Aktiivimalli on ollut kiivailujen kohde enemmän kuin ansaitsisi.
Näin usein käy todellisen vaaran lähteen piileskellessä yhteiskunnassa
sinkoilevien mielipiteiden seassa varmana siitä, että kun suuret voimat lähtevät
liikkeelle, ne saavat aikaan todellisen muutoksen.
Lipposen hallitukset ovat pohjustaneet tien, jolla nyt edetään. Suuri hurmoksen muotoja hipova mielipidemuutos julkishallinnon surkeudesta pani rattaat pyörimään kauttaaltaan yhteiskunnassa enemmän kun oli tarvetta yksityisen paremmuudesta viranomaistoimintaan verrattuna. Liikelaitostaminen oli valttia, jolla nuijittiin ensimmäisenä alas valtiontietokonekeskus VTKK. Sen pelkkä nimi oli sen ajan kehittäjille kauhistus. Uudistusvimma alkoi repiä läpinäkyviä verhoja alas julkisen sektorin toimimattomuudesta. Se oli ymmärrettävää, niille, jotka näkivät vain julkisen sektorin paisumisen vuosi vuoden jälkeen, mutteivät käsittäneet sitä, että julkistakin voidaan kehittää ja supistaa hallitusti yksityisen kehittämisen rinnalla.
Toinen käännepiste oli Sipilän hallituksen muodostaminen ja sen ylimielinen tapa toimia. Puoluesihteeri Laanisen mukaan nyt nähtäisiin jotain ennennäkemätöntä. Siinä julkinen hallinto ja ay-liike eivät painaneet mitään maan kuntoon saattamisen rinnalla bisnesoikeiston keinoin. Kaikki piti aloittaa alusta niin, kuin entisyyttä ei olisi ollutkaan.
Uusi johtamistapa kaavioineen johtoryhmineen ja määräaikoineen oli Laanisen mukaan ennekulumatonta. Todellisuudessa oli presidentin luokse menoa, kiky kiristystä ja lomarajojen leikkausta, mille nyt kuntasektorin työntekijän ilmaiset vastenmielisyytensä meneillään olevissa palkkaneuvotteluissa vaatimalla 300 miljoonan eron korvauksen. Perustettiin kaksi suurhanketta aloille, joilla ennen ei ollut ongelmia, mutta nyt on, maakunta- ja soteongelmat. Kolmen miljardin euron sote säästöt olivat itsestäänselvyys. Valtion it-virasto perustettaisiin käden käänteessä.
Lipposen hallitukset ovat pohjustaneet tien, jolla nyt edetään. Suuri hurmoksen muotoja hipova mielipidemuutos julkishallinnon surkeudesta pani rattaat pyörimään kauttaaltaan yhteiskunnassa enemmän kun oli tarvetta yksityisen paremmuudesta viranomaistoimintaan verrattuna. Liikelaitostaminen oli valttia, jolla nuijittiin ensimmäisenä alas valtiontietokonekeskus VTKK. Sen pelkkä nimi oli sen ajan kehittäjille kauhistus. Uudistusvimma alkoi repiä läpinäkyviä verhoja alas julkisen sektorin toimimattomuudesta. Se oli ymmärrettävää, niille, jotka näkivät vain julkisen sektorin paisumisen vuosi vuoden jälkeen, mutteivät käsittäneet sitä, että julkistakin voidaan kehittää ja supistaa hallitusti yksityisen kehittämisen rinnalla.
Toinen käännepiste oli Sipilän hallituksen muodostaminen ja sen ylimielinen tapa toimia. Puoluesihteeri Laanisen mukaan nyt nähtäisiin jotain ennennäkemätöntä. Siinä julkinen hallinto ja ay-liike eivät painaneet mitään maan kuntoon saattamisen rinnalla bisnesoikeiston keinoin. Kaikki piti aloittaa alusta niin, kuin entisyyttä ei olisi ollutkaan.
Uusi johtamistapa kaavioineen johtoryhmineen ja määräaikoineen oli Laanisen mukaan ennekulumatonta. Todellisuudessa oli presidentin luokse menoa, kiky kiristystä ja lomarajojen leikkausta, mille nyt kuntasektorin työntekijän ilmaiset vastenmielisyytensä meneillään olevissa palkkaneuvotteluissa vaatimalla 300 miljoonan eron korvauksen. Perustettiin kaksi suurhanketta aloille, joilla ennen ei ollut ongelmia, mutta nyt on, maakunta- ja soteongelmat. Kolmen miljardin euron sote säästöt olivat itsestäänselvyys. Valtion it-virasto perustettaisiin käden käänteessä.
Hallintarekisteri suhmuroitiin verojen välttelijöiden eduksi
kaikista hallituspiiriläisten vakuutuksista huolimatta, sillä näkyvillä oli
yksityisyrittämistä soten helmoissa, missä julkisuus loi esteellisyyden
paljastumiselle vakavan uhan.
Yritystukia vain lisättiin vähentämisen sijasta siellä, missä oli
intressiryhmiä. Pientuloisilta leikattiin ja käyntimaksuja korotettiin jopa
niin, että köyhiltä jää lääkkeet ostamatta ja terveyskeskuksista käymättä.
Kaikki nämä hallituksen kuristustoimenpiteet tapahtuvat, kun
maassa on satoja tuhansia ihmisiä, joiden rahat eivät riitä jokapäiväiseen
elämiseen (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/241021-sauli-niinisto-leipajonoista-hatkahdyttava-maara-ihmisia).
On kuin kohtalon ivaa, kun presidentin puheen rinnalla käydään keskustelua
siitä, pitääkö jokaisen elättää itsensä.
Kiivas protestointi aktiivimallia vastaan on ennen kaikkea kansalaisten
jyrkkä vastalause hallituksen harjoittamalle oikeistopolitiikalle.
Kommentit
Lähetä kommentti