Pekka Huttunen - Yhteiskuntakritiikkiä, vaihtoehtoja ja politiikkaa

     Harkimo ja kumppanit kirjasivat politiikkaa pitkään vaivanneet tunnetut ongelmat. Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä he tarjoavat lääkkeiksi keskittyneihin valtapooleihin osallistumisen lisäämiseksi ja uskaliaimpien toiveiden mukaan päätösvallan delegoimiseksi. Näitä pooleja esiintyy kaikissa puolueissa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti johdettuina sekä agendan laatimisessa että itse päätöksenteossa.      Vaikka puolue olisi kuinka ,Eija-Riitta Korholan mukaan ( http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254283-hjalliksen-ilkea-ongelma ) ajan mittaan ylimielisyyden kasvun myötä puolue alkaa laistaa kentältä tulevia ääniä ja vaatimuksia.      Harkimon hankkeessa on olennaisesti uusia näkökohtia  Nuorsuomalaisten Risto E. J. Penttilän ja Tarkan 1980-luvun hankkeeseen verrattuna , koska silloin ei ollut sosiaalista mediaa eikä globalisaation uhkaa. Jo 1980 luvulla kuitenkin  havaittiin, että  millään iskuilla ei voitu upottaa kiilaa kokoomuksen oikean laidan ja markkinalibe

     Jos pääsisi seuraamaan sateliitin siiveltä, miten työyhteisöjä johdetaan maailman eri kolkilla, hämmästyisi. Idässä esimies voi olla kuin basso, ei tarvitse kuin olla sääntöjä noudattamatta. Lännessä pomo saattaa saada sääntöjohtamisessaan johtamisen puuskia, jossa alaiset ovat hetkittäin helisemässä itsensä ja johtajan kanssa.      Meille suomalaisille on toistettu, että tehokas johtaja saa tuloksia yhteistyössä alaistensa kanssa. Tämä on kyllä niin keskimääräisesti sanottu, ettei siitä ei jää käytännön ohjeena mitään käteen. Johtajaa, joka tähän tyytyy, täytyisi tukistaa johtamisen perustarkoituksen ymmärtämättömyydestä. Eri tilanteet vaativat samalta ihmiseltä niin erilaisia esimiestaitoja, että mitään tarkkoja malleja on turha tyrkyttää. Päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa.      Ovatko johtamisen taidot sitten synnynnäisiä? Tuskin sillä vain kolmanteen osaan ihmisen ominaisuuksista vaikuttavat merkittävästi perityt tekijät, mutta lapsuuden kokemukset saatava vaikutt

     Vaalikeskustelut lähestyvät. Yksi varmimmista lupauksista on poliittisista virkanimityksistä luopuminen. Ne palaavat kuitenkin  kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi luetaan vaikka minkälaisia loitsuja , etenkin ennen juuri kohta vaaleja. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.       Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin, ties mihin. Maanviljelijä Jari Koskinen puski itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskinen teki saman tempun Lontooseen.       Vaatimatonkin uratien avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.      Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Soturi hyötyy ja puolue hyötyy soturin joutessa kiitollisuuden velkaa puolueelle.      Jos poliittiset virkanimitykset todella lopetettaisiin, poliittinen järjestelmä saataisi järkkyä ja joutua sekasortoon, kun sillä ei olisi e