Sivut

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

2071. Sote perustuuu ict systeemiin, jota ei ole

     HS kirjoitti tänään nasevasti: tietojärjestelmä ratkaisee soten (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005191744.html). Se on karu lause, mutta se sisältää vielä karumman todellisuuden, sillä järjestelmää ei ole vielä olemassa.

    Tässä on mahdoton luetella kaikkia ominaisuuksia ja toimintoja, joita järjestelmän on täytettävä ja pystyttävä tekemään. Kalpea luettelo voidaan kuitenkin esittää.
     Sen on pystyttävä käsiteelmään ja esittämään ajantasaiset potilastiedot oikeaan aikaan, oikeaan paikaan, oikeille henkilöille, oikeassa muodossa. Työvaihekustannuksia ja prosessien eri vaiheita sekä käyttöasteita on voitava seurata ja raportoida sekä tehdä kustannus- ja tarkkailulaskelmia. Tämä kaikki on tehtävä kokonaistasolla ja vuode tasolla.
     Noin kymmenen kertaa laajuudeltaan pienempien ja vaatimustasoltaan helpommien järjestelmien kehittäminen on kestänyt valtiolla vuosikymmeniä, kuten kaupparekisteri-, kiinteistö-, poliisi-, tuomiolauselma-, maanmittaus, väestörekisteri-, tulli-, verojärjestelmien.
     Miten soten tietojärjestelmän luominen tyhjästä nyt voitaisiin tehdä kahdessa vuodessa, kun testaamiseen menee ja kaksi vuotta. Se on mahdotonta.
     Kaupparekisterin kehittäminen kesti 12 vuotta. Se mm osoitti, että toimivalla tietojärjestelmällä sinänsä ole käyttöä, ellei organisaatiosta, henkilöiden toiminnasta ja tietojärjestelmästä muovata kokonaisuutta, jossa työntekijät toimivat motivoituneesti, laadukkaasti ja tehokkaasti etukäteen suunniteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi järjestelmää hyväksikäyttäen.
     Kun soppaan vielä lisätään eräiden alueiden juuri hankkimat kalliit järjestelmät kuten Apotti ja Eksoten ict, joudutaan luottamaan toimittajien legendaarisiin vakuutuksiin, että rajapinnat ovat selkeitä ja ne mahdollistavat muiden järjestelmien myöhemmän mukaan kytkemisen. Yleensä lupaukset tehdään rehellisellä mielellä, mutta ne osoittautuvat lopuksi ylimitoitetuiksi.
     Nyt toivo näytetään pantavan ict-alustaan, johon alueiden järjestelmät kytketään, jolloin päästäisiin käsiksi alustatalouden etuihin ja tiedon helppoon siirtämiseen ja käsittelyyn. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomen X-road on alkutekijöissään eikä kukaan tiedä, mitä asialle tässä tilanteessa tulisi tehdä. Uusi perustettava yhtiö ei pelasta tilannetta.
     Oli suuri vahinko, kun Holkerin hallitus lopetti VTKK ja sen mukana menetettiin kokemusta valtakunnallisten ict-järjestelmien kehittämisestä.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

2070. Sanaton auton huolto


     Olen pärjännyt jo vuosi kymmenen auton huollossani ja korjaamisessa ilman keskusteluja. Ja ole tyytyväinen palveluun.
     Täytyy myöntää, että ajanvaraus käy pätevimmin soittamalla, mutta muutoin on hiljaista.
     Vien illalla menopelin korjaamon pihalle kirjelappu etupenkillä. Seuraavan iltana kävelen verstaan pihalle ja otan avaimet sovitusta paikasta. Lasku on etupenkillä.
     Kerran kun puhelin ei vastannut monen yrittämisen jälkeen, sain tietää, että korjaaja on ollut ohitusleikkauksessa, mutta nyt taas palvelu pelaa.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005188611.html


torstai 27. huhtikuuta 2017

2069. Virkamiesten petos

      Ajan myötä oli kuitenkin taivuttava siihen, että kaikilla aloilla ei ole luonnontieteellistä varmuutta ja arjen havainnot olivat usein hyviä osviittoja siihen, mikä oli hyvää ja mikä huonoa käytäntöä. Management by objectivies oli lähtökohtamme ja Ackoffin ja Ansoffin opit esikuviamme. Emme kuitenkaan silloin tienneet, kuinka pitkä ja ankea matka siitä tulisi.
     Omaksuimme itse kukin omaan tahtiin sieltä täältä onkien tavoitejohtamisen periaatteita ja välineitä. Jotkut pidättäytyivät tilipuitteisiin toisten mennessä johtamisen perimmäisiin kysymyksiin. Minua kompaktisointimiehenä häiritsi oppien hatara teoriaperusta.
     Uskoimme vakaasti, että laskentatoimen esille nostama kustannustietoisuus sai johtavat virkamiehet tosissaan tavoitteleman tehokkaampaa ja parempaa hallintoa. Saimme kuitenkin karvaasti kokea, että harva oli kiinnostunut kustannuksista, kunhan rahat riittivät. Joku umpiviisas talouspäällikkö totesi kerran, että momentti voitti aina. Eli jos rahaa tarvittiin, sitä revittiin vaikka mistä. Eduskunnan päättämällä momentin käyttötarkoituksella ei ollut väliä.
     Konsultin muistelmat, 2012, Pekka Huttunen

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

2068. Hallituksen puoliväliriihen nolo notkahdus

     Hallituksen kärkitavoitteena oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, tasapainottaa valtion velanotto ja päästä siitä eroon v 2021 mennessä, säästää kuntamenoista 500 miljardia € ja karsia 500 normia. (Ei onnistunut, kuten ei miltään muultakaan hallitukselta.)
     Hallituksen mukaan kärkitavoitteiden saavuttaminen tapahtuu kahden prosentin vuotuisella kasvulla j epämääräisillä tempuilla työvoiman kohtaamisen parantamisesta. Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan 2,5 prosentin kasvu ja yhden prosentin tuottavuuden kohoaminen. 72 prosenttia on utopiaa.
     Maan valtalehti kirjoittaa tänään pääsivullaan, eetä hallitus purkaa loukkuja. Se eiä mainitse mitään ykköstavoitteiden romuttumisesta. Hallitus ja valtalehti eivät myöskään kerro vasta valmistuneesta 4 miljardin euron yritystukien vaikuttavuusselvityksestä, joka valmistui kehysriiheen. Ne on todettu asiantuntijapiireissä tehottomiksi ja kilpailua vääristäviksi. Valta osa niistä menee nyt suoraan yritysten voiton jakoon.
     Sen sijaan hallitus päätti apteekkien lisäämisestä (Mieluimmin oli pitänyt päätää pankkien asiakaspisteiden lisäämien vanhuksille) ja kolmesta uudesta ministeristä, joista yksi on Perussuomalaisten kulttuuriministeri. Onneksi PS:llä on valmis kulttuuripoliittinen ohjelma, jossa painottuvat Wrightin Taistelevat metsot ja Simbergin Haavoittunut enkeli.
     Loppu hallitusohjelman toteuttamisesta jää korkeimman varaan. Tämä on lopullinen niitti sille, ettei hallitusta voi johtaa kuin yritystä.
     Täytyy ihmetellä, miksi maan valtalehti jättää analyysinsä puolivälitarkastelusta toteamisasteelle.


lauantai 22. huhtikuuta 2017

2067. Uskonnon opetus kouluissamme

      Olemme Suomessa valta osin tottuneet luterilaiseen jumala-käsitykseen perustuvaan uskonnon opetukseen. Sillä on vuosisataiset perinteet. Se luo tuvallisuuden tunnetta ja tarjoaa uskonnollisiin tapoihimme kuuluvia palveluja, kuten kastamisen, vihkimisen, hautaamisen. Palveluista maksetaan kirkollisveroina.
     Kristinuskolla ja monella muulla uskonnolla on saman kaltaiset moraali- ja etiikkasäännöt. On tunnettua, että eri puolella sodan rintamaa on veisattu samoja virsiä ennen taisteluja, katolilaisten ja protestanttien. Kristillinen uskonto onkin haarautunut kymmeniski eri variaatioiksi. Me kristityt olemme riitojemme jälkeen pitäneet tätä hyveenä ja merkkinä suvaitsevaisuudesta, rohkeimmat jo luovuuden ja keksinnöllisyyden  mahdollistajana. Niin me kristityt.
     Kysyttäessä melkein  mistä tahansa asiasta, pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa, valta osa vastaa ei. Nykyisyys on turvallista, muutosta pelätään. Uskonnon opetuksen muutoksen yhteydessä voisimme kysyä itseltämme, emmekö ole vielä riittävän eristäytyneitä. Kaipaako uskontokäsiksemme lisää suvaitsevuutta tai ainakin lisää sivistämistä.
     Ei ole keneltäkään merkittävästi pois, jos nykyiseen opetukseen lisätään yleisuskontojakso nykyisissä rajoissa. Menetykset, jos niitä on, saadaan takaisin yleissivistyksen ja suvaitsevaisuuden  lisääntymisenä.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

2066. Hallituksen johtamisessa eri säännöt kuin yritysjohtamisessa

      Kehityspolkuja on monenlaisia. Tämä tulee mieleen Sipilän yrityksestä johtaa ensi alkuun hallitusta johtoryhmänä samoissa työtiloissa, toki ministereiden lähimmät virkamiesavustajat käsivarren päässä.
     1970-luvun Suomessa ihailtiin japanilaisten kykyä muodostaa hallitus pyöreän pöydän ääressä puhtaalta pöydältä ilman edellisen hallituksen ministeriöjaon painolastia.
     Suomessa ketterän ja yhteen hiilen puhaltavan hallituksen muodostamisesta vain haaveiltiin.
     Maassamme on kyllä viime vuosina kaavailtu valtioneuvostovirastoa. Siihen olisi hallitus koottu samoihin tiloihin ja sen ydin avustajakunta tiiviiseen yhteistyöhön ja sitouttamisen mahdollistavaan toimintamalliin ja työtapoihin. Tämän prosessin aikaan saaminen ei onnistunut.
     Taannoin HS:ssa kommentoidun ruotsalaisten tutkimuksen mukaan ulkopuolelta rekrytoitu on usein pätevämpi, kuin sisältä tullut johtaja. Tämän sanotaan pätevän etenkin perheyrityksiin.
     Tässä suhteessa puolueita voidaan ainakin etäisesti verrata perheyrityksiin ja Sipilää ulkopuolelta tulleeseen johtajaan. Tuskinpa kenenkään vanhan poliitikkosotaratsun mieleen olisi välähtänyt panna uuden hallituksen jäseniä istumaan alkukuukausiksi samoihin tiloihin tutustumaan toisiinsa, laatimaan toimintasuunnitelmaa ja sitoutumaan tulostavoitteisiinsa.
     Tässä myös paljastuu ylipäätään ulkopuolisen mahdollisuus, tulematta heti tyrmätyksi, ottaa käyttöön radikaaleja toimintatapoja, jotka myöhemmin osoittautuvat menestyksiksi. Sipilä ei onnistunut.
     Kun tarttuu Sipilän ajatukseen johtaa hallitusta kuin yritystä, kannattaa olla varovainen, sillä poliittisten johtajien parissa vallitsee aivan toisenlainen järjestelmä kuin virkamiesjohtamisessa.
     Poliitikkojen toiminta muistuttaa aika ajoin loan heittämistä. Urpilainen jyrättiin ay:n panssarivoimilla tylysti sivuun juuri, kun hän oli saamassa otetta johtamiseen. Kun demari ukot siirsivät höyhenen sipaisulla Lindtmanin sivuun puheenjohtajakisasta, kuraa roiskui kauaksi. Tiilikainen järjesti opiskelukaverilleen korkean viran ohittamalla pätevämmät. Nämä söhläilyt osoittavat: loan heitossa loka ei aina tartu oikeisiin kohteisiin. Ei pidä siirtyä lokalinjalle.


perjantai 14. huhtikuuta 2017

2065. Eino Leinon kaverina

      Ruotsalaista teatteria vastapäätä oleva Pohjois-Esplanadin risteys jyrisi liikennettä aivan eri tavalla kuin Fabianinkadun hiljainen mäki. Jostain syystä pidin hyvänä enteenä uuden työpaikkani sijaitsemista vastapäätä Eino Leinon patsasta.
     Talousjohtaja Mikkola oli näyttänyt mahtinsa osaston käytävien ja huoneiden tervehtiessä tulijaa uutuutta hehkuvin värein ja kalustein. Käytävät olivat puhtaat ja valoisat. Jonkinlaisessa tulopuheessaan osastosihteeri Leena Lehtonen kielsi menemästä ministeriöön ilman toimistopäällikön lupaa, mikä oli turhaa, sillä en tarkalleen tiennyt, mikä ministeriö oli ja mistä sinne mennään.
     Jouduin istumaan samaan huoneeseen ekonomi Simo Arran kanssa, joka osoittautui hyväksi ihmiseksi. Hänen ajatuksiinsa en kuitenkaan päässyt sisälle, vaikka kuinka yritin. Hän lueskeli silloin tällöin ääneen tekstejään ja pyysi niihin kommenttejani. Tällä tavoin opin, mitä tarkoittivat suorite, tuloste, tilipuitteet ja monet muut laskentatoimen termit. Silloin kun Simo ei pyytänyt kommentteja, luin Mikkolalta tehtäväksi saatua vuosikertomusta ja vesilakia tulematta yhtään viisaammaksi kuin istuessani Fabianinkadun kopissani.




keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

2064. Salven kapakassa

     Ruokatunnilla kuljeskelin usein täpötaydellä Hietanimen torilla, jossa ajatukset eivät juuri painaneet tinkiessäni maljakoiden hintoja ja tutkiessani vanhojen taulujen merimaisemia. Venäläisiä ja virolaisia turisteja oli kaupittelemassa torin laidalla – ties mitä. Salven kapakka seisoi vieressä ja Wärtsilän telakka takoi vimmatusti amerikkalaisille Fantasy-risteilijää.
     Loppukesällä ministeri Vennamo nimitti minut valtion ravitsemiskeskuksen tilintarkastajaksi, ja toisena tilintarkastajana toimi vanhempi herrasmies Aarne Hynönen valtiontalouden tarkastusvirastosta. Valtiovarainministeriön Jaakko Kuusela opasti käymään edellisen tilintarkastajan Reijo Marjasen luona Leonia-pankissa, jossa tämä toimi henkilöstöjohtajana ja johdon kouluttajana. Fabianinkadun työhuoneessaan Reijo kyyniseen sävyyn kertoi ravitsemuskeskuksen tilasta, mutta ryhtyessään luennoimaan johtamisesta hänen ääneensä tuli innostava sävy. Luennoituaan motivaation merkityksestä jonkin aikaa lehtiötaulun edessä ja heiluteltuaan punakynää päätin lähteä kauppatorille omenoita ostamaan.
     Ravitsemuskeskuksen johtaja Keijo Ketola kierrätti meitä tarkastajia vauhdilla ympäri Suomea työpaikkaruokaloissa tietämättämme aina, millä paikkakunnalla milloinkin olimme. Keijo hääri ympärillämme, ja Hynösen kanssa tajusimme melko nopeasti, ettemme sivutoimisina mitenkään kyenneet vihkiytymään tilintarkastukseen sellaisella tarmolla kuin hyvä tilintarkastus olisi edellyttänyt. Tilintarkastuksen houkuttelevuutta ei lisännyt myöskään siitä maksettava 2 000 markan korvaus. Työ vaati vähintään kuukauden työpanoksen virka-ajan ulkopuolella, jos sen halusi tehdä kunnolla. Ihmetellessäni, miksi meidät viedään Ahvenanmaalle, vaikkei siellä ole yhtään ruokalaa, Keijo sanoi, että sinne voitiin perustaa ravintola, jos maakuntahallitus siihen suostuisi. (Konsultin muistelmat, 2012)


lauantai 8. huhtikuuta 2017

2063. Ministerin työtaakka

     Satoja henkilöitä käsittävissä ministeriössä ja sen tuhansia henkilöitä käsittävissä alayksiköissä riittää johtamista laidasta laitaan.
     Kiistämättä ministerillä on paljon tehtäviä mm valtion johtoelinten kokouksiin osallistumien kuten eduskuntatyöhön, valioneuvoston istuntoihin ja valiokunnissa kuulemisiin. EU: n eri foorumeille osallistumien nielee osan ministerin ajasta. Tämä lisäksi tulevat hyödylliset vienninedistämismatkat, osallistumiset kutsuttujen ulkomaisten delegaatioihin tai ministereiden tapaamisiin ja vastavuoroisiin tilaisuuksiin.
     30 kymmenen vuoden kokemus monen ministeriön päätösten valmistelijavirkamiehenä ja  johtoryhmissä sekä ministeriöiden ylimmän johdon konsulttina ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että ministerille jää kymmeniä prosentteja normaali virka-ajasta oma ministeriön johtamiseen pois lukien edellisenkappaleen tehtävät. Se on mittava ja merkittävä aika.
     Osan ajasta saa helposti kulumaan, jos ministeri ryhtyy mikro johtamaan soittelemalla virstoihin, miten siellä menee ja miten päivän asia on hoidettava. Usea ministeri on hyvin aktiivisesti ottanut virkamieheltä haltuunsa jonkun tehtävän, esimerkiksi luonnoksen työhyvinvointilomakkeesta ja alkanut itse suunnitella sitä. Se on voinut kulkea hänen salkussaan viikon muuttumatta alkuperäisestä miksikään. Välillä se on ollut hukassa. Eräs ministeri halusi itse laatia kysymykset lomakkeeseen, miten tieto on kulkenut ministeriön ja sen alaisten laitosten välillä. Tuloksia hän ei itse tilaisuudessa esitellyt, vaan se oli virkamiehen tehtävä. Eräässä tapauksessa ministeri otti tehtäväkseen toimia arkkitehdin apuna hallinnonalan suuressa rakennushankkeessa.
     Joku ministeri on alkanut johtoryhmässä suunnitella itse strategista ohjemaa operatiivisen suunnittelun otteella, vaikka alkuperäinen valmistelu on ollut aivan kunnollista strategiatyötä. Aikaa on kulunut ja aikaansaannos on lopuksi jouduttu palauttamaan asiaomaisen osaston valmisteltavaksi uudelleen.
     Kaiken kaikkiaan ministeri törmää päivittäin havaintoihin, jotka syyhyttävät hänen sormiaan eräkohtein poistamiseksi, mutta jotka kuuluvat talouspäällikön, kamreerin tai hallintopäällikön tehtäviin. Jos hän näihin liikaa syventyy, kalenteri ei riitä mihinkään ja on niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään.
    Tilanne on parantunut. Esimerkiksi Sauli Niinistö toimiessaan oikeusministerinä poistui johtoryhmän kokouksesta, jos asiat oli sinne huonosti valmisteltu. Tämä toi vipinää ja pontta johtoryhmätoiminnalle, joka käytännössä on ministeriön johtamisen keskus.
     Ministeri pärjää ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamisessa pitkälle sillä, että hän esikuntansa kanssa valmistelle toimeksiannot ja valvoo niiden toteuttamista. Puhtaasti poliittisen päätöksien keskiössä on poliittinen luottopiiri.
     Yhteenvetona: Jokainen ministeri voi hyvin pitkälle vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti hän käyttää aikaansa ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamiseen. Se edellyttää tehokasta johtamisjärjestelmää ja sekä johtajia, joille voi delegoida.
    PS Ministeri Lindströmin työtaakka on varmaakin kova, eikä sitä ole mitenkään syytä vähätellä.


lauantai 1. huhtikuuta 2017

2062. Ekonomisti ja runous

     Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskustella olematta asiantuntija. Niinpä monella lienee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä itse kullekin.
     Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.
     Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.
     Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttautuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillaan pysyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailemalla siitä ei voi nauttia.
     Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisia hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta.
     Pappia maallisempi veistoksiin ihastunut on kuin tiedemies, joka tutkii partikkelin jokaista soppea. Aika on mitätön tekijä.
     Viimeisenä tuleva musiikin ystävä hyräilee jo etukäteen havittelemaansa kappaletta, päämäärä mielessä. Sinfonian kuuntelijalla ei ole kiire mihinkään.
   Tunnettu tosiasia tietenkin  on, ettei taidetta voi määritellä mitenkään. Ei edes niin, että määritellään ensin kaikki ja muu jäljelle jäävä on taidetta, sillä taidetta voi sisältyä mihin tahansa.

2061. Soinin pitkät jähyväiset


 Soinin pitkät jäähyväiset

     Tämä ei ole moite perussuomalaisten pitkäaikaiselle puheenjohtaja Soinille, vaan yritys kertoa, kun joutuu johtamaan, yhtenä monista, usealla eri tavalla muotoaan muuttavan kansaryhmän poliittisia pyrkimyksiä ja niiden ympärille rakennettua puoluetta.
     Sotien jälkeen osa kenttäharmaisiin pukeutuneista jäi seisoskelemaan ja seilaamaan yhteiskuntaan ilman sen kummempaa päämäärä. Pitkin ja poikin maata, etenkin maaseudulla jolkotteli runsaasti tilapäistöissä pyrähtäviä kulkumiehiä, jotka aamulla isännältä rahat saatuaan lähtivät pullon ostoon. Osa evakoista kuka mistäkin syytä jäi joutomiehiksi. 1960-luvun maaltamuutto lähiöihin lisäsi irrallisuuden tunnetta. Osa sopeutui ja osa palasi tai muutti Ruotsiin 400000 muun jo maahan muuttaneen suomalaisen perään. Osa palasi Ruotista. Sosiaalinen kierto ja ihmisten asettumien paikoilleen olivat myllerryksessä.
     Tämä karkeasti kuvattu yhteiskunnallinen sosiaalinen prosessi synnytti tyytymättömyyttä. 40-luvun lopulla ja 50-luvulla oli yleistä, että miesporukat kerääntyvät sunnuntaisina istuskelemaan rintamamiestalojen kaivon kansille ja piharuohikoille naisväen seuratessa väittelyä talon portailta.
     Tämä porukka ei kokenut omakseen kommunisteja, SKDL:ää, TPSL:ää, skogilaisia eikä maalaisliitoa. Koitti Veikko Vennamon hetki ja syntyi Suomen pienviljelijöiden puolue.
     On merkittävää, että tämä Vennamon maagisesti löytämä ja politiikallaan täyttämä Suomen kansan sosioekonominen railo ulottuu 40-luvulta tähän päivään saakka, vaikkakin se on mutkitellut, sisältänyt traumoja ja vaihtanut väriään.
     Hyvinvointivuosina 1970-1990 railo oli ohut ja välillä se oli melkein ummessa.
     Nyt tilanne on toinen. Nämä joidenkin silmissä joutoihmiset, kuten köyhät, pitkäaikaistyöttömät, yleensä valtava määrä työttömiä, eläkeläiset, sairaat, vähävaraiset lapsiperheet, vanhukset, ovat suutuksissa ja ärtyneitä hallituksen harjoittaman kuripolitiikan takia. 50-lukuun verrattuna ero on se, että heitä on paljon, he ovat pysyvä luokka ja he ovat vihaisia.
     Sipilä puhuu, että nyt on katsottava uusin innovatiivisin silmin tulevaisuutta. Lähes sadan vuoden opetus on osoittanut, että innovatiivisuus ei koske vasemmiston yhdistymistä yhdeksi puolueeksi täyttämään tämä osattomiksi jäävein railoa.
     Pitemmässä historian katsannossa ei ole kovin merkittävää, kuinka kauan perussuomalaiset on hallituksessa ja onko Soinilla motivaatiota uhrata loppu elämäänsä puolueen hyväksi. Todennäköistä on, että Soinilla on alkaneet pitkät jäähyväiset politiikalle. Tämä hän voi tehdä poliitikon puhtain mielin.
     Tosiasia on, että nykyisellä hallituksen menolla 40-luvulta alkanut railo vain paisuu vain entisestään käsittäen nyt lähes miljoona köyhää, eläkeläistä ja syrjäytynyttä. Kepu, kokoomus, vihreät, vasemmisto eikä työläisten demarit heistä juuri piittaa. Puhetta kyllä riittää.
     Tämän railon täyttämiseen tarvitaan perussuomalaisia enemmän kuin koskaan, olkoonkin niin, että tätä poliittista tyhjiötä täyttävien puolueiden nimet tulevaisuudessa saattavat olla mitä vain, lukuun ottamatta vanhoja käpyjä.
     Ylen viimeisin gallup lupaa PS:lle kahden prosenttiyksikön kasvua. Syy tähän on demarien epäonnistuneessa oppositiopolitiikassa. Kun puolueen kannatuksen lisääminen  perustuu ennen kaikkea mielikuvien luomiseen, Rinne tähän työhön on ei ole paras mahdollinen. Soini on, mutta hänen kaltaista jatkajaa karismaattiselle puhujalle ja johtajalle ei ole näköpiirissä.