Helsingin
Sanomat analysoi valaisevasti poliittisia virkanimityksiä prosessina ja keitä on
viimeaikoina nimitetty korkeisiin virkoihin. Lehti ihmettelee Suomen tapaa
ohittaa pätevin mm SP:n pääjohtajan viran ja sen johtokunnan jäsenten täytössä.
Analyysi päättyy lauseeseen. ”Kaikkien johtoon on viime vuosina tehty
nimityksiä, joissa pätevä vaikuttaa voittaneen pätevimmän”(http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005360422.html).
Tähän ilmaisuun ei voi valitettavasti täysin yhtyä henkilö, joka on sisältä seurannut virkojen täyttöä ja on ollut poliittisten nimitysten ja nimitettyjen kanssa päivittäin tekemisessä. On lukuisia esimerkkejä, jossa poliittisesti valittu on pätemätön virkaan eikä hän ole osoittanut myöhemminkään erityisiä kehittymisen merkkejä.
On tapauksia, joissa virkaan nimitetyn pääjohtajan avuksi valtiovarainministeriö on määrännyt asiantuntijan auttamaan pääjohtajaa sotkujen selvittelyssä. Kun ne selvitetty, asiantuntija saa mennä ja pääjohtaja saa vuoden kehittäjän palkinnon. Suuri ongelma onkin, kun julkishallinnon virkoihin ei taritse valita pätevintä, vaan muodolliset pätevyysvaatimukset täyttävä. Tämä vie myös pohjaa valitsematta jääneiden pätevien työmotivaatiolta. Kun työtekijät ovat vähitellen tottuneet tällaiseen hallintoon, se on erittäin vaarallista, koska se saattaa edistää adaptoitumista korruptiiviseen hallintoon.
Osastopäällikkö ja apulaisosastopäällikkö ovat tunnettuja virkanimikkeitä ministeriöissä, toinen kuuluu toiselle ja toinen toiselle valtapuolueelle. Tämä ei tietenkään ole paras tapa hoitaa asioita. Se vie uskottavuutta ministereiden vaatimuksilta tehosta toimeenpanoa.
Joskus poliittisesti valittua henkilöä voidaan alkaa pitää ministeriön tai viraston sisällä niin vaikutusvaltaisena, että se voi johtaa joidenkin henkilöiden omituiseen käyttäytymiseen, esim kahvipöydässä, vaikka loppujen lopuksi ns poliittisella henkilöllä ei ole yhtään enemmän valtaa kuin muillakaan. Variaatioita on lukemattomia ja ne saatavat johtaa hyvin omituiseen organisaatiokulttuureihin.
Ei ole kauaa, kun ministeriöön poliittisesti valittu henkilö ilman tilintarkastajapätevyyttä toimi ministeriön toimialaan kuuluvan säätiön tilintarkastajana. Tilintarkastus ei huomannut säätiön laittomia menettelyjä.
Henkilökunta tietää varsin hyvin, kuka jää milloinkin eläkkeelle ja minkä puolueen reviirin, mikin merkittävä virkapaikka kuuluu. Viran auettua tämä on saattanut johtaa hupaisiin tilanteisiin virkaan haluavan henkilön liittyessä ennen nimitystä siihen puolueeseen, josta katsoo olevan etua virantäytössä, useimmiten ilman tulosta. Turhautumien on molemminpuolista.
Kaiken kaikkeaan on sanottava, että alemman tason poliittiset nimitykset ovat vähentyneet ja jos henkilö on pätevä, hän voi porata hallinnossa aivan kohtuullisen uran.
Tähän ilmaisuun ei voi valitettavasti täysin yhtyä henkilö, joka on sisältä seurannut virkojen täyttöä ja on ollut poliittisten nimitysten ja nimitettyjen kanssa päivittäin tekemisessä. On lukuisia esimerkkejä, jossa poliittisesti valittu on pätemätön virkaan eikä hän ole osoittanut myöhemminkään erityisiä kehittymisen merkkejä.
On tapauksia, joissa virkaan nimitetyn pääjohtajan avuksi valtiovarainministeriö on määrännyt asiantuntijan auttamaan pääjohtajaa sotkujen selvittelyssä. Kun ne selvitetty, asiantuntija saa mennä ja pääjohtaja saa vuoden kehittäjän palkinnon. Suuri ongelma onkin, kun julkishallinnon virkoihin ei taritse valita pätevintä, vaan muodolliset pätevyysvaatimukset täyttävä. Tämä vie myös pohjaa valitsematta jääneiden pätevien työmotivaatiolta. Kun työtekijät ovat vähitellen tottuneet tällaiseen hallintoon, se on erittäin vaarallista, koska se saattaa edistää adaptoitumista korruptiiviseen hallintoon.
Osastopäällikkö ja apulaisosastopäällikkö ovat tunnettuja virkanimikkeitä ministeriöissä, toinen kuuluu toiselle ja toinen toiselle valtapuolueelle. Tämä ei tietenkään ole paras tapa hoitaa asioita. Se vie uskottavuutta ministereiden vaatimuksilta tehosta toimeenpanoa.
Joskus poliittisesti valittua henkilöä voidaan alkaa pitää ministeriön tai viraston sisällä niin vaikutusvaltaisena, että se voi johtaa joidenkin henkilöiden omituiseen käyttäytymiseen, esim kahvipöydässä, vaikka loppujen lopuksi ns poliittisella henkilöllä ei ole yhtään enemmän valtaa kuin muillakaan. Variaatioita on lukemattomia ja ne saatavat johtaa hyvin omituiseen organisaatiokulttuureihin.
Ei ole kauaa, kun ministeriöön poliittisesti valittu henkilö ilman tilintarkastajapätevyyttä toimi ministeriön toimialaan kuuluvan säätiön tilintarkastajana. Tilintarkastus ei huomannut säätiön laittomia menettelyjä.
Henkilökunta tietää varsin hyvin, kuka jää milloinkin eläkkeelle ja minkä puolueen reviirin, mikin merkittävä virkapaikka kuuluu. Viran auettua tämä on saattanut johtaa hupaisiin tilanteisiin virkaan haluavan henkilön liittyessä ennen nimitystä siihen puolueeseen, josta katsoo olevan etua virantäytössä, useimmiten ilman tulosta. Turhautumien on molemminpuolista.
Kaiken kaikkeaan on sanottava, että alemman tason poliittiset nimitykset ovat vähentyneet ja jos henkilö on pätevä, hän voi porata hallinnossa aivan kohtuullisen uran.
Kommentit
Lähetä kommentti