Elämän syntymisestä maapallolle on esitetty monenlaisia teorioita.
Yksi ehkä uskottavin on , että se on tullut asteroidin törmäyksen yhteydessä. Elämä
olisi voinut tällöin ilmestyä mistä päin tahansa lähi-, tai ulkoavaruudesta. Toinen
kilpaileva teoria on, että elämä on syntynyt maapallon miljardien vuosien
mittaisena sattumanvaraisena kehitysprosessina, jossa vesi on yksi tärkeä
tekijä. Vedenkään alkuperästä ei ole varmuutta.
Elämän syntymiselle maapallon sisäisenä prosessina antaa katetta kuun kehitysvaiheet siitä, miten se aikojen kuluessa kehittynyt kiertämään maata. Miljardeja vuosia kuu kiersi maata niin läheltä, että meret virtasivat kuun vetovoiman vaihtelun takia valtoimenaan valtavine koskineen mantereiden yli edes takaisin. Maa-aines ja maan sisältä irronnet mineraalit, alkuaineet, kaasut eteenkin happi ja vety, hapot ja emäkset vyöryivät salaman sähköpurkausten sekoittama edes takaisin pitkin mannerlaattoja. Se oli kuin ikuinen jatkuvasti moniulotteisessa pyörimisliikkeessä kiehuva ja jäähtyvä elämän syntymisen koekeitos.
Myyttinen Kongojoki tarjoaa kiehtovan analogian elämän syntymiselle (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/26/avara-luonto-myyttinen-kongo-aarimmaisyyksien-joki), toki miljardeja keroja pienemmässä mittakaavassa kuin, mitä koko maapalolla on tapahtunut. Jokien mittakaavassa Kongojoki on välillä kiihtyvä ja välillä rauhallinen veden ja maa-aineksen täyttämä vesiuoma, jonka 400 kilometriä pitkässä koskiosuudessa tapahtui samanlainen ilmiö kuin, mitä kuu teki aikoikaan maalle. Niinpä joessa tavataankin kaksi kertaa enemmän kalalajeja suhteutettuna vastaavan suuruusluokan rauhalliseen jokeen.
Tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että olisi syntynyt aivan uudenlaista elämää, mutta ainakin Darwinin teoria toteutui rivakasti luoden mutaatioiden avulla uusia lajeja.
Elämän syntymiselle maapallon sisäisenä prosessina antaa katetta kuun kehitysvaiheet siitä, miten se aikojen kuluessa kehittynyt kiertämään maata. Miljardeja vuosia kuu kiersi maata niin läheltä, että meret virtasivat kuun vetovoiman vaihtelun takia valtoimenaan valtavine koskineen mantereiden yli edes takaisin. Maa-aines ja maan sisältä irronnet mineraalit, alkuaineet, kaasut eteenkin happi ja vety, hapot ja emäkset vyöryivät salaman sähköpurkausten sekoittama edes takaisin pitkin mannerlaattoja. Se oli kuin ikuinen jatkuvasti moniulotteisessa pyörimisliikkeessä kiehuva ja jäähtyvä elämän syntymisen koekeitos.
Myyttinen Kongojoki tarjoaa kiehtovan analogian elämän syntymiselle (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/04/26/avara-luonto-myyttinen-kongo-aarimmaisyyksien-joki), toki miljardeja keroja pienemmässä mittakaavassa kuin, mitä koko maapalolla on tapahtunut. Jokien mittakaavassa Kongojoki on välillä kiihtyvä ja välillä rauhallinen veden ja maa-aineksen täyttämä vesiuoma, jonka 400 kilometriä pitkässä koskiosuudessa tapahtui samanlainen ilmiö kuin, mitä kuu teki aikoikaan maalle. Niinpä joessa tavataankin kaksi kertaa enemmän kalalajeja suhteutettuna vastaavan suuruusluokan rauhalliseen jokeen.
Tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että olisi syntynyt aivan uudenlaista elämää, mutta ainakin Darwinin teoria toteutui rivakasti luoden mutaatioiden avulla uusia lajeja.
Kommentit
Lähetä kommentti