Usein voi kulkea
vuosia vain omia jälkiään, mutta elämässä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin tietää,
että alkaa tapahtua. Silloin joku hellittää meissä. Silloin toivoisi, että
kamera pyörisi ja noudattaisi filmin rytmiä sisältöä ja sanottavaa. Turhaan. Se
on illuusiota järven rannalla.
Konkreettiseksi ideaksi kansliapäälliköiden haastatteluista jäi, että hallitus saattaa tarvita jonkinlaisen strategiasalkun ja työsuunnitelman työsuunnitelmaa ja sen seurantaa hallitus tarvitsi työssään.
Ulkopuolista kiinnostusta kyllä riitti, sillä pääministerin kanslia ja maa- ja metsätalousministeriö halusivat tunkea ohjausryhmään edustajansa, mihin valtiovarainministeri suostui.
Hankkeelle myönnettiin lisäaikaa marraskuun loppuun asti, joten saimme sen valmiiksi ja ohjausryhmä antoi hyväksynnän. Raportin tärkeimmät ehdotukset olivat hallituksen strategiasalkun käyttöön ottaminen ja hallinnon rajojen yli menevät ohjelmabudjetit. Niistä valtiovarainministeriön edustaja oli työryhmää useaan kertaa varoittanut. Valtionvarainministeriö ei halunnut puhuakaan ohjelmaperusteisesta budjetoinnista.
Raporttimme kunnianhimoiseksi nimeksi tuli Ministeriö tuloksentekijänä. Loppuraportin luovuttamisesta tuli farssi: ministeri kieltäytyi ottamasta vastaan sitä. Niinpä menin valtioneuvoston kirjaamoon ja luovutin sen sinne. Virkailija jopa hymyili leimatessaan raportin ja lupasi panna asiakirjan eteen päin.
Konsultin
muistelmat, Pekka Huttunen, 2012
Kommentit
Lähetä kommentti