HS:n juttu http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005301985.html
lobbauksesta oli moniulotteinen ja valaiseva. Myös epäkohtia tuotiin esille. Siinä
todettiin aivan oikein, etteivät lobbaamisen epäkohdat ole lobbareiden syytä,
vaan politiikkojen.
Jutun yksi kohta jäi kuitenkin kaivelemaan: ”Lobbareiden kautta päättäjät näkevät, keitä kaikkia lakihanke koskee”.
Näin ehkä on yleisellä tasolla, mutta miten se koskee, on toinen asia. Ne heikossa asemassa ryhmät, joiden äänestysprosentti on heikko tai nolla ja joilla ei ole varaa palkata lobbareita, eivät saa lobbareiden avulla epäkohtia päättäjien tietoon. Ainoasta media valikoivasti auttaa heitä saamaan asiansa esille.
Voi ajatella jopa niin, että lobbarit jättävät heikossa asemassa, kuten eläkeläiset, sairaat, moniongelmaiset, työttömät, opiskelijat ja köyhyysperheet, olevien ongelmat tarkoituksella vähälle huomio lakihankeen eteenpäin menon varmentamiseksi.
Jutun yksi kohta jäi kuitenkin kaivelemaan: ”Lobbareiden kautta päättäjät näkevät, keitä kaikkia lakihanke koskee”.
Näin ehkä on yleisellä tasolla, mutta miten se koskee, on toinen asia. Ne heikossa asemassa ryhmät, joiden äänestysprosentti on heikko tai nolla ja joilla ei ole varaa palkata lobbareita, eivät saa lobbareiden avulla epäkohtia päättäjien tietoon. Ainoasta media valikoivasti auttaa heitä saamaan asiansa esille.
Voi ajatella jopa niin, että lobbarit jättävät heikossa asemassa, kuten eläkeläiset, sairaat, moniongelmaiset, työttömät, opiskelijat ja köyhyysperheet, olevien ongelmat tarkoituksella vähälle huomio lakihankeen eteenpäin menon varmentamiseksi.
Näin ei varmaankaan käytännössä usein ole, mutta ilmiö on
kuitenkin olemassa ja siitä esimerkkejä.
Tämä on koko lobbauksen kriittinen kohta, koska lobbari joutuu
valikoimaan ja suodattamaan päämiehelle antamaansa tietoa sen perusteella,
miten päämies saa asiaansa parhaiten eteenpäin.
Yhteiskuntapolitiikka on siinä mielessä ehtymätön luonnonvara, että ironia voi yhtäkkiä tulla eteen missä vain. Nyt se tulee siinä, että niiltä joilta suhteellisesti eniten leikataan, heillä on heikoimmat edunvalvontavoimavarat.
Yhteiskuntapolitiikka on siinä mielessä ehtymätön luonnonvara, että ironia voi yhtäkkiä tulla eteen missä vain. Nyt se tulee siinä, että niiltä joilta suhteellisesti eniten leikataan, heillä on heikoimmat edunvalvontavoimavarat.
Kommentit
Lähetä kommentti