Jos jätetään
tehdassalit pois laskuista, ainut järkevä syy avokonttorin käyttämiselle on
henkilöiden työn vaatimuksista lähtevä jatkuvaluonteinen yhteydenpito- ja
kommunikointitarve.
Tunnetason syynä avokonttorille voidaan pitää sellaisen yhteen kuuluvuuden
kokemista, joka kohentaa työ laatua ja tehoa.
Joskus yhdessä tekemisen tarve voi olla niin iso, että muutama henkilö on
pakattava samaan isoon tilaan tekemään jatkuvaa ryhmätyötä, kuitenkin niin,
etteivät pöydät ole vastakkain. Muutoin voi syntyä poissa olevia katseita. Siis
yksityisyyttä kaivataan tässäkin.
Yksilöllisyys ja yksityisyys jyräävät myös edelleen työelämässä.
Työhaastatteluissa hakija lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta. Ehkä
tästä syystä 2000-luvun avokonttoriaalto onkin hiipumassa.
Jos välttämättä yhteistä suurta toimistoa tarvitaan, se korvataan
avotilalla, jossa on erilaisia työpisteitä ryhmille ja henkilökohtaiselle
työlle. Omat työhuoneet ovat kuitenkin tässäkin ratkaisussa mukana.
Suurin ongelma avokonttorissa on puheäänet. Ihmiset eivät voi olla kuulematta
ja ehkä kuuntelematta, mitä naapuri puhuu. On luonnollista, että puheen
kuuntelu ja uteliaisuus vievät enemmän aivokapasiteettia kuin musiikin
kuuntelu.
Jos pomo istuu avokonttorissa, työn tunnelma muuttuu. Toiset pitävät sitä
hyvänä, koska on suora yhteys pomoon. Toisille on piinaava olla
jatkuvasti pomon silmien alla.
Viisas pomo ei ensimmäisenä perusta työhuonettaan avokonttoriin, vaan pysyy
sivussa.
Kommentit
Lähetä kommentti