Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä
johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin
basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa
saada sääntöjohtamisessaan johtamisen puuskia, jossa alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä
ja johtajan kanssa.
Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa
tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu,
ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy,
täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä. Eri
tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään
tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.
Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä vain kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt
tekijät, mutta lapsuuden kokemukset saatava vaikutta. Tässä voidaan käyttää hyvänä esimerkkiä musikaalisuutta. Jos lapsi
pääsee tai joutuu kuuntelemaan koko lapsuutensa ja nuoruutensa monipuolisesti
musiikkia, hänestä tulee auttamatta musikaalinen. Aivoradat yksinkertaisesti
muokkautuvat ja harjaantuvat käsittelemään erilasia sointuja, niiden
yhdistelmiä ja rakenteita. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, vaan se on
mikrotason evoluutiota. Toki alttius musikaalisuuteen voi periytyä, jolloin se muodosta hyvän lähtökohdan virtuositeetille.
Saman voi ajatella tapahtuvan myös ongelmien
ratkaisemisessa, kriisien käsittelemisessä ja yleensä pulmista selviytymisissä,
siis johtamisen peruselementeissä. Lapsi voi pakon saneleman joutua tällaiseen ympäristöön. Tällöin hän stressin alaisena joutuu löytämään keinot selviytymiselleen. Tämä ei
välttämättä takaa vielä mitään, sillä jatkuva lapsuuden stressi voi aiheuttaa
siinä määrin negatiivisia haittatekijöitä, että hyvät ominaisuudet eivät
myöhemmin pääse esille. Mutta muutamat lapset selviytyvät stressaavasta ongelman ratkaisutaitoja kehittävästä lapsuudestaan, jolloin voidaan ajatella , että he ovat myös aikuisina hyviä ongelmanratkaisijoita. Jos vielä on käynyt niin onnellisesti, että tällainen lapsi on perinyt geeneissä alttiuden hyvän johtamisen ominaisuuksille, meillä käsissä johtaja, joka viimekädessä on sitä varten, että hän
ratkaisee loistavasti ongelmia.
Joka tapauksessa johtaja joutuu seisomaan rajalla: Hänen täytyy
olla suurimmaksi osaksi organisaation ja sen ympäristön reunalla. Kummalekaan
puolelle ei saa pudota ja eikä huudella mitä sattuu.
Kommentit
Lähetä kommentti