Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Tämä vapaa valinta on niin naurettava asia, että sote kokkareilla pitää välillä siirtyä sivummalle hymylihaksia lepuuttamaan, ja kilpailulle naurattamisen takia sinne ei uskalla mennä olenkaan.   Näin ajatteli, että eräs maailmankuulu terveydenhoidon talousprofessori.      Sote tiedotustilaisuudessa 22.12. http://yle.fi/uutiset/3-9364446 ministeri Rehula toisti jankuttamiseen asti ,että vain oven avaamisella valinnan vapauden toteutuu. Tosiasiassa valinnan voi tehdä vain kerran vuodessa, suurimmassa osassa maassa ei ollenkaan. Valinnan vapaus Suomen sotessa on hölynpölyä.      Ennen kuin tulevan soten yhtiöittämisellä kaavailtua kilpailuelementtiä, siis säästöjä voidaan arvioida, on paikallaan tarkastella, millä soteyhtiöt kilpailevat. Tässä terveydenhoito kannattaa jakaa kahteen osaan: a) ydintoimintaan, joka käsittää hoitotoimenpiteet sekä siihen kuuluvat teknologiat, kommunikaation ja lääkityksen b) hoitoympäristöön, joka käsittää mm soteyhtiön sijaintipaikan, odotus

      Nyt käydyssä keskustelussa kyse ei ole lainvalmistelun tasosta eikä perustuslaista, vaan sitä miksi perustuslailliset näkökulmat ovat juuri ny nousseet puheenaiheiksi hallituksen reformipolitiikassa. Keskustelu on seurausta Sipilän hallitukseen tuomasta työskentelytavasta. Sitä leimaavat kiireellisyys, jolloin hallitukselta jää vähemmälle huomiolle lainsäädännön rajoitukset ja rajoitusten muuttamisen vaatimat täsmälliset prosessit.      Kyse on myös osin tietämättömyydeltä. Maalaisjärjenkin olisi pitänyt havaita sakkojen korottamisen budjetin tilkkeiksi olevan kestämätön peruste. Sipilä ei ole myöskään sisäistänyt, että ”kokeile ja muuta periaate” ei sovi yhteiskunnallisten uudistusten läpivientiin. Se johtaa perustuslakitörmäyksiin ja hallitustyön uskottavuuden heikkenemiseen. Tämä puolestaan saattaa johtaa pikaistuksiin ja ärsyyntyminen ja lopuksi uudistusten runttaaminen tavalla tai toisella läpi (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005013218.html).      Oikeuskansleri-

     Asia koski tulevaa kehysriihtä ja hallituksen aikomusta pitää se kuntavaalien jälkeen. Kysymyksen esitti Sanna Marin. Hän toi entisen budjettipäällikkö Virtasen käsityksen, ettei leikkauksia voi siirtää aina vaalien yli. Tähän Soini, että alivaltiosihteeri Hetemäki on toista mieltä.   Marinin   tivatessa opiskelijoiden mahdollisia lisäleikkauksista, Soini veti valmiin listan taskustaan, jossa luetteli, miten vähäosaisia on autettu.      Arvotettu Kalli otti kaikkein kokonaisvaltaisimman näkökulman todetessaan, että nyt kun talous on lähtenyt kasvuun, ei kannata horjuttaa vakautta aikataulukysymyksillä. Kokoomuksen Kalle Jokinen jatkoi aikataulukysymyksestä vetäen esille SDP:n kolmen vuoden takaisen leikkauslistan. Heinäluoman ihmettelyyn pääministerin 1,2 miljardin €:n leikkaustavoitteeseen, Soini vakuutti hallituksen seisovan yhtenä hallitusohjelman takana, ja kiisti leikkaukset. Terhon mielikuvitus lensi kuin leivon siipi hallituksen veron kevennyksiin ja illuusion siitä, että

      Euroopan kuohunnassa on hyvä katoa taakse päin, vaikkei siitä muuta opikaan kuin sen, että vaikeita aikoja on ollut aiemminkin. Ensimmäinen maailman sota syttyi militaristisen Saksan keisari Wilhelm II:n ja Itävalta-Unkarin fasistisesta vihanpuuskasta. Hitlerin mielipuolinen hulluus elintilasta johti Euroopan toiseen maailmansotaan ja katastrofiin.      Kummankin sodan takana jylläsi nationalismi ja fasismi. Feodaaliset ja kruunuistuinten voimat purskahtivat ulos jättäen jälkeensä elinoloistaan kipuilevat valtiot, jolle luotiin rajat   Jaltan sopimuksessa 1945. Rautaesirippu pystytettiin ja Berliini jaettiin.      Eurooppa ei ole joutunut totaalisen sodan kurimukseen sen jälkeen, vaikka NL teki interventiot Unkariin ja Tsekkoslovakiaan ja piiritti panssareilla Berliinin yönä, jolloin sinne rakennettiin muuri 1961. Nyt Balkanin kuohunta 1990-luvulla pystyttiin pitämään paikallisena. NL:n 1990-luvun sortuminen ei edustaa koko järjestelmän vaan 1,5 miljoonan henkilön nomenklatur