Sivut

lauantai 9. joulukuuta 2017

2144. Ministeri Terholle päällystakki EU-kokouksiin

     ”Ulkopolitiikassa Saksan SPD haluaa kehittää EU-tason vero- ja sosiaalipolitiikkaa. Schultz kannattaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ajatuksia EU:n uudistamiseksi. SPD vaatii, että Saksan hallitus sitoutuu samaan linjaan, Schulz sanoi” (https://yle.fi/uutiset/3-9958181). Saksan tuleva hallitus saa siis keskeisen ministerin, joka kannattaa Ranskan Macronin tavoin EU:n kehittämistä liittovaltioksi.
     Merkittävää tässä kehityksessä on havainto, että Suomi ei toimi missään EU:n ajankohtaisessa hankkeessa johtavassa asemassa. Tämä Suomen hallituksen linjan passiivisuus saa nyt vahvat haastajat EU:n kahden vaikutusvaltaisimman maan ajaessa EU:ta kohti liitovaltiota. Liittovaltiota puolustajien voima on kasvanut entisestään Britannian Brexitin ansiosta.
     Suomen passiivien EU-politiikka ei ole yllätys nykyiseltä hallitukselta, jonka EU-ministerinä toimii poliitikko tehtävänään Suomen irrottaminen EU:sta tämän hallituskasuden jälkeen. Tämä ei ole koko maailman sivun ihmeellistä, mutta Suomen tilanteessa käsittämätöntä. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että EU-ministeri on EU-vastainen, mutta Suomen pois jättäytymistä EU-projektien johtopaikoilta ei voi ymmärtää.
     Vetäytymisen seuraukset ovat Suomen tulevaisuuden EU-politiikan kannalta tuhoisaa koska, jos nyt ei olla mukana, ei sitä voi olla menestyksekkäästi myöhemminkään, vaikka kuinka haluasi. Tässä pätee se yleinen viisaus että, jos vaikutuskanavat kerran tukkeutuvat, niin niiden avaaminen tulee olemaan jatkossa vaikeaa. Sitäkin on vaikeaa käsittää, että EU-ministerin poliittinen kannatus nauttii kansalaisten keskuudessa vain 0,2prosentin luottamusta. Tämä ei ole vain demokratian loukkaamista, vaan myös kansan huijaamista. Se on samankaltaista luihuilua kuin ketun toimiminen eläinten kokouksen puheenjohtajana niiden päätettäessä vahtivuoroistaan.
     Hallituksien onnistumisia aivan oikein arvioidaan jälkikäteen. Kataisen hallitus sai niskaansa saamattomuuden manttelin. Sen paino on vielä helppo kantaa suojautumalla harmaan taka-talven taakse, mutta Sipilä ei pääse pakoon laaja-alaista epäonnistumistaan. Sen sijaan, että se olisi ollut vain saamaton, se jätti soten hortoilemaan markkinoiden riepoteltavaksi, Hiilamon sanaoin: nnäin sotesta tuli sekundaa (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005483366.html) ja maan historian suurimman hallinnollisen maakuntahankeuudistuksen hökkelikyläasteelle, jota ei voi korjata muutoin kuin purkamalla sekä EU-politiikan surkastumisvaiheeseen.

PS Saarikkokin myöntää, että sote on epäonnistunut (Uusi-Suomi 9.12.).
   

torstai 7. joulukuuta 2017

2143. Vangit lääkitään ylikuntoon

     Vankien terveyden hoidon johtoyksikkö siirrettiin 1.1.2016 sosiaali- ja terveysministeriön alaiseen THL:än. Perusteluissa todettiin, koska vankien terveydenhuolto on osa yleistä terveydenhuoltoa, se sopii hyvin STM:n alaisuuteen.
     Myöhemmin on syntynyt odotettuja ongelmia (https://yle.fi/uutiset/3-9963585). Saarikko ei kommentoi. Kokemattomat keikkalääkärit määräävät suuria määriä huumelääkkeitä ja budjetit on ylitetty roimasti (mm entinen ylilääkäri Heikki Vartiainen).
     Ylilääkäri Hannu Lauerma ihmetteli myös siirtoa (TV 1 uutiset 5.12.). Hän esitti myös vakavan perustelun, miksi siirtoa ei olisi pitänyt tehdä: vankien terveydenhoidon johtohenkilöiden olisi syytä tuntea vanki- ja vankilakulttuuria hoidon mahdollisimman tarkoituksenmukaisen toteuttamisen takia.
     Tämä tarve tuli minulle selväksi toimiessani 20 vuotta oikeusministeriön vankeinhoito-osastolla, jossa toimi myös silloinen vankien terveydenhoidon johto. Kahvipöytäkeskusteluissa vankiloiden oloja ja tuntoja koskeva yleinen informaatio kulki hyvin ja yksittäistä vankia koskevia asioita käsiteltiin virkahuoneissa moni ammatillisissa ryhmissä, jos oli aihetta. Tällöin myös vankien kuntoutus sekä henkilökunnan koulutus ja alan strategiat oli mahdolista suunnitella hyvän informaation pohjalta.
     Miten on nyt? On syytä epäillä suurta tieto- ja taitovajetta THL:n vankiterveyshuoltoyksikön sekä rikosseuraamusviraston ja THL:n yksikön vankiloiden välillä.
     Pieni yksityiskohta, mutta voi olla merkittävä. Vankien terveydenhoito on muuttunut vankien terveydenhuolloksi. Onko vankeinhoitolakia muutettu luopumalla normaalisuuden periaatteesta? Siinä riittävä rangaistus eristämien eikä tämän lisäksi esimerkiksi huono ruoka ja terveydenhoito, nyt siis terveydenhuolto? On totta, että noin 80 prosenttia vangeista on tavalla tai toisella hoitoa vaativasti sairaita, mutta se ei saa estää antamasta asianmukaista normaalia hoitoa ja lääkitystä.
     Seuraavaksi poliitikot varmaakin kaavailevat vankeinhoidon koulutuskeskuksen siirtämistä kulttuuri- ja opetusministeriön alaisuuteen. On mielenkiinnoista nähdä, miten ylivartijat ja vankilan johtajat sekä vartijaoppilaat asioivat ministeriön yksikössä ja miten kulttuuriministeriö valitsee vartijaoppilaat ja järjestää heidän majoituksen, keskustelee heidän kanssa vankilaan sopeutumisesta ja pitää ymmärrettävällä kielellä yhteyttä vankiloihin. Kieli on suomea, mutta on vahvasti vankilaslangia.
     Tätä seuraava on siten poliisi. Ja Tulli on myös liipaisimella.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    

tiistai 5. joulukuuta 2017

2142. Suomen yritystuet on sementoitu kanta-asiakkaille

     Yritystuet on järjestelmä, jonka edessä poliitikon kuin poliitikon hymy hyytyy, jos pitää leikkauksia tehdä. Tilanteen toivottomuutta kuva se, että Pekkarisen johtama ryhmä, muutaman kuukauden turhauttavien ponnistelujen jälkeen, päätti jättää asian käsittelyn tältä vuodelta. Uusi vuosi, vanhat ongelmat.
     Aiheeseen liittyviä kummallisuuksia kuvaa hyvin (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/09/07/yritystukien-kanta-asiakkaat) se, että UPM on saanut vuosikausia noin 35 miljoonaa euroa vuosittain viennin edistämiseen, minkä vaikutuksista ei ole mitään todisteita. Metsäteollisuus saa myös energiatukea kilpailukykynsä edistämiseen, vaikka se on itse sähkön suurtuottaja. Tämä sähkö on niin ihmeellistä, ettei se kelpaa metsäteollisuudelle, vaan se myy sitä omassa yhtiösään sähköpörssiin. Asian kummallisuutta lisää se, että metsäteollisuus ja muut alan organisaatiot ovat saaneet uusiintuvien energiamuotojen kehittämiseen yhteensä noin 3.2 miljardia euroa. Se tuloksena törröttää siellä täällä asukkaita häiritsemässä muutama sata tuulimyllyä toivottomassa kamppailussa lisätä maan energiaomavaraisuutta. Se lisää vain ulkomaisten omistajiensa ja muutaman maan kärkipoliitikon kukkaron paksuutta.
     Hallitus ylpeilee, että nykyisessä budjetissa yritystuista on leikattu niin, että rytisee. Todella rytisee ja hallituksen itse arvostamat kaikki hyvät periaatteet tukea innovaatiota ja teknologian kehittämistä on saanut omituisen käänteen. Tällä omaleimaisella käänteellä se leikkaa Aalto yliopistolta ja VTKK:lta 200 miljoonaa euroa innovaatiosta jättäen kovia yrityksiä koskevat tuet rauhaan, Fortum, UMP, St 1, jne.
     Täytyy kysyä itseltä kaksi kerta, että onko todella niin, että eräät poliitikot voivat panna kansan verorahoja 900 miljoona euroa vuodessa silmää räpäyttämättä hyvinvoivien yritysten taskuihin samalla, kun osa kansasta kampailee leivän muruista. No poliitikko lohduttaa. –Leipää ne on leivän murutkin.
     Jos meillä olisi 20 vuottaa nykyisen hallituksen jäseniä nuoremmista ja dynaamisemmista ihmisistä koostuva hallitus, se näiksi heti, mitä nykyinen yritystukijärjestelmä edustaa. Se aloittaisi puhtaalta pöydältä. Silloin Bulgakovin kirjalla ei olisi tällä mitään sanomaa.




perjantai 1. joulukuuta 2017

2141. Kolmen sadan tuhannen työttömän anatomia

     Muiden muassa Juhana Vartiainen on viime aikoina lukuisissa kannanotoissaan (twitter, A-Studio 29.11.) tuonut esille sen, että Suomen rakenteellinen työttömyys on noin 220000 henkilöä ja että potentiaalien työvoimareservi on noin 40000 henkilöä, siis niiden määrä, jotka on työllistettävissä (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005454334.html). Ay-väki on Antti Rinteen johdolla tämän ponnekkaasti kiistänyt mm twitterissä. Eilen A-talkissa Paola Suhonen viittasi jäälleen kymmenien tuhansien suuruisen vaikeasti työllistettävien joukkoon (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235683-juhana-vartiainen-vastaa-antti-rinteelle-taman-takia-tyovoimareservi-vain-40-000).
     Tämä epämääräisyys siitä, kuinka paljon miellä on työttömiä, työttömän nimikkeellä olevia ja piilotyöttömiä sekä työmarkkinoilta pudonneita herättää vakavan kysymyksen, eikö tosiaan kukaan ole analysoinut tätä harmaata aluetta jäsen suuruutta, vaikka varmuudella se kuuluu jonkun viranomaisen virkatyöhön. TEM on vakava pääepäilty ja tilastokeskus toinen.
     Ilmiöhän on tyypillinen sisään virtaus-, säilöntä- ja ulosvirtausongelma. Aikoinaan tämä ongelma vankeinhoidossa ratkaistiin niin, vankivirta pysäytettiin sisään ja ulos päiväksi ja tänä aikana kirjattiin kaikkien niiden vankien relevantit tiedot, jotka sinä päivänä olivat vankilassa. Näin saatiin selville sukupuoli, tuomiolaji,  kertaisuus, koulutus, terveys, arvio kuntoutuksesta, jne. Työttömiä ei voi tienkään voi verrata vankeihin, vain tilastometodeja.
    Jos työvoima-alan tietojärjestelmät eivät nyt ole niin kehittyneitä, että ne pystyvät tuottamaan monipuolista kuvaa jatkuvassa kierotilassa olevasta työttömien populaatiosta, se on valitettavaa. Jos asia olisi kunnassa, viikoittain tiedettäisiin, miten populaatio on muuttunut, mitä ovat hallitsevia trendejä ja mitkä heikkeneviä sekä paljon muuta. Sanomatta on selvää, että tällöin ei tarvitsi puhua noin 40000 ja 250000 joukoista pystymättä sanomaan muuta kuin, että meillä työttömät ovat jakautuneet hyvään ja huonoon ryhmään.
   Jos meillä olisi mainittu tietojärjestelmä kunnossa, meillä olisi paljon paremmat mahdollisuudet yksilöllisten tapaamisten lisäksi suunnitella ja toteuttaa alueellisesti suunnattuja yksilöllisesti suunniteltuja toimenpiteitä tiedostetuille työttömien ryhmille.

PS: Jos meillä tällainen toimiva ict-järjestelmä on, antakaa tietojen vaan tulla  julkisuuteen. 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

2140. Avokonttorin pomoksi en halua


     Jos jätetään tehdassalit pois laskuista, ainut järkevä syy avokonttorin käyttämiselle on henkilöiden työn vaatimuksista lähtevä jatkuvaluonteinen yhteydenpito- ja kommunikointitarve.
     Tunnetason syynä avokonttorille voidaan pitää sellaisen yhteen kuuluvuuden kokemista, joka kohentaa työ laatua ja tehoa.

     Joskus yhdessä tekemisen tarve voi olla niin iso, että muutama henkilö on pakattava samaan isoon tilaan tekemään jatkuvaa ryhmätyötä, kuitenkin niin, etteivät pöydät ole vastakkain. Muutoin voi syntyä poissa olevia katseita. Siis yksityisyyttä kaivataan tässäkin.

     Yksilöllisyys ja yksityisyys jyräävät myös edelleen työelämässä. Työhaastatteluissa hakija lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta.  Ehkä tästä syystä 2000-luvun avokonttoriaalto onkin hiipumassa.

     Jos välttämättä yhteistä suurta toimistoa tarvitaan, se korvataan avotilalla, jossa on erilaisia työpisteitä ryhmille ja henkilökohtaiselle työlle. Omat työhuoneet ovat kuitenkin tässäkin ratkaisussa mukana.

     Suurin ongelma avokonttorissa on puheäänet. Ihmiset eivät voi olla kuulematta ja ehkä kuuntelematta, mitä naapuri puhuu. On luonnollista, että puheen kuuntelu ja uteliaisuus vievät enemmän aivokapasiteettia kuin musiikin kuuntelu.

     Jos pomo istuu avokonttorissa, työn tunnelma muuttuu. Toiset pitävät sitä hyvänä, koska  on suora yhteys pomoon. Toisille on piinaava olla jatkuvasti pomon silmien alla.

     Viisas pomo ei ensimmäisenä perusta työhuonettaan avokonttoriin, vaan pysyy sivussa.




tiistai 28. marraskuuta 2017

2139. Oppivaa organisaatiota rakentamassa

     Asia on monitahoinen, toisille jopa epäuskottava.

Ehkä onkin tarpeen kertoa tosiesimerkki.
     Minut kutsuttiin erääseen koulutusyritykseen kouluttajaksi. Toimenkuva jäi vähän epäselväksi, koska nykyinen työnantajani halusi viimeiseen asti säilyttää työsuhteeni heillä. En uskonut meneväni koulutusyritykseen.
     Pohdittuani sitten uudessa työpaikassa tuttujen työkavereiden kanssa muutaman viikon, mitä oikeasti alkaisimme tehdä, päätimme ryhtyä konsultoimaan valtion uuden budjetointijärjestelmän sisäänajoa virastoihin. Mutta mitä ja miten me maallikot konsulteeraisimme?
     Ei auttanut muuta kuin koota viisaimman näköiset miehet ja naiset kasaan. Loput piti hankkia ulkopuolelta. Noin kymmen henkilön ryhmä oli hetkessä ymmällään kokoushuoneessa. Minut valtuutettiin toimimaan edusmiehenä. Innokkaimmat olivat siltä istumalta valmiit lähtemään opettamaan hallintoa. Viisaimmat estelivät.
     Lopulta kaikki tajusivat tai olivat tajuavinaan, ettei kentälle niin vain kirja kädessä mennä opettamaan.
     Niinpä käynnistimme sisäisen tuotekehittelyn. Määrittelimme mikä on: tulostavoite, tulosjohtaminen, tulosohjaus, tulosbudjetti, tulosseuranta, kehysriihi, budjettikehys, tuottavuus, vaikuttavuus, jne. Oli oppiriitoja, aikaa meni. Lopulta kaikki oli paperilla.
     Järjestimme suuren tiedotustilaisuuden valtiovarainministeriön siipien suojissa. Tilauksia alkoi tulla. Muutaman kuukauden päästä jotkut kuitenkin palailivat hiljaisina miehinä konttorille, muutamat asiakkaat valittivat.
     Meiltä oli jäänyt innostuksissamme huomaamatta yksi asia. Mitä konsultointi on?
     Järjestimme kaksi viikon kestävää ulkopuolisen vetämää työnohjaustilaisuutta, työpäivän jälkeen iltamyöhään.
     Ei nämäkään meistä kuolemattomia tehneet, mutta opimme vetäjältä ja toisiltamme valtavasti. Pikku hiljaa opimme lisää. Yksikkömme tarinaa voi pitää menestyksenä, ainakin luulimme näin.
    
     Jälkeenpäin tarkastellen syitä, miksi onnistumme kohtalaisesti olivat:

 *yhteisen vision suonti

*sen tajuaminen, että taitomme ja menetelmämme eivät riitä vision saavuttamiseen

*tiedonkulku ryhmän sisällä oli niin avoin, että liikuttiin jo yksityisyyden rajamailla

*jonkin asteinen jatkuva tarkkailu, mitä voisimme tehdä paremmin

*työnohjaukset

*tiivis ja luottamuksellinen yhteyden pito päämieheen

*pyrittiin hyödyntämään kunkin henkilön spesiaaliosaaminen maksimaalisesti

*kirjalliset käsitemäärittelyt ja asiakasesitteet

*säännölliset yksikkökokoukset

*esimies-alaiskeskustelut
     Yllä kuvatun kaltainen oli tietyllä tavalla kohtalonomainen hanke. Sen yhtenä välttämättömänä vaiheena oli saavuttaa lakipiste ja sen jälkeen, hyvässä tapauksessa, uudistua perusteellisesti toiseksi yhtä kohtalonomaiseksi projektiksi.


maanantai 27. marraskuuta 2017

2138. Autoritäärisesti johdettu yksikkö on ihmispörssi

     Autoritäärisesti johdettu ja epäluottamukseen perustuva organisaatio on työyhteisönä ihmispörssi. Siinä ihmisen arvoa mitataan jatkuvasti. Tämä vaatii organisaation jäseniltä itsensä tarkkailemista, käytöksen jatkuvaa säätelemistä tilanteen mukaan ja jokaisen muun avovallan tuntemista, jotta hänen asemansa organisaatiossa olisi mahdollisimman korkea.
     Organisaation jäsen salaa huonot puolensa ja pahan tuulensa, kilpailee suosiosta ja toimii sisimpiä tuntojaan vastaan eikä ilmaise aitoja tunteita missään tilanteessa. Tavoitteita pidetään annettuina. Onnistumisesta johto ottaa kunnian itselle ja luottohenkilöille. Tällöin onnistumisen iloa ei voi jakaa. Epäonnistumisissa syylliset etsitään ja rangaistaan.
     Vuorovaikutukseen perustuvan johtamisen yksi valtava etu juuri nyt kiivaana pirskahtelevassa innovaatiotaloudessa on uusien asioiden omaksumisnopeus (kypsymisnopeus).Tämä luo myös aineksia nauttia yhdessä onnistumisista. Tällöin innostus työhön kasvaa kuin huomaamattaan.

Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum Oyj, 2003