Kameran täytyy olla kuin
musiikki. Se noudattaa filmin rytmiä, sisältöä ja sanottavaa, totesi ohjaaja Risto
Orko aikoinaan. Orkon sanoma pätee politiikkaan. Siinä ei pärjätä kahdella ilmeellä
kuten näyttelijä Gary Cooper Hollywoodissa teki. Sote-seikkailu tämän armotta
osoittaa.
Perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja Koskisen viimeisin lausunto sote:sta oli tyly. Se pani lopullisen
päätepisteen puolueiden puheenjohtajien sote-sopuun. Kaavailtu malli törmää vakaviin perustuslakiongelmiin.
Korkealle asetetut toiveet
eivät toteudu, vaan vaalien jälkeen alkaa keskustan kotikunta-maakunta-mallin yleissuunnittelu,
yksityiskohtein hiominen ja tarvittavan lainsäädännön uudistaminen. Tätä työtä
ei voi verratakaan nyt tehtyyn sote-valmisteluun.
Nyt keskustalle aukeaa sen
pitkään himoitsema momentum täydelliseen maakuntahallintoon. Sillä on omat
vaalit, demokraattiset päätöksentekoelimet ja verotusoikeus. Kuntajärjestelmä
sopeutetaan tähän luotuun maakuntahallintoon.
Miksi näin tapahtuu? Keskusta
on ”koko ikänsä” tehtävästään johtuen ajanut maaseudun asioita, olkoonkin, että
ne ovat aivan erilasia kuin 50 vuotta sitten. Asutus pakkaantuu kasvukeskuksiin
syrjäseutujen jäädessä palveluverkkojen katveisiin tai jopa ulottumattomiin. Alueisen
työttömyys on korkea ja tunnelmat paikoin säikyttävän hiljaisia. Maakuntien
äänet vain jyrkkenevät Helsingin herrojen enemmän tai vähemmän todellisia keskittämistoimenpiteitä
vastaan. Tämä ei vielä riitää poliittiseksi pontimeksi maakuntahallintoon. Perusteltu,
ajankohteinen ja osin realistien syy maakuntahallinnon luomiseksi on palveluverkkojen
tehojen ja tasa-arvoisuuden lisääminen.
Kommentit
Lähetä kommentti