Puut suurenee, paina kaasua, sanoi entinen kartturi kuskille.
Katsellessa Yle 1:n parodiaa politiikan suurista lauseista ennen vaaleja
puolueiden kaasujalkojen pitääkin olla raskaita. Kilpailukyky, pienyrittäjät, työllisyys,
200 tuhatta työpaikka, nuoret, perheet, vanhukset, jne. hinkuvat etuja, parannuksia
ja uudistuksia. Tässä kilpailussa puoluejohtajien imagoarvo näyttää menevän
köyhän kansan arvojen ohi.
Päivän HS:ssä Syksy Räsänen toi vastaansanomattomasti esille
kilpailun kovuuden huomiosta ja arvotuksesta kahden huippututkijaryhmän
kiistellessä gravitaatioaaltojen kuvion syntymisestä. Lopputuloksena oli, että
tiede korjaa itse itseään.
Vielä pitempi, 500 vuotta kestävä, ja ankarampi taistelu
käytiin Fermat’n suuren lauseen todistamisesta. Lause on yksinkertainen: Ei ole
olemassa positiivisia kokonaislukuja a, b ja c joka toteuttavat yhtälön a potenssiin
n +b potenssiin n = c potenssiin n, jossa n on suurempi kuin 2.
Andrew Wiles todisti 1995 lausekkeen suuressa luentosalissa satojen
matemaatikoiden ja sen aikaisen netin seuratessa todistelun etenemistä. Se oli
draamaa, jossa jokaisessa siirtymisessä uuteen vaiheeseen oli odotettavissa
romahdus.
Nyt poliitikot ennen vaaleja voivat todistella ohjelmansa
etevyyttä surutta millaisilla lausekkeilla ja sanakäänteillä tahansa kenenkään
puuttumatta vakavissaan niiden pitävyyteen. Kaikki esittävät suurimmat lukunsa.
Olkoon politiikka mahdollisuuksien tiedettä tai taidetta, todistusvoima
ei ole politiikalla vaan sanojalla, poliitikolla. Mitä uskottavampi esiintyjä on ja mitä osuvampi
sen hetkiseen kansan mielentilaan sanoma on, sitä paremmin viesti uppoaa
kansaan.
Politiikka ei korjaa itse itseään.
Kommentit
Lähetä kommentti