Sivut

lauantai 1. huhtikuuta 2017

2062. Ekonomisti ja runous

     Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskustella olematta asiantuntija. Niinpä monella lienee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä itse kullekin.
     Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.
     Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.
     Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttautuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillaan pysyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailemalla siitä ei voi nauttia.
     Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisia hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta.
     Pappia maallisempi veistoksiin ihastunut on kuin tiedemies, joka tutkii partikkelin jokaista soppea. Aika on mitätön tekijä.
     Viimeisenä tuleva musiikin ystävä hyräilee jo etukäteen havittelemaansa kappaletta, päämäärä mielessä. Sinfonian kuuntelijalla ei ole kiire mihinkään.
   Tunnettu tosiasia tietenkin  on, ettei taidetta voi määritellä mitenkään. Ei edes niin, että määritellään ensin kaikki ja muu jäljelle jäävä on taidetta, sillä taidetta voi sisältyä mihin tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti