Televisiosarjojen historia
antaa todentuntuisia viitteitä siitä, että mitä hömpempi ohjelma on, sitä suurempi
asema sen menestymisessä on hahmojen erottuminen omiksi maailmoikseen omine ainutlaatuisine
piirteineen. Katsojat eläytyvät ohjelman hahmoihin eikä niinkään sisältöön.
Sopisiko sama kaava suomalaiseen
nato keskusteluun? Ei, ei sanoo Aleksanteri-instituutti. Yhtä mieltä ollaan. Ei
se sovi. Nato on vakava kysymys Suomelle.
Joka tapauksessa tulevan
ulkoministeri Väyrysen linja on hahmoaan ja sisältöään myöten nato varovainen. Hyvä
niin.
Voidaan seitinohuen vakavasti
heittää ilmaan ajatuskoe, miten nato myönteisyyteen vaikuttavat, jos ei nyt aivan
henkilökohtaiset, mutta kuitenkin henkilön taustaan liittyvät kysymykset.
Julkisuudessa on esitetty Suomen
ylimmän upseerikunnan erään osan ajavan liittymistä Natoon. Onko siinä myös puolustusstrategisten
seikkojen ohella kyse henkilökohtaisista syistä saada tulevaisuudessa olla
mukana maailman luokan sotateknologian upealla siivellä? Tokkopa, kunhan kysyy.
Samanarvoinen, symmetrinen kysymys
voidaan esittää pääministerin ja puolustusminiterin kohdalla heidän viedessä
maata puroja pitkin Natoa kohti, viimeisimmin Virossa. Mitä kaikkea muuta Suomen
itsenäisyyden lisäksi näille politiikoille Nato kuvitellusti turvaa?
Kommentit
Lähetä kommentti