Sivut

lauantai 25. helmikuuta 2017

2052. Kritiikki on kunnianosoitus


     Jos ei ole kritiikkiä, ei ole mielenkiintoa. Poliitikkoihin siis kohdistuu huomiota ja se he saavat medialta palstatilaa ja kansalta sapiskaa. Sen takia he ovat kehittäneet itselle retorisen kaavun, joka suojassa he puhuttelevat veronmaksajia, rakkaita alamaisiaan.
     Katainen ei syyllistänyt finanssikriisistä kansaa vaan ulkopuolista maailmaa Sipilän laskiessa tuomion kätensä asiasta kansan päälle. Talouspuheet ovat metaforatasolla muutenkin uskonnollissävytteisiä. Sipilän ja Orpon lausunnot leikkauksista ja vyönkiristämisestä muistuttavat pelastuskeromusta, jonka osana Soinin veneveron tulemisen kaltaiset julistukset muistuttavat katselmuksen kohtaloa. Tämä lupauksen Soini myöhemmin vesitti mystisillä sanasekoitus loitsuillaan. Soinnin takinkääntötemppua ei hän saanut peitettyä, vaikka perustelujen julkistamisessa oli lähes papillien poljento. Sanni Grahn-Laasosen meni vielä pidemmälle hänen kirjoittaessa Paavalin tavoin paimenkirjeen taloudenhoidosta yliopistoille.
     Syylliset ovat selvillä. Niitä ovat työttömät lurjukset, opiskelijat ja valittajat, siis Suomen tuhlailevat kansa. Hyvinvointiyhteiskunta on pyhä maa, jonka päältä tällaiset syytökset on suojaisaa esittää.




sunnuntai 19. helmikuuta 2017

2051. Yläluokka jyllää ja keskiluokka vikisee


     Hiljaiset, näkymättömät ja pitkä kestoiset pohjavirroissa muhivat muutokset saatavat olla ratkaisevia, mihin suuntaan yhteiskunnan arvoperusta kehittyy ja millaiseksi harjoitettava käytännön politiikka muodostuu. Näitä virtauksia on vaikeaa havaita tunnustelamalla vain päivän pulssia.
     Ihmisten toimeen tulemisen näköalasta tekee ikävän sävyisen se, että köyhyyden ja vähäosaisuuden vääntyminen vain kiihtyy (mm. Huono-osaiset, prof.. Juho Saari, 2015). Keskimmäinen yhteiskuntaluokka näyttää putoavan alempien päälle. Tämä tarkoittaa, että epäedullisen väestörakenteen lisäksi, meillä varallisuusrakenne romahtaa alhaalta kasaan samalla laajeten ruohonjuuri tasolle.

     Tätä kehitystä ryydittää kolme vakavaa ehkä tarkoituksellistakin kehityspiirrettä.

     Ensinäkin peruskoulutusta ollaan uudistamassa sinänsä perustellusti niin, että oppimisessa painottuvat ns. monialaiset kokonaisuudet, teema- ja ilmiöoppiminen. Esimerkiksi Pariisi-sävelmää nokkahuilulla soittamisesta päästään luontevasti yhdessä pohtimaan, missä Pariisi on, mistä se on tunnettu; veden eri muotoja voidaan tunnustella käsin ja ihmetellä mistä mikin johtuu, jne (Yle aamu-tv ).

     Menetelmässä sallitaan eri tahtiin ja eri tasoisesti oppiminen. Pääsääntöisesti tämä on hyvä, mutta vaarana on oppimispudokkaiden suuri määrä. Lopputuloksena voi olla oppilaiden tasoerot, jotka lisäävät ylempien ja alempien yhteiskuntaluokkien välimatkaa.

     Jotkut voivat pitää tätä hyvänä ja toivottuna kehityspiirteenä, evoluutio toimii. Tällöin kuitenkin hylätään periaate, että kansakunta voi hyvin, kun sen ihmisistä madollisimman moni voi hyvin.

     Toinen huolestuttava kehityspiirre on korkeakouluopintojen painottuminen yhä enempi ylempien yhteiskuntaluokkien jälkeläistenä eduksi. Tutkimuksissa on todettu, että koulutustaso on osittain periytyvää: ylemmän luokan lapsista suhteellisen suuremman osa suorittaa korkeakoulututkinnon kuin alemman luokan. Muiden muassa myös kalliit preppauskurssit ja ruotsin kielisten kiintiöt lisäävät tätä eriytymistä.

      Kaiken kaikkeaan koulutuksen avulla tapahtuva sosiaalinen nousu on merkittävästi hidastunut. Tätä on myös vauhdittanut ylempien luokkien paremmat sen jäsenten nousua avittavat verkostot.

     Kolmas tekijä on korkeakoulu-ja yliopistoloppututkintojen kasaantuminen yhä enempi ylempiin luokkiin ja tästä seuraava asiantuntijoiden aliedustus alemmissa luokissa.

     Niinpä johtavissa viroissa olevat ovat yhä suuremassa mittakaavassa ylimmän ja toiseksi ylimmän yhteiskuntaluokan edustajia. Heiden lausunnoistaan ja mediaesiintymisistään tulee väkisinkin, jopa heidän sitä tajuamattaan, esiin yläluokkaisen maailmankuvan arvonäkemykset. Tässä saatetaan mennä jopa niin pitkälle, että heidän puheitaan aletaan pitää kyseenalaistamatta totena, jolloin poliittisessa vallassa olevien retoriset mielipiteet muuttuvat myös todeksi, esimerkiksi kestävyysvaje nopeasti umpeen muutoin kaikki palkkalisät pois.




torstai 16. helmikuuta 2017

2050. Uskonto ja moraali

     Ihminen syntyi ja kehittyi Afrikan hedelmällisien sademetsien laaksoissa, joita tulivuoret jatkuvasti muovasivat. Siitä ei liene olemassa varmaa tietoa, kehittyikö nykyihmiseen empatiageeni mutaation kautta vai Darwinin oppien mukaan. Geeni saattaa näkyä tänä päivänä moraalisina kannanottoina ja valintoina. Sitä ei varmasti tiedetä, kuinka vahva tällainen geeni on. Onko se vain alttius oppia moraalisäännöt? Tutkimusten mukaan eräät eläimetkin osoittavat empatiaa.
     Nykypäivän valtauskonnot syntyivät paljon myöhemmin kuin ihminen ilmestyi maapallolle. Jos tutkijoihin on uskomista, jo 50000 vuoden takaisissa heimosodissa soturit tunsivat sääliä ja saattoivat armon käydä tappamisen ja alistamisen sijasta (Marc Hauser, 2009). Se tiedetään varmasti, että uskontoon katsomatta maailman sodissa tahallaan ohi ampuminen oli hyvin yleistä, pistimien käyttöä kammottiin.
     Marc Hauserin ja Ilkka Pyysiäisen mukaan moraali ei tule uskonnosta.  Myytti uskonnottoman yhteiskunnan rappiosta ei pidä paikkaansa. Uskonto  voi kyllä sanella poikkeuksia moraalisääntöihin.


tiistai 7. helmikuuta 2017

2049. Stubbin puheet

     Mediassa (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005077992.html ja somessa on keskusteltu entisen pääministerin ja nykyisen kansanedustaja A. Stubbin  maksullisista puhetilaisuuksista. Eniten on otettu kantaa hintaan, jopa 9000€/tunnin tilaisuus.
     Kansanedustajana yhtenä tehtävänä pyrkiä saamaan viestinsä puhumalla perille, tärkein kanava. Tässä hän joutuu kansaedustajana kuitenkin ottamaan huomioon eduskuntatyönsä asettamat vaatimukset ja  hallituspuolueen edustajana hallitusohjelman kannanotot ja yleensäkin puolueensa linjaukset.
     Muutoin ei kenelläkään pitäisi olla huomauttamista, päinvastoin voi olla ylpeä, että jollain kansanedustajalla on markkinahintaista kysyntää puhujana.


maanantai 6. helmikuuta 2017

2048. Suomi porhalsi Romanian ohi korruptiota syventävässä kilpailussa

     Hallitus aikoo muuttaa virkamieslakia niin, että virkanimityksistä voi valittaa tuomioistuimeen, muttei kuitenkaan ylimpien virkamiesten nimityksistä (http://www.hs.fi/paivanlehti/04022017/art-2000005074317.html), nimityksistä, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä lainvalmistelun tason ja maan elinvoimaisuuden sekä hallinnon tuottavuuden kannalta. Mediassa poliittiset virkanimitykset ovat jatkuvasti esillä, koska ovat epäoikeudenmukaisia, halventavat yhdenvertaisen kohtelun periaatteita ja suututtavat laajalti kansalaisia.
     Virkanimitys ei voi olla periaatteessa poliittinen, koska virkainstituutio on keskeinen elementti demokraattista neutraalia hallintoa sen edustaessa hallitsijasta riippumatonta rationaalista toimijaa.
     Tässä kohtaa kyynisyys saa väkisinkin vallan. Käytäntö osoittaa, kuinka poliittisista nimityksistä on muodostunut ikävä, mutta tärkeä harmaan alueen normaali keino palkita puolueen sotureita, jotta uusilla olisi intoa tulla kaadereihin mukaan. Ne vahvistavat myös puolueen etujen ajamista virkakoneiston sisällä, mikä saattaa joskus sekasortoon muun puolueettoman virkamieskunnan. Tällainen on selvää korruptiota.
     Nyt hallitus siis uudella lailla takaa, että korruptoitunut poliittinen virka nimitys käytäntö saa jatkua ilman, että nimittäjä joutuu vastuuseen tuomioistuimessa. Se jatkuu juuri siellä, missä se ei saisi jatkua ja kielletään siellä, missä niiden poliittisuudella ei ole niin väliä.   
Romanissa kansa nousi korruption syventämistä vastaan. Maan hallitus luopui lakiesityksestään vapauttaa korruptioista tuomitut (http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005076072.html). Suomi jyrää nyt esityksellään Romania 5-0 korruption jatkamisessa.