Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

Kirkkovaltuusto valitaan joka neljäs vuosi johtamaan ylimpänä elimenä seurakuntaa. Maaseudulla yleensä valtuuston jäsenet ovat maallikkoja, jotka edustavat yhteiskunnan eri ryhmittymiä, ei puolueita. Yksittäistapaus ei riitä osoittamaan jonkin asian tilaa kattavasti tai miten jonkin prosessin tulisi olla. Sallittakoon tässä kuitenkin kertoa tosi kertomus, miten eräs tapahtumaketju eteni. Kymmenvuotiaalla Jukalla oli koulukaveri Kari, joka koko lukukauden oli ollut masentuneen näköinen, hiljainen ja omiin oloihinsa vaipunut. Kari pyysi kerran Jukka tulemaan kotimökkinsä pihalle pelaamaan tirppaa. Se on peli, jossa käsivarrenmittaisella kepillä lyödään sormenpituista tikkua. Karin holhoajana toimi noin viisikymppinen invalidi mies, ei sotainvalidi. Mies tuli myös mukaan peliin ja pyysi Jukka tulemaan huomennakin pelaamaan. Jukan tultua peli ulkona eteni hyvin Jukan ja invalidin välillä. Tämä pyysi pelin jälkeen Jukka tulemaan mökkiin sisäänsä juomaan mehua. Jukan aavistaessa tekeillä ole

Suomen poliittinen kenttä kavahti ja kansa huokasi kuullessaan mielipidemittauksesta Marinin olevan suosituin ehdokas Suomen seuraavaksi presidentiksi. Ensimmäisinä reaktioina kansalaisilla voi olla, kuinka nuori ja kokematon hän on. Saattaa joku hönkäistä, että on myös nätti, mitä ilmaisua tässä tulevassa mittelössä ei sovi käyttää argumenttina puolesta eikä vastaan. Tunnettua on, että kokemattomuus tietenkin korjautuu ei iän mukana köllöttelemällä vaan uusien haasteiden nujertamisella. Marinin valtteja ovat virheiden myöntäminen ja ulosanti sekä pistävän kirkas argumentointi, joka parhaimmillaan on kuin looginen todistuslause aasta exän ratkaisuun. Ehkä suurin valtti toiseen pääehdokkaaseen Olli Rehnin verrattuna on selkeä ja johdonmukainen retorisesti vetävä ad-hoc typpinen selonteko, miten jonkin asian tila on ja miten ja millä keinoilla siinä tulisi toimia. Tosiasia on, että nuoriso on ottanut sosiaalisen median kautta itselleen poliittista valtaa, joka on aiemmin laskettu kuuluva

Syy tähän ei ollut toimittaja Annika Damströmin, päinvastoin hän joutui vetämään istunnon yllättäen yksin toisen vetäjän sairastuttua.   EU:n tukipakettia puolusteltiin ja moitittiin riippuen, minkä puolueen edustajasta oli kyse. Kodinhoidontuki koki saman kohtalon Juha Vainoina sanoin: ”Ei oo virka mulla enää tumma puna peittää nenää”. Työllisyys, työpaikat, työttömyyspäiväraha, maahanmuutto, velanmaksu, verokeplottelu kirjekuorilla, jne saivat tasaiseen tahtiin kiitosta ja tappouhkauksia. Pakollinen toinen aste se erityistuomion. Orpo jankutti, että vain työllisyyden nostamien 75 prosenttiin voi pelastaa meidät. On kummallista, että kaikkien eilisten kaltaisten istuntojen sanoma pelkistyy: tarina on sama, päivä on eri. Eikö voitaisi alkaa vakavasti keskustella siltä aksioomalta, että yhteiskuntamme on suuri tuotantolaitos lasten syntymisineen, mikä valmista kilpailukykyisä ulkomaankaupaksi meneviä tuotteita ja palveluja, ja näin saatavilla varoilla kustannetaan hyvinvointimme koko ma

On olemassa monia hienoa johdon käyttämiä termejä kuvaamaan organisaationsa tulevaisuuden hyvää olotilaa tai pyrkimystä siihen. Hyvä näin. Visio on käyttökelpoinen kapistus, kunhan muistetaan, ettei sitä kannata milloinka saavuttaa, koska jatkuvasti tulee lisä informaatiota sen tarkentamiseksi tai jopa muuttamiseksi. Skenaario eroaa päämäärästä ja visiosta siinä, ettei skenaario vaadi välttämättä keinojen määrittelyä sen saavuttamiseksi sen perustuessa näkemykseen ilman tarkkaa perustelua. Sen sijaan visio ja päämäärä vaativat ollakseen uskottavia myös keinojen määrittelyä. No teoriat sikseen. Täytyy nosta hattu päästä Mato Valtosen edessä hänen kirjoittaessaan jossain lehdessä 1990-luvulla käsipuhelimesta kehittyvän elämänkapulan. Miten voi ilmaista sen evoluutiota paremmin, kun katsoo mitä ympärillään tapahtuu? Nyt koko maailma kulkee kännykkä korvassa tai käsissään jatkuvaa informaatiotulvaa kasvattamassa. Onneksi olokoon Mato Valtonen.! PS Voi olla, että jokin muukin on esittänyt t

Tapausta on käsitelty julkisuudessa, niin että kuukin punottaa ja sana miekalla mätkitty venäläisiä nilkoille, että hirvittää. Se mitä maalin tuloon jälkeen tapahtui, on järkyttävää ja tuomittavaa. Itse kilpailun aikana Ylen asiantuntija Jauhojärvi huusi loppusuoralle tultaessa ääni käheänä mikrofoniin, että Jouni pysy vasemmalla, pysy vasemmalla. Tosiasia on, että Mäki koko loppusuoran pikkuhiljaa hivuttautui koko ajan suoran vasemmalta oikealle reunalle eikä valinnut lopun ajolinjaansa oltuaan venäläisen edellä, vaan rinnalla. On outoa, jos hiihtäjä ei valitse loppusuoralla lyhintä tietä maaliin.Seuraukset olivat mitä olivat. Ainut rehellinen asiantuntija Kyrö totesi Mäen rikkoneen törkeästi sääntöjä.

 

Suomen Keskusta on luvattua lupaavampi väliorganisaatiotasojen luoja, melkein luojan armosta. Esimerkkinä kelpaavat pääkoordinaattori entinen hallintoministerin Elyt ja Avit, joiden perustamisen sotkuja vieläkin yritetään korjailla. Sotesta ei tässä yhteydessä sen moniportaisuuden takia ei tekstiä mahdu yhtään. Väliporrasalalle on tullut onnistuneesti uusi yrittäjä. Sen nelivoutiskausi on ollut menestys, sillä yhtään uuttaa johtajan paikkaa ei ole tarvinnut perustaa. On vain päällikön paikkoja. Nyt tämä noin 30 vankilalaitosta ohjaava väliporras pitää taas uudistaa. Siis 30 vankilaa tarvitsee väliportaan hallinnon, joka ei riitä nykyiselle ja joka nytkin on turha kapistus Temppu tapahtuu niin, että oikeusministeriöön nimitetään aina kepun kaartiin kuuluva ylijohtaja, joka kepun puolesta ja omaksi virkamiesuransa kruunuksi värkkää vankeinhoidolle uuden alueorganisaation. On turhaa luetella alueorganisaation tuomia haittoja, koska ne eivät näy kolmeasataa metriä kauemmaksi muurien es

Elisessä sympaattisessa Ylen Puoliseitsemän ohjelmassa oli vieraana sympaattinen dosentti Jan Sundell. Aineena oli lihasvoima ja sen säilyttämien ja kehittäminen.   Ohjelma eteni kaikin puuolin jouheasti ja asiallisesti, mutta Janin näkemys lihasvoiman hankkimisesta pisti silmään. Hänen näkemyksensä mukaan sauvakävely kehittää lähinnä kestävyyttä,   ja lihasmassa saa lähinnä salilla. Tässä kohtaa Eila Kanninen kysyi silmät pyöreinä, onko todella niin. Vanhempana ihmisenä rohkenen olla Kannisen kannalla. Totta kai sauvakävely kehittää kestävyyttä, jos sitä harjoittaa kymmeniä kilometriä kohtalaisen kovalla vauhdilla. Monen kokeneiden puolesta voin sanoa sauvakävelyn kehittävän käsi- ja hartiavoimia, selän, vatsan, reisien ja pohkeiden lihaksia, niskan, selän, lanteiden ja nilkkojen liikkuvuutta. Ymmärrän hyvin Janin nihkeyden sauvakävelyn lihaksia kasvattavaan   vaikutukseen Janin innostuttua body trainer urheiluun. Kuitenkin monen kertaan on todistettu, että käyttämällä oman keho

Maailman ilmiöillä on monta tasoa aivan, kuin Hammurabilla enkeleitä petikavereina. Tässä ei kannata puuttuu näkymättömien sfäärein heiloihin, koska ne eivät täytä someihmisen esillä olon tarvetta. Tämä tarve kasvaa, kuin naapurin kesäinen ruispelto kukoista ojanvarsillaan kauniit kielot ja leinikit.   Se mikä saa ihmisen yksinäiselle maailman etsimismatkalle, tinttaa perusduunnissa jumputtavan jampan takaisin rasvamonttuun jakoavaimen varteen miettimään seuraava mutteria. Sitä työtä ei tehdä suurella tunteella, vaan piilossa montussa. Suuret tunteet säästetään heilumaan vain jalkojen välissä kohti viikonlopun suurta tummaa tuntematonta. Kun oma napa ei nouse kohinan pinnan yläpuolelle, kaikupohjaa on laajennettava brodcastiin, airbiihin, somewhatiin, newjobiin, airbotiin ja vaarallisimpaan paimenpoikaan. Virtsatessaan siihen, se jysäyttää jalkojen välissä, kuin huono mikään yhdyntä tyrmäten kaikki ponnistelut päivän pinnan esille nousemiseksi. Kaikkien vaarallisimpia hahmoja ovat pohj

Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) puheenjohtaja hammaslääkäri Rene Fasel on tekemässä kansallisten liittojen pomot naurunalaisiksi sallimalla hyvän ystävänsä Aleksandr Lukašenkan   järjestää Valko-Venäjällä tämän vuoden jääkiekon maailmanmestaruuskisat. Kummolakin puhuu piklke silmäkulmassa toverista hyvästä toveristaan tarkoittaen Aleksandr poikaa. Faselin toimiessa kuinka hyvin tahansa retoriikan ja sosiaalisen retoriikan mestarina, sen lumoon ei kannata vajota. Faselin ja Lukašenkan retoriikan ei pidä antaa jättää piiloon Valko-Venäjän kuripolitiikkaa. Kuritusta, kiinniottoja ja pidätyksiä edelleen harjoitetaan, mutta niin salatusti, ettei enää minkään valtakunnan media pysty sitä väläyttämään sentin vertaa verhoja takaa ulkoilmaan päin. Jos Suomen jääkiekkoliitto Kummola takapirunaan ei kykene tekemään päätöstä Suomen pois jäämisestä Valko-Venäjän kisoista, jääkiekkoilijoiden on tehtävä se. Se on suuri kertaluonteinen uhraus, mutta pitkäkestoinen ja kauas näkyvä kannanotto

Näin kirjoitti Suvi Ahola HS:n Merkintöjä kolumnissaan. Toteamus on realisoitunut esimerkiksi siinä, että työporukka menee kerran viikossa syömään lounastaan hyvästä ruuasta tunnettuun ravintolaan tai peräti siihen, että kohteeksi valitaan Michel ravintola. Sitä tuskin kannattaa kiistää, etteikö maukas ruoka ole jopa ravitsevaa ja terveellistä, muttei aina kohtuu hintaista. On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat kriittisesti tähti ruokiin tai eivät ainakaan anna paljon painoarvoa tähti ravintoloille. Heiltä puuttuu Aholan mainitsema suuri onni samoin, kuin makuaistinsa syystä tai toisesta menettäneiltä, joita Suomessa on noin 700.000. Gastronomiaa ei olekaan terveellistä markkinoida nälänhädästä karsivien maiden kansalaisille tai makuaistinsa menettäneille. Jos kansalaisen hyveisiin kuuluu kohtuullisuus ainakin joissain asioissa, sen pitäisi kuulua ruokailussa. Michel annoksia syödessään olisi hyvä pitää mielessään noin miljoonan ihmisen nälkäkurjuus. Tuntuu surulliselta ja jop

Taas on dramaattisen otsakkeiden aika talviurheilukilpailujen päästyä täyteen vauhtiin. Ilmaisu, jossa joku häviää dramaattisesti, voi mediajutussa tarkoittaa, että toiseksi tullut on sylkäisemällä radan sivuun on hävinnyt. Ja kun painon nostajalta puntit eivät nouse voimien loppuessa, se median mukaan on dramaattinen tappio. Jos tässä ollaan johdonmukaisia, jutussa pitäisi häviäjiä kehottaa harjoittelemaan dramaattisesti enemmän. Joku toimittaja panee vielä paremmaksi kirjoittaessaan jutussaan eeppisestä käsipallo-ottelusta. Kielitoimiston selityksen mukaan  eeppinen kuuluus runon kirjoittajien ja lausujien arsenaaliin.

Ylen-aamu ohjelmassa yhtenä aiheena oli päätöksenteon ongelmat. Sen kuuluminen vanhaan seminaarikaman arkistoon ei tee siitä mitenkään mollattavaa, päinvastoin se on aina lähellä kyttäämässä jokaisen olkapään takana. Esimerkkinä käy hyvin ohjelaman vieraan psykologi Satu Pihlajan vertaus marketin jäätelöaltaan ympärillä pyörimiseen, millaisen kaloria posauksen vatsaansa täytteeksi sieltä tunkee. Ei millään pahalla, mutta päätöksen teko on mitä suuremmassa määrin tilanneriippuvainen. Kun sanoo sana sanan, se on päätös, mutta se on niin luonnollinen ja sisään rakennettu elementti kommunikoinnissa, ettei sitä voi erottaa puhumisen informaatiovirrasta erilleen. Jos sana on loukkaava tai ilmaisuvoimainen, se luonnollisesti erottui sanavirrasta herättämällä reaktioita, muttei sen takia, että se on päätös, vaan informaatiomerkityksensä takia. Koontzin ympyrässä suunnittelu, päätöksenteko, toimenpano ja valvonta on asetettu ympyrän neljäsosien nimiksi kuvaa päätöksen teon prosessiluonnetta. Tä

There are no words to describe the brawl currently happening in America after the elections. Trump’s foreign politics is taking hits in comparison, for example to Truman’s foreign politics. Its one doctrine improves the democratization of the States, which unfortunately led to the opposite results, for example the North part of Korea forming into the well known communistic North Korea. Is it really so that the United States, due to Trump’s example, should discontinue the support in development of democracy? It strongly seems that the democratization started by the Bush brothers of countries like Libya, Iraq and Syria is better left alone for their own countries to resolve. Arab countries’ springtime changing into winter is a fact. The spring time, on the other hand, was a great leap into immigration for Finland. It's only a matter of time when Turkey’s Erdogan won't settle for a couple of billion euros in order to keep out the people wanting in the country, leaving them outside

Herätessäni 26.6.1941 Suomi oli sodassa Venäjää vastaan ja pitkä koettelemus oli edessä.   Herätessäni tänä aamuna Yhdysvaltain kongressihuone oli vallattu. Maan demokratia oli häpäisty. Nämä kaksi kohtalon päivää eroavat kuin yö ja päivä toisistaan. Edellinen oli seurausta poliittisen elimen tekemästä demokraattisesta päätöksestä, jälkimmäinen kansan valitseman poliittisen huijarin ja totuutta karttavan egoistin päähänpistosta, jota häneen hullaantuneet kannattavat toteuttivat raivoisilla ulkopuolisten hengenlähdön vaatimilla tempauksilla. Trumpin nousu valtaan on täysin analogien Hitlerin kanssa. Analogiaa tarkemmin analysoidessaan huomaa, kuinka pilkun tarkasti heitä tuli kritiikkiä sietämättömiä johtajia. Kumpikin lenteli lentokoneella äänestäjien yläpuolella ilmestyen kuin Zarathustra nietzschemäiseltä vuorelta alas alamaistensa keskelle. On vaikeaa tietää, oliko Trumpin masinoima kongressin valtaus tarkoitettu Leni Riefenstahlin filmin Tahdon riemuvoiton vastineeksi Trumpin asema

Loppuvat kuvaukset ja sanomiset kesken yrittäessään selostaa Yhdysvalloissa meneillään olevaa presidentin vaalien jälkikaronkkaa. Trumpin ulkopolitiikka ottaa osumia vertaillessa sitä vaikkapa Trumanin silavaiseen ulkopolitiikkaan. Sen yksi doktriini edistää valtioiden demokratisointia, mikä johti ikävä kyllä päinvastaiseen tulokseen esimerkiksi Koreassa maan pohjoisen osan muodostuessa kommunistiseksi Pohjois-Koreaksi. Onko sittenkin niin, että Yhdysvaltojen olisi Trumpin antaman esimerkin mukaan syytä lopettaa demokratiakehityksen tukemisretket? Näyttää vahvasti siltä, että Bush veljesten aloittamat Libyanin, Irakin ja Syyrian kaltaisten maiden demokratisointi on parasta jättää maiden itsensä tehtäviksi. Arabimaiden kevään muututtua talveksi on tosiasia. Kevät oli kuitenkin Suomelle melko harppaus runsaaseen maahanmuuttoon. Eikä ole kuin ajan kysymys, milloin Turkin Erdogan ei tyydy muutamaan miljardin euroon padotakseen maahan pyrkivät Euroopan rajan taakse. Radikaaliehein maahanmuu

Jos totta puhutaan niin, naurattaa, sillä hyvää satiiria tulikin. Siinä on liukua juonessa ja sanoissa. Ei tarvitse olla kritiikin uranuurtaja huomatakseen tämän. Onnittelut käsikirjoittajalle ja Ylelle. Jotta tämä kohtalon draama asettuisi pitkävetisyyden lähihistorian uomaan, rantavalleja on korotettava, sillä muutoin kansan kunnioitus esivallan koneistoon alkaa horjua. Totuuden virta on onneksi kiivennyt padon yli vallaten maaseudun lakeudet ja kaupunkien kadut. Tositarinalle on aina kysyntää. Tässä se ratsastaa tanner jylisten 1990-luvun hallinnon tehostamisen uustermeillä tulosjohtamisella, tulostavoitteilla ja tulosalueilla. Täytyy kuitenkin muistaa, ainakin tietää, kuinka pullollaan postit ja veeärrät olivat henkilökuntaa, kenenkään kysymättä niiden perään, mitä niillä saatiin aikaan. Turha sitä oli kysellä sillä posti ja junat kulkivat 70000 virkailijan toimesta. Kaikki muistavat 1990-luvun alun laman. Sen jälkeen alettiin kyseenalaistaa, voiko hallinto enää toimia virkailemall

Ohjelman lapasuutta käsitelevä osio täytti tehtävänsä, mutta kärsi keskivertoneuroosista. Asiat todellisuudessa pääpiiteittäin saattoivat olla, kuten ne esitettiin, mutta ne olivat monella muullakin tavoin. Moni lapsi koki silloin vaikeita ja jopa traumaattisia tilanteita tai peräti kohtaloita. Tähän voi vasta-argumentoija sanoa, että ohjelmaa läpikulkevana runkona tietoisesti valittiin ohjaamaan positiivinen pohjavire ja ettei yhteen ohjelmaan voi sisällyttää monia tulokulmia puhumattakaan läpileikkaavia tarkasteluotteita. Tällaista argumentaatiota on hankalaa kumota, mutta horjuttaa voi. Osion valittu maalaissävytteisen lapsuudenvieton positiivinen kuvausote tunnetasolla sulkee pois ikävimpiä särmiä. Aikaperspektiivin alkaminen 1960-luvun lopusta rajaa pois tietenkin dramaattiset vuoden 1940 jälkeiset vaikeat ajat, jotka löivät karua leimaa sen ajan lapsiin. Noin 55000 sotaorpoa kärsi ja kärsii isättömyydestään, moni koko elämänsä ajan. Ruotsiin lähetetyt 80000 lasta oli kummallinen

Hopefully the scrawny man didn’t lieThis single imaginary discussion describes the ideal body image of today. It used to be different, an old man would say. Men weren't built out of iron, but they were different. Old soldiers would show off their injuries and their shard torn scars in a sauna, of which had caused iron to be in their lungs, throat and in the anal area. Muscles were what they were, but while pioneering government’s given small farmlands the muscle mass was starting to build up. It was, beside the wife and the horses, the only necessary source of energy in the house.   Now people are pumping their muscles red faced in gyms, a place where how much one lifts is the measure of a man and a woman. Then the new energy acquired with muscle strength is used for driving fast cars and for late night clubbing. Sweat running, bodies glowing. Enough energy to yell at the moon in the morning.   This is what a man whose strength and speed used to be measured by breaking new reco

Kun eräiden ammattikuntien lapset syntyvät, heillä on toivoa silmissä, mutta vanhempien senttejä taskuissa. Ilmiön yleisyyden takia genetiikkaa ymmärtämätön uskoo sen olevan luonnon laki. Ei se mikään Newtonin lauseke ole, vaan Augustinuksen predestinaatio-oppia, ennalta määräytymystä. Mitä minä olen ollut, tulet sinä myös olemaan. Kun tähän seurakuntaan syntyy pienokainen, sutena paikalle tulevat helistimiään heiluttajat, jotka eivät kysele, kenelle kellot soivat, koska he tietävät niiden soivan kätkyessä potkivalle. Kun tämä kätkytihminen nousee jaloilleen suuntaa etsien, tälle sanotaan ja jos se ei tepsi käsketään nouseman tiettyyn vaunuun. Se vie sinut meidän alkulähteemme rahavesille. Ja jos nuorukainen epäröi, rinnalle nouse mitään pelkästä huolimattomuudestaan tekevä taluttamaan empijän oikeaan suuntaan. Tämä on syy, miksi lääkärin lapsista tulee lääkäreitä, opettajien opettajia, poliisein poliisia, näyttelijöiden näyttelijöitä. Poikkeus on. Runsas rahan tulo tekee asianajajien

Toivottavasti ruipelo ei valehdellut. Tämä yksittäisen kuvitteellinen keskustelu kuvaa ihmiskehon nykyihanteita. Vanha horisija sanoisi, että ennen oli toisin. Ei miehet rautaa olleet, mutta he olivat toisenlaisia. Vanhat sotajermut saunassa näyttelivät vammojaan ja sirpaleiden rumiksi repimä haavoja, joiden jäljiltä rautaa oli milloin keuhkoissa, kaulassa ja peräaukon seudulla. Eli on jonkin verran perää hokemassa, että ennen miehet olivat rautaa jne. Lihakset olivat mitä olivat, mutta valtion antamia pientilamaita raivatessa luun päälle oli kummasti alkanut kertyä lihasmassa. Se oli hevosen ja vaimon lisäksi ainoa talon tosi tarpeellinen energiapankki. Nyt tätä lihasmassaa pumpataan saleilla puntit punaisina, missä penkki ennätys on naisen ja miehen mitta.   Näin saadun lihasvoiman energian tuotto koestetaan kruisailuauton ratissa ja illan pimetessä diskojen jumputuksessa. Hiki virtaa ja yläruumis kiiltää. Aamun tunneilla on vielä voimaa huutaa kuulle. Näin voi puhua mies, joka voima

Norjan maanvyörymä onnettomuus oli kammottava aiheuttamiensa ihmishenkien menetyksien takia ja toisarvoinen taloudellisten tappioiden vuoksi, jotka kuitenkin talojensa kadottaneille olivat paha isku. Pienessä mittakaavassa Suomessa eräiden vesistöjen tulvapenkereiden sortumisvaara aiheuttaa pienehköjä vesivahinkoriskejä. Aikoinaan Pohjanmaan jokien pengerten rakentamisessa yritettiin riskiarvioissa käyttää hyväksi normaalijakautuman Gaussin käyrää. Se on pikemminkin uskomus, että ilmiö, vähän oikoen tässä tapauksessa, veden virtaaman vaihtelut tietyssä mittauspisteessä noudattavat tämän käyrän arvoja, oikeammin normeerattuja arvoja. Tällöin esimeriksi olisi viiden prosentin mahdollisuus huippuvirtaaman vuoden aikana yhtenä päivänä ylittää tietty yläraja. Tällaista tapaa ei poliitikot hyväksyneet, koska he katsoivat, ettei milloinkaan yläraja saa ylittyä. Gaussin käyrän olemus sisältä mystiikkaa tai siten salaisten lakien toteutumista tietyissä luonnon ilmiöissä, mutta esimerkit oso

Jos kokee olevan porukkaa, joka ymmärtää mitä elämä on, ei lainaa rahaa kenellekään tuttavalleen kuin ääritapauksissa. Sen takaisin saaminen on yhtä turhauttavaa, kuin tölkin potkimien soratiellä eteen päin. Matka jatkuu ja mutta mitään ei tapahdu. Jos kadulla sattumalta tapaa velallisensa, hän kyllä jo kaukaa morjestaa ystävyyttä lujittamalla eleellä, jos hän on havainnut olevan liian myöhästä livistää näkyvistä näyttämättä karkurilta. Mojovan tervehdyksen jälkeen velallinen parhaassa tapauksessa ensimmäisenä pahoittelee velan maksamisen unohtamista ja lupaa tietenkin maksaa sen pois ensiviikolla siirtyen keskustelemaan sujuvasti muista asioista. Jos velkoja huomauttaa, että velallinen on jo useaan kertaan luvannut maksa, tämä huomauttaa luulleensa edellistä kertaa vain yleiseksi keskusteluksi. Jos velkoja oikein äytyy velan karhuamisessaan, velallisparka siunailee, että sinullahan suuri talo ja paljon pihaa, silloin peli on tällöin jo menetetty.