EU:n armeliaisuutta koetellaan nyt valtaviksi paisuneissa pakolaisvirroissa. Myötämielisyyttä naapuria kohtaan luulisi löytyvän, sillä EU-maat ovat ensimmäisinä kohdanneet kristinuskon opit oman ihokkaan antamisesta vilusta kärsiville. Kammottavista kuolemisista pakomatkoilla ja tukehtumisista moottoriteiden rekoissa tulee väkisinkin mieleen, onko länsimainen kulttuurimme vain kansainvälinen kiusankappale, kuin viestikapula eteenpäin annettavaksi. Taannoin maassamme vieraillut Iso-Britannian valtiovarainministeri G. Osborne haikaili EU- maiden yhteisen kulttuurin perään, ohutkin kelpaisi. EU:n arkkitehdit ovatkin korostaneet ja toistelleet vuoron perään yhteisen historian ja kokemusten merkitystä. Kun antiikin ja kristinuskon muodostamasta kulttuuri- ja sivistysperinnöstä vähennetään kunkin maan EU:n sopimuksien takaamat omat kulttuuriperinnöt, jäljelle jää mitättömän vähän EU:n yhtenäiskulttuuria. Siis pakolaiskysymystä ei ratkaista armeliaisuudella, vaan on tun
Maailmassa parhaiten jaettuna on terve järki, sillä kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on. (Descartesia mukaillen)