2040. Suomi 100- avajaiset, eräs huomaamaton Frida Aderssonin ja Leon esittämä Suomen tilaa kuvaava helmi
Suomi100-ohjelma kokonaisuudessaan oli värikäs ja vaihteleva, kuten
läpileikkauksen tällaisen hetken ilmentäjänä pitää ollakin. Well done.
Yksittäinen katsoja ja kuuntelija oli kuitenkin lyöty ihastuksesta kanveesiin Frida Anderssonin ja Leon tulkinnasta Baddingin sävellyksestä Paratiisi. En tiedä, oliko ohjaaja sattumalta tai tietoisesti saanut aikaan esityksestä fantastisen väläyksen kuvamaan suomalaisuutta juuri siinä hetkessä käsittämättömällä tarkkuudella.
Paratiisi kuvaa nuorten rakastavaisten tunnelmia ennen lähtöä maalaismaisemaan lemmiskelemään ja itse tapahtumia rannalla.
Fridan ja Leon esitys oli täysosuma. Kappaleen nimi Paratiisi kuvaa mitä parhaiten vapaata Suomea. Kappale ilmentää vanhenevan nuoruuden elämisen iloa ja kasvava kehityksen tarvetta. Esitys oli hieman keskeneräinen kuten Suomikin, mutta Fridan ja Leon hienoinen hapuilu oli niin päättäväistä, että parempaa on tulossa. Aivan kuin Suomessakin. Esittäjien hahmot olivat sanoin kuvaamattoman osuvia näyttämään millaista pöhinää täältä pesee, vähäeleistä, pienimuotoista, mutta ehdottoman uskottavaa, kuten me suomalaiset.
Frida ja Lea tarkkailivat toistensa tekemistä, Leo Fridan kitarasommittelua ja Frida Leon vokalistitempausta kuin rohkaisten tosiaan parempaan ja parempaan yhteistyöhön kuten Suomessakin pitää tehdä kieleen, uskontoon ja taustaan katsomatta.
Yksittäinen katsoja ja kuuntelija oli kuitenkin lyöty ihastuksesta kanveesiin Frida Anderssonin ja Leon tulkinnasta Baddingin sävellyksestä Paratiisi. En tiedä, oliko ohjaaja sattumalta tai tietoisesti saanut aikaan esityksestä fantastisen väläyksen kuvamaan suomalaisuutta juuri siinä hetkessä käsittämättömällä tarkkuudella.
Paratiisi kuvaa nuorten rakastavaisten tunnelmia ennen lähtöä maalaismaisemaan lemmiskelemään ja itse tapahtumia rannalla.
Fridan ja Leon esitys oli täysosuma. Kappaleen nimi Paratiisi kuvaa mitä parhaiten vapaata Suomea. Kappale ilmentää vanhenevan nuoruuden elämisen iloa ja kasvava kehityksen tarvetta. Esitys oli hieman keskeneräinen kuten Suomikin, mutta Fridan ja Leon hienoinen hapuilu oli niin päättäväistä, että parempaa on tulossa. Aivan kuin Suomessakin. Esittäjien hahmot olivat sanoin kuvaamattoman osuvia näyttämään millaista pöhinää täältä pesee, vähäeleistä, pienimuotoista, mutta ehdottoman uskottavaa, kuten me suomalaiset.
Frida ja Lea tarkkailivat toistensa tekemistä, Leo Fridan kitarasommittelua ja Frida Leon vokalistitempausta kuin rohkaisten tosiaan parempaan ja parempaan yhteistyöhön kuten Suomessakin pitää tehdä kieleen, uskontoon ja taustaan katsomatta.
Kommentit
Lähetä kommentti