Sivut

tiistai 23. toukokuuta 2017

2077. Hovioikeus vaatii Finavialta lentomelututkimusta


     Riitta Vainiolle 19.5.HS:ssä (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005216312.html)  ei voi sanoa kuin muuta pois tai korvastereot ja klassinen päälle ja odottaa hovioikeuden vaatimaa tutkimusta  (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002672113.html.)
     Kova lentomelu muodostaa tappavan yhdistelmän muun sarastavuuden kanssa http://www.is.fi/terveys/art-2000000667113.html?nomobile=4). Vantaalla asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä melualueella, osakeyhtiö Finavian mukaan muutama tuhat.
     Polttoainekulut ovat suurin muuttuva kustannuserä lentoyhtiöille. Tämän takia Finavia käyttää pitkää loivaa vastatuulilähestymistä, koska se voidaan tehdä minimaalisilla moottoritehoilla lentoyhtiön säästäessä kymmeniä tuhansia euroja per lento. Tämä puolestaan lisää kentän kilpailukykyä yhdessä halpojen yölentolupien kanssa. Menetelmä on kuitenkin erittäin meluisa ja laajalle alueelle melua tuottava laskeutumistapa.
     On absurdia, että Finavia mainostaa tällaista liukuvaa lähestymistapaa meluystävällisenä. Sitä se on kilometrin korkeuteen saakka, koska siltä korkeudelta melu ei kuulu. Mutta lähestymisoperaatioissa noin 500 metrin korkeudessa, jolloin kone on vielä 10 kilometrin päässä kentästä, suurin melu syntyy rungon aerodynamiikan muutoksista koneen jarruttaessa siivekkeillä ja kiihdyttäessä moottoreilla. Tämä puolestaan saa aikaan ilmanpaineen muutoksia, jotka tärisyttävät ikkunalaseja ja tärykalvoja. Yölennot saatavat pitää asukkaan jatkuvassa heräämisen ja nukahtamisen välimaastossa kokoyön.
     Finavialla on meluselvityksiä, mutta ne ovat teknisiä selostuksia, miten melukäyrät ovat muuttuneet. Sairastavuuteen niiden kannanotot triviaaleja. Tätä kuvaa mm se. että Finavia on käyttänyt insinöörikonsultteja apunaan meluhaittojen arvioinnissa ympäristölupahakemuksessaan.
     Hallinto-oikeus kuitenkin edellytti tutkimusta 5.9.2013 meluhaittojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002672113.html.) Ilmeisesti se on laadittu juridisin perustein liikesalaisuuden suojassa, koska siitä ei ole kuulunut mitään. Viimeisimmässä ympäristöluvassa edellytetään tutkimuksen myös laadintaa.
     Tutkimuksen laadinnalle on hyvät tietolähteet ja metodikin on olemassa. On suhteellisen helppoa pätevälle tutkimusryhmälle käyttää Kelan rekistereitä melualueen henkilöiden terveys- ja kuolleisuustierojen selvittämiseksi ja soveltaa tuloksia verrokkialueeseen. Tutkimus sopisi myös mainiosti väitöstutkimukseksi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

2076. Lentomelu ja positiivisuus

     Perimmäinen syy lentomeluun Vantaalla on kentän väärä sijainti 10 km pääkaupungin keskustasta, mikä on ominaista lähinnä kehitysmaille. Ensin tulivat Ihmiset ja sen jälkeen koneet kiihtyvällä kasvulla. Riitta Vainiolle 19.5 HS:ssä ei voi sanoa muuta kuin muuta pois tai hanki korvastereot ja käännä klassinen päälle (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005216312.html).

     Ei ihme jos melu rasittaa. Lentomelu voi olla jatkuvaa, hetkellistä ja satunaista. Melualueilla Ilmatila voi olla hiljaista 90 sekuntista tuntiin ja sen jälkeen voi syntyä 10 sekunnissa vähitellen voimistuva 90 desibelin melu, joka katoaa 5 sekunnissa uusiutuakseen muutaman minuutin kuluttua.
     Suurin osa melusta syntyy rungon aerodynamiikan muutoksista koneen jarruttaessa siivekkeillä. Tämä puolestaan saa aikaan ilmanpaineen muutoksia, jotka tärisyttävät ikkunalaseja ja tärykalvoja. Yölennot saatavat pitää asukkaan jatkuvassa heräämisen ja nukahtamisen välimaastossa kokoyön.
     Polttoainekulut ovat suurin muuttuva kustannuserä lentoyhtiöille. Ilmeisesti tämän takia Finavia käyttää pitkää loivaa vastatuulilähestymistä, koska se voidaan tehdä minimaalisilla moottoritehoilla lentoyhtiön säästäessä kymmeniä tuhansia euroja per lento.  Tämä puolestaan lisää kentän kilpailukykyä yhdessä halpojen yölentolupien kanssa. Menetelmä on kuitenkin erittäin meluisa ja laajalle alueelle melua tuottava laskeutumistapa.
     Aiemmin Finavia käytti insinöörikonsultteja apunaan meluhaittojen arvioinnissa ympäristölupahakemuksessaan. Hallinto-oikeus kuitenkin edellytti 5.9.2013 meluhaittojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen tutkimusta (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002672113.html.) Ilmeisesti se on laadittu juridisin perustein liikesalaisuuden suojassa, koska siitä ei ole kuulunut mitään. Viimeisimmässä ympäristöluvassa edellytetään selvityksen myös laadintaa.
     Selvityksen laadinnalle on hyvät tietolähteet ja metodikin on olemassa. On suhteellisen helppoa pätevälle tutkimusryhmälle käyttää Kelan rekistereitä melualueen henkilöiden terveys- ja kuolleisuustierojen selvittämiseksi ja soveltaa tuloksia verrokkialueeseen. Tutkimus sopisi myös mainiosti väitöstutkimukseksi.
     Tosi asia on, että Helsinki-Vantaa lentokenttä on koko valtakunnalle elin tärkeä infrastruktuuri ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Siksi  suhtautuminen lisääntyvään meluun pitää olla nykyistä ratkaisukeskeisempi ja sävyltään positiivisempi. Ei Helsingin olympialaisia kannata enää syyttä hätäisestä kentän sijainnin valinnasta, vaan avoimuudella ja faktojen esiin nostamisella ja pienten askelten politiikalla tilannetta voidaan kääntää kaikkien osapuolten kannalta parempaan suuntaan.


maanantai 15. toukokuuta 2017

2075. Sote- lainsäädäntö on teknisesti OK, muttei vastaa todellisuutta eikä hyviä käytäntöjä

      Soten pääarkkitehti Juha Rehula myöntää reformiin sisältyvän suuria riskiä monen kohtaan (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005208994.html) Tämä on rehellisen tuntuinen päätelmä, mutta on käsittämätöntä, että hallitus toteuttaa keskeneräisellä säädöstöllä maan suurimman reformin. Professori Matti Wiberg oli hyvin huolissaan lainsäädännön valmistelun viime aikojen tason laskemisesta (http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat).
     Ihmettelyä herättää myös, miksi hallintarekisteri tulee päätettäväksi ensiviikolla (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005205540.html).

Tarkastellaan muutamaa riskikohta.
     Ensiksi. Hallitus on jo päättänyt, että jokaisen sote yrityksen on otettava tietty määrä asiakkaita tiettyyn hintaan. Hinta määräytyy noin 65 prosenttisesti asiakaskannan kapitalisaatiosopimuksella, eli ikärakenteen, sairastavuuden, elintapojen, koulutustason, jne perusteella. 35 prosenttia määräytyy tehtyjen toimenpiteiden mukaan kuten haavojen hoidon, flunssahoidon, tähystysten, leikkausten, jne. Käytännössä kapitalisaatiosopimus tarkoittaa, että valtio ottaa soteyritykseltä asiakaskunnalle vakuutuksen, joka korvaa koko budjetista automaattisesti 65 prosenttia. Tämä tarkoittaa sairauden ehkäisemistä ja tulevaa hoitoa. Loput 35 prosenttia se korvaa soteyhtiön tekemistä toimenpiteistä laskun mukaan.
     On aiheellista kysyä, voiko yleensä kukaan antaa järkevää riskinottohintaa kunkin soteyrityksen potilaskannelle sen sosiaali- terveydenhoitopalvelujen tuottamisesta tietämättä, mitä ne ovat ja koska jokainen asiakaskanta on erilainen?  Kuka määrittelee, kuinka suuren asiakaskanne pitää olla ja millaiset tapaukset kuuluvat vakuutuksen piiriin? Kuka tarkistaa asiakaskannan, kun se jatkuvasti muuttuu? Miten varmistetaan se, että isot ketjut eivät jo etukäteen hanki tiskin alta sille sopivaa potilaskantaa ja tekniseen syyhyn vedoten eivät heti avaa ovia, vaan odottavat oikeaa hetkeä?
     Toiseksi. Miten asiakkaan potilastiedot saadaan sellaisessa muodossa ja laitteille, että ne ovat kaikkien sote yksiköiden käytettävissä ajantasaisina? Miten varmennetaan se, kun ensimainittu toteutuu, että noin 250000 uutta käyttäjää ei käytä väärin tietoja?
     Kolmanneksi. Miten valvotaan valtakunnallisesti ja maakunnallisesti hoidon laatua ja eri toimenpiteiden järkevyyttä, kustannuksia ja läpimenoaikoja ja kapasiteetin käyttöasteita ja se, että hoitovirheisiin, kustannusvuotoihin ja potilasvirtojen vääristymiin voidaan nopeasti puuttua
     Neljänneksi. Jos kustannuksia valtakunnan tasolla voidaan seurata ja ne ylittyvät, leikataanko resursseja vai palveluja. Kuka päättää kullakin tasolla, mitä tehdään?
     Viidenneksi Hallintarekisteri näyttää olevan pallosalama, joka jo kevään lumisateellakin välähtää milloin mistäkin reijästä, nyt sote nurkasta. Selvää on, että rekisteri hämärtää läpinäkyvyyttä. Hallituksella on kokemusta ja syyttäjästä lähtien, että sukulaisia ei pidä suosia muiden kustannuksilla. Suomalainen listaamaton yhtiö voisi reformin jälkeen kätkeä omistamista hallintarekisteriin niin kauaksi aikaa ainakin, kun sillä ei ole mitään verotettavaa.
     Herää kysymys, osallistuvatko poliitikot ja korkeat virkamiehet rekisterin avulla sote kilpailutukseen ja voivatko he pitkääkin toimia salassa? Todennäköisesti merkkihenkilö ei näin menettele, vaan jos menettelee,  niin hän operoi läheistensä avulla ja jäävää sopivassa vaiheessa itsensä. Tämä kuvio on pääteltävissä jo siitä, millä innolla hallitus ajaa hanketta. Mikään ei estä kätkemästä hallintarekisteriin monimutkaisia yhtiöjärjestelyjä ja ottamasta mukaan EU:n perustajäsenen Luxemburgin ja Britannian Mansaaren veroetuja. PS:n poliisikansanedustajille kunnia hankeen vastustamisesta.

torstai 11. toukokuuta 2017

2074. Lasten fyysinen ja henkinen kuritus

     Ylen Inhimillisen tekijä 7.5 oli ohjelmassa Äidin lyömät (http://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-areena) toimittaja Sari Valto haastatteli äidin väkivallan kokenutta työnohjaaja Inke Rasilaa ja arkkitehti Jukka Lehtosta. Asiantuntijana oli psykologi traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffea.
     Sekä Rasila että Lehtonen olivat kolmivuotiaista lähtien joutuneet äitiensä jatkuvan väkivallan kohteiksi. Rasila kutsui aikaa vv 0-16 pimeyden ajaksi, vv16-30 hämmennyksen kaudeksi ja 30 vuodesta eteen päin kehon ja mielen oikenemiseksi. Kuritusta annettiin piiskoilla, köydellä ja remmeillä.
    Lehtonen epäili äidin sadistisuuden syyksi kahden tyttövauvan kuolemaan johtaneen kesken menoa, mikä jälkeen Lehtosen syntyminen poikana oli äidille valtava pettymys ja Lehtonen kuolemiin syyllinen. Rasilan isoäiti oli hakannut Rasilan äitiä. Lehtonen joutui psykiatriseen sairaalaan eikä kertomansa mukaan e näe enää ollenkaan hyvää unta.
     Lapsina molempiin oli ahtautunut pelkoa, varuillaan olo, raivotilat, hätä ja huoli, miellyttämisen tarvetta sekä alemmuuden tunne. Lehtonen kertoi, että selviytymistä auttoi päivän jakamien eri lohkoihin ja mielikuvitus. Rasila sanoi lukeneensa romaaneja ja runoja. Teini-iässä heitä oli vaivanneet migreeni, hengitysvaikeudet, erilaiset vaihtuvat kivut ahdistuneisuus ja jopa äänien kuulemiset. Molemmat käyttivät termiä jatkuva alivireystila kuvatessaan ahdistunutta päivittäistä olotilaansa.
     Terapiassa he myöhemmin he olivat kertoneet, että ei ole sellaista elämän aluetta, mihin karmeat lapsuuden kokemukset eivät olisi vaikuttaneet. Rasila toi esiin erityisesti vaikeudet ihmissuhteiden solmimisessa etenkin naisiin.
     Itselläni on saman  tyyppiset kokemukset. Äitini motiivi oli kosto isälle, joka oli hänet sodan jälkeen jättänyt ja yrittänyt saada minut mukaansa Helsinkiin, johon hän oli minut jo väestörekisteröinytkin 1945. Äidin yritys oli minun täydellinen alistaminen koulutusta vailla olevan työmiehen rooliin. Tämä rooli ei minulle silloin merkinnyt mitään. Kuvaavaa on. että vietyään minut harmaaseen kotitaloonsa minun piti kulkea kesällä viisi metriä hänen jäljessään.
     Käänne tapahtui, kun olin urheilun avulla saanut fyysisiä voimia tarpeeksi. Eräänä iltana hän oli päättänyt antaa kunnolla selkään suksensauvalla, kun oli sylkäissyt hänen kasvoilleen hänen käskiessä halata normaalin pieksämisen jälkeen. Menin istumaan ainoaan ylelliseen huonekaluumme keinutuoliin. Hänen tulessa sisään en liikahtanut tuolistani, mutta en katkaissut sauvaa, koska tarvitsin sitä.
     Voimistelun opettajani Launo Suomelan puuttuessa selkäni tilaan oleminen muuttui kovemmaksi äitini pestattua vuokraisännän kurittamaan minua. Se loppui, kun ohi pyöräillyt nimimiesmies Saarinen näki naamani ruvet. Tähän tilanne jäätyi väkivallattomaksi Helsinkiin muuttooni saakka.
     Kokemukseni oma äitini äiteydestä on jäänyt vieraaksi. Arpien parantumisessa keskeinen tekijä on ollut vaimoni ja oma muu perhe lapsen lapsineen, joita tapaan päivittäin. Äitini kanssa välit jäivät selvittämättä enkä kadu sitä.


tiistai 9. toukokuuta 2017

2073. Äidin lyömät


     Ylen Inhimillisen tekijä 7.5 oli ohjelmassa Äidin lyömät (http://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-areena) toimittaja Sari Valto haastatteli äidin väkivallan kokenutta työnohjaaja Inke Rasilaa ja arkkitehti Jukka Lehtosta. Asiantuntijana oli psykologi traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffea
     Sekä Rasila että Lehtonen olivat kolmivuotiaista lähtien joutuneet äitiensä jatkuvan väkivallan kohteiksi. Rasila kutsui aikaa vv 0-16 pimeyden ajaksi, vv16-30 hämmennyksen kaudeksi ja 30 vuodesta eteen päin kehon ja mielen oikenemiseksi. Kuritusta annettiin piiskoilla, köydellä ja remmeillä.
     Lehtonen epäili äidin sadistisuuden syyksi kahden tyttövauvan kuolemaan johtaneen kesken menoa, mikä jälkeen Lehtosen syntyminen poikana oli äidille valtava pettymys ja Lehtonen kuolemiin syyllinen. Rasilan isoäiti oli hakannut Rasilan äitiä. Lehtonen joutui psykiatriseen sairaalaan eikä kertomansa mukaan e näe enää ollenkaan hyvää unta.
     Lapsina molempiin oli ahtautunut pelkoa, varuillaan olo, raivotilat, hätä ja huoli, miellyttämisen tarvetta sekä alemmuuden tunne. Lehtonen kertoi, että selviytymistä auttoi päivän jakamien eri lohkoihin ja mielikuvitus. Rasila sanoi lukeneensa romaaneja ja runoja. Teini-iässä heitä oli vaivanneet migreeni, hengitysvaikeudet, erilaiset vaihtuvat kivut ahdistuneisuus ja jopa äänien kuulemiset. Molemmat käyttivät termiä jatkuva alivireystila kuvatessaan ahdistunutta päivittäistä olotilaansa.
     Terapiassa he myöhemmin he olivat kertoneet, että ei ole sellaista elämän aluetta, mihin karmeat lapsuuden kokemukset eivät olisi vaikuttaneet. Rasila toi esiin erityisesti vaikeudet ihmissuhteiden solmimisessa etenkin naisiin.
    
www.konsultinmuistelmat.fi , Pekka Huttunen, 2012


perjantai 5. toukokuuta 2017

2072. Strategiaa julkisesti ja nelikenttää tyylikkäästi

     Kun nuori virkamies ensi kertaa törmää kehittämisseminaarissa SWOT:iin, konsultin pitäisi hänelle kertoa mikä se on. Muutoin se jää vaivaamaan kuulijaansa ensimmäiset puolipäivää.
     SWOT on nelikenttä, jossa yksi puoliakseli kuvaa uhkia, toinen  mahdollisuuksia, kolmas vahvuuksia ja neljän heikkouksia. Sen käytön puutteet strategiatyössä pitäisi myös heti kertoa. Muutoin etevä konsultti, ei ongelman ratkaisija, voi halutessaan kääntää kaikki päälaelleen. Mahdollisuuksista voi tulla ongelmia, mahdollisuuksista uhkia, jne, sillä SWOT:n neljä luokkaa voivat olla osin poissulkevia, osin komplementteja, osin vastakohtia, osin perättäisiä ja osin rinnakkaisia. Ne vain ovat, kaikkialla, yhtä aikaa, välttämättömiä  ja ilman toista ei voi olla toista. Silti konsulttityö saattaa edetä näennäisesti hyvin, mutta viikko seminaarin jälkeen koko SWOT unohdetaan.
     Onnistuneessa SWOT:ssa on tärkeää, ettei kenttien täyttämistä ei porukalla päästetä rönsyilemään, vaan pidetään focus siinä, kenen (minkä)  ongelmaa ratkaistaan. Toinen menestymisen ehto on, että nelikenttä analysoidaan kokonaisuudessa ja se kirjoitetaan selkeäksi ja nasevaksi strategiaksi.
     Joskus SWOT:n tuloksia esitellään julkisesti. Voidaan kysyä, miksi strategian ylipäätään pitäisi olla julkinen. Ei miksikään, sillä jos yritys levittelee strategiansa yksityiskohdat, se on sama kuin yritys antaisi menestyksensä avaimet kilpailijoille. Tämä koskee myös julkista hallintoa. Nimestään huolimatta julkishallinnon on viisasta pitää strategiansa yksityiskohdat omana tietonaan.
      Strategioista onkin järkevää paljastaa vain ne kohdat, jotka palvelevat julkisuuden kautta niiden toteuttamista. Niinhän ihminenkin usein tekee, vaikka voi kertoa salaisesta unelmastaan, mutta jättää sielunsa sopukoihin vielä salaisemman unelmansa.
     SWOT on parhaimmillaan vain yksi portti suurempaan. Tämä portti voidaan käytännössä lähes aina ohittaa keskittymällä vain vahvuuksiin, joita jokaisella on reservissä ja piilossa aivan riittämiin. Keskittyminen heikkouksien poistamiseen kannattaa panostaa vain siinä laajuudessa, että vahvuudet tulvat vielä vahvemmiksi.