Lännen
propaganda toisen maailman sodan aikana oli suunnattu myös mustamaalaamaan
vihollismaan kansanluonnetta. Voittajamaat kohdistivat tämän erityisesti
japanilaisiin kuvaten heitä mitä alentavilla eläinvertailuilla. Yhdysvallat oli
jopa niin epäluuloinen, että internoi eri puolelle maata kuusi miljoonaa japanilaissyntyperäistä
kansalaistaan. Saksalaiset pääsivät
vähemmällä propagandan kohdistuessa pääasiassa Hitleriin, koska tämä oli
pääsyllinen sotaan.
Tunnettu tosiasia on, että sodan päätyttyä suurin osa natsirikollisista jatkoi elämäänsä samanlaisessa kaaosmaisissa ja puutteellisissa olosuhteissa kuin muutkin kansalaiset. Avautuneet ja löydetyt dokumentit paljastavat sotaan osallistumattomien ihmiset pahaeteisten ennakkoluulojen olleen melko vähäisiä ympäri maata, vaikka sodasta palaavia natseja oli miljoonia.
Toisen luokan muodostivat hyvän koulutuksen saaneet natsit, jotka todistettavasti olivat toimineet ammattitaitoisesti sotatehtävissään. Liittoutuneet maat kävivät heidän rekrytoinnista jopa kilpailua maiden etsiessä kielitaitoisia natsiupseereita tiedustelutehtäviin ja vaativiin varustelu- ja teollisuusprojekteihin itse kunkin maan ollessa enemmän tai vähemmän raunioina ja vailla riittävää tuotantoa ja teollisuutta. Näiden henkilöiden kohdalla oli helppoa unohtaa rikollinen tausta.
Kuvatut esimerkkitapaukset saattavat osoittaa, että kollektiivinen anteeksianto ja pahojen tekojen unohtaminen on helpompaa kuin yksilötasolla. Poikkeustapaus on Pohjois-Korea, jossa vihan pito kuuluu sen selviytymisstrategiaan. Maan armoton johto hakee perusteluja julmuuksilleen ja ihmisten kurjille oloille armeijan ylläpidon välttämättömyydellä puolusta maata kaikkialla uhkaavia vihollisia vastaan. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta lähes jokainen sotiin osallistunut maa on tehnyt tavalla tai toisella sovinnon entisten vihollisten kanssa, Euroopassa Ranska, Italia, Britannia, Saksa, jne. Valitettavasti näin ei ole maailmanlaajuisesti tapahtunut, mutta kehityssuunta on positiivinen.
Anteeksi anto ja unohtaminen on eri asia yksilötasolla kuin kollektiivisella tasolla. Yleensä siinä liikutaan niin syvällä tunnetasolla, että anteeksi anto vaatisi siirtymistä samalle tunnetasolle vastaan ottaman ja antamaan anteeksi. Näin ei useimmiten käy. Tästä on osituksena lukemattomat perintöriidat, jossa yksi maljakko sisaren hylyllä ärsyttää rajattomasti.
Tunnettu tosiasia on, että sodan päätyttyä suurin osa natsirikollisista jatkoi elämäänsä samanlaisessa kaaosmaisissa ja puutteellisissa olosuhteissa kuin muutkin kansalaiset. Avautuneet ja löydetyt dokumentit paljastavat sotaan osallistumattomien ihmiset pahaeteisten ennakkoluulojen olleen melko vähäisiä ympäri maata, vaikka sodasta palaavia natseja oli miljoonia.
Toisen luokan muodostivat hyvän koulutuksen saaneet natsit, jotka todistettavasti olivat toimineet ammattitaitoisesti sotatehtävissään. Liittoutuneet maat kävivät heidän rekrytoinnista jopa kilpailua maiden etsiessä kielitaitoisia natsiupseereita tiedustelutehtäviin ja vaativiin varustelu- ja teollisuusprojekteihin itse kunkin maan ollessa enemmän tai vähemmän raunioina ja vailla riittävää tuotantoa ja teollisuutta. Näiden henkilöiden kohdalla oli helppoa unohtaa rikollinen tausta.
Kuvatut esimerkkitapaukset saattavat osoittaa, että kollektiivinen anteeksianto ja pahojen tekojen unohtaminen on helpompaa kuin yksilötasolla. Poikkeustapaus on Pohjois-Korea, jossa vihan pito kuuluu sen selviytymisstrategiaan. Maan armoton johto hakee perusteluja julmuuksilleen ja ihmisten kurjille oloille armeijan ylläpidon välttämättömyydellä puolusta maata kaikkialla uhkaavia vihollisia vastaan. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta lähes jokainen sotiin osallistunut maa on tehnyt tavalla tai toisella sovinnon entisten vihollisten kanssa, Euroopassa Ranska, Italia, Britannia, Saksa, jne. Valitettavasti näin ei ole maailmanlaajuisesti tapahtunut, mutta kehityssuunta on positiivinen.
Anteeksi anto ja unohtaminen on eri asia yksilötasolla kuin kollektiivisella tasolla. Yleensä siinä liikutaan niin syvällä tunnetasolla, että anteeksi anto vaatisi siirtymistä samalle tunnetasolle vastaan ottaman ja antamaan anteeksi. Näin ei useimmiten käy. Tästä on osituksena lukemattomat perintöriidat, jossa yksi maljakko sisaren hylyllä ärsyttää rajattomasti.
Kommentit
Lähetä kommentti