Kun koin olevani porukkaa, joka ymmärtää, mitä elämä on. Hetken tätä viisautta pohdittuani ajatuskoneeni herpaantui ja päätin alkaa olla taas tavallinen ihminen. Se ei ole helppoa. Silti paljon vähemmälle on jäänyt henkilön ammattitaidon
ja kyvykkyyden huomioon ottaminen laajemmassa ympäristössä. Työyhteisön pohjavirroissa voi madella lausumattomana fundamenttina, että kukin
pysyköön lestissään. Tämän fundamentin pintaan nouseminen tukahdutetaan räikeimmissä
tapauksissa henkilösuhteisiin perustuvilla ura nousuilla ja lisäpalkkioilla
eikä osaamisella ja ammattitaidolla.
Aivan hyvääkin tarkoittavissa
esimiesalainen keskusteluissa ei tule aina esille alaisen todellinen osaaminen,
vaan vain se osaaminen, jota alaisella on mahdollisuus käyttää annetuissa tehtävissä
ja toimenkuvissa. Alaisen täysimääräisten kykyjen hyväksikäytölle ei anneta
mahdollisuuksia. Tätä ilmiötä voidaan kutsua osaamisen deflaatioksi. Eli
toisessa ympäristössä sillä osaamisella saataisiin paljon enemmän aikaan.
Jos henkilö huomaa oman kykyjensä deflatorisen käytön, hänen kannattaa kiireen vilkkaa pohtia työuransa nykytilaa. Täytyy kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki edes tajua tätä tai toisilla kyvyt ovat jo maksimaallisesti käytössä, toisilla jopa kykyjen yläraja on ylitetty. Joka tapauksessa hyvin usein työntekijä päätyy tilaan, jossa hän on vuosikymmeniä toiminut samassa organisaatiossa ja samalla sektorilla koko työuransa tulematta kenenkään mieleen, että kyvyt riittävät paljon enempään ja parempaan
Jos henkilö huomaa oman kykyjensä deflatorisen käytön, hänen kannattaa kiireen vilkkaa pohtia työuransa nykytilaa. Täytyy kuitenkin ymmärtää, etteivät kaikki edes tajua tätä tai toisilla kyvyt ovat jo maksimaallisesti käytössä, toisilla jopa kykyjen yläraja on ylitetty. Joka tapauksessa hyvin usein työntekijä päätyy tilaan, jossa hän on vuosikymmeniä toiminut samassa organisaatiossa ja samalla sektorilla koko työuransa tulematta kenenkään mieleen, että kyvyt riittävät paljon enempään ja parempaan
Kommentit
Lähetä kommentti