”Ulkopolitiikassa Saksan SPD haluaa kehittää
EU-tason vero- ja sosiaalipolitiikkaa. Schultz kannattaa Ranskan presidentin
Emmanuel Macronin ajatuksia EU:n uudistamiseksi. SPD vaatii, että Saksan
hallitus sitoutuu samaan linjaan, Schulz sanoi” (https://yle.fi/uutiset/3-9958181). Saksan tuleva hallitus saa siis keskeisen ministerin,
joka kannattaa Ranskan Macronin tavoin EU:n kehittämistä liittovaltioksi.
Merkittävää tässä kehityksessä on havainto, että Suomi ei toimi missään EU:n ajankohtaisessa hankkeessa johtavassa asemassa. Tämä Suomen hallituksen linjan passiivisuus saa nyt vahvat haastajat EU:n kahden vaikutusvaltaisimman maan ajaessa EU:ta kohti liitovaltiota. Liittovaltiota puolustajien voima on kasvanut entisestään Britannian Brexitin ansiosta.
Suomen passiivien EU-politiikka ei ole yllätys nykyiseltä hallitukselta, jonka EU-ministerinä toimii poliitikko tehtävänään Suomen irrottaminen EU:sta tämän hallituskasuden jälkeen. Tämä ei ole koko maailman sivun ihmeellistä, mutta Suomen tilanteessa käsittämätöntä. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että EU-ministeri on EU-vastainen, mutta Suomen pois jättäytymistä EU-projektien johtopaikoilta ei voi ymmärtää.
Vetäytymisen seuraukset ovat Suomen tulevaisuuden EU-politiikan kannalta tuhoisaa koska, jos nyt ei olla mukana, ei sitä voi olla menestyksekkäästi myöhemminkään, vaikka kuinka haluasi. Tässä pätee se yleinen viisaus että, jos vaikutuskanavat kerran tukkeutuvat, niin niiden avaaminen tulee olemaan jatkossa vaikeaa. Sitäkin on vaikeaa käsittää, että EU-ministerin poliittinen kannatus nauttii kansalaisten keskuudessa vain 0,2prosentin luottamusta. Tämä ei ole vain demokratian loukkaamista, vaan myös kansan huijaamista. Se on samankaltaista luihuilua kuin ketun toimiminen eläinten kokouksen puheenjohtajana niiden päätettäessä vahtivuoroistaan.
Hallituksien onnistumisia aivan oikein arvioidaan jälkikäteen. Kataisen hallitus sai niskaansa saamattomuuden manttelin. Sen paino on vielä helppo kantaa suojautumalla harmaan taka-talven taakse, mutta Sipilä ei pääse pakoon laaja-alaista epäonnistumistaan. Sen sijaan, että se olisi ollut vain saamaton, se jätti soten hortoilemaan markkinoiden riepoteltavaksi, Hiilamon sanaoin: nnäin sotesta tuli sekundaa (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005483366.html) ja maan historian suurimman hallinnollisen maakuntahankeuudistuksen hökkelikyläasteelle, jota ei voi korjata muutoin kuin purkamalla sekä EU-politiikan surkastumisvaiheeseen.
PS Saarikkokin myöntää, että sote on epäonnistunut (Uusi-Suomi 9.12.).
Merkittävää tässä kehityksessä on havainto, että Suomi ei toimi missään EU:n ajankohtaisessa hankkeessa johtavassa asemassa. Tämä Suomen hallituksen linjan passiivisuus saa nyt vahvat haastajat EU:n kahden vaikutusvaltaisimman maan ajaessa EU:ta kohti liitovaltiota. Liittovaltiota puolustajien voima on kasvanut entisestään Britannian Brexitin ansiosta.
Suomen passiivien EU-politiikka ei ole yllätys nykyiseltä hallitukselta, jonka EU-ministerinä toimii poliitikko tehtävänään Suomen irrottaminen EU:sta tämän hallituskasuden jälkeen. Tämä ei ole koko maailman sivun ihmeellistä, mutta Suomen tilanteessa käsittämätöntä. Sen vielä jotenkin ymmärtää, että EU-ministeri on EU-vastainen, mutta Suomen pois jättäytymistä EU-projektien johtopaikoilta ei voi ymmärtää.
Vetäytymisen seuraukset ovat Suomen tulevaisuuden EU-politiikan kannalta tuhoisaa koska, jos nyt ei olla mukana, ei sitä voi olla menestyksekkäästi myöhemminkään, vaikka kuinka haluasi. Tässä pätee se yleinen viisaus että, jos vaikutuskanavat kerran tukkeutuvat, niin niiden avaaminen tulee olemaan jatkossa vaikeaa. Sitäkin on vaikeaa käsittää, että EU-ministerin poliittinen kannatus nauttii kansalaisten keskuudessa vain 0,2prosentin luottamusta. Tämä ei ole vain demokratian loukkaamista, vaan myös kansan huijaamista. Se on samankaltaista luihuilua kuin ketun toimiminen eläinten kokouksen puheenjohtajana niiden päätettäessä vahtivuoroistaan.
Hallituksien onnistumisia aivan oikein arvioidaan jälkikäteen. Kataisen hallitus sai niskaansa saamattomuuden manttelin. Sen paino on vielä helppo kantaa suojautumalla harmaan taka-talven taakse, mutta Sipilä ei pääse pakoon laaja-alaista epäonnistumistaan. Sen sijaan, että se olisi ollut vain saamaton, se jätti soten hortoilemaan markkinoiden riepoteltavaksi, Hiilamon sanaoin: nnäin sotesta tuli sekundaa (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005483366.html) ja maan historian suurimman hallinnollisen maakuntahankeuudistuksen hökkelikyläasteelle, jota ei voi korjata muutoin kuin purkamalla sekä EU-politiikan surkastumisvaiheeseen.
PS Saarikkokin myöntää, että sote on epäonnistunut (Uusi-Suomi 9.12.).
Kommentit
Lähetä kommentti