Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     HS kirjoitti tänään nasevasti: tietojärjestelmä ratkaisee soten ( http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005191744.html ). Se on karu lause, mutta se sisältää vielä karumman todellisuuden, sillä järjestelmää ei ole vielä olemassa.     Tässä on mahdoton luetella kaikkia ominaisuuksia ja toimintoja, joita järjestelmän on täytettävä ja pystyttävä tekemään. Kalpea luettelo voidaan kuitenkin esittää.      Sen on pystyttävä käsiteelmään ja esittämään ajantasaiset potilastiedot oikeaan aikaan, oikeaan paikaan, oikeille henkilöille, oikeassa muodossa. Työvaihekustannuksia ja prosessien eri vaiheita sekä käyttöasteita on voitava seurata ja raportoida sekä tehdä kustannus- ja tarkkailulaskelmia. Tämä kaikki on tehtävä kokonaistasolla ja vuode tasolla.      Noin kymmenen kertaa laajuudeltaan pienempien ja vaatimustasoltaan helpommien järjestelmien kehittäminen on kestänyt valtiolla vuosikymmeniä, kuten kaupparekisteri-, kiinteistö-, poliisi-, tuomiolauselma-, maanmittaus, väestöreki

     Olen pärjännyt jo vuosi kymmenen auton huollossani ja korjaamisessa ilman keskusteluja. Ja ole tyytyväinen palveluun.      Täytyy myöntää, että ajanvaraus käy pätevimmin soittamalla, mutta muutoin on hiljaista.      Vien illalla menopelin korjaamon pihalle kirjelappu etupenkillä. Seuraavan iltana kävelen verstaan pihalle ja otan avaimet sovitusta paikasta. Lasku on etupenkillä.      Kerran kun puhelin ei vastannut monen yrittämisen jälkeen, sain tietää, että korjaaja on ollut ohitusleikkauksessa, mutta nyt taas palvelu pelaa. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005188611.html

      Ajan myötä oli kuitenkin taivuttava siihen, että kaikilla aloilla ei ole luonnontieteellistä varmuutta ja arjen havainnot olivat usein hyviä osviittoja siihen, mikä oli hyvää ja mikä huonoa käytäntöä. Management by objectivies oli lähtökohtamme ja Ackoffin ja Ansoffin opit esikuviamme. Emme kuitenkaan silloin tienneet, kuinka pitkä ja ankea matka siitä tulisi.      Omaksuimme itse kukin omaan tahtiin sieltä täältä onkien tavoitejohtamisen periaatteita ja välineitä. Jotkut pidättäytyivät tilipuitteisiin toisten mennessä johtamisen perimmäisiin kysymyksiin. Minua kompaktisointimiehenä häiritsi oppien hatara teoriaperusta.      Uskoimme vakaasti, että laskentatoimen esille nostama kustannustietoisuus sai johtavat virkamiehet tosissaan tavoitteleman tehokkaampaa ja parempaa hallintoa. Saimme kuitenkin karvaasti kokea, että harva oli kiinnostunut kustannuksista, kunhan rahat riittivät. Joku umpiviisas talouspäällikkö totesi kerran, että momentti voitti aina. Eli jos rahaa tarvitti

     Hallituksen kärkitavoitteena oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, tasapainottaa valtion velanotto ja päästä siitä eroon v 2021 mennessä, säästää kuntamenoista 500 miljardia € ja karsia 500 normia. (Ei onnistunut, kuten ei miltään muultakaan hallitukselta.)      Hallituksen mukaan kärkitavoitteiden saavuttaminen tapahtuu kahden prosentin vuotuisella kasvulla j epämääräisillä tempuilla työvoiman kohtaamisen parantamisesta. Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan 2,5 prosentin kasvu ja yhden prosentin tuottavuuden kohoaminen. 72 prosenttia on utopiaa.      Maan valtalehti kirjoittaa tänään pääsivullaan, eetä hallitus purkaa loukkuja. Se eiä mainitse mitään ykköstavoitteiden romuttumisesta. Hallitus ja valtalehti eivät myöskään kerro vasta valmistuneesta 4 miljardin euron yritystukien vaikuttavuusselvityksestä, joka valmistui kehysriiheen. Ne on todettu asiantuntijapiireissä tehottomiksi ja kilpailua vääristäviksi. Valta osa niistä menee nyt suoraan yritysten voiton jakoon.      Sen

      Olemme Suomessa valta osin tottuneet luterilaiseen jumala-käsitykseen perustuvaan uskonnon opetukseen. Sillä on vuosisataiset perinteet. Se luo tuvallisuuden tunnetta ja tarjoaa uskonnollisiin tapoihimme kuuluvia palveluja, kuten kastamisen, vihkimisen, hautaamisen. Palveluista maksetaan kirkollisveroina.      Kristinuskolla ja monella muulla uskonnolla on saman kaltaiset moraali- ja etiikkasäännöt. On tunnettua, että eri puolella sodan rintamaa on veisattu samoja virsiä ennen taisteluja, katolilaisten ja protestanttien. Kristillinen uskonto onkin haarautunut kymmeniski eri variaatioiksi. Me kristityt olemme riitojemme jälkeen pitäneet tätä hyveenä ja merkkinä suvaitsevaisuudesta, rohkeimmat jo luovuuden ja keksinnöllisyyden  mahdollistajana. Niin me kristityt.      Kysyttäessä melkein  mistä tahansa asiasta, pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa, valta osa vastaa ei. Nykyisyys on turvallista, muutosta pelätään. Uskonnon opetuksen muutoksen yhteydessä voisimme kysyä itseltämme, emmek

      Kehityspolkuja on monenlaisia. Tämä tulee mieleen Sipilän yrityksestä johtaa ensi alkuun hallitusta johtoryhmänä samoissa työtiloissa, toki ministereiden lähimmät virkamiesavustajat käsivarren päässä.      1970-luvun Suomessa ihailtiin japanilaisten kykyä muodostaa hallitus pyöreän pöydän ääressä puhtaalta pöydältä ilman edellisen hallituksen ministeriöjaon painolastia.      Suomessa ketterän ja yhteen hiilen puhaltavan hallituksen muodostamisesta vain haaveiltiin.      Maassamme on kyllä viime vuosina kaavailtu valtioneuvostovirastoa. Siihen olisi hallitus koottu samoihin tiloihin ja sen ydin avustajakunta tiiviiseen yhteistyöhön ja sitouttamisen mahdollistavaan toimintamalliin ja työtapoihin. Tämän prosessin aikaan saaminen ei onnistunut.      Taannoin HS:ssa kommentoidun ruotsalaisten tutkimuksen mukaan ulkopuolelta rekrytoitu on usein pätevämpi, kuin sisältä tullut johtaja. Tämän sanotaan pätevän etenkin perheyrityksiin.      Tässä suhteessa puolueita voidaan ainakin etä

      Ruotsalaista teatteria vastapäätä oleva Pohjois-Esplanadin risteys jyrisi liikennettä aivan eri tavalla kuin Fabianinkadun hiljainen mäki. Jostain syystä pidin hyvänä enteenä uuden työpaikkani sijaitsemista vastapäätä Eino Leinon patsasta.      Talousjohtaja Mikkola oli näyttänyt mahtinsa osaston käytävien ja huoneiden tervehtiessä tulijaa uutuutta hehkuvin värein ja kalustein. Käytävät olivat puhtaat ja valoisat. Jonkinlaisessa tulopuheessaan osastosihteeri Leena Lehtonen kielsi menemästä ministeriöön ilman toimistopäällikön lupaa, mikä oli turhaa, sillä en tarkalleen tiennyt, mikä ministeriö oli ja mistä sinne mennään.      Jouduin istumaan samaan huoneeseen ekonomi Simo Arran kanssa, joka osoittautui hyväksi ihmiseksi. Hänen ajatuksiinsa en kuitenkaan päässyt sisälle, vaikka kuinka yritin. Hän lueskeli silloin tällöin ääneen tekstejään ja pyysi niihin kommenttejani. Tällä tavoin opin, mitä tarkoittivat suorite, tuloste, tilipuitteet ja monet muut laskentatoimen termit. Sil

     Ruokatunnilla kuljeskelin usein täpötaydellä Hietanimen torilla, jossa ajatukset eivät juuri painaneet tinkiessäni maljakoiden hintoja ja tutkiessani vanhojen taulujen merimaisemia. Venäläisiä ja virolaisia turisteja oli kaupittelemassa torin laidalla – ties mitä. Salven kapakka seisoi vieressä ja Wärtsilän telakka takoi vimmatusti amerikkalaisille Fantasy-risteilijää.      Loppukesällä ministeri Vennamo nimitti minut valtion ravitsemiskeskuksen tilintarkastajaksi, ja toisena tilintarkastajana toimi vanhempi herrasmies Aarne Hynönen valtiontalouden tarkastusvirastosta. Valtiovarainministeriön Jaakko Kuusela opasti käymään edellisen tilintarkastajan Reijo Marjasen luona Leonia-pankissa, jossa tämä toimi henkilöstöjohtajana ja johdon kouluttajana. Fabianinkadun työhuoneessaan Reijo kyyniseen sävyyn kertoi ravitsemuskeskuksen tilasta, mutta ryhtyessään luennoimaan johtamisesta hänen ääneensä tuli innostava sävy. Luennoituaan motivaation merkityksestä jonkin aikaa lehtiötaulun edessä

     Satoja henkilöitä käsittävissä ministeriössä ja sen tuhansia henkilöitä käsittävissä alayksiköissä riittää johtamista laidasta laitaan.      Kiistämättä ministerillä on paljon tehtäviä mm valtion johtoelinten kokouksiin osallistumien kuten eduskuntatyöhön, valioneuvoston istuntoihin ja valiokunnissa kuulemisiin. EU: n eri foorumeille osallistumien nielee osan ministerin ajasta. Tämä lisäksi tulevat hyödylliset vienninedistämismatkat, osallistumiset kutsuttujen ulkomaisten delegaatioihin tai ministereiden tapaamisiin ja vastavuoroisiin tilaisuuksiin.      30 kymmenen vuoden kokemus monen ministeriön päätösten valmistelijavirkamiehenä ja   johtoryhmissä sekä ministeriöiden ylimmän johdon konsulttina ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että ministerille jää kymmeniä prosentteja normaali virka-ajasta oma ministeriön johtamiseen pois lukien edellisenkappaleen tehtävät. Se on mittava ja merkittävä aika.      Osan ajasta saa helposti kulumaan, jos ministeri ryhtyy mikro johtamaan soi

     Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskustella olematta asiantuntija. Niinpä monella lienee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä itse kullekin.      Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.      Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.      Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttautuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillaan pysyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailemalla siitä ei voi nauttia.      Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisia hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta.      Pappia m

 Soinin pitkät jäähyväiset      Tämä ei ole moite perussuomalaisten pitkäaikaiselle puheenjohtaja Soinille, vaan yritys kertoa, kun joutuu johtamaan, yhtenä monista, usealla eri tavalla muotoaan muuttavan kansaryhmän poliittisia pyrkimyksiä ja niiden ympärille rakennettua puoluetta.      Sotien jälkeen osa kenttäharmaisiin pukeutuneista jäi seisoskelemaan ja seilaamaan yhteiskuntaan ilman sen kummempaa päämäärä. Pitkin ja poikin maata, etenkin maaseudulla jolkotteli runsaasti tilapäistöissä pyrähtäviä kulkumiehiä, jotka aamulla isännältä rahat saatuaan lähtivät pullon ostoon. Osa evakoista kuka mistäkin syytä jäi joutomiehiksi. 1960-luvun maaltamuutto lähiöihin lisäsi irrallisuuden tunnetta. Osa sopeutui ja osa palasi tai muutti Ruotsiin 400000 muun jo maahan muuttaneen suomalaisen perään. Osa palasi Ruotista. Sosiaalinen kierto ja ihmisten asettumien paikoilleen olivat myllerryksessä.      Tämä karkeasti kuvattu yhteiskunnallinen sosiaalinen prosessi synnytti tyytymättömyyt