Hiljaiset, näkymättömät ja pitkä
kestoiset pohjavirroissa muhivat muutokset saatavat olla ratkaisevia, mihin
suuntaan yhteiskunnan arvoperusta kehittyy ja millaiseksi harjoitettava
käytännön politiikka muodostuu. Näitä virtauksia on vaikeaa havaita tunnustelamalla
vain päivän pulssia.
Ihmisten
toimeen tulemisen näköalasta tekee ikävän sävyisen se, että köyhyyden ja
vähäosaisuuden vääntyminen vain kiihtyy (mm. Huono-osaiset, prof.. Juho
Saari, 2015). Keskimmäinen yhteiskuntaluokka näyttää putoavan alempien päälle.
Tämä tarkoittaa, että epäedullisen väestörakenteen lisäksi, meillä
varallisuusrakenne romahtaa alhaalta kasaan samalla laajeten ruohonjuuri
tasolle.
Tätä
kehitystä ryydittää kolme vakavaa ehkä tarkoituksellistakin kehityspiirrettä.
Ensinäkin
peruskoulutusta ollaan uudistamassa sinänsä perustellusti niin, että
oppimisessa painottuvat ns. monialaiset kokonaisuudet, teema- ja
ilmiöoppiminen. Esimerkiksi Pariisi-sävelmää nokkahuilulla soittamisesta
päästään luontevasti yhdessä pohtimaan, missä Pariisi on, mistä se on tunnettu;
veden eri muotoja voidaan tunnustella käsin ja ihmetellä mistä mikin johtuu,
jne (Yle aamu-tv ).
Menetelmässä
sallitaan eri tahtiin ja eri tasoisesti oppiminen. Pääsääntöisesti tämä on
hyvä, mutta vaarana on oppimispudokkaiden suuri määrä. Lopputuloksena voi olla
oppilaiden tasoerot, jotka lisäävät ylempien ja alempien yhteiskuntaluokkien
välimatkaa.
Jotkut
voivat pitää tätä hyvänä ja toivottuna kehityspiirteenä, evoluutio toimii.
Tällöin kuitenkin hylätään periaate, että kansakunta voi hyvin, kun sen
ihmisistä madollisimman moni voi hyvin.
Toinen
huolestuttava kehityspiirre on korkeakouluopintojen painottuminen yhä enempi
ylempien yhteiskuntaluokkien jälkeläistenä eduksi. Tutkimuksissa on todettu,
että koulutustaso on osittain periytyvää: ylemmän luokan lapsista suhteellisen
suuremman osa suorittaa korkeakoulututkinnon kuin alemman luokan. Muiden muassa
myös kalliit preppauskurssit ja ruotsin kielisten kiintiöt lisäävät tätä
eriytymistä.
Kaiken
kaikkeaan koulutuksen avulla tapahtuva sosiaalinen nousu on merkittävästi
hidastunut. Tätä on myös vauhdittanut ylempien luokkien paremmat sen jäsenten
nousua avittavat verkostot.
Kolmas
tekijä on korkeakoulu-ja yliopistoloppututkintojen kasaantuminen yhä enempi
ylempiin luokkiin ja tästä seuraava asiantuntijoiden aliedustus alemmissa
luokissa.
Niinpä
johtavissa viroissa olevat ovat yhä suuremassa mittakaavassa ylimmän ja
toiseksi ylimmän yhteiskuntaluokan edustajia. Heiden lausunnoistaan ja mediaesiintymisistään
tulee väkisinkin, jopa heidän sitä tajuamattaan, esiin yläluokkaisen
maailmankuvan arvonäkemykset. Tässä saatetaan mennä jopa niin pitkälle, että
heidän puheitaan aletaan pitää kyseenalaistamatta totena, jolloin poliittisessa
vallassa olevien retoriset mielipiteet muuttuvat myös todeksi, esimerkiksi
kestävyysvaje nopeasti umpeen muutoin kaikki palkkalisät pois.
Kommentit
Lähetä kommentti