Julkishallinnon,
valtion ja kuntien, luonteeseen kuuluvat vakaus, luotettavuus, ennustettavuus
ja pitkäjänteisyys sekä parhaan mahdollisen tiedon käyttö päätöksenteossa.
Pyrkimys tehokkaaseen hallintoon yleisen hyvän tuottamisen lisäksi on myös yksi
keskeinen tavoite.
OECD-maissa tämä on merkinnyt, että vältetään spontaania suunnittelua, ad-hoc -toimintaa ja impulsiivistä päätöksentekoa. Sama koskee myös intuitiivista päätöksentekoa. Se on varattu kokeneille päättäjille. Monipuoluemaissa on myös yleistä hallituskoalitioiden vaihtokauppaan perustuva päätöksenteko, sinulle-minulle- jako. Viimeksi mainittu on usein ristiriidassa tehokkuuspyrkimyksen kanssa.
Niinpä OECD-maat ovat omaksuneet menestyksekkään toiminnan varmistamiseksi luonnollisina ohjauskeinoina pitkän, keksipitkän sekä lyhyen aikavälin suunnittelun metodit ja vaikuttavuusarvioinnit. Toiset onnistuvat paremmin, toiset huonommin.
Eräät maat ovat kokeilleet toisenlaisiakin päätöksenteon konsepteja, kuten ohjelmaperusteista suunnittelua ja radikalismia (OECD:sta Uusi Seelanti ja osin Tanska 1980- luvulla.) Malliesimerkkiä spontaanisesta radikalismista edustaa tapahtumat Kambodzassa.
Suomen hallitus ei ole hylännyt perinteisiä hyvän hallinnon ohjauskeinoja, mutta on ottanut pelottavasti sivuaskeleita kokeilevan radikalismin suuntaan tehtailemalla lakiesityksiä koepalloina eduskunnalle. kuten sote-paketti. Malliesimerkkinä vaihtokauppapäätöksenteosta on maakuntien ja valinnanvapauden koplaus. Se on jyrkästi ristiriidassa tehokkuuspyrkimyksen kanssa. Toinen esimerkki vaihtokaupasta on omistajan kätkevä osakasrekisteri, minkä paheksuttavuutta lisää siitä päättämisen salakähmäisyys.
Osakasrekisteri on pikku juttu vaihtokauppaan perustuvan maakuntien ja valinnanvapauden koplauksen rinnalla, kun otetaan huomioon, että operaatio on Suomen suurin muutoshanke kaikilla mittareilla mitattuna. Reformiksi sitä ei voi sanoa puhumattakaan malliksi demokratia toteutumisesta. Näin suuressa hankkeessa olisi pitänyt olla mukana myös oppositio. Yksi esimerkki radikaalin impulsiivisuuden soveltamista on se, että peruslain kanssa kamppailevan soten pääarkkitehti nimitettiin oikeuskansleriksi. Toinen oli U-käännös Turun tiellä ja kolmas päättäväisyys faktojen ohittamisessa, mikä on vaikeasti perusteltavissa. Ehkä pääministeri luottaa intuitioon, mitä kokemattoman ei pitäisi tehdä. Todennäköisin syy on valtaan nostajan (kepu) vallan laajentamisen intressi.
OECD-maissa tämä on merkinnyt, että vältetään spontaania suunnittelua, ad-hoc -toimintaa ja impulsiivistä päätöksentekoa. Sama koskee myös intuitiivista päätöksentekoa. Se on varattu kokeneille päättäjille. Monipuoluemaissa on myös yleistä hallituskoalitioiden vaihtokauppaan perustuva päätöksenteko, sinulle-minulle- jako. Viimeksi mainittu on usein ristiriidassa tehokkuuspyrkimyksen kanssa.
Niinpä OECD-maat ovat omaksuneet menestyksekkään toiminnan varmistamiseksi luonnollisina ohjauskeinoina pitkän, keksipitkän sekä lyhyen aikavälin suunnittelun metodit ja vaikuttavuusarvioinnit. Toiset onnistuvat paremmin, toiset huonommin.
Eräät maat ovat kokeilleet toisenlaisiakin päätöksenteon konsepteja, kuten ohjelmaperusteista suunnittelua ja radikalismia (OECD:sta Uusi Seelanti ja osin Tanska 1980- luvulla.) Malliesimerkkiä spontaanisesta radikalismista edustaa tapahtumat Kambodzassa.
Suomen hallitus ei ole hylännyt perinteisiä hyvän hallinnon ohjauskeinoja, mutta on ottanut pelottavasti sivuaskeleita kokeilevan radikalismin suuntaan tehtailemalla lakiesityksiä koepalloina eduskunnalle. kuten sote-paketti. Malliesimerkkinä vaihtokauppapäätöksenteosta on maakuntien ja valinnanvapauden koplaus. Se on jyrkästi ristiriidassa tehokkuuspyrkimyksen kanssa. Toinen esimerkki vaihtokaupasta on omistajan kätkevä osakasrekisteri, minkä paheksuttavuutta lisää siitä päättämisen salakähmäisyys.
Osakasrekisteri on pikku juttu vaihtokauppaan perustuvan maakuntien ja valinnanvapauden koplauksen rinnalla, kun otetaan huomioon, että operaatio on Suomen suurin muutoshanke kaikilla mittareilla mitattuna. Reformiksi sitä ei voi sanoa puhumattakaan malliksi demokratia toteutumisesta. Näin suuressa hankkeessa olisi pitänyt olla mukana myös oppositio. Yksi esimerkki radikaalin impulsiivisuuden soveltamista on se, että peruslain kanssa kamppailevan soten pääarkkitehti nimitettiin oikeuskansleriksi. Toinen oli U-käännös Turun tiellä ja kolmas päättäväisyys faktojen ohittamisessa, mikä on vaikeasti perusteltavissa. Ehkä pääministeri luottaa intuitioon, mitä kokemattoman ei pitäisi tehdä. Todennäköisin syy on valtaan nostajan (kepu) vallan laajentamisen intressi.
Kommentit
Lähetä kommentti