Arvostan
suuresi Tero J. Kauppisen ajatuksia johtamisesta. Minulla oli ilo olla Hotelli
Tornissa Pro Economica tilaisuudessa,
jossa julkistettiin paras johtamiskirja 1996. Sillä kertaa voiton vei Soinninmäen
kirja.
HS:n jutussa (http://www.hs.fi/ura/art-2000005310100.html) Kauppinen kertoi, miten hän 68-vuotiaana pystyy luomaan uutta ja lanseeraaman ajatuksiaan maailman laajuisessa kysynnässä. Tieto ja uuden tiedon hankinta ovat siinä avain tekijöinä.
HS:n jutussa (http://www.hs.fi/ura/art-2000005310100.html) Kauppinen kertoi, miten hän 68-vuotiaana pystyy luomaan uutta ja lanseeraaman ajatuksiaan maailman laajuisessa kysynnässä. Tieto ja uuden tiedon hankinta ovat siinä avain tekijöinä.
Hänen
mottonsa, että johtamisessa on kyse elämän johtamisesta, on hätkähdyttävä
tiivistys.
Tämä
lähestymistapa on monessa suhteessa hedelmällinen henkilölle, joka aikoo
heittäytyä johtamisen kehittäjänä ja
konsultin uralle.
Elämä on arkipäivää.
Ensiksi sen voi elää laadukkaasti sen kummemmin ajattelematta sen nyansseja ja
sisältöä. Se rullaa kuin itsestään, kun palikat on kohdallaan ja tervettä
järkeä on päässä. Toiseksi siinä voi kohdata vaikeuksia, mutta ihminen selviää
niistä omin ponnistuksin. Kolmanneksi vaikeuksiin voi hakea ulkopuolista apua.
Neljänneksi joku voi analysoida elämää päivästä päivään sen kuitenkin muuttuessa
yhä kummallisemmaksi.
Tämä pätee
hyvin johtamiseen. Ensiksi joillekin johtaminen on luonnollista sisältäen
Kauppisen perään kuuluttamat uudistamisen vaatimukset. Toiseksi sekin on luonnollista
ja kuuluu elämään, että sitä voi omatoimisesti korjata, kuten johtamistakin. Kolmanneksi
sekin on luonnollista, että elämä kuten johtaminenkin ajautuu ongelmiin, jossa
tarvitaan ulkopuolista apua. Silloin sen
parempi, mitä uusimmat lääkkeet on käytössä. Neljänneksi jos johtaja ja hänen esikuntansa, eivät saa
vakioitua johtamisen metodeja niin, ettei jatkuvasti etsitä parempaa ja kokeillaan
uutta, ollaan hakoteillä ja muutoskierteessä.
Näistä
seikoista seuraa suuria vaatimuksia konsultille. Hänellä pitää olla elämän
kokemusta. Tällä hän kykenee näkemään, mikä organisaation elämää vaivaa ja
missä tilassa se on. Silloin voi selvitä, että kyse eri asiasta kuin perinteisen johtamisen kehittämistä, Voi olla
kyse myös suuremmasta asiasta kuin johtamisvälineistä tai pikku niksauksesta.
Kun konsultti ymmärtää, että kyse on viime kädessä elämästä, ainakin
organisaation elämästä, johtamisen määrittely tuntuu absurdilta.
Jos konsultti
ei pysty tunnistamaan koko organisaation elämisen kaarta ja nykytilannetta,
vaarana on, että hän tarjoaa erilasia seminaareja ja kursseja sekä yksittäisiä
johtamisvälinettä yksi kerallaan vuoden välein.
Kommentit
Lähetä kommentti