Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Elämän syntymisestä maapallolle on esitetty monenlaisia teorioita. Yksi ehkä uskottavin on , että se on tullut asteroidin törmäyksen yhteydessä. Elämä olisi voinut tällöin ilmestyä mistä päin tahansa lähi-, tai ulkoavaruudesta. Toinen kilpaileva teoria on, että elämä on syntynyt maapallon miljardien vuosien mittaisena sattumanvaraisena kehitysprosessina, jossa vesi on yksi tärkeä tekijä. Vedenkään alkuperästä ei ole varmuutta.      Elämän syntymiselle maapallon sisäisenä prosessina antaa katetta kuun kehitysvaiheet siitä, miten se aikojen kuluessa kehittynyt kiertämään maata. Miljardeja vuosia kuu kiersi maata niin läheltä, että meret virtasivat kuun vetovoiman vaihtelun takia valtoimenaan valtavine koskineen mantereiden yli edes takaisin.   Maa-aines ja maan sisältä irronnet mineraalit, alkuaineet, kaasut eteenkin happi ja vety, hapot ja emäkset vyöryivät salaman sähköpurkausten sekoittama edes takaisin pitkin mannerlaattoja. Se oli kuin ikuinen jatkuvasti moniulotteisessa pyöri

     HS:n kirjeenvaihtaja Pekka Nykästä pitää kiittää osuvasta kirjoituksesta Mark Zuckerbergin kuulemisesta Euroopan parlamentissa 22.5.2018 ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005685866.html ): ”Mark Zuckerberg hölmölässä”.      Kirjoituksessa kävi selvästi ilmi, kuinka huonosti parlamentaarikot olivat valmistautuneet tenttaamiseen tai kuinka välinpitämättömiä he olivat aihetta kohtaan. Kognitiivinen vinouma näkyi jo parlamentaarikkojen kasvoilla. Kunnon tenttaaminen johtaa aina vain tarkempiin paljastavampiin kysymyksiin, kun niihin vastataan. Esimerkiksi olisi pitänyt tiukasti tentata, mihin facebookin tykkäyksiä käytetään ja kuinka rajattua jostain asiasta samaa mieltä olevia ryhmiä voidaan tunnistaa. Joka tapauksessa sosiaalinen median tiedot tarjoaa valtavan mahdollisuuden ihmisten profilointiin ja eri profiileihin vaikuttamisen. Sama koskee muita some sovellutuksia. Tämä on sosiaalisen median tietojen väärinkäytön yksi paljon kiinnostusta osakseen saanut tärkeä näkökulma.  

     On vaikeaa löytää faktaa, mikä merkitys Neuvostoliiton romahtamisella 1991oli Maastrichtin sopimuksen syntymiselle. Siitä kansa ei päässyt äänestämään. Joka tapauksessa silloin tiedettiin, että EU:un tulee kirjava ja nälkäinen joukko maita, joita ei laveasti ottaen yhdistä muu kuin länsimaisen demokratian idea.      EU on takonut 24 vuotta direktiivejä ja Brysselissä herroista on tullut kansan keskuudessa jonkinlaisia pelimanni-ihmisiä, joista ei saa selvää kenen asialle he kulloinkin ovat. Todellisuudessa, jos työn ottaa tosissaan, se on kovaa raatamista. Kansan luottamus EU-parlamenttiin ja komissioon kuitenkin rapisee. EU:n valtakoneisto ja eliitti ei tietenkään luovuta, vaan asemistaan kiinni pitäen se yrittää luovia koneisto systeemiä. Mutta shokkihoitoa voi tulla.      EU-taivas näyttää synkältä.  Se, että EU joutuu pakolaiskysymyksessään turvautumaan Erdoganin Turkkiin, muistuttaa viimeisen rannan avun huutoja. Mies, joka haluaa kieltää maan naisilta ehkäi

     Yltiö narsistisen ADHD-tyypin tavoitteiden asettelussa ja keinojen valinnassa niiden savuttamiseksi vain taivas on rajana. Täytyy kuitenkin huomata, että toisina päivinä taivas on korkealla ja toisina matalalla. Kun tällaisella kundilla on takanaan valtavat resurssit ja toimeenpanokone, saatamme seisoa jumalan edessä.      Kolmiyhteys: mies-diili-tramp on nyt päättänyt panna uusiksi Iranin ydinsulkusopimuksen. Se lisäisi jossain määrin vakautta akselilla Syyria-Irak-Iran-Pakistan-Intia-Pohjois-Korea. Venäjä ja Israel kuuluvat tiiviisti samaan akselivyöhykkeeseen ( https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005673241.html ). Näistä osallismaista Israel intensiivisimmin kärkkyy tilaisuutta parantaa asemaansa koko Lähi-idän alueella, jossa sen asemia ovat heikentäneet po. ydinsulkusopimus ja alueella hämähäkin tavoin toimiva Hisbollah, joka taikajuoman tavoin kokoaa joukkoja ja kätkee niitä iskuja varten.     Trump on  ollut kiitettävästi  muutenkin mukana Israelin aseman vahvistamisessa j

     Poliitikon kannattaa sietää satunnaista pilkkaa, koska hänellä ei voi olla esillä ryhmästä poikkeavia omia näkemyksiä. Pilkka ei silloin kohdistukaan poliitikkoon, vaan hänen turvajoukkoonsa, jonka yhtenä jäsenenä hän on.      Kun kansanedustaja vastaa pilkkaan omilla näkemyksillään, kuten Harkimo, Vartiainen ja Lepomäki tekevät, heidät huomataan ja ennen pitkään he ovat tavalla tai toisella vallassa kiinni.     Noami Kleinin  kirjat (No Logo, 2000 ja uusin Kun Ei ei riitä:   vastaisku sokkipolitiikalle 2018)  on kuin tehty poliittista karriääriä suunnittelevalle, runnovalle poliitikolle. ( https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005660523.html .)      1980-luvulla Friedmannin näkemyksillä alkoi monnimuotoinen ja – moniulotteinen liikehdintä, joka rusikoi julkista sektoria, purki sääntelyä ja avasi monin tavoin hanoja harvojen rikastumiselle. Niinpä yhden prosentin ryhmä on nyt tosiasia, johon mahdollisimman moni pyrki (rikkain 1 % omistaa saman kuin muut yhteensä).      Kylli