriltä, jonka hän tunsi. Tällä oli aina sormituntuma, miten mihinkin uuteen hankkeeseen tuli suhtautua. Puheemme kääntyi lempiaiheeseemme eli näkemykselliseen johtamiseen. Se oli meidän oma pikku salaisuutemme, josta emme toisten kuullen juuri rohjenneet puhua, koska sille oli helppo naureskella. Olin kuitenkin Marsan kanssa samaa mieltä, että kun johtajalla oli kaikki faktat edessään ja niistä ei löytynyt yhtä selkää toimintatapaa, piti käyttää kokemuksen tuomaa näkemystä hyväkseen. Sitä parempi näkemys, mitä enemmän johtajalla oli hiljaista tietoa. Jotkut viisastelijat olivat kyllä hekotelleet meidän näkemykselliselle johtamiselle ja verranneet sitä minä-minä-johtamiseen.

(Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012)


lauantai 7. lokakuuta 2017

2117. Hallituksen kolmipyörä kaatuu

     Aristoteleen käyttämää termiä käännepisteestä, peripetia on useilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla vaikeaa tunnistaa, vaikka on ollut itse mukana prosessissa, ehkä juuri siksi. Nyt kuitenkin yhteiskunnan tarkkailijat ja analysoija ovat yleistyneet ja menetelmät keittynet siinä määrin, että varhaisten käännepisteiden havaitsemisesta on tullut varteenotettava ennakointimetodi.
      Jussi Halla-Ahon valitseminen perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja siitä seurannut hallituksen omituinen jatkaminen työssään oli merkittävä vaihe, ellei jopa käännepiste, jossa hallitustyö muuttui varovaiseksi ja poliittisilta linjauksiltaan vaisuksi. Jopa retoriikkakin yskähteli ja yskähtelee. Paavo Rautio käsitteli takertumista hallitusohjelmaan hyvin pääkirjoitusjutussaan (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005395155.html).
     Samanaikaisesti alkaa yhtä suuremmalle joukolle eturyhmien juuritasoille, kuntien virkamiehille, yrityksille ja kansalaisille selvitä, mitä maakuntahallintoon siirtyminen ja sosiaali-ja terveyspalvelujen siirtäminen niille käytännössä merkitsee. Kunnat menettävät tasettaan epäsymmetrisesti: velat jäävät ja tulot pienenevät, minkä takia niiden asemaa rahoitusmarkkinoilla heikkenee. Kunnan juuri lainrahalla rakennettu sairaalla saattaa siirtyä maakunnalle maksutta velan jäädessä kunnalle.

Kaupunkipolitiikan laiminlyönti alkaa nyt kostautua maakuntahankkeelle, jonka suosiota ei lisää myöskään se, että hallitus on ollut vaiti kuin kivi kiihtyvästä kaupungistumisesta. Tämä näkyy mm. C21-kokouksen julkilausumassa. Kaupungit haluaavat olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja pitää käsissään tätä koskevat langat kuten työvoimapolitiikan ja -palvelut, kaavoituksen, siis kasvutekijät.
    Nyt alkaa myös konkretisoitua, mitä ongelmia tuottaa se, kun kiinteistöt pitäisi pystyä järkevästi siirtämään maakunnan taseisiin. Jokainen kunta ja kiinteistö on erilainen taserakenteeltaan. Miten tasaukset hoidetaan?
     Valtio alkaa ainakin aluksi rahoittaa maakuntia. Tämä on valtava tulon siirto kunnilta maakunnille ja puhumattakaan kaupungeista maakunnille. Kun rahaa siirretään, siirretään myös valtaa. Miten varmistetaan, ettei maakunta nappaa kuntien kilpailukykytehtävistä terveydenhoitoon.
     Kikiy-sopimuksesta julkissektorin työntekijät on hyvin kiukuissaan, koska nyt on paljastunut sen epäoikeudenmukaisuus heille.
     EU-politiikka on saamatonta ja odottelevaa. Maahanmuuttoa voi kohdata valtava shokkiaalto.
     Edellä kuvattu on vain jäävuoren huippua ratkaisemattomista ongelmista ja blanco paperi ongelmista, joista ei edes nyt tunnisteta, mutta joita varmasti tulevat eteen.
     Yhä selvempi on, että uudistus kaatuu toiselle kyljelle maakuntien jäädessä veden alle. Ei olekaan kumma, kun alussa ihmemieheltä vaikuttanut Sipilä näyttää epävarmalta ja neuvottomalta. Nyt, jos milloin hallituksen johtaminen kaipaa todella dynaamista johtajaa. Tähän Sipilä toteaa vain, että nyt on hyvä olla, kun kaikki leikkaukset on jo tehty. Ainakin 15,8 % on kelvoton kannatusluku ja sen pitäisi inspiroida hyvästä olosta epämukavuusalueelle. Sipilä myönsi YLE Ykkösaamuohjelmassa 7.10.2017, että häntä pidetään oman edun tavoittelija, mutta hän on valmis jatkamaan keskustan johdossa.
    Kokoomuksen pitää kaataa hallitus. Uusi hallitus voidaan muodostaa kokoomuksesta, demareista, vihreistä, RKP ja kristillisistä. Näiden puolueiden ei kannata pelätä seuraavia puolentoista vuoden päästä käytäviä eduskuntavaaleja, koska vaaliväittelyissä virheistä voidaan syyttä Sipilän kokemattomuutta.
     Jos mainittu uusi hallitusta ei synny, niin uudet vaalit.

perjantai 6. lokakuuta 2017

2116. Revityt oppikirjat

     Oppikirjoista ja niiden kustannuksista käydään taas keskustelua. Periaate näyttää olevan, että joka vuosi kirjat muuttuvat sen verran, että seuraavilta oppilailta edellytetään uusia. Tämä on yksi hälyttävä merkki. Toinen oppilaita ja vanhempia hämmentävä ja kiukuttava tekijä on, ettei digikirja ole  juuri yhtään halvempi kuin perinteinen kirja (https://www.hs.fi/paivanlehti/20082017/art-2000005332707.html).
     Oppikirjojen pitää tietenkin vastata kulloiseenkin oppimisen tarpeeseen ja muuttua ja kehittyä, jos oppiaine sitä edellyttää. Valtaosa oppiaineista on kuitenkin sellaisia, että jopa usean vuoden takaiset kirjat kelpaavat. Ammattikorkeakouluun saakka matematiikka ei ole ei ole muuttunut lainkaan 30 vuoteen, joten siinä kelpaavat jopa 20 vuoden takaiset kirjat. Kielissä on tilanne lähes sama, jos opettaja vaivautuu kirjan ulkopuolella päivittämään tarvittavat uuskielimuutokset. Todennäköisesti kaikissa muissakin aineissa on sama tilanne.
     Otavan edustaja sanoi tänään televisiossa, että heillä on 400 kirjankirjoittajaa. Tämä kuvaa kuvaa hyvin millaisella vauhdilla uusia kirjoja tuotetaan käyttämättä vanhoja käyttökelpoisia kirjoja loppuun. Repivätkö oppilaat kirjansa? Uusimisinnosta hyötyvät kirjoittajat, kustantajat ja kirjakaupat.
     Kirjastot voisivat toimia nykyistä aktiivisemmin vanhojen kirjojen kierrätyskeskuksina. Opetushallituksen kokoomuslainen pääjohtaja Olli Heinonen voisi ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.