Mies ratsastaa ohjakset
roikkuen kohti taivaan rantaa. Kohtaus tulee mieleen, kun katsoo kokoomuksen
kärkimiesten poistumista tantereita kohti länttä. Twittermies on vielä vailla
hevosta. Kokoomus konttaa.
Miksei ihannetiimi ole
iskussa, vaikka on nöyrtynyt esiintymään arkisesti puettuna ja puhumaan sopuisasti?
Lapsuuden muistoista ei
kukaan pääse eroon. Ne joko palavat kuin röyhtäykset tai kuin taianomaiset
hetket omassa ihmemaassaan. Suhde
lapsuuteen on iso juttu.
Jos on kasvanut ja elänyt piireissä,
joissa perustason muodostaa suojattu ilmapiiri vailla pitkäkestoisia kokemuksia sosiaalisesti eritasoisista
elämän tyyleistä, näköala suppeutuu ja ymmärrys kansan riveihin on vähäinen.
Piipahdukset kadun porukoihin eivät riitä oma kuvan muokkautumiseen elämän
monia sävyjä tajuamaan.
Tällöin esiinnytään ja puhutaan
torikansan pään yli ja arkielämän ohi. Näin on käynyt kokoomuksen ihannetiimille
ja vaalien iskuryhmälle.
Gallupit ovat hävyttömän oikeamielisiä,
kun tarvitaan spekulaatiota. Ne ovat tunnottomia eivätkä katso kenenkään lapsuutta
ja twittertilejä.
Vaaleissa twittermiehelle voi
löytyä kuitenkin hevonen kohti lännen voittoa,
jos hän onnistuu viestittämään 150 tuhannelle seuraajalleen, että seuratkaa
minun jälkiä vaaliuurnille.
Kommentit
Lähetä kommentti