Jos ei ole kritiikkiä, ei ole mielenkiintoa.
Poliitikkoihin siis kohdistuu huomiota ja se he saavat medialta palstatilaa ja
kansalta sapiskaa. Sen takia he ovat kehittäneet itselle retorisen kaavun,
joka suojassa he puhuttelevat veronmaksajia, rakkaita alamaisiaan.
Katainen ei syyllistänyt finanssikriisistä
kansaa vaan ulkopuolista maailmaa Sipilän laskiessa tuomion kätensä asiasta
kansan päälle. Talouspuheet ovat metaforatasolla muutenkin uskonnollissävytteisiä.
Sipilän ja Orpon lausunnot leikkauksista ja vyönkiristämisestä muistuttavat
pelastuskeromusta, jonka osana Soinin veneveron tulemisen kaltaiset julistukset
muistuttavat katselmuksen kohtaloa. Tämä lupauksen Soini myöhemmin vesitti mystisillä
sanasekoitus loitsuillaan. Soinnin takinkääntötemppua ei hän saanut peitettyä, vaikka
perustelujen julkistamisessa oli lähes papillien poljento. Sanni Grahn-Laasosen
meni vielä pidemmälle hänen kirjoittaessa Paavalin tavoin paimenkirjeen taloudenhoidosta
yliopistoille.
Syylliset ovat selvillä. Niitä
ovat työttömät lurjukset, opiskelijat ja valittajat, siis Suomen tuhlailevat
kansa. Hyvinvointiyhteiskunta on pyhä maa, jonka päältä tällaiset syytökset on
suojaisaa esittää.
Kommentit
Lähetä kommentti