Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Venäjän käsitys ortodoksisuudestaan ja suurvalta-asemastaan juontuu Pyhän Viisauden Kirkon tarinaan Kiovan Rus:sta. Siihen kiteytyi ruhtinas Vladimirin aloittama työ vanhojen slaavilaisten pakanauskontojen korvaamiseksi ortodoksisuudella 1000-luvun alussa. Ruhtinas halusi muodostaa Kiovaan toisen Bysantin Konstantinopolin rinnalle. Syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkkaatti   hyväksyi Ukrainan ortodoksinen kirkon itsenäiseksi, mitä Putin vastustaa . Vanhan sanonnan mukaa Moskova on Venäjän sydän, Pietari sielu ja Kiova äiti.      Putinin Venäjän operaatiot Ukrainassa on nähtävä tätä taustaa vasten.      Uusimpien mediatietojen kertovat Venäjän vahvistavan sotakalustoaan Krimillä mm. ohjuksilla ja sotatoimialueella Itä-Ukrainassa tankeilla.   Venäjä on käytettävissään robottiasteelle viety T-14 Armata tankki. Sen on suunnitellut ja rakentanut tankeistaan kuuluisa Uralvagonzvodin asetehdas. Sieltä ovat myös lähtöisin toisen maailmansodan Kurskin suuren   panssaristaistelut voit

     Toimittajat eivät poliittisissa tenteissä tee useinkaan jatkokysymyksiä, vaan tyytyvät, mitä poliitikko sanoo ja siirtyvät seuraavaan aiheeseen tai jättävät olennainen kysymättä. Tämä koskee lähes jokaista toimittajaa     Toisaalta myös poliitikot eduskuntakeskusteluissa eivät vasta argumentoi kokoomuksen toistamaa pääväittämää, että vain yritystoiminnan ja työllisyyden kautta tulee hyvinvointia. Tähän voisi vasemmista sanoa, että tieteeseen, koulutukseen ja innovaation panostamin luo uusia työpaikkaoja ja näiden kautta tulee pysyvää hyvinvointia.      Esimerkkinä käynee 17.11.Ykkösaamun ohjelmassa Ylen toimittaja Raution haastatteluhetki valtiovarainministeri Orpon kanssa. Toimittaja totesi SDP:n Rinteen esittäneen varjobudjettiesittelyssä eduskunnassa, että veropohjaa tulisi laajentaa mm pankki- ja finanssi sektoriin. Rinne oli jatkanut, että   SDP satsaa koulutukseen 900 miljoonaa euroa ja vaikeasti työllistettäviin. Rinne oli todennut vielä että, jos työtä ei löydy, he

     Peter Druckersin opit Management By Objectives oli meidän konsulttien ohjenuora 1970-luvun alussa. Yritimme kyllä tuoda esiin leadershipin merkityksen, mutta huonolla menestyksellä.      On mieluisaa havaita, kuinka onnistuneesti   Krista Pahkin ja Hanna Poskiparta Helsingin Sanomien jutussaan toivat esiin tämän päivän ja tulevaisuudenkin johtamisen vaatimuksista ( https://www.hs.fi/ura/art-2000005892951.html ). Heidän mukaansa johtaja on sparraaja, jonka tärkein tehtävä on saada alaiset loistaan. Yksikkö tarvitsee toiminnalleen raamit ja yleistavoitteet, jotka ohjaavat jokaisen työtekijän toimintaa. Operatiivinen toiminta tapahtuu itseohjautuvuuden avulla. Esimiehen rooli tässä on toimia sparraajana ja saada alaiset loistamaan. Itsensä johtaminen on avainasemassa. Nämä kaikki ovat kannatettavia ajatuksia.      Tarkasteltaessa johtamisen kehittymistä ja kehittämistä 1960-luvulta tähän päivään saakka yhtenä pohjavirtana on säilynyt murtautumista ulos byrokraattisesta ja sääntöihi

     Suomen politiikka pelaa kahdella arvojaolla (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005884981.html). Ensimmäisellä poliitikot tyydyttelevät kansaa tasa-arvolla, oikeudenmukaisuudella,   sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla sekä luonnonsuojelun tärkeydellä. Nöyryyttäkin saisi olla. Toisella julkilausumattomalla arvoarsenaalilla eliitti pelaa   etuja itselleen mottona valtaa ja mammonaa minulle ja heti.      Jälkimmäisestä Orpon esimerkiksi: Hän kertoi 30.11. tv 3:ssa, että kaikille on arvokasta siirtyä vähä päästöisiin autoihin vaikka se maksaa. Hän jatkoi, että vähävaraiset päästäkseen tähän voivat tehdä sen eteen enemmän työtä.      Onkin merkillistä, kuinka eräiden filosofien teoriat heijastuvat tätä jakoa myös Suomen politiikassa. Marxin aika kyllä meni jo, mutta Nietzschestä emme pääse eroon. Hän katsoi, että ihmiset jakaantuvat kahteen luokkaan: alaluokkaan, jolle ei tarvitse osoittaa myötätuntoa ja joka tyytykööt demokratiaansa sekä yläluokkaan, joka itse asettaa tavoit