Sivut

maanantai 30. maaliskuuta 2015

1514. Kirjoitus tekijäoikeuksia pelkäämättä


     Hyvä johtaminen on aina kansallista. Kansallinen johtaminen on aina huonoa.
Alun perin sanonnan ydin koski erästä taidesuunata. Joka tapauksesta johtaminen on tullut kuuluisaksi massiivisesta määrästä oppikirjoistaan siinä määrin, ettei siitä voi kirjoittaa enää juuri mitään loukkaamatta jonkun tekijäoikeuksia.

     Uskalias yrityskirjailija Raimo Pitkänen on kuitenkin kirjotanut päivän HS:ssä hyvän jutun aiheesta epäillen, onko päätöksen teko johtamista. Hyvin aiheellinen epäilys. Päätöksenteko erottaa johtamisen menestyvästä johtamisesta yhtä hyvin kuin ruuti ja kompassi erottavat keskiajan uudesta ajasta.

     Otetaanpa kantaa tekijäoikeuksia pelkäämättä.

     Johtaminen on sellaisten päätösten tekemistä, joita kannattaa toteuttaa. Johtaminen muuttuu nyt paljon vaikeammaksi, sillä se vaatii tietoa, taitoja, järjestelmiä ja ihmissuhdetaitoja.

     Hiljattain Uuden Suomen verkkosivuilla epäiltiin suomalaisjohtajien kykyjä johtaa. Linus Jonkmanin tuore kirja ”Introvertit - työpaikkojen hiljainen vallankumous” tuo lisää epäilyjä suomalaisten johtamisongelmiin.

     Introvertti saattaa kaivaa voimia vain oman päänsä sisästä kääntäen selkänsä markkinavoimien piiritykselle. Tällainen johtaminen nyt lamassa ja pelkotiloissa voi helposti kärjistyä kriiseissä vain yksien miesten operaatioiksi ja siivouspartioiksi.

     On vaikeaa päästä selville, millaisia hallitussuunnitelmia puolueet nyt hautovat. Se on kuitenkin selvää, että hallitusta ei saa muodostaa vain sen päätöksentekokyvyn perusteella. Perustellut näkemykset kansakunnan ja maan tilan kohottamiseksi ovat tässä kullan arvoisia.


perjantai 27. maaliskuuta 2015

1512. Ihminen rikki, politiikka on rikki


     Rikki menevien poliitikkojen kannattaisi ottaa esimerkkiä hyvästä johtamisesta.

     Johtajat, jotka ammentavat aineksen johtamiseensa työyhteisöjensä syvistä pohjavirroista, pitävät kommunikaatiot ja yhteistyötä yhtäpitävinä asioina. Tosin sanoen he lähtevät siitä, että kaikki tulokseen tähtäävä yhteistyö on kommunikaatiota ja kaikki kommunikaatio on yhteistyötä.

     Tällöin organisaatiossa on ilmapiiri, jossa jokainen yhteisön jäsen tuntee, että hänessä on jotain ainutlaatuista organisaation pyrkiessä tavoitteisiinsa.. Tällöin myös organisaation jäsen pitää itseään esikuvana, johon jokin tärkeä tekeminen tai tulostavoite symboloituu dynaamisesti, eikä ankkuroidu muuttumattomuuteen.

     Onnistuneen konsulttihankkeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

1509. Prosessikonsultti


     Prosessikonsultti vastaa konsulttihankkeessa noudatettavista metodeista ja hyvistä hanke- ja konsulttikäytännöistä. Hän ei ota kantaa sisältökysymyksiin, ellei toisin sovita.

     Prosessikonsultoinnissa on keskeistä, että konsultti pitää ryhmässä jatkuvasti yllä positiivista energiaa ja dynamiikkaa sekä haastavia jännitteitä, jotka ohjaavat hanketta kohti tavoitteita. Tässä konsultille on eduksi, jos hän on persoonaltaan luontevasti inspiroiva henkilö.

     Konsultin tärkeänä tehtävänä on myös tehdä tarvittavia perusselvityksiä, jäsentää ongelmia, hallita ristiriitaisia tilanteita erilaisissa seminaareissa ja johtoryhmissä sekä ohjata prosessia, jotta hanke onnistuisi mahdollisimman hyvin.

     Konsultin läsnä olo mahdollistaa sellaisen keskustelun organisaaton jäsenten välillä, mitä ilman konsulttia ei muuten syntyisi. Luutuneet käsitykset ja keskinäisten ihmissuhteiden epäluulot voivat johtaa tilanteisiin, joissa kuuleminen ja halu ymmärtää kuultua saattavat voimakkaasti heiketä.

     Näistä syistä organisaatioiden usein kanttaa käyttää kehittämistyössään ulkopuolisia asiantuntijoita.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

1508. Lamalaskelmat edustavat valikoivaa liioittelua, tahallista hämäystä ja ilakoivaa provokaatiota


     Yhteinen tilannekuvan maine ongelmien ratkaisemisessa ei ole kaikkien paras mahdollinen. Molemmissa maailmansodissa se johti katastrofeihin.

     Nyt siis vaaditaan yhteistä tilannekuvaa. Tämän heikkoutena on, että se sisältää usein arvottavia näkemyksiä, joista johdettuja ensiaskeleen toimenpiteitä ei useinkaan voi erottaa jo itse kiistanalaisesta tilannekuvasta. Esimerkkinä arvottavasta tilannekuvasta on vm:n tuorein talouskatsaus kuuden miljardin euron leikkauksineen

     Maassa on nyt kaksi keskenään taistelevaa talouslinja.

     Ylivoimaisessa johdossa on pajalinja. Siinä äänekkäät talousgurut ja johtavat poliitikot media tukemana ovat takoneet ihmisen päihin indeksi- ja sosiaalitukien leikkausten ja työn tarjonnan lisäämisen välttämättömyyttä. Menoja pitää leikata all around. Pajalinjalaiset eivät ole huolissaan 10 prosentin työttömyydestä ja 150 tuhannen vaikeasti työllistävien arjesta ja sen taakasta, jonka tämä aiheuttaa yhteiskunnalle. Linjan lopputulema on, että kolmen ylimmän desilin palkansaajan ja näiden desilie eläkeläisen elämän tasoon ei puututa juuri lainkaan.

     Alakynnessä on julkisen sektorin perinteistä roolia taantumassa hyväksikäyttävä linja. Tämä tarkoittaa valikoivia panostuksia kotimaisen kysynnän lisäämiseen sekä investointeja koko yhteiskuntaa ja elinkeinoelämää hyödyttävään perusinfraan. Negatiivinen lainakorko tarjoaa ennen näkemättömän mahdollisuuden tämän linjan soveltamiseen. Leikkauskohteita löytyy muiden muassa yritys- ja tuulivoimatuista.

     Jos maata uhkaisi infektiokatastrofi, se voitaisiin ratkaista tieteeseen perustuvilla menetelmillä. Kun maata uhkaa taloudellinen katastrofi, taloustiede on neuvoton. Onneksi on käytännön järjellä varustettuja taloutta tuntevia yliopistoprofessoreita, jotka pystyvät antaman tähän taloustilanteeseen sopivia neuvoja. Mutta pajalinja jyrää.
   

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

1507. Keskiluokka alamaissa

     Toivo ei ole kuitenkaan vielä mennyt. Jos näin olisi, maassa vallitsisi politiikkojen kinuama yhteiskuntasopimus. Tällöin keskiluokka olisi kyllä niin alamaissa, että saadessaan rauhassa jonottaa leipäjonoissaan riittävää särvintään, se huutelisi eliitille, että tehkää mitä haluatte, kunhan jätätte meidät rauhaan. Näin on nyt Venäjällä.

   

lauantai 21. maaliskuuta 2015

1506. Sipilän johtoryhmä ei sovi impressionisteille


     Johtoryhmän työ sisältää suunnittelua. Se ei kuitenkaan ole pääosiltaan suunnittelua, jolla asiat valmistellaan seuraaviin johtoryhmiin, sillä johtoryhmässä tapahtuva suunnittelu tähtää välittömään päätöksentekoon. Jos valmisteleva suunnittelu laiminlyödään, johtoryhmätyö on ajan hukkaa tai jopa johtaa tuhoisiin päätöksiin.

     Esityslista on johtoryhmän moottori, sillä sen avulla asiat käytännössä tulevat johtoryhmään. Henkilö, joko vastaa asialistasta, on organisaatiossa strategisessa asemassa. Hänellä on suuri vastuu johtoryhmän työn käytännön pyörittämisestä. Hän valvoo de facto koko johtoryhmäinstituutiota.

     Pöytäkirjat varmistavat päätösten dokumentoinnin ja päätösten seurannan. Ilman pöytäkirjoja johtoryhmän työ ontuu, sillä pöytäkirjat toimivat myös päätösten toteuttamisen, tiedottamisen ja tarkistamisen työkaluina.

     Onnistuneen konsulttihankeen toteuttaminen, Pekka Huttunen, Talentum, 2003


perjantai 20. maaliskuuta 2015

1505. Suurlähettiläs Gustafssonin nimittäminen TEM:n kansliapäälliköksi


     Missä on vaimosi? Lähti pari vuotta sitten pomoni kanssa joulujuhliin. Onko pomoa näkynyt? Ei.

     Vuoropuhelu on analoginen kokoomuslaiselle Gustafssonille ja hänen pätevyydelle mainittuun virkaan. Gustafssonista Kiinasta ja hänen kyvyistään toimia menestyksekkäästi TEM:n kansliapäälliköltä ei ole näkynyt vuosikymmeniin..

     Sipilän lupailemalle poliittisten virkanimitysten lopettamiselle kansa hymähteli, mutta Gustafssonin nimitykselle jo naureskellaan.

     Nimitys sisälsi sivalluksen Stubbille hänen voittoisesta valinnasta kokoomuksen puheenjohtajaksi. Se oli henkilökohtainen muistutus toiseksi jääneelle Olli-Pekka Heinoselle siitä, että rajansa poliittisilla ansioilta virkauralla kohoamiselle.  Se oli tölväisy Heinosen johtamaa Stubbin esikuntaa kohtaan. Se paljasti, kuinka muodollisesta virkanimityksen esittelyn asiakirjoista voidaan repiä tarkoituksen mukaisesti esiin, millaisia yksityiskohtia tahansa, tässä psykologisista testeistä.

     Joku voi väittää, että edellä todettu voidaan panna aamuäreän miehen piikkiin. Mutta sitä tosia asiaa on vaikeaa kiistää, että kansalla on huonosti kehittynyt kyky arvostaa poliittisia virkanimityksiä. Tasa-arvon jälkeen nimitys on kaikkien eniten ristiriidassa Stubbin ja Sipilän perään kuuluttaman pätevän johtamisen merkityksestä laman taittamisessa.


torstai 19. maaliskuuta 2015

1504. Susi-Hukkanen Puna-Hilkan vatsassa


     Talouskamina käy kuuman kuin sulaton kita. Poliitikkojen loitsut sinkoivat ilmaan mustina kekäleinä. Tämä nähtiin eilen mtv3:n vaalipaneelissa. Puoluejohtajat kelaavat edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä 100 tuhansia uusia työpaikkoja. Liikutaan etiikan rajamailla.

     Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentit. Tästä ulkoluvusta ei voi syyttä kanssa, vaan epäilty on itse susi: taloustiede. Sen ohuita kinttuja ei nyt kuitenkaan ole aikaa murehtia.

     Pitääkö nyt ottaa esille fundamentit? Valtion tehtävänä on viime kädessä turvata kansalaistensa elämä ja yhteisöjensä toiminta.

     Ministeri Ihalaisen viimeisimmän lausunnon mukaan maassa on 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät työllisty olkoon taloustilanne mikä tahansa. Kaiken kaikkeaan maassa on noin miljoona ihmistä päivärajojen ja sosiaalitukien varassa. Saman aikaan nämä tuet ovat eurooppalaisen mittapuun mukaan alakantissa.

     Valtion tehtävän ollessa niin perustavaa laatua ja yksityissektorin kykenemätön luomaan uusia työpaikkoja, ryhtyköön valtio yrittäjäksi. Ensitöikseen se voisi perustaa Suomi-Vanhushoivakoti konsernin. Kaikki hyötyvät: asiakkaat saavat laatupalvelua, tasa-arvo toteutuu, verotulot jäävät Suomeen, työllisyys paranee ja markkinat puhdistuvat. Kaivos- ja telakkatoiminnan valtioyrittäjyyttä vain eteenpäin.


maanantai 16. maaliskuuta 2015

1503. Isoa koiraa on helppo taputtaa, kun ei tarvitse kumartua


Sama koskee markkinataloutta siellä, missä asiakas on heikoilla. Eilisessä Helsingin Sanomissa oli karu kuvaus vanhushuollon yksityistämisestä ja kuntien roolista siinä.

Suuret ketjut ostavat pieniä yksiköitä kierrättäen kirjanpitonsa veroparatiisien kautta.  ARA rahoittaa veronmaksajien euroilla ketjujen laajentumista. Monella kunnalla on suuri taipumus työntää vanhukset näiden ketjujen armottomaan kitaan.

Kunnan kotipalvelut eivät toimi yhtään paremmin kuin yksityisetkään, mies odottaa tv-dokumentin mukaan neljä vuorokautta lääkkeitään, vetelät housuissaan. Lähivuosina tarvitaan 90 000 lähihoitajaa lisää. Tilanne kehittyy ikäihmisille mahdottomaksi.

Keskivertoinen vanhushuolto ei ole palveluala, eikä siinä saa pelittää profit motive. Sen keskeinen tekijä on laatu eikä asiakastyytyväisyys, sillä heikkokuntoien vanhus on tyytyväien mihin tahansa. Toimiala tulee olemaan lähivuosina ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus.

Ongelmaa ei olisi, jos markkinatalous toimisi. Se ei toimi, koska loppuasiakas, keskiverto vanhus ei kykene valitsemaan eikä valvomaan ja valittamaan palvelujen laadusta ja kustannuksista. Mies joka istuu vaipoissaan unohdettuna huoneeseensa, on täysin järjestelmän armoilla.  Nämä vanhukset menettävät kaiken itsekunnioituksensa ja omaisuutensa veropartiiseihin. On ihme, kun perilliset eivät reagoi edes tähän.

Markkinatalous vanhushuollossa toimii siellä, missä varaa maksaa ja missä on tukirenkaat valvomassa palvelua. Silloin  vanhus voi palkata vaikka golfseuralaisen Espanja viheriöille.

torstai 12. maaliskuuta 2015

1502. Dementiakodista maakuntavaltuustoon

     ”Samaan aikaan kun isäni oli dementiakodissa, päättäväinen Mauri Pekkarinen veti jytinällä eteenpäin sisäministeriön otteen vahvistamista aluehallinnosta ja kuntakentästä, mutta kunnat jököttivät paikoillaan odottaen parempia aikoja” (Konsultin muistelmat, 2012).

     Isäni on kuollut vuosia sitten, mutta lehtitietojen mukaan Pekkarinen jatkaa jymistelyään. Hän on kuulema piirrellyt valiokuntapaperien kääntöpuolelle ajatelmiaan maakuntahallinnosta. Siihen yhdistettäisiin ELY- keskukset ja aluehallintovirastot, maakuntien liitot sekä tietenkin sosiaali- ja terveyspalvelut.

     Pekkariselle saattaa käydä niin, että kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Ei välttämättä, jos jättihanke jaksotetaan järkevästi. Ensimmäisenä pitää luonnollisesti varmistaa sote-uudistus ja sen rahoitus.

     Jälkimmäisestä voi tulla kova pähkinä, koska nykyisten puolen kymmenen rahoituskanavan lisäksi syntyy uusi rahoitusmuoto maakuntavero. Ilmesisesti tarvitaan myös sote:lle oma valtion apujärjestelmä.

     Kaikkein järkevintä olisi lakkauttaa nykyiset kunnat ja muodostaa maakunnista kuntia. Tähän ei päästä ehkä milloinkaan, koska nykysetä kuntajärjestelmästä elämäntyönsä, elantonsa, valtansa ja kunnioituksensa saavat poliitikot sekä johtavat virka- ja toimihenkilöt eivät suostu näin radikaaleihin muutoksiin.

     Poliitikkojen puheet siitä, että palvelut pitää ennen kaikkea turvata, eikä rakentaa hallintohimmeitä, on populismia. Se on sama, jos sanoo seiväshyppääjälle, että hyppää ensin kova tulos, katsotaan sitten kehonhallintaa.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

1501. Stubbin ilmoituksesta eduskunnalle kaaos


     Suomalaisen vanhan elokuvan sankari tulee käsi lipassa heinäsuovasta ja sanoo: ”Minä otan vastuun.” Näin eivät tee hallitusten pääpuolueet.

     Stubbin ilmoituksessa syy rakennepaketin vaikeuksista sysättiin ajanpuutteelle. Kaiken huipuksi ministeri Kiuru esitti hallitukselle toisen asteen kulutuksen säätösjen pois vetämistä, minkä pääministeri torppasi.

     Tätä ennen aamupäivällä Borgin raportissa lueteltiin jo vuosia julkisuudessa veisattuja virsiä: palkat jäihin, työvoiman tarjontaa ja tuottavuutta lisää.

     Ei ole ihme, jos kansalaisilta menee välillä usko politiikkoihin.  Se voi kadota lopullisesti, jos muistellaan menneitä.

     1990-alun lama oli täysin kotikutoinen, politiikkojen aikaan saama. Rahapolitiikkaa löysätiin holtittomasti ja pakkodevalvoitiin. Neuvostoliiton clearing-kaupan tiedetiin jo 1980-luvun alussa sortuvan lähivuosina. Mitään ei tehty.

     Katainen-Stubb-hallituksen rakennepaketti epäonnistui ja veron alennuksien dynaamiset vaikutukset ovat hämärän peitossa. Nyt dynaamisten vaikutuksien erikoismies Juhana Vartiainen seisoo Stubbin rinnalla. Suomi pärjää lukuun ottamatta Kreikkaa kaikkia muita EU-maita heikoimmin.

     Hallituksen toiminasta tulee ikävästi mieleen kapellimestarin työskentely. Lukuisten kokeneiden soittajien ja muusikoiden mukaan hänellä ei ole mitään muuta merkitystä kuin teatraalinen elehtiminen. Orkesteri tekee oikein, vaikka kapellimestari viittilöi väärin. Niin tekee kansakin.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

1500. Laukausten vaihtoa sääntelyn kanssa


     Tänään viimeksi sääntelyn kimppuun hyökkäsi Piia-Noora Kauppi Ylen aamu-tv:ssä. ”Uutta sääntelyä tulee jatkuvasti. ”Enää ei ehdi muuta, kuin neuvotella juristien kanssa miten niiden kansaa menetellään”.

  Sääntelyn ja normien purkaminen on ollut politikkojen agendalla yhtenä keinona tehostaa julkista hallintoa ja parantaa yritystoiminnan edellytyksiä. Tätä debattia on käyty OECD-maissa vilkkaasti jo 1980-luvulla alkaen.

     Julkisuudessa käyty keskustelu asettaa kuitenkin sääntelyn käytön yhteiskunnan toimivuudessa meillä varsin maltilliseen viitekehykseen. Ei hinguta ääri liberalististen ajatuksien perään. Halutaan vain, että nykyinen mallimme säilyy, mutta tehot lisääntyvät. Hyvä näin.

     Se joka käy ensimmäistä kertaa sääntelyn kimppuun, ei kuitenkaan arvaa, kuinka kivikova vastustaja on edessä. Ensin se näyttää pehmeältä villalta, johon käsi uppoaa helposti, mutta kerros kerrokselta sisältä paljastuu uusia takkuja, jotka lopulta lannistavat kerijät.

     Ongelma on siinä, että onnistuakseen on käytävä ainakin sadan normin kimppuun saman aikaisesti. Se jo hallintoteknisesti vaatii noin 500 henkilötyövuotta. Kova satsaus, jonka järkevyys pitää tarkoin punnita.

     Sen jälkeenkin on epäselvää, missä määrin kansakunnan kokonaistuotanto lisääntyy. Vaarana on, että siirretään kustannuksia ja etuja toisilta ryhmiltä toisille kokonaistuotannon kasvamatta. Siis pelkää uustulonjakoa.



sääntely, liberalististen, säädös

maanantai 9. maaliskuuta 2015

1498. Ministeri 60-lukulaisensa modernistina


     1960-luvulla elokuvaa ravisteli modernismin aalto Itä-Euroopasta, Britannian, Intian, Japanin ja Brasilian kautta Yhdysvaloihin saakka. Uskottiin, että luovalla kameratyöskentelyllä voidaan rakentaa sisällön ydin. Syntyi kuitenkin vain modernismi itsensä takia.

    1970- luku tuuppasikin kameran takaisin palvelijan rooliin. Siitä alkoi käsikirjoitusvetoinen laatuelokuvien rynnäkkö.

     Lukiessa Talouselämä-lehdestä 9/2015 Sanni Grahn-Laasosen ja Olli-Pekka Heinosen juttua julkishallinnon kehittämisestä tuli mieleen 60-luvun kameratyöskentely, hajanaisia mielikuvia ilman sisältöä.

     Kirjoittajien sloganit ”Muutos ei synny käskemällä, ”Julkisen hallinnon pitää siirtyä kansalaisten kanssa samalle puolelle tiskiä”, jne ovat vain vanhoja kamerakuvia. Grahn-Laasosen hallintomodernismi poikkeaa kuitenkin vaarallisesti 60-lukulaisesta modernismista siinä, että Grahn-Laasosen opit tarjotaan median välityksellä koko yhteiskunnalle.

     Alakommenttina voidaan vielä mainita, että Grahn-Laasosen ja Heinosen peräänkuuluttama kansalaisen tarpeista lähtevä digitalisointi on tyssännyt julkisen sektorin ict:n hajaannukseen. Hajaannus on seurasta siitä, kun kirjoittajien oma kansanliike, kokoomus purki yhtäkkiä valtion ict:n sääntelyn ja avasi sen kilpailulle. Seurasi 10 miljardien eurojen harharetki. Nyt ict:n käsistä karanneita päitä ollaan kiireellä kokoamassa yhteen.

     Kehittämisprojekteja ei voi korvata spontaaneilla kokeiluilla, kuten kirjoittavat antavat ymmärtää. ”Kansalaiset ovat tarpeidensa parhaita asiantuntijoita” kuuluu sarjaan ”kamera kiertää”.

     Kun Grahn-Laasoselle näyttää kertyvän tavallista nopeammin kokemusta julkisen hallinnon johtamisesta, olisi odottanut häneltä syvällisempiä näkemyksiä siitä.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

1497. Poliittiset virkanimitykset ovat välttämättömiä


     Ne palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamisiseksi luetaan loitsuja kilpaa, etenkin ennen vaaleja. Niiden vastustajille esitetään verhon takana hymähtelyä ja vähättelyä. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.

     Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin, ties mihin. Elisessä Helsingin Sanomissa Tapani Kaskeala kuvasi hyvin, miten maanviljelijä Jari Koskinen puskee itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskien on tekemässä samaa temppua. Vaatimattomankien urateiden avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.

     Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Sitä sinettiä ei ole vielä pystytty murtamaan, miksi verohallitus jätti syyttämättä muutamaa kymmenetä suomalaista laittomasta rahan kätkemisestä veroparatiiseihin, vaikka todisteet oivat selkeät. Oikeusviranomaiset totesivat verohallituksen menettelyn olevan laiton.

     Word-ohjelmiston sivut tuskin kestävät selostamaan kaikkia poliittisia virkanimityksiä, niin väkeviä ne ovat. Näiltä saiteilta on luonut maineensa mainittu motto: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.

     Jos poliittiset virkanimitykset todella lopetetaan, poliittinen kaaderi järkyttyy ja joutuu sekasortoon. Se voisi merkitä puoluelaitoksen joutumista arvaamattomaan tilaan ja maan epävakaaseen tulevaisuuteen.

     On varottava vertaamista Suomen poliittista kaaderia ja sen eliittiä Neuvostoliiton nomenklaturaan. Jälkimmäinen toimi aikoinaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla.


lauantai 7. maaliskuuta 2015

1496. Yksityisyys työssä

     Yksilöllisyys ja yksityisyys jyräävat myös edelleen työelämässä. Työhaastatteluissa hakija lähes aina kysyy, onko omaa työhuonetta.  Ehkä tästä syystä 2000-luvun avokonttoriaalto onkin hiipumassa.

   


perjantai 6. maaliskuuta 2015

1495. Vieras alkaa mädäntyä 3. päivänä


     Joskus meille jokaiselle tapahtuu onnellinen sattuma, onnettaren siipi pyyhkäisee. Harvoin sattuu onnen päivä kokonaiselle puolueelle. Eilen 5. 3. alkulukujen päivänä tällainen päivä koitti kokoomukselle.

     Eilisen päivän Helsingin Sanomissa oli koko sivun mainos puoleen etevyydestä. EU:n ulkopolitiikan korkea johtaja Mogherini näyttäytyi tv:ssä Stubbin seurassa Helsingin meren rannalla vakuuttamassa EU-yhtenäisyyden tähdellisyyttä Ukraina-kriisissä. Lähes samanaikaisesti Naton pääsihteeri Stoltenberg kävi Stutbbin rinnalla vakuuttamassa, ettei hän ole Naton asialla eikä puutu Suomen mahdolliseen jäsenyyteen, eihän Suomi edes kuulu natoon. Kokoomuksen ulkopoliittisen performanssin suomalaisille päätti illalla kokoomuksen johtaman Ylen esittämällä dokunnetin Putinin nousun varjoista valtaan, karu kuva.

     Mutta jo ennen näitä  Katainen oli tuotu Ylen aamu-televisioon kertomaan niin kiihkeästi EU:n vivutusrahaston ihanuuksista, että toimittaja joutui tylysti keskeyttämään miehen. Sitä ennen hän oli ehtinyt toistaa useaan kertaan, että EU- maiden kansalaiset ovat halunneet auttaa Kreikan kansaa tukipaketeilla, mutta nyt maan uusi hallitus tuhoaa kaiken.

     Kokoomuksen sisäpoliittisen pöljän päivin tuuri jatkuin eduskunnan kyselytunnilla. Sen aloitti poikkeuksellisesti hallitukseen kuuluva kristillisten edustaja kysymällä tyhmyyttään, miten hallitus aikoo jatkaa soten valmistelua, ikään kuin sote-hanke ei olisikaan kaatunut juuri seitsemännen kerran. Päivän sattumien kruunasi Ben Zyskowizin valmisteltu puheenvuoro, jossa hallitus on seitsemän kertaa yrittänyt ja yrittänyt vaikka mitä. Satumainen päivä suuressa salissa päättyi lehterin taputukselle Benin puheelle.

     Tämä kaikki tietenkin on vain sattumaa.  Se todennäköisyys tapahtua sattumalta yhtenä päivänä on noin yksi miljoonasta, paitsi, jos se on hyvän suunnittelun tulosta. Sitähän se ei voi olla, koska elämme oikeusvaltiossa.

torstai 5. maaliskuuta 2015

1494. Sopivan julkea pomo


     Henkilöjohtamisen tuskat alkoivat vähitellen jomottaa päässäni. Ministeriössä yksikkönäni ei tarvinnut johtaa. Se kulki kuin juna raiteillaan, jota rutiinit veivät eteenpäin.

     Aiemmin muissa virastoissa minulla ei ollut alaisia, vaan piti vain hoidella asioita. Nyt piti toimia suurissa ja pienissä asioissa esimiehenä. Hyvänä puolena oli kontaktipintojen laajeneminen virastoihin kunkin työntekijän toimiessa konsulttiyrityksemme markkinoijana ja puolestapuhujana.

     Nyt oli toisin. Pakostakin jouduin portinvartijarooliin arvioimaan, kuka olisi sopivin hoitamaan mitäkin toimeksiantoa. Se, että ryhmässä oli erilaisia henkilöitä, jotka poikkesivat tiedoiltaan ja taidoiltaan tosistaan, ei ollut mikään ratkaiseva puute, sillä heille löytyi erilaisia rooleja ryhmässä. Toiset olivat hyviä taustaselvittelijöitä, toiset koulutuksen järjestäjiä, toiset työparin toisena osapuolena, toiset raportoijia ja toiset hyviä nopeasti muuttuvissa konsultointitilanteissa.

    Tietyn tason eheyden ylläpitäminen ja tiedonkulku vaativat jatkuvaa ponnistelua. Maanantaipalaveri ei riittänyt tähän. Järjestimme työnohjauskokoukset alan ammattilaisen johdolla kerran viikossa työajan päättyessä.

     Ennen kaikkea tupajumppa, kuten ohjelmaa kutsuimme, muodostui monelle vapauttavaksi uusia lähteitä avaavaksi prosessiksi. Se antoi konsultointiin uusia työkaluja ja opetti meitä tuntemaan paremmin toisemme lisäten luottamusta välillämme. Näin ainakin uskottelin itselleni. Sen kallista  hintaa ei moittinut kukaan.

     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

1493. Köyhät optiojonossa


     Etenkin näin ennen vaaleja vähäosaista puhuminen ja vähäosaisena oleminen näyttävät menevän sekaisin. Noin 40 prosenttia suomalaisista ansaitsee vähemmän kuin 20000 euroa vuodessa ja 90 prosenttia vähemmän kuin 50000 euroa vuodessa. Kansaedustajat ja ministerit ja johtavat virkamiehet kuuluvat 10 prosentin hyvätuloisten joukkoon, ylimpään desiiliin.  He kyllä puhuvat vähäosaista kauniisti, mutta ajatukset ja teot ovat muualla.

     Median voima mielikuvien luojana on valtava. Suomen kaikki tv-yhtiöt ovat oikeistovetoisa. Sieltä ei ole tullut eikä näytä tulevan kunnon yhteiskunnallista analyysia Suomen tilasta. Sen sijaan jatkuvasti esitetään katsauksia taloustilanteen kurjuudesta, työpaikkojen ja yrittäjyyden tähdellisyydestä, välittämisestä, vastuullisuudesta, jne. jne.

     Käytännössä tämä on johtanut siihen, että valtaosa Suomen kansasta ei saa ääntään mitenkään kuuluville eikä sen viestejä oteta vakavasti. Omaishoitajien naurettavan pienet palkkiot kruunaavat kuuntelun, puheiden ja tekojen välisen kuilun. Päinvastoin valtio ja kunnat teinaavat omaishoidolla 1,3 miljardia euroa vuodessa pitämällä korvaukset mitättöminä.

     Kun 40 prosenttia kansasta jättää äänestämättä ja eduskuntaan valitaan taas ylimpään desiilin kuuluvat edustajat, demokratia ei toimi, vaan harvain valta jyrää. Ylimmän desiilin ylivallasta kertoo sekin jotain, että ainut toimiala, joka pärjää laman aikana ja joka irtisanoo jatkuvasti, on finanssisektori. Tässä lähestymme desiilin riemuksi Yhdysvaltoja, jonka finanssisektori haali yliopistoista etevimmät matemaatikot kehittelemään uuden polven johdannaisia. Perässä tullaan.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

1492. Suhtautuminen sääntöihin on iso juttu


     Nyt valtakunnassa on menossa suuri väärinkäsitys, jota media tukee ja levittää. Sääntely on kuulema suuri syyllinen kestävyysvajeeseemme.

      Sääntelyn kimppuun hyökkäsi Stubbin hallituksessa ensimmäisenä ministeri Räty, joka jo ennen virkaan astumistaan aikoi käynnistää rajun hyökkäyksen tätä vihollista vastaan. Nyt koko vaalikenttä käy talkoitaan tätä peikkolaumaa vastaan.

    Sääntelyn purkajilta pitää edellyttää perustelut sanomisilleen.  Jokaisen säännöstelyn purkajan täytyy osoittaa, mikä puretaan, mitä siitä seuraa ja pitääkö luoda samalla luoda sääntelyä.

     Suppeastikin ymmärrettynä sääntely pitää sisällään lait ja asetukset, siis oikeusjärjestyksemme eli oikeusvaltiomme perustan. Sääntelyn voidaan laskea mukaan myös viranomaisten määräykset ja ohjeet ja niin aiheuttama byrokratia. Tähän jälkimmäisen sääntelyyn on voinut jokainen ministeri aikoinaan puutta, jos halua olisi ollut.

    Sääntelyn purkajat voisivat aloittaa apteekkiluvista, koska niiden purkuyrityksistä on kymmenien vuosien kokemukset. Taksiluvat on yhtä hedelmällinen kohde.

     Leipurit tietävät, kuinka tärkeää on, että taikinassa on oikea sitko. Nyt sääntelyn modernisoijien on myös löydettävä sopiva, muttei liikaa sitova sitko sääntelyn moderninsoinnissa.


1491. Jos väärinkäytöstä ei löy, keksikää se


Toimistossa vallitsi tulevan organisaatiomuutoksen sävyttämä kaaos jokaisen näytellessä tekevänsä töitä. Kaikki viran ja toimet oli julistettu avoimiksi ja niinpä kaikki luulivat hakevansa toistensa virkoja. Olotila oli surrealistisen irrallinen ja höllentynyt. Kaikkea tapahtui, mutta mitään ei saatu aikaan.

Tämä sopi minulle kuin tehtaalle pilli. Menin yhteen laatikoita ja pöytiä täynnä olevaan huoneeseen ja aloin lukea urakalla matematiikan lopputenttini. Muutaman viikon sain olla rauhassa, ja ovella silloin tällöin kurkkivat luulivat minut tekevän Taasianjoen virtaamalaskelmia.

Ilo oli loppua lyhyeen talousosaston päällikön löytäessä minut tarkastusmatkallaan nenä kirjassa kiinni ja kysyessä: ”Mitä mies puuhaa?” Päähäni välähti valehdella kylmästi tekeväni Päijänne-tunnelin massalaskelmia. Vienon hymyn kareen välähtäessä huulillaan päällikkö poistui tikuttavin askelin jättäen oven auki kolisevaan käytävään.

Tämä jälkeen kukaan häirinnyt minua lainkaan, vaan paransin tahtiani huoneeni uumenissa, vaikka yli-insinööri käski lopettaa lukutouhuni. Se nimittäin oli jo yleisessä tiedossa ja keskustelun aiheen ruokalassa. Vastatessani yli-insinöörille teekkareiden tekevän täällä kovalla palkalla diplomitöitään mies hieroi otsaansa ja sanoi jotain siihen suuntaan, että antaa olla. Tunsin olevani vahvoilla miehen suhteen, sillä miehen lukitussa perähuoneessa oli käynyt koko toimistossa työskentelyni ajan toisen osaston hyvännäköisiä naisia tekemässä vaikka mitä – olin tästä vähän katkera miehelle.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012