Sivut

perjantai 17. marraskuuta 2017

2133. Perintöriidat puntarissa

     Lännen propaganda toisen maailman sodan aikana oli suunnattu myös mustamaalaamaan vihollismaan kansanluonnetta. Voittajamaat kohdistivat tämän erityisesti japanilaisiin kuvaten heitä mitä alentavilla eläinvertailuilla. Yhdysvallat oli jopa niin epäluuloinen, että internoi eri puolelle maata kuusi miljoonaa japanilaissyntyperäistä kansalaistaan.  Saksalaiset pääsivät vähemmällä propagandan kohdistuessa pääasiassa Hitleriin, koska tämä oli pääsyllinen sotaan.
     Tunnettu tosiasia on, että sodan päätyttyä suurin osa natsirikollisista jatkoi elämäänsä samanlaisessa kaaosmaisissa ja puutteellisissa olosuhteissa kuin muutkin kansalaiset. Avautuneet ja löydetyt dokumentit paljastavat sotaan osallistumattomien ihmiset pahaeteisten ennakkoluulojen olleen melko vähäisiä ympäri maata, vaikka sodasta palaavia natseja oli miljoonia.
     Toisen luokan muodostivat hyvän koulutuksen saaneet natsit, jotka todistettavasti olivat toimineet ammattitaitoisesti sotatehtävissään. Liittoutuneet maat kävivät heidän rekrytoinnista jopa kilpailua maiden etsiessä kielitaitoisia natsiupseereita tiedustelutehtäviin ja vaativiin varustelu- ja teollisuusprojekteihin itse kunkin maan ollessa enemmän tai vähemmän raunioina ja vailla riittävää tuotantoa ja teollisuutta. Näiden henkilöiden kohdalla oli helppoa unohtaa rikollinen tausta.
     Kuvatut esimerkkitapaukset saattavat osoittaa, että kollektiivinen anteeksianto ja pahojen tekojen unohtaminen on helpompaa kuin yksilötasolla. Poikkeustapaus on Pohjois-Korea, jossa vihan pito kuuluu sen selviytymisstrategiaan. Maan armoton johto hakee perusteluja julmuuksilleen ja ihmisten kurjille oloille armeijan ylläpidon välttämättömyydellä puolusta maata kaikkialla uhkaavia vihollisia vastaan. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta lähes jokainen sotiin osallistunut maa on tehnyt tavalla tai toisella sovinnon entisten vihollisten kanssa, Euroopassa Ranska, Italia, Britannia, Saksa, jne. Valitettavasti näin ei ole maailmanlaajuisesti tapahtunut, mutta kehityssuunta on positiivinen.
     Anteeksi anto ja unohtaminen on eri asia yksilötasolla kuin  kollektiivisella tasolla. Yleensä siinä liikutaan niin syvällä tunnetasolla, että anteeksi anto vaatisi siirtymistä samalle tunnetasolle vastaan ottaman ja antamaan anteeksi. Näin ei useimmiten käy. Tästä on osituksena lukemattomat perintöriidat, jossa yksi maljakko sisaren hylyllä ärsyttää rajattomasti.

  

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

2132. Johtaminen ammattina ei ole itsestään selvyys

     Useimmiten johtaminen ammattina käytännössä merkitsee johtajan titteliä eikä johtamista työnä. Miksi se näin tulkitaan, johtuu johtamistyön monitasoisuudesta ja johtamiselta vaadittavien eri piirteiden erilaista painottumista eri tyyppisissä johtamistehtävissä. Tästä on seurannut johtamisoppien kirjon runsaus ja kirjojen moninaisuus.
     Johtamiskirjoja ja oppaita onkin niin runsaasti, että joka sanoo lukeneensa ne kaikki, joko muistaa väärin tai puhuu totuuden vierestä. Alan yliopistoilla ja korkeakouluilla on tietenkin intressinsä ohjelmissaan tuoda esille omat näkemyksensä uusimmista johtamiskulttuureista ja –teorioista.. Tämä kuluu kehityksen yleiseen evoluutioon.
     Suurena ongelmana vain on, että tehokkaalle johtamiselle ei ole onnistuttu kehittämään mitään vaikuttavaa suurta oivallusta (padigma) tai yhteisiä periaatteita, joita noudattamalle johtajaksi opiskelija tai johtaja saavuttaisi hyvän tai jopa laadukkaan johtamistason. Tehokkaan johtamisen määritelmiä ja kriteerejä kyllä on hyllyt ja konsulttien kansiot pulloillaan, mutta tästä huolimatta tehokas ja  hyvä johtaminen näyttää lipuvan vain lukusalien ikkunoiden maisemien ja johtajien silmien ohi.
    Silti johtamiskirjoja ja -oppeja tarvitaan takaamaan johtamisen laadun pysymiseksi kohtuullisella tasolla ja estämään kardinaalivirheiden toistamisen. Jo tässä johtamisopit ja niiden soveltaminen tekevät arvokkaan työn yhteiskuntien elinvoimaisuuden yleiselle edistämiselle.
     Koska johtamisproblematiikka on osoittautunut äärimmäisen moniulotteiseksi ja vaikeasti ratkaistavaksi kysymykseksi, asian valaisemiseksi voidaan tarjota tapaustarkastelua. Relevantti näkökulma saattaisikin olla johtamisessaan tunnetusti onnistuneen henkilön johtamistyön tarkastelu.
     Voidaan nostaa esille Winston Churchill. Hän oli yläluokkaan kuuluva ristiriitainen monilahjakas persoona, jota pidettiin saamattomana keikariluonteena. Poliittisten kärhämöiden tuloksena hänet nimitettiin laivastoministeriksi. Siinä tehtävässä hän 1916 epäonnistui surkeasti Galipolissa, jossa kymmeniä tuhansia brittisotilasta kuoli ja 100000 haavoittui.
     Toisessa maailmansodassa hän pääministerinä johti brittijoukkoja.  Se miten hän johti ei ainoastaan joukkoja vaan koko kansaa Dungerquesta evakuoinnista rauhaan 1945, oli ainut laatuista.
    Hän puhui eleettömän maagisesti kansalle eri sotavaiheissa, näyttäytyi säännöllisesti Lontoon raunioissa kärsivien ihmisten tukena ja rintamalinjoilla, oli jatkuvasti aloitteellinen ja liikkeellä ja erotti säälittä epäonnistujat ja ennen kaikkea puhui puolelleen sotaan suuren liittolaisensa Rooseveltin, Yhdysvaltain presidentin ja sai Stalinin taistelemaan brittien rinnalla. Hän muodosti itsestään brittiläisen taistelumoraalin symbolin.
    Sodan päätyttyä hän tähtensä hiipui eikä häntä enää valittu hallitukseen, vaan labour voitti vaalit. Hän antautui  harrastuksiinsa: taidemaalauksen ja kirjoittamiseen.
     Mitkä olivat hän johtajakykynsä perustat?  Hänellä oli missio, jonka hän myös kommunikoi jatkuvasti ja säännöllisesti väelleen ja vastustajille. Päättäväisyys ja sinnikkyys olivat leimallista hänen esiintymisilleen, mikä näkyi myös hänen sotilasoperaatioita koskevissa rohkeissa päätöksissä.  Hän valitsi takoin alaisensa a ja erotti ne, joille tuli jatkuvaa epäonnistumista.
     Jos tiivistä Churchillin johtamisen elementit nykyaikaiseen terminologiaan, ne ovat:
 kriisijohtaja eli oikea johtaja oikeaan paikaan, lähialaisten rekrytoinnin sekä esikunnan tärkeys, missio ja sen jatkuva esillä pito sekä päättäväisyys ja pitkäjänteisyys sitä kohti ja taito saada yhteistyökumppaneita


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

2131. Mistä ideat tulevat

Mistä ideat tulevat?Tämä on filosofisesti suuri kysymys. Ei voi olla muuta vastausta kuin, että ihmisen päästä. Tämä antaa ihmiselle aivan käsittämättömän suuren ylivoiman verrattuna mihin tahansa elävään olioon. Osoituksena tästä voidaan esittää ylimalkaisesti avaruuden äärellisen leikkauksen ominaisuus: avaruuden jokainen alkio voidaan esittää yksiselitteisesti äärellisen määrän joukkojen yhteisenä alkiona. Tosin tällaisen avaruuden pitää olla kompakti, mitä meidän tuntema avaruus ei ole. Kompatki avaruus on puolestaan sellainen avaruus, jonka jokaisessa äärettömän pienessä ympäristössä on äärettömän monta tämän avaruuden pistettä avaruus.

torstai 9. marraskuuta 2017

2130. Matematiikan mysteerio on jumalallista

     Yle Areena esitettiin 8.11.17 ajattelua ravisteleva ohjelma matematiikasta ”Suuri matematiikkamysteerio (https://areena.yle.fi/1-3551595). On aina ollut melko yleisessä tiedossa, että  matematiikka on yksi suurista maailman yhteisistä kielistä. Mutta ei tämä tee siitä mitään erikoista, pyrkiihän esperanto aikoinaan olemaan suuri yhteinen kieli, turhaan.
     Hääriessäni Helsingin yliopistossa matematiikan kimpussa 1960-luvulla ohjelmassa esitettyä näkökulmia häivähteli pöytäkeskusteluissamme. Ne tyrehtyvät kuitenkin milloin mihinkin, itse matematiikan oppimiseen, kurssipaineisiin, kurssiharjoituksiin, muiden aineiden aiheuttamiin lukuponnisteluin ja opiskelijaelämän rientoihin.
     Jälkeenpäin luokka- ja yksityisopettajana sekä tietokirjailijana olen silloin tällöin palannut matematiikan filosofian pohdiskeluin ja perehtynyt sitä käsitteleviin kirjoihin. Kerran lukion eka luokkalaiset ja heidän vanhemmatkin yllättäen kiinnostuivat, kun tein lyhyen esseen matematiikan historiasta. Tämä on mahdollista, koska olin juuri tenttinyt siitä koskevan kurssin. Yleinen kiinnostus matematiikan arkifilosofiaan näytti jo silloin olevan suuri.
     Areenan ohjelman yhtenä teemana oli, onko matematiikka vain asioiden löytämistä ideamaailmasta. Tosin sanoen matematiikka ei olisi uuden luomista, vaan maailmassa, avaruudessa vallitsevien lakien löytämisestä. Tähän voi heti avaruustieteilijä sanoa, että niinhän heidän tieteensäkin on. Siinä on vain se ero, että tähtitieteessä on usein, melkein aina kyse myös fyysisistä kappaleista tai ilmiöistä, mitä matematiikka ei edellytä lainkaan, päinvastoin ne voivat sotkea vain uuden idean kokoamista.
     Mutta mistä ideat tulevat? Tämä on filosofisesti suuri kysymys. Ei voi olla muuta vastausta kuin, että ihmisen päästä. Tämä antaa ihmiselle aivan käsittämättömän suuren ylivoiman verrattuna mihin tahansa elävään olioon. Osoituksena tästä voidaan esittää ylimalkaisesti avaruuden äärellisen leikkauksen ominaisuus: avaruuden jokainen alkio voidaan esittää yksiselitteisesti äärellisen määrän joukkojen yhteisenä alkiona. Tosin tällaisen avaruuden pitää olla kompakti, mitä meidän tuntema avaruus ei ole. Kompatki avauus on puolestaan sellainen avaruus, jonka jokaisessa äärettömän pienessä ympäristössä on äärettömän monta tämän avaruuden pistettä avaruus. 
     Menemättä tai osaamatta mennä pidemmälle J voidaan aivan realistisesti olettaa, että ihmiset pystyvät ajattelemalla ratkaisemaan maailmankaikkeuksien ongelmat. Tähän viittaavat myös se, miten ja millä ajatusmalleilla matematiikassa käsitellään äärettömyyttä. Kenelle tulisi ensimmäisenä mieleen, että ykkösen ja kakkosen väliin mahtuu äärettömän monta lukua. Ja vaikka siitä vähennettäisiin pois äärettömän monta lukua jäljelle jäisi vielä äärettömän monta lukua?
     Kallistun siihen suuntaan, että matematiikka on uusien ideoiden löytämistä eikä uuden luomista ja jos matematiikka ei olisi jumalallista, Jumalalta puutuisi jotakin.



   

maanantai 6. marraskuuta 2017

2129. Tietojenkäsittelyasiat eripuraisten koulukuntien vietävinä

     Tietojenkäsittelyasiat olivat osastoilla epämääräisessä ja neuvottomassa tilassa. Erilaiset ryhmäkunnat kävivät luonani esittelemässä oppejaan ja näkemyksiään ja pyytämässä rahaa kuka minnekin. Tämä ei ollut virkamiesten vika, sillä he olivat ahkeria parhaansa tekeviä asiantuntijoita, mutta heidän puheensa ja muistionsa osoittivat jonkin suuren tekijän olevan vialla koko julkissektorin tietohallinnossa.
     Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta toimi sisäministeriöjohtoisesti ja tuotti strategioita kuntakentän tietohallinnosta. Vaikka kuuluin alivaltiosihteerin kanssa liikenneministeriön tietohallinnon johtoryhmään, tämä painotti liikaa yleisiä tietohallintokysymyksiä tekosyynä toimialaansa kuuluvat tietoverkkostrategiat. Hallinnonkehittämisosastolla suunniteltiin tietoyhteiskuntaa ja tietojärjestelmien rajapintojen standardoimista. Näiden kolmen ministeriön kesken vallitsi jossain kilpailua, kuka sai äänensä parhaiten esille. Kun jokaisella ministeriöllä oli omat tietohallintostrategiansa ja toisten ministeriöiden tietojärjestelmiin yhteen sopimattomat sovellutuksensa, hajaannus oli suuri.
     Tämä oli seurausta siitä, kun kehys- ja tulosohjauksessa delegoitiin asioita virastojen ratkaistaviksi. Siinä samalla menivät myös tietojärjestelmäkysymykset ja laiteasiat ministeriöistä virastojen ratkaistaviksi. Lopputuloksena oli suuri määrä yhteen sopimattomia sovellutuksia, mikä vaati koordinaatiota, erilaisia johtoelimiä ja standardeja. Hajaannusta ei olisi tapahtunut, jos hallinnon kehittämisosaston atk-toimiston lupamenettely virastojen laitehankinnoissa olisi säilytetty.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2011
PS. Soteuudistus edellyttää usean sadan eri aikana ja eri pohjalle rakennettujen järjestelmien saamista toimimaan tehokkaasti yhteen. Tämä tulee olemaan vaativa tehtävä ja kokemukseen perustuen kehittämien saattaa kestää kymmenkunta vuotta  ja se vaati  jatkuvaa päivitytä ja riittäviä resursseja 


perjantai 3. marraskuuta 2017

2128. Maakuntajohtajien lähetekauppaa A-talkissa

     Poliittisilla johtajilla vallitsevat toisenlaiset näkemykset johtamisesta kuin bisnesjohtajilla. Tämä saattaa tuntua erikoiselta havainnolta, sillä onhan meillä pääministerinä yritysjohtaja Sipilä. Kyllä hän käyttää eräiden yritysjohtajien johtamisarsenaaliin kuuluvaa ukaasijohtamista ja ehdottomien tavoitteiden ja määräaikojen asettamista. Katsotaan, mitä eilisessä A-talkisssa tapahtui.
     Vaikka sinä teemana oli hallitustyöskentelyn nykytila ja epäilys sen repeilystä, keskiöön nousi tietenkin sote. Yllätyksenä tuli tieto, että viimeisempiä sotelakiluonnoksia ei ole lähetetty vielä lausuntokierrokselle. Tämä on nyt sivuseikka, mutta osoittaa kuitenkin hallituksen ja ehkäpä myös median tiedottamisen puutteitta.
     Bisnesjohtamisen kannalta oli merkittävää kuulla, mitä oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi maakuntien roolista lähetteiden antamisesta kirurgisesta hoidosta yksityisille lääkäriyrityksille. Hänen mukaansa ei ole vaaraa ammattilaisten henkilöpaosta julkista yksityistelle kirurgisille yksiköille, koska maakuntahallitus voi harkita, missä määrin lähetteitä annetaan. Hän mainitsi tässä kyllä sosiaali- ja terveysministeriön roolin, mutta selvää on, että maakunnan kanta ratkaisee.
     Yksityinen harkitessaan kirurgisen yksikön perustamista tietenkin arvioi ja analysoi eri lähteistä, millainen kysyntä tulee olemaan. Hallituksen mallissa kysyntä valitettavasti riippuu maakunnan harkinnasta, missä määrin se antaa lähetteitä. Miten tämä voi olla mahdollista, sillä yksityinen toimi vapaiden markkinasääntöjen mukaan?  Vai eikö se toimikkaan?
Vaarana on, että lähetteillä tullaan käymään tavalla tai toisella kauppaa, ehkä keinotteluakin.
     Kaiken kaikkeaan kysymys on siitä että, kun pienessä Suomessa kytketään ristiin maamme mittakaavassa jättimäisen budjettiluokan liiketoimi julkisen ja yksityisen sektorin kesken, syntyy toimijoidenverkko, joka jäsenten kytkennöistä toisiinsa ei ole kenelläkään tietoa ja ehkä sitä ei kaikilta osin halutakkaan tietää.

     

torstai 2. marraskuuta 2017

2127. Taloustiede ei ole tiedettä, vain politiikan padat porisevat

     Ensimmäisen padan myrkkykeitos sekin  on ollut jo vuosia valmis. Siellä ovat talousasiat kypsyneet valeuutisiksi, joita taloustieteen nimissä poliitikot heittelevät suistaan kansalle, kuten työjoustot työllistävät tai dynaamiset vaikutukset johtavat hyvän kierteeseen. Nyt juuri kehutaan yhtiöveron laskua talouden elvyttäjänä, vaikka mitään näyttöä ei ole.Taloustiede ei olekaan tiedettä, sillä se ei täytä tieteen kriteerejä, mm tieteelle tyypillistä kokeen toistettavuusvaatimus ei sillä toteudu, kuten esimerkiksi lääketieteessä. ”Taloustiede” pikemminkin joukko oppeja ja sääntöjä, joiden mukaan talous voi toimia, mutta mitään varmuutta ei ole.
     Toisessa padassa hallituksen puoluejohtajat keittävät edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä työllisyysasteen nousevan 72 prosenttiin samalla, kun maassa on kasvava määrä hyvässä työiässä olevia syystä tai toisesta työhaluttomia ihmisiä. Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita. Viimeisiä päiviä ministerinä toimiessaan Lauri Ihalainen totesi, että maan 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä ei työllisty olkoon talouskasvu mikä tahansa. Liikutaan työetiikan rajamailla.
     Kolmannessa padassa on kypsymässä hitaasti mutta varmasti ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentin, että vain työllisyys luo hyvinvointia ja valinnan vapaus hyödyntää kaikkia.Tähän tapaan hallituspuolueen propaganda etenee:
Ministeri: Työ on parasta sosiaalitointa! Vain työpaikoilla on merkitystä! Valinnan vapaus! Nämä ovat yhtä tyhjiä fraaseja. Sama, kuin kalastajalle saarnattaisiin, että vain pyynti tuo saalista. Jokainen tajuaa, että pyytäjällä, välineillä, paikalla ja ajankohdalla on ratkaiseva osuus saaliissa. Onko kalastaja viisaampi kuin kansa? Siltä näyttää. Poliitikkojen hokemilla on selvä analogia yksityisten firmojen mainoslauseiden kanssa. Eräs firmaa kirkuu jopa radiokanava classicilla: ”Suomi on kylmä ja pimeä maa. Se tarvitsee sähköä. Samisähkö asentaa talosi sähköt. samisahkö.fi.”
     Neljäs pata on jo ajat sitten valunut yli äyräiden.. Se voidaan tiivistä kysymykseen: miten ministerit, kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ja hallituksen jäsenet voivat samaistua tai tiedostaa kansan elämisen vaikeudet ja  pullonkaulat, jos heidän palkkansa on vähintään kaksinkertainen keskiarvopalkkaan verrattuna?