Päivän HS kysyy (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005238233.html)
retorisesti, miltä tuntuu nousta työläisperheestä yliopistoon. Kysymys jättää
kirjoittajalle mahdollisuuden kertoa tai olla kertomatta, pidättäytyykö vastaaja
koulutuskäsityksessään yliopiston loppututkintoportaalle vai summaileeko opintielle
lähtemisen vaikutuksia myöhemmän elämänsä kaiken laisille käänteilleen.
Omakohtaisesti HS:n kysymys pakottaa minut suhtautumaan kysymykseen vakavasti, sillä tyhjätaskuna sen ansiosta olen saanut työpakkiini työkalun, josta en luovu: Koulutus opettaa, miten jatkaa eteen päin. Ei se aina näin suoraviivaisesti mene, mutta osviittoja koulutus tarjoilee.
Niinpä kun koulutukseen on päässyt käsiksi, sen vaikutukset seurailevat ihmistä kaikkialle. Tätä on vaikeaa perustella niille, jotka syystä tai toisesta eivät ole saaneet mahdollisuutta kouluttautua. Sen tähden on erittäin tärkeää taata jokaiselle mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle, kuin kokonaisuuden kannalta on tarkoituksenmukaista.
Tässä päättäjät eivät saa taipua kulutuksen merkitystä väheksyvien perusteluihin, että hyvät käytännöt ja kokemukset riittävät elämässä ilman sen kummempia kouluoppeja. Päättäjät eivät saa myöskään langeta sudenkuoppaan, että koulutusta aliarvioijat ovat paljolti oikeassa, mutta olennaisissa kohdassa olennaisesti väärässä.
Kun syrjäkylillä kasvaneet nuoret pääsevät yhteiskunnan tarjoamaan opinkelkkaan, he eivät ehkä aluksi huomaa olevansa draiwissa, joka kiskoo heitä väsymättömästi kohti parempaa ja onnellisempaa elämää.
Omakohtaisesti HS:n kysymys pakottaa minut suhtautumaan kysymykseen vakavasti, sillä tyhjätaskuna sen ansiosta olen saanut työpakkiini työkalun, josta en luovu: Koulutus opettaa, miten jatkaa eteen päin. Ei se aina näin suoraviivaisesti mene, mutta osviittoja koulutus tarjoilee.
Niinpä kun koulutukseen on päässyt käsiksi, sen vaikutukset seurailevat ihmistä kaikkialle. Tätä on vaikeaa perustella niille, jotka syystä tai toisesta eivät ole saaneet mahdollisuutta kouluttautua. Sen tähden on erittäin tärkeää taata jokaiselle mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle, kuin kokonaisuuden kannalta on tarkoituksenmukaista.
Tässä päättäjät eivät saa taipua kulutuksen merkitystä väheksyvien perusteluihin, että hyvät käytännöt ja kokemukset riittävät elämässä ilman sen kummempia kouluoppeja. Päättäjät eivät saa myöskään langeta sudenkuoppaan, että koulutusta aliarvioijat ovat paljolti oikeassa, mutta olennaisissa kohdassa olennaisesti väärässä.
Kun syrjäkylillä kasvaneet nuoret pääsevät yhteiskunnan tarjoamaan opinkelkkaan, he eivät ehkä aluksi huomaa olevansa draiwissa, joka kiskoo heitä väsymättömästi kohti parempaa ja onnellisempaa elämää.
Kommentit
Lähetä kommentti