Sivut

lauantai 22. huhtikuuta 2017

2067. Uskonnon opetus kouluissamme

      Olemme Suomessa valta osin tottuneet luterilaiseen jumala-käsitykseen perustuvaan uskonnon opetukseen. Sillä on vuosisataiset perinteet. Se luo tuvallisuuden tunnetta ja tarjoaa uskonnollisiin tapoihimme kuuluvia palveluja, kuten kastamisen, vihkimisen, hautaamisen. Palveluista maksetaan kirkollisveroina.
     Kristinuskolla ja monella muulla uskonnolla on saman kaltaiset moraali- ja etiikkasäännöt. On tunnettua, että eri puolella sodan rintamaa on veisattu samoja virsiä ennen taisteluja, katolilaisten ja protestanttien. Kristillinen uskonto onkin haarautunut kymmeniski eri variaatioiksi. Me kristityt olemme riitojemme jälkeen pitäneet tätä hyveenä ja merkkinä suvaitsevaisuudesta, rohkeimmat jo luovuuden ja keksinnöllisyyden  mahdollistajana. Niin me kristityt.
     Kysyttäessä melkein  mistä tahansa asiasta, pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa, valta osa vastaa ei. Nykyisyys on turvallista, muutosta pelätään. Uskonnon opetuksen muutoksen yhteydessä voisimme kysyä itseltämme, emmekö ole vielä riittävän eristäytyneitä. Kaipaako uskontokäsiksemme lisää suvaitsevuutta tai ainakin lisää sivistämistä.
     Ei ole keneltäkään merkittävästi pois, jos nykyiseen opetukseen lisätään yleisuskontojakso nykyisissä rajoissa. Menetykset, jos niitä on, saadaan takaisin yleissivistyksen ja suvaitsevaisuuden  lisääntymisenä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti