Sivut

perjantai 17. marraskuuta 2017

2133. Perintöriidat puntarissa

     Lännen propaganda toisen maailman sodan aikana oli suunnattu myös mustamaalaamaan vihollismaan kansanluonnetta. Voittajamaat kohdistivat tämän erityisesti japanilaisiin kuvaten heitä mitä alentavilla eläinvertailuilla. Yhdysvallat oli jopa niin epäluuloinen, että internoi eri puolelle maata kuusi miljoonaa japanilaissyntyperäistä kansalaistaan.  Saksalaiset pääsivät vähemmällä propagandan kohdistuessa pääasiassa Hitleriin, koska tämä oli pääsyllinen sotaan.
     Tunnettu tosiasia on, että sodan päätyttyä suurin osa natsirikollisista jatkoi elämäänsä samanlaisessa kaaosmaisissa ja puutteellisissa olosuhteissa kuin muutkin kansalaiset. Avautuneet ja löydetyt dokumentit paljastavat sotaan osallistumattomien ihmiset pahaeteisten ennakkoluulojen olleen melko vähäisiä ympäri maata, vaikka sodasta palaavia natseja oli miljoonia.
     Toisen luokan muodostivat hyvän koulutuksen saaneet natsit, jotka todistettavasti olivat toimineet ammattitaitoisesti sotatehtävissään. Liittoutuneet maat kävivät heidän rekrytoinnista jopa kilpailua maiden etsiessä kielitaitoisia natsiupseereita tiedustelutehtäviin ja vaativiin varustelu- ja teollisuusprojekteihin itse kunkin maan ollessa enemmän tai vähemmän raunioina ja vailla riittävää tuotantoa ja teollisuutta. Näiden henkilöiden kohdalla oli helppoa unohtaa rikollinen tausta.
     Kuvatut esimerkkitapaukset saattavat osoittaa, että kollektiivinen anteeksianto ja pahojen tekojen unohtaminen on helpompaa kuin yksilötasolla. Poikkeustapaus on Pohjois-Korea, jossa vihan pito kuuluu sen selviytymisstrategiaan. Maan armoton johto hakee perusteluja julmuuksilleen ja ihmisten kurjille oloille armeijan ylläpidon välttämättömyydellä puolusta maata kaikkialla uhkaavia vihollisia vastaan. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta lähes jokainen sotiin osallistunut maa on tehnyt tavalla tai toisella sovinnon entisten vihollisten kanssa, Euroopassa Ranska, Italia, Britannia, Saksa, jne. Valitettavasti näin ei ole maailmanlaajuisesti tapahtunut, mutta kehityssuunta on positiivinen.
     Anteeksi anto ja unohtaminen on eri asia yksilötasolla kuin  kollektiivisella tasolla. Yleensä siinä liikutaan niin syvällä tunnetasolla, että anteeksi anto vaatisi siirtymistä samalle tunnetasolle vastaan ottaman ja antamaan anteeksi. Näin ei useimmiten käy. Tästä on osituksena lukemattomat perintöriidat, jossa yksi maljakko sisaren hylyllä ärsyttää rajattomasti.

  

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

2132. Johtaminen ammattina ei ole itsestään selvyys

     Useimmiten johtaminen ammattina käytännössä merkitsee johtajan titteliä eikä johtamista työnä. Miksi se näin tulkitaan, johtuu johtamistyön monitasoisuudesta ja johtamiselta vaadittavien eri piirteiden erilaista painottumista eri tyyppisissä johtamistehtävissä. Tästä on seurannut johtamisoppien kirjon runsaus ja kirjojen moninaisuus.
     Johtamiskirjoja ja oppaita onkin niin runsaasti, että joka sanoo lukeneensa ne kaikki, joko muistaa väärin tai puhuu totuuden vierestä. Alan yliopistoilla ja korkeakouluilla on tietenkin intressinsä ohjelmissaan tuoda esille omat näkemyksensä uusimmista johtamiskulttuureista ja –teorioista.. Tämä kuluu kehityksen yleiseen evoluutioon.
     Suurena ongelmana vain on, että tehokkaalle johtamiselle ei ole onnistuttu kehittämään mitään vaikuttavaa suurta oivallusta (padigma) tai yhteisiä periaatteita, joita noudattamalle johtajaksi opiskelija tai johtaja saavuttaisi hyvän tai jopa laadukkaan johtamistason. Tehokkaan johtamisen määritelmiä ja kriteerejä kyllä on hyllyt ja konsulttien kansiot pulloillaan, mutta tästä huolimatta tehokas ja  hyvä johtaminen näyttää lipuvan vain lukusalien ikkunoiden maisemien ja johtajien silmien ohi.
    Silti johtamiskirjoja ja -oppeja tarvitaan takaamaan johtamisen laadun pysymiseksi kohtuullisella tasolla ja estämään kardinaalivirheiden toistamisen. Jo tässä johtamisopit ja niiden soveltaminen tekevät arvokkaan työn yhteiskuntien elinvoimaisuuden yleiselle edistämiselle.
     Koska johtamisproblematiikka on osoittautunut äärimmäisen moniulotteiseksi ja vaikeasti ratkaistavaksi kysymykseksi, asian valaisemiseksi voidaan tarjota tapaustarkastelua. Relevantti näkökulma saattaisikin olla johtamisessaan tunnetusti onnistuneen henkilön johtamistyön tarkastelu.
     Voidaan nostaa esille Winston Churchill. Hän oli yläluokkaan kuuluva ristiriitainen monilahjakas persoona, jota pidettiin saamattomana keikariluonteena. Poliittisten kärhämöiden tuloksena hänet nimitettiin laivastoministeriksi. Siinä tehtävässä hän 1916 epäonnistui surkeasti Galipolissa, jossa kymmeniä tuhansia brittisotilasta kuoli ja 100000 haavoittui.
     Toisessa maailmansodassa hän pääministerinä johti brittijoukkoja.  Se miten hän johti ei ainoastaan joukkoja vaan koko kansaa Dungerquesta evakuoinnista rauhaan 1945, oli ainut laatuista.
    Hän puhui eleettömän maagisesti kansalle eri sotavaiheissa, näyttäytyi säännöllisesti Lontoon raunioissa kärsivien ihmisten tukena ja rintamalinjoilla, oli jatkuvasti aloitteellinen ja liikkeellä ja erotti säälittä epäonnistujat ja ennen kaikkea puhui puolelleen sotaan suuren liittolaisensa Rooseveltin, Yhdysvaltain presidentin ja sai Stalinin taistelemaan brittien rinnalla. Hän muodosti itsestään brittiläisen taistelumoraalin symbolin.
    Sodan päätyttyä hän tähtensä hiipui eikä häntä enää valittu hallitukseen, vaan labour voitti vaalit. Hän antautui  harrastuksiinsa: taidemaalauksen ja kirjoittamiseen.
     Mitkä olivat hän johtajakykynsä perustat?  Hänellä oli missio, jonka hän myös kommunikoi jatkuvasti ja säännöllisesti väelleen ja vastustajille. Päättäväisyys ja sinnikkyys olivat leimallista hänen esiintymisilleen, mikä näkyi myös hänen sotilasoperaatioita koskevissa rohkeissa päätöksissä.  Hän valitsi takoin alaisensa a ja erotti ne, joille tuli jatkuvaa epäonnistumista.
     Jos tiivistä Churchillin johtamisen elementit nykyaikaiseen terminologiaan, ne ovat:
 kriisijohtaja eli oikea johtaja oikeaan paikaan, lähialaisten rekrytoinnin sekä esikunnan tärkeys, missio ja sen jatkuva esillä pito sekä päättäväisyys ja pitkäjänteisyys sitä kohti ja taito saada yhteistyökumppaneita


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

2131. Mistä ideat tulevat

Mistä ideat tulevat?Tämä on filosofisesti suuri kysymys. Ei voi olla muuta vastausta kuin, että ihmisen päästä. Tämä antaa ihmiselle aivan käsittämättömän suuren ylivoiman verrattuna mihin tahansa elävään olioon. Osoituksena tästä voidaan esittää ylimalkaisesti avaruuden äärellisen leikkauksen ominaisuus: avaruuden jokainen alkio voidaan esittää yksiselitteisesti äärellisen määrän joukkojen yhteisenä alkiona. Tosin tällaisen avaruuden pitää olla kompakti, mitä meidän tuntema avaruus ei ole. Kompatki avaruus on puolestaan sellainen avaruus, jonka jokaisessa äärettömän pienessä ympäristössä on äärettömän monta tämän avaruuden pistettä avaruus.

torstai 9. marraskuuta 2017

2130. Matematiikan mysteerio on jumalallista

     Yle Areena esitettiin 8.11.17 ajattelua ravisteleva ohjelma matematiikasta ”Suuri matematiikkamysteerio (https://areena.yle.fi/1-3551595). On aina ollut melko yleisessä tiedossa, että  matematiikka on yksi suurista maailman yhteisistä kielistä. Mutta ei tämä tee siitä mitään erikoista, pyrkiihän esperanto aikoinaan olemaan suuri yhteinen kieli, turhaan.
     Hääriessäni Helsingin yliopistossa matematiikan kimpussa 1960-luvulla ohjelmassa esitettyä näkökulmia häivähteli pöytäkeskusteluissamme. Ne tyrehtyvät kuitenkin milloin mihinkin, itse matematiikan oppimiseen, kurssipaineisiin, kurssiharjoituksiin, muiden aineiden aiheuttamiin lukuponnisteluin ja opiskelijaelämän rientoihin.
     Jälkeenpäin luokka- ja yksityisopettajana sekä tietokirjailijana olen silloin tällöin palannut matematiikan filosofian pohdiskeluin ja perehtynyt sitä käsitteleviin kirjoihin. Kerran lukion eka luokkalaiset ja heidän vanhemmatkin yllättäen kiinnostuivat, kun tein lyhyen esseen matematiikan historiasta. Tämä on mahdollista, koska olin juuri tenttinyt siitä koskevan kurssin. Yleinen kiinnostus matematiikan arkifilosofiaan näytti jo silloin olevan suuri.
     Areenan ohjelman yhtenä teemana oli, onko matematiikka vain asioiden löytämistä ideamaailmasta. Tosin sanoen matematiikka ei olisi uuden luomista, vaan maailmassa, avaruudessa vallitsevien lakien löytämisestä. Tähän voi heti avaruustieteilijä sanoa, että niinhän heidän tieteensäkin on. Siinä on vain se ero, että tähtitieteessä on usein, melkein aina kyse myös fyysisistä kappaleista tai ilmiöistä, mitä matematiikka ei edellytä lainkaan, päinvastoin ne voivat sotkea vain uuden idean kokoamista.
     Mutta mistä ideat tulevat? Tämä on filosofisesti suuri kysymys. Ei voi olla muuta vastausta kuin, että ihmisen päästä. Tämä antaa ihmiselle aivan käsittämättömän suuren ylivoiman verrattuna mihin tahansa elävään olioon. Osoituksena tästä voidaan esittää ylimalkaisesti avaruuden äärellisen leikkauksen ominaisuus: avaruuden jokainen alkio voidaan esittää yksiselitteisesti äärellisen määrän joukkojen yhteisenä alkiona. Tosin tällaisen avaruuden pitää olla kompakti, mitä meidän tuntema avaruus ei ole. Kompatki avauus on puolestaan sellainen avaruus, jonka jokaisessa äärettömän pienessä ympäristössä on äärettömän monta tämän avaruuden pistettä avaruus. 
     Menemättä tai osaamatta mennä pidemmälle J voidaan aivan realistisesti olettaa, että ihmiset pystyvät ajattelemalla ratkaisemaan maailmankaikkeuksien ongelmat. Tähän viittaavat myös se, miten ja millä ajatusmalleilla matematiikassa käsitellään äärettömyyttä. Kenelle tulisi ensimmäisenä mieleen, että ykkösen ja kakkosen väliin mahtuu äärettömän monta lukua. Ja vaikka siitä vähennettäisiin pois äärettömän monta lukua jäljelle jäisi vielä äärettömän monta lukua?
     Kallistun siihen suuntaan, että matematiikka on uusien ideoiden löytämistä eikä uuden luomista ja jos matematiikka ei olisi jumalallista, Jumalalta puutuisi jotakin.



   

maanantai 6. marraskuuta 2017

2129. Tietojenkäsittelyasiat eripuraisten koulukuntien vietävinä

     Tietojenkäsittelyasiat olivat osastoilla epämääräisessä ja neuvottomassa tilassa. Erilaiset ryhmäkunnat kävivät luonani esittelemässä oppejaan ja näkemyksiään ja pyytämässä rahaa kuka minnekin. Tämä ei ollut virkamiesten vika, sillä he olivat ahkeria parhaansa tekeviä asiantuntijoita, mutta heidän puheensa ja muistionsa osoittivat jonkin suuren tekijän olevan vialla koko julkissektorin tietohallinnossa.
     Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta toimi sisäministeriöjohtoisesti ja tuotti strategioita kuntakentän tietohallinnosta. Vaikka kuuluin alivaltiosihteerin kanssa liikenneministeriön tietohallinnon johtoryhmään, tämä painotti liikaa yleisiä tietohallintokysymyksiä tekosyynä toimialaansa kuuluvat tietoverkkostrategiat. Hallinnonkehittämisosastolla suunniteltiin tietoyhteiskuntaa ja tietojärjestelmien rajapintojen standardoimista. Näiden kolmen ministeriön kesken vallitsi jossain kilpailua, kuka sai äänensä parhaiten esille. Kun jokaisella ministeriöllä oli omat tietohallintostrategiansa ja toisten ministeriöiden tietojärjestelmiin yhteen sopimattomat sovellutuksensa, hajaannus oli suuri.
     Tämä oli seurausta siitä, kun kehys- ja tulosohjauksessa delegoitiin asioita virastojen ratkaistaviksi. Siinä samalla menivät myös tietojärjestelmäkysymykset ja laiteasiat ministeriöistä virastojen ratkaistaviksi. Lopputuloksena oli suuri määrä yhteen sopimattomia sovellutuksia, mikä vaati koordinaatiota, erilaisia johtoelimiä ja standardeja. Hajaannusta ei olisi tapahtunut, jos hallinnon kehittämisosaston atk-toimiston lupamenettely virastojen laitehankinnoissa olisi säilytetty.

Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2011
PS. Soteuudistus edellyttää usean sadan eri aikana ja eri pohjalle rakennettujen järjestelmien saamista toimimaan tehokkaasti yhteen. Tämä tulee olemaan vaativa tehtävä ja kokemukseen perustuen kehittämien saattaa kestää kymmenkunta vuotta  ja se vaati  jatkuvaa päivitytä ja riittäviä resursseja 


perjantai 3. marraskuuta 2017

2128. Maakuntajohtajien lähetekauppaa A-talkissa

     Poliittisilla johtajilla vallitsevat toisenlaiset näkemykset johtamisesta kuin bisnesjohtajilla. Tämä saattaa tuntua erikoiselta havainnolta, sillä onhan meillä pääministerinä yritysjohtaja Sipilä. Kyllä hän käyttää eräiden yritysjohtajien johtamisarsenaaliin kuuluvaa ukaasijohtamista ja ehdottomien tavoitteiden ja määräaikojen asettamista. Katsotaan, mitä eilisessä A-talkisssa tapahtui.
     Vaikka sinä teemana oli hallitustyöskentelyn nykytila ja epäilys sen repeilystä, keskiöön nousi tietenkin sote. Yllätyksenä tuli tieto, että viimeisempiä sotelakiluonnoksia ei ole lähetetty vielä lausuntokierrokselle. Tämä on nyt sivuseikka, mutta osoittaa kuitenkin hallituksen ja ehkäpä myös median tiedottamisen puutteitta.
     Bisnesjohtamisen kannalta oli merkittävää kuulla, mitä oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi maakuntien roolista lähetteiden antamisesta kirurgisesta hoidosta yksityisille lääkäriyrityksille. Hänen mukaansa ei ole vaaraa ammattilaisten henkilöpaosta julkista yksityistelle kirurgisille yksiköille, koska maakuntahallitus voi harkita, missä määrin lähetteitä annetaan. Hän mainitsi tässä kyllä sosiaali- ja terveysministeriön roolin, mutta selvää on, että maakunnan kanta ratkaisee.
     Yksityinen harkitessaan kirurgisen yksikön perustamista tietenkin arvioi ja analysoi eri lähteistä, millainen kysyntä tulee olemaan. Hallituksen mallissa kysyntä valitettavasti riippuu maakunnan harkinnasta, missä määrin se antaa lähetteitä. Miten tämä voi olla mahdollista, sillä yksityinen toimi vapaiden markkinasääntöjen mukaan?  Vai eikö se toimikkaan?
Vaarana on, että lähetteillä tullaan käymään tavalla tai toisella kauppaa, ehkä keinotteluakin.
     Kaiken kaikkeaan kysymys on siitä että, kun pienessä Suomessa kytketään ristiin maamme mittakaavassa jättimäisen budjettiluokan liiketoimi julkisen ja yksityisen sektorin kesken, syntyy toimijoidenverkko, joka jäsenten kytkennöistä toisiinsa ei ole kenelläkään tietoa ja ehkä sitä ei kaikilta osin halutakkaan tietää.

     

torstai 2. marraskuuta 2017

2127. Taloustiede ei ole tiedettä, vain politiikan padat porisevat

     Ensimmäisen padan myrkkykeitos sekin  on ollut jo vuosia valmis. Siellä ovat talousasiat kypsyneet valeuutisiksi, joita taloustieteen nimissä poliitikot heittelevät suistaan kansalle, kuten työjoustot työllistävät tai dynaamiset vaikutukset johtavat hyvän kierteeseen. Nyt juuri kehutaan yhtiöveron laskua talouden elvyttäjänä, vaikka mitään näyttöä ei ole.Taloustiede ei olekaan tiedettä, sillä se ei täytä tieteen kriteerejä, mm tieteelle tyypillistä kokeen toistettavuusvaatimus ei sillä toteudu, kuten esimerkiksi lääketieteessä. ”Taloustiede” pikemminkin joukko oppeja ja sääntöjä, joiden mukaan talous voi toimia, mutta mitään varmuutta ei ole.
     Toisessa padassa hallituksen puoluejohtajat keittävät edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä työllisyysasteen nousevan 72 prosenttiin samalla, kun maassa on kasvava määrä hyvässä työiässä olevia syystä tai toisesta työhaluttomia ihmisiä. Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita. Viimeisiä päiviä ministerinä toimiessaan Lauri Ihalainen totesi, että maan 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä ei työllisty olkoon talouskasvu mikä tahansa. Liikutaan työetiikan rajamailla.
     Kolmannessa padassa on kypsymässä hitaasti mutta varmasti ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentin, että vain työllisyys luo hyvinvointia ja valinnan vapaus hyödyntää kaikkia.Tähän tapaan hallituspuolueen propaganda etenee:
Ministeri: Työ on parasta sosiaalitointa! Vain työpaikoilla on merkitystä! Valinnan vapaus! Nämä ovat yhtä tyhjiä fraaseja. Sama, kuin kalastajalle saarnattaisiin, että vain pyynti tuo saalista. Jokainen tajuaa, että pyytäjällä, välineillä, paikalla ja ajankohdalla on ratkaiseva osuus saaliissa. Onko kalastaja viisaampi kuin kansa? Siltä näyttää. Poliitikkojen hokemilla on selvä analogia yksityisten firmojen mainoslauseiden kanssa. Eräs firmaa kirkuu jopa radiokanava classicilla: ”Suomi on kylmä ja pimeä maa. Se tarvitsee sähköä. Samisähkö asentaa talosi sähköt. samisahkö.fi.”
     Neljäs pata on jo ajat sitten valunut yli äyräiden.. Se voidaan tiivistä kysymykseen: miten ministerit, kansanedustajat ja kunnanvaltuutetut ja hallituksen jäsenet voivat samaistua tai tiedostaa kansan elämisen vaikeudet ja  pullonkaulat, jos heidän palkkansa on vähintään kaksinkertainen keskiarvopalkkaan verrattuna?



lauantai 28. lokakuuta 2017

2126. Sipilän hämärälento Turkuun 13.6. presidenttiä tapaamaan

     Toimittaja Lauri Nurmihttps://www.hs.fi/haku/?query=lauri+nurmi 24.10 julkaistussa Perussuomalaisten hajoamisen –kirjassa hän on hyvin dokumentoinut, mitä keskusteluja Kepu ja Kokoomus sekä tuleva Siniset oivat käyneet ennen PS:n puoluekokoustaja heti sen jälkeen. Niistä kiistatta ilmenee, että Sipilä puhui muunneltua totuutta, että hän ei tiennyt ennen lähtöään tiistaina Turkuun presidentin luokse mitään 20 Sinisen loikkauksesta.
     Todellisuudessa Sipilä sai tiedon Sinisten jatkamisesta hallituksessa viimeistään maanantaina 12.6 ja Keskustan johto oli muutoinkin valmistunut hyvissä ajoin PS:n hajoamiseen. Sipilä puhui muunneltua totuutta toistamiseen (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005420742.html).
     Miten meidän pitäisi suhtautua tällaiseen pääministeriin, joka lähettää saman päivänä 15 sähköpostia Ylen toimittajalle, joka joutuu eroamaan, kätkee varojaan vakuutuskirjekuoreen ja on mukana epämääräisissä operaatiossa lastensa velan maksuun osakkeilla, teetettää lakiesityksen, jossa suursijoittajien tehokas katuminen käytännössä armahtaa heidät rikossyytteestä sekä jarruttaa verokierron torjunnan tehostamista ja puhuu muunneltua totuutta eduskunnalle sekä vehkeilee presidentin edessä? Moninkertaisesti yläkanttiin arvioidut sotesäästöt, eivät enää syntisäkkiä juuri paisuta, niin pihalle ne on laskettu.
     Jos Sinisten ministerit kokevat, että he saavat vaalien jäälkeen, mitä heille on luvattu ja lupaukset näyttävät toteutuvan ja jos etukäteishöykytyksen jälkeen perustuslakivaliokunta hyväksyy sotelait, kansalaiset eivät voi mitään.
     Vt. oikeuskansleri ei tule puuttumaan asiaan virkauransa tuhoutumisen pelossa ja uusi oikeuskansleri toimiessaan nyt sote päällikkönä on jäävi asuessaan syksyllä virkaan.

Sote ja maakunnat siis toteutuvat hallituspuolueiden 42,3 prosentin vaalikannatuksella ja Sinisten nykyisellä 1,5 prosentin gallupkannatuksella, eli 43,8 prosentin kokonaiskannatuksella.
     Trumpin valintaa ja exbrit äänestystä ei pidetty edes tiukkoina 1-2 prosenttiyksikön eroilla. Suomen hallituksen 7,7 prosenttiyksikön ero enemmistökannatuksesta on valtava ja demokratian irvikuva, jolla maan historian kaikissa mittasuhteissa suurimmat uudistukset toteutetaan.
     Se, että osaa ohjata lentokonetta Paimioon saakka, ei takaa osa ohjata hallitusta maaliin saakka.

tiistai 24. lokakuuta 2017

2125. Vouchereilla Venäjää yksityistämässä Moskovassa

     Moskovassa tavallinen kansa ei välittänyt mitään 1991 valtakamppailusta kääntäen selkänsä televisiouutisille ja mölisten omia juttujaan baaritiskeillä. Räntää satoi jatkuvasti loikkiessamme jalat märkinä lammikoiden yli sinne tänne Tiedeakatemian alueella ja kaupungilla. Viimeksi jonossa kulkenut tulkkimme yritettiin ryöstää, minkä torjuimme huitomalla roistoja raskailla salkuillamme.
     Meidän piti käydä valkoisessa talossa, mutta tykistökeskitystä peläten jouduimme se kiertämään kaukaa.
     Luennoissa oli merkille pantavaa, kuinka eleettömästi Tiedeakatemian alustajat esittivät asiansa paikallaan istuen ilman piirtoheitintä ja pysyen tiukasti agendassaan.

Yksityistämishallinnon Aleksander Margolin piti fanaattisen luennon ylistäessään yksityistämisohjelmaa. He olivat määritelleet Neuvostoliiton arvon vuoden 1979 arvossa ja jakaneet luvun väkiluvulla ja näin saaneet yhden voucherin hinnaksi 25 000 ruplaa. Myöhemmin voucherin määrittelyssä oli käytetty teollisten tuotantolaitosten arvoa. Voucherilla kukin kansalainen sai ostaa perustettavien yhtiöiden osakkeita. Hän kertoi miljoonien ihmisten myyneen arvosetelinsä pilkkahintaan. Akateemikko pääjohtaja kertoi huvittuneena, kuinka Neuvostoliitto oli tuottanut kahdeksan kertaa enemmän traktoreita kuin Yhdysvallat, mutta oli unohtanut välineiden tekemisen, jolloin sadot olivat romahtaneet. Hän pelkäsi, että tuottavuuden noustessa ongelmaksi tuli vapatuvan työvoiman työllistäminen. Pääjohtaja Aleksander Margolin päätti luentonsa toteamukseen: Venäjällä menee yhtä aikaa aina monia prosesseja, joita ei johda kukaan, mutta yhtä suurta johtaa jokin vahva näkymätön käsi.
     Pääjohtajan puheet unohtuivat Moskovan Suuren Sirkuksen loistaviin esityksiin. Jostain syystä minut huomiointiin, kun jonglööri heitti renkaansa tarkistettaviksi ja kysyi, mistä maasta olin. Vastauksen kuultuaan yleisö räjähti kättentaputuksiin. Oopperasessiomme oli käsittämättömän intensiivinen tihkuen Fjodor Shaljapin in loistoa ja henkeä.
     Huonon ruuan, kylmät huoneet, olemattoman äänieristyksen ja ikuisen vessan sihinän korvasi perinteinen venäläinen jäähyväisaamiainen puuroineen ja vodkaryyppyineen. Seminaarin päätteeksi isäntämme tiedeakatemian johtaja Iljich Severin piti lämminhenkisen jäähyväispuheen.
     Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012


maanantai 23. lokakuuta 2017

2126. Valta turmelee varmasti ja ehdoton valta ehdottomasti

     Aina hämmästyy yhtä uudestaan havaitessaan, mitä valta saa aikaan organisaatioissa. Se on kuin huipulta alas tuleva vesi, joka syöksähtelee lokeroissaan arvaamattomasti pysähtyäkseen hetkiksi suunnittelemaan, miten seuraavaksi uudistaa organisaation pakokauhua.
     Keskusrikospoliisin päällikkö Arvo Pentti oli poikkeus. Tullessani haastattelemaan häntä juuri ennen juhannusta 1974 mies istui jo valmiiksi kaakelihuoneessaan.  Muut poliisipäälliköt antoivat odotuttaa. Olin valtiovarainministeriön konsultti.
     Minua oli jo etukäteen varoitettu. En tiennyt mistä, mutta kukaan poliisista ei lähtenyt mukaani, vaikka niin oli sovittu. Pentti vain nyökkäsi esiteltyäni itseni. Kesä oli kuuma ja hän tarjosi heti vichyvettä.Mies ei sanonut yhtään ylimääräistä sanaa kysymyksiini. Korkea huone oli muutoin hiiren hiljainen suljettujen vetokaappien ovien vain tarkkaillessa minua.
      Samaan heimoon mutta eri lajiin kuuluvaan itsetietoisuuteen törmäsin muutama vuotta myöhemmin Helsingin poliisilaitoksen seminaarissa. Siellä eräs karski ylikomisario teki muun johdon näkyvissä mitä huvitti. Muut karttelivat tätä mahtimiestä. Valta tuli kuulemma ylhäältä.
    Jälkeen päin on selvinnyt, että molemmat olivat Kekkosen miehiä. Edellinen vastasi ulkoisesta turvallisuudesta ja jälkimmäinen henkilökohtaisesta.
     Turkin Erdogan lienee yksi suurimmista nykyisistä vallan väärinkäyttäjistä  mitä  turmiollisin seurauksin. Ei tarvitse mennä Turkkiinkaan asti, kun vastaan tulee Kekkonen.



Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012

valta, vastuu, vallankäyttö, turmellus, pelokkuus, luovuus. Turkki, Erdogan 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

2125. Konsultin määritelmä

     24.5.2013. Koska tätä viiden vuoden takaista blogikirjoitusta konsultin määritelmästä jatkuvasti klikataan, esitän sen nyt uudelleen.
     Yleisellä tasolla voidaan sano, että konsultti on ulkopuolinen jonkin alan asiantuntija, joka on avustamassa tai ratkaisee yhteistyössä tilaajan kanssa organisaation tiettyä ongelmaa. Tilaajan ja konsultin välillä on yleensä konsulttisopimus, jossa toimeksianto ja muut ehdot määritellään. Toimeksiantojen toteuttaminen muodostaa konsultin päätyön (ei aina) ja konsultilla voi olla monta toimeksiantoa samanaikaisesti (ei aina), mutta mieluimmin eri organisaatiossa.

Organisaation tuotekehittely- ja tutkimusyksiköin asiantuntijat voivat toimia sivutöinään ulkopuolisina konsultteina muille organisaatioille, mutta päätyönään he tekevät tutkimus-/tuotekehittelytyötä omalle organisaatiolleen.
     Sisäinen konsultti on samankaltainen kuin ulkoinen, mutta tilaaja on organisaation sisältä, kirjallista toimeksiantoa tai sopimusta ei välttämättä ole, ja konsultointi ei useinkaan ole henkilön päätyötä. Sen sijaan organisaation oma kehittäjä tai asiantuntijaa, joka suunnittelee tai toteuttaa johdon toimeksiannosta organisaatiossa uudistusta, ei ole konsultti, koska tällainen henkilö toteuttaa annetuissa rajoissa organisaation johtamistehtävää ja käyttää työssään tavalla tai toisella johdon mandaattia.
Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2011 

lauantai 21. lokakuuta 2017

2124. Eurooppa ja Putin

     Usein sanotaan, että Venäjää ei voi ymmärtää, mutta kuten monessa muussakin kaikkea kaikesta ei tarvitsekaan ymmärtää. Jo sitä on vaikea tajuta, että Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui väkivallattomasti. Tapahtumaketju Gorbatshovista Jetsinin kautta Putiniin on edelleenkin hämmentävää ja hämmästyttävää. Ei paljon dramaattisempaa tilannetta pääse kokemaan, kun kesken duuman istunnon 1991 Jeltsin ilmoitti kommunistiseen puoleen lakkauttamisesta.
     Ennen tätä nomenklatuuraan oli noin kaksi miljoonaa käsittävä valtaa pitävien joukko, jolla oli taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Tehtaat ja kolhoosit omisti valtio. Asejärjestelmä ja sen käyttö oli taattujen tahojen käsissä.
      Neuvostoliiton hajotessa 1991 kaikki ainekset väkivaltaisiin mellakointeihin omaisuuksista, vallasta ja sosiaalisista asemista kaikilla tasoilla oli erittäin mahdollista.
     Nyt tehtaat on yksityistetty ja liikemies on vallitseva ideologia sekä omintakeinen demokratia pelaa. Sotilaallinen voima on kontrollissa.
     Ei Venäjä mikään ihannemaa ole länsisuuntautuneille. Mutta hyvällä syyllä sen voidaan sanoa olevan paras mahdollinen, mitä niistä olosuhteista idästä on ollut tarjolla. Eurooppa saa, haluaa vai ei, olla hiljaisesti kiitollinen Putinille siitä, että ydinaseiden käyttö näyttää olevan hallinnassa.
     Suurille Uralin takaisille maakunnille ja aluekeskuksille kommunismin katoaminen ei merkinnyt paljoakaan. Siellä nomenklatuura on korvautunut virkamiesten määrän ja vallan kasvuna ja yhtiöiden antamina etuina entisille nomenklatuuralaisille. Maanviljelystä, kalastusta ja metsästystä harrastetaan kuten ennenkin. Yritykset pyörivät kukin tavoillaan. Uutta ovat eräturismi ja matkailu. Korruptiota on ja luontoa saastutetaan siinä missä monessa muusakin suuressa valtiossa.
     31.12.1999 Jeltsinin luopuessa presidentin tehtävistä ja nimittäessään tilapäiseksi presidentiksi Putinin, syntyi Jeltsinin ja Putinin eräänlainen liittolaispiiri, josta ainakin Jeltsin hyötyi muiden muassa Sveitsiläisen Mabetex jutun Jeltsinin lähipiirin kohdistuvien syytteiden rauettua. Älymystö ja varakkaimmat ovat aina sijoittuneet Pietarin ja Moskovan seuduille. Myös valta osa entisistä nomenklatuuralaisista asui näillä alueilla. Ei ole kaukaa haettu ajatus, että vakauden säilyttämiseksi suurista valtion investoineista on tavalla tai toisella siirtynyt rahaa entisille nomenklatuuran jäsenille vakauden säilyttämiseksi.
     Länsimaiden on naivia tyrkyttää demokratiaansa venäläisille. Viimeisimpiä epäonnistumisia ovat amerikkalaisten Irakin ja Afganistanin demokratiaretket. Yhdysvallat on kerran onnistunut demokratiansa viennissä pommittamalla kostoksi kahdella atomipommilla Japania, mikä jälkeen Tyynen valtameren laivaston komentaja MacArhtur saneli 1945 komento sillaltaan Yhdysvaltain peruslaista Japanin perustuslain.
     Historia on kuitenkin osittanut Venäjän kestävän lähes millaisia iskuja tahansa ja aina se on selvinnyt. Tarina kertoo, kun IMF:n tarkastajat totesivat Venäjän talouden saavuttaneen pohjan, venäläiset kaivoivat vain lisää. Kenraali Kutuzovin strategia Napoleonia vastaan kertoo samaa. Kutuzov vetäytyi Napoleonin tieltä niin sekasortoisesti, että Napoleon tulitti valtavalla tykkiarmeijallaan sellaisia venäläisjoukkoja, joita ei ollut olemassakaan ja paikkoihin, jossa ei niitä ei ollut milloinkaan ollutkaan. Stalin otti iskuja vastaan ja lopussa oli kukistamassa Hitleriä.
     Enää ei ole varmaa, että Venäjä selviäisi pakotteista valtavalla juostavuudellaan ja omintakeisilla ratkaisuillaan talouskriisistään.
     On melko varmaa, että Venäjän Suomen rajalle päästämällä pakolaisvirralla ei ole mitään tarkkaa tavoitetta, muuta kuin natisuttaa kokeiluluonteisesti EU:ta liitoksistaan kauttaaltaan. Se testaa mitättömin kustannuksin mm, miten EU käyttäytyy ulkorajojensa sulkemisuhkauksissaan ja rakoileeko EU:n yhtenäisyys sen pakotelinjauksissaan.


perjantai 20. lokakuuta 2017

2123. Oman kirjoitustaidon kehittäminen

     Oppikouluni oli loppua siihen, kun en oppikirjan puuttuessa ja lukihäiriön takia oppinut lauseen jäsentämistä ja oikeinkirjoitusta. Opettaja laati minua varten erityiskokeen kotona illalla tehtäväksi aamuun mennessä. Jos reputtaisin siitä, ulisin ulkona oppikoulusta. Onneksi onnistuin.

Ylioppilaskokeissa kirjoitin vain muutaman sanan päälauseita, ja sain apron.
     Yliopistossa fysiikan apron töissä  kaverini näytti, miten kirjoitustyö jäsennellään. Siinä tapahtui minulle suuri oivallus: pitää ensin miettiä, mitä esittää ja sen jälkeen missä järjestyksessä.
     Matematiikan laudaturtyössäni (20 s.) oli vain muutama sana ja loput symboleja, mutta sen piti olla johdonmukainen ja sisältää vain välttämättömän. Tämä opetti tiivistämisen taitoa.
     Ensimmäisessä työpaikassani jouduin kirjoittamaan runsaasti piirihallinnolle ohjeita, miten missäkin tilanteessa menetellään. Pomo ei hyväksynyt moni tulkinnallisia ja epäselviä ohjeita. Niiden piti olla lyhyitä ja täsmällisiä.
     Kirjoitustaitoni kehityttyä omasta mielestäni jonkin verran päätin kirjoittaa konsultoinnin käsikirjan, minkä myöhemmin ymmärsin olleen suuruudenhullu aie. Jo luonnos sai esimieheltäni tyrmäävät kommentit punaisine pukkeineen, alleviivauksineen ja höpö-höpö huomautuksineen.
     Tästä suivaantuneena päätin jukertaa johtoryhmän työskentelyohjeen ja ohjevihkosen tavoitejohtamisesta. Anoppi ihmetteli, mitä lomalla heillä käydessäni pöydän kulmalla ahersin.
     Jaoin näitä kirjallisia aikaansaannoksiani pitämissäni koulutustilaisuuksissa. Niiden laadusta ja vaikutuksia en tiedä, koska kukaan ei niistä erityisemmin puhunut mitään. Esimieheni ministeriössä selaili vihkosia todeten vain, ettei niitä kukaan osta.
     Valtion Hallinnon Kehittämiskeskuksella ei ollut viraston tarkastustoimesta kirjasta ja niinpä heille tutuksi tulleelta mieheltä he tilasivat aiheesta kirjan minulta, koska olin luennoinut talon seminaareissa aiheesta. Mitään palautetta en saanut siitäkään milloinkaan. Tai se sain sen veraan , että eräs tunnettu luennoitsija oli tehnyt siitä oman luentomateriaaliin omissa nimissään, mainiten nimeni aivan lopussa. En viitsinyt puuttua tekijäoikeuksieni loukkaukseen.
     Sitten sattuma astui peliin niin, kuin hyvissä saduissa usein käy. Toimiessani valtiovarain ministeriön vs ylijohtajana sisään astui tuttu tietokirjailija ja etevä luennoitisja Timo Santalainen. Hän pyysi minua tulemaan toiseksi kirjoittajaksi jo aloittamaansa kirjaan ”Strateginen johtaminen julkisessa hallinnossa”. Siinä työssä Timo opetti kädestä pitäen, miten tietokirja laaditaan. Istuimme iltakausia Säästöpankkiopiston tiloissa Iivisniemessä luonnoksen kimpussa. Timo ei hyväksynyt huonoa jälkeä, mistä olen hänelle vieläkin kiitollinen.
     Kirja pääsi mukaan vuoden proekonomia palkintoehdokkaaksi, kuuden parhaan joukkoon. Myöhemmin kirjoitin kirjan Johtaminen muuttuvassa julkishallinnossa, joka oli hetkeen myydyin tietokirja.
     Kohdallani voin tiivistää kirjoitustaidon parantamiskeinoiksi pitkäjänteisen jatkuvan harjoittelun ja ammattitaitoisen ohjauksen.
     Kokemukseni mukaan tietokirjailijan on erittäin hankalaa siirtyä prosaistiksi, mutta päin vastainen lienee mahdollista. Eri tyylilajien hallinta on omaa maailmansa.

tiistai 17. lokakuuta 2017

2122. Kittilän rikostutkinta jatkuu ja laajenee

     Rikostutkinta laajenee, koska Kittilän ja muden kuntien tarkastustoimi on rakenteellisesti kestämättömällä pohjalla. Valtionhallinnossa tarkastustoimi on rakennettu niin, että päämies on täysin erillään vailla minkäänlaisia riippuvuussuhteita raportoijiin. Päämies on se ylin porras, jolle raportoidaan eli valtiolla se on eduskunta ja hallitus sen valiokunnat. Kunnissa päämieselin, valtuusto voi olla täynnä sukulaisia ja raportoijat valtuutettujen sukulaisia tai muutoin heihin  riippumattomuutta vaarantavissa kytköksissä.
     Kittilän Levillä tuntuu olevan vaikeaa pysyä huipulla. Hissiyhtiön kärhämät laajenevat.  Kunnanvaltuusto ampui omaan jalkaansa kunnanjohtajan erottamisessa, mikä on nyt myös KRP:n rikostutkinnan kohteena. Kohta kahakat näyttää ottavan mukaansa kaikki, jotka pystyvät istumaan junan penkillä.
     Nyt on menty siihen vaiheeseen, että kaikki häviävät. Tästä voidaan oppia jotakin. Etenkin pienissä kunnissa ja niiden yhtiöissä avoimuuden merkitys kasvaa. Tämä siksi, että pienet piirit ja sukulaisuussuhteet saavat päättäjät ajattelemaan, että nämähän on vain meidän juttuja, pöytäkirjoista voi tarkistaa asioiden kulun.
     Kunnilla ollessa merkittävää paikallista valtaa ja päättäjien toimiessa tässä valtaympyrässä osallisena taloudelliset etuintressit saatavat törmätä ja tunteet kiihtyä.
     Täytyy muista, että alun perin Metsälä palkattiin panemaan Kittilän asiat kuntoon ja pyörät pyörimään. Näin tämä Kauniaisesta kotoisin oleva vihreä feministi aikoi tehdäkin, mutta törmäsi kylän vallasihmisiin.
     Professori Viljanen (https://yle.fi/uutiset/3-9881500) pitää poikkeuksellisena mm oikaisun käsittelemättä jättämistä ex-kunnanjohtaja Metsälän nimitysprosessissa, vaikka hallintojohtaja sitä moneen kertaan vaati. Hän jatkaa, että törkeyden rajat ylittyvät tekojen häikäilemättömyyden takia. Maksimi rangaistus on neljä vuotta ehdotonta.
     Pyhäjärvellä on menossa samantyyppinen tapaus.
     Nyt kun sote vie kaikki huomion, kunnallisen tarkastustoimen perinpohjainen modernisaatio lienee mahdotonta. Tämän etenkin myös sen takia, että modernisaatiota ei voi tehdä ilman suuria  rakenteellisia muutoksia koko kuntakentässä.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

2121. Avaruusvirasto

     Suomen virastojen suunnittelun ja seurannen kehittämisen yhtenä osana laskentajärjestelmän harjoittelu todellisen viraston aineistolla 1971. Tähän rooliin sopi todellakin hyvin utopistinen Avaruusvirasto. Laskentatoimen seminaareissa sille laskettiin tavoitebudjetteja, suunniteltiin raportteja, taseita, jne.
     VR oli sen kumppanuusvirasto, joka huolehti kuljetuksista galaksissa.
     Olen toiminut Avaruusviraston laskentapäällikkönä, mikä ei kyllä näy CV: ssäni.
     Avaruusviraston tiedot oli koottu ns punaiseen kirjaan.
     Eli globalisaatiota laajempaa kokemusta on :DD


lauantai 14. lokakuuta 2017

2120. Eri asiantuntijaryhmien neuvot ”Suomi kuntoon projektille”

Ekonomi pitää yhtä aikaa piirustuspöydällään makrotaloutta ja mikrotaloutta. Hän ei osaa sanoa kumpaa pitäisi enemmän painottaa, sillä kulutus, kilpailukyky ja budjettivaje ovat hänelle yhtä tärkeitä ja vaikeita. Viisaana ihmisenä on unohtaa omaan arvoonsa maailman talouden mahdollisen elpymisen tuoman pelastuksen, koska sitä hän ei osaa ennustaa. Sen sijaan hän luottaa dynaamisiin vaikutuksiin jopa niin paljon, että hän odottaa vielä Kataisen hallituksen yhteisöveron ja työantajien eläkemaksujen alentamisen aiheuttamien vaikutuksia vieläkin. Mutta hänellä on kuitenkin näyttöä yhteisöveron dynaamisista vaikutuksista Äänekosken selluinvestoinnista. Kikyn ansiosta povatun 80000 uuden työpaikan syntymiseen hän ei sano mitään.
     Valtiotieteilijä ymmärtää myös historiaa ja uskoo suurten kriisien jälkeiseen vakauteen. Kun yhteiskunnan pääpalikat, instituutiot saadaan pelaamaan yhteen, kriisi voitetaan. Hänellä on hyvä käsitys, mitkä muutamat suuret linjat Suomen kannattaa hoitaa huolellisesti, koska ne ovat aiemmin tuottaneet Suomelle etuja ja tuloja sekä turvallisuutta. Venäjä politiikka ja strategiat ovat tällaisia.
     Oikeustieteilijä sen lisäksi, että hän uskoo oikeuteen, hän luottaa sääntelyn voimaan. Tässä tilanteessa hän hieman empii EU-säädöksien noudattamisessa. Jopa EU-säädösten kanssa hienoinen venkoilu saattaa tulee kyseeseen. Hän houkuttelee kansallisella ohjauksella ihmisiä ostamaan kotimaisia tuotteita.
     Finanssimies ymmärtää myös ekonomia ja pitää viimeiseen saakka kiinni siitä, ettei lypsävää lehmää kannata teurastaa. Pitkän pohdinnan jälkeen hän myy osuuksia valtion pörssiyhtiöistä luoden näin miljardien rahaston tukemaan lupaavia startup- yrityksiä. Hän ymmärtää, ettei keskiluokan veroprogressiota voi alentaa, koska se leikkasi eniten valtion verotuloja.
     Pankkimies ymmärtää, että jo ajat sitten pankit ovat muuttaneet rooliaan keräämään asiakasmaksuja ja heikentämään face-face palveluja. Pitää olla myytävänä myös finanssituotteita, joista jotkut ovat ostajilleen yliymmärryksen yli meneviä aikapommeja. Lainaa pitää antaa, jos riski on pieni. Hän kysyy, miksei Suomi voisi lähteä tässä tilanteessa kasvattamaan muiden tuotteiden puuttuessa finanssisektorin osuutta bruttokansantuotteestaan 30 prosenttiin Sveitsin tapaan. Itsekseen hän ajattelee, että valtio viime kädessä heittää pelastusrenkaan hänelle. Hän on hyvin kiitollinen älylleen sitä, että ymmärsi fuusioida vakuutustoiminnan pankkisektoriinsa, koska se on riskitön 15 prosentin tuoton takaava toimiala, jossa ministeriö mitään kyselemättä vahvistaa jatkuvasti nousevat maksut. Tämä tulee jo alun perin suunniteltujen vakuutusmaksujen yli hinnoittelun lisäksi.
     Sosiologi pitää Suomen tilannetta outona. Maassa ei juuri ole gettoutumista, tuloerot ovat pienet, sopimusyhteiskunta pelaa, väestö on koulutettu, toki ikääntyvää ja luonnon raaka-aineita on runsaasti, mutta ulkomaille myytäviä uusia tuotteita syntyy liian harvoin. Hän saa kuningasidean ja saman tien lähtee opetusministeriöön perustamaan kansallista itsetuntemus- ja motivaatio-ohjelmaa. Hän tietää, että väestö on jakautunut iät ja ajat vähintäänkin kahteen osaan, rikkaisiin ja köyhiin. Hän ei luota valumisteoriaan (trickle-down effect), jossa hyvinvointi valuu rikkaiden pöydiltä alemmille luokille. Hän myös ymmärtää, että pitkään työttöminä olevien kyky hakeutua työmarkkinoille on korkea ja työtaito matala eikä ihmettele avointen työpaikkojen suurta määrää. Hän kannattaa työperäistä maahan muuttoa jopa siinä määrin, että maahan muuton kriteereitä on löysättävä, jos työllistyminen on todennäköistä ja se on sitä myös heidän lapsillaan. Hän viittaa tässä Ruotsin kokemuksiin.
     ICT-ihmisen ajatus on kirkas kuin keväinen puro. Kaikki ratkeaa ict:llä, kun siihen lasketaan mukaan kaiken maailma hiukkaset ja datat, jota voidaan sähköisesti käsitellä, muokata, monistaa, yhdistää, jalostaa, kasvattaa, siirtää, jne. Ict tulee olemaan jatkossa hyvinvoinnin sammumaton lähde, jopa sotessa, kunhan sen ict saadaan joskus kuntoon. Niinpä julkisen sektorin on ensimmäisenä pantava itse ict:nsä kuntoon ja kohottaa sillä tuottavuuttaan ja luoda sen avulla uusia hyvinvointipalveluja ja työpaikkoja. Tämän hän sanoo silmäänsä räpäyttämättä, vaikka näyttöjä ei juuri ole.
     Insinööri tietää desimaalien tarkkuudella Suomen resurssit: maat, metsät, kaivannaiset, kouluttautumisen, mutta valtion rakenteiden ja päätöksen tekemisen järjestelmät eivät ole hallinnassa. Hän ei tiedä lainkaan millainen vastus byrokratia on eikä ymmärrä, että se myös turvaa hallinnon lainmukaisuutta. Hän ihmettelee, miksei Suomen laissa I ja II ei ole kaavioita. Hän elää siinä unelmassa, että kaikki voidaan suunnitella tarkasti etukäteen ja myös valvoa, ovatko suunnitelmat toteutuneet. Hän ei huomaa suunnittelevansa itse yksityiskohtaisen tarkasti, mutta väärin. Hänelle on yllätys, että suunnittelussa on tärkeintä laatia sellaisia suunnitelmia, joita kannattaa noudattaa. Hänelle ottaa koville, että vääriä suunnitelmia ei kannata noudattaa.
     Poliitikko ajattelee omaa äänestäjäkuntaansa, sillä tältä hänen mandaattinsa on tullut ja tulee jatkossakin. Tämä kuitenkin edellyttää toimimista äänestäjien etujen mukaisesti. Ainakin asiat on saatava näyttämään siltä. On luonnollista, ettei hän voi olla ajattelematta tulevia vaaleja, mikä hankaloittaa toimimista kokonaisuuden kannalta mahdollisimman tuloksellisesti.  Poliitikon omatunto sanookin niin, että maan etu on tärkein.  Käytännössä hänelle puolueen etu on tärkein. Sitten tulee oma etu. Valitettavasti monen poliitikko ei toimi omantuntonsa mukaan ja niinpä se pysyy puhtaana, sillä käyttämätön omatunto on puhdas kuten nenäliina. Hyvä poliitikko kerää parhaat asiantuntijat ympärilleen ratkomaan ongelmia lähestyvistä vaaleista välittämättä ja tekee niin, että syntyy kansalaisten ja sen toimijoiden kannalta paras tulos.

torstai 12. lokakuuta 2017

2119. Rangaistukset tappiin

     Rangaistusten ankaruus on taas tapetilla (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005404674.html).Se millaisia tuomiota maassa annetaan, riippuu maan sosioekonomisista yhdyskuntarakenteista, perhe-, sosiaali- ja terveydenhoitopolitiikasta, tulonjaosta, työllisyydestä, koulutuksesta, jne. Käytännössä tämä voidaan tiivistä: vankien määrä riippuu siitä, kuinka paljon maassa pyörii kaduilla ja kujilla tyyppejä, joiden rikoksen tekokynnys on hyvin matala. Slummiutuminen, jengiytyminen, köyhien ja pitkäaikaistyöttömien määrä sekä luokkaerojen jyrkkyys indikoivat lisääntyvää rikollisuutta.
     Pitkätuomiomaissa tuomioiden pituudet eivät ole eettisiä tai moraalisia kysymyksiä, vaan turvallisuus- ja taloudellisuustekijät ja käytännöllisyysseikat painat vaakakupissa eniten. Toki moraaliakin on mukana uhrien ja heidän omaistensa vaatiessa hyvitystä tai jopa kostoa.

Pohjoismaissa tuomiot ovat suhteellisen lieviä verrattuina esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Muista Pohjoismaista poiketen Suomi pääsi tähän vasta 1970-luvulla. Suomessa ongelma ei ole vankimäärä, vaan köyhyys ja yläluokan erillisyys muista luokista. Koherenssi heikkenee. Ulkomaisten vankien määrä huolestuttaa.
     Monissa tutkimuksissa ja käytännöistä on havaittu, ettei ankarilla tuomioilla ei ole tekijälle eikä rikoksia aikoville yhtään suurempaa ennalta estävää vaikutusta kuin lievillä tuomioilla. Lievistä tuomioista hyötyvät sekä yhteiskunta että rangaistuksen kärsijä. Häviäjiä ovat kostoa ja hyvitystä vaativat. Maat, josa rikolliskandidaatteja on paljon, tuomiot täytyy pitää hyvin pitkinä, koska tällöin suuri osa rikollistyypeistä on vankiloissa pois rikosten teoista.
     On selvää, että tuomioistuinten pitää langettaa sellaisia tuomiota, joita lainsäätäjä on tarkoittanut. Ilman laillisia ja asianmukaisia tuomioita mikään yhteiskunta ei toimi. Jokaiselle rikokseen syyllistyneelle tulee langettaa laillisessa ja asiamukaisessa rikosprosessissa hänelle kuuluva laillinen tuomio.
     Nyt kun maahan saadaan tuomioistuinvirasto (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005398574.html). Tämä mahdollistaa tuomioistuinlaitokselle pohtia itse tuomioiden yhdenmukaisuutta ja tasapuolisuutta irrallaan poliittisesta ohjauksesta. Toivottavasti meillä ei tapahdu enää sen kaltaista vaikuttamista tuomareiden toimintaan, mitä tapahtui presidentti Koiviston valtakaudella.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

2218. Kätilö konsulttina

     Kävin usein lounaalla Aleksanterinkadun Carrolsissa. Saatuani salaattiannoksen eteeni pöllähti entinen tupalainen Marsa Villikka, joka puheliaana alkoi heti jutella. Marsan lempimottoja uudistusten suunnittelussa ja läpiviemisessä oli, että ensin oli rauhallista, mutta loppuvaiheessa vähän kirpaisi, mutta hyvä lapsi sieltä oli tulossa. Hän oli koulutukseltaan kätilö. Oiva tyyppi.
     Syötävää suihimme lusikoidessamme ja valitellessani kovaa kohtaloani selvittää Tullin asioita Marsa neuvoi kysymään ohjeita Ojalan sihteeriltä, jonka hän tunsi. Tällä oli aina sormituntuma, miten mihinkin uuteen hankkeeseen tuli suhtautua. Puheemme kääntyi lempiaiheeseemme eli näkemykselliseen johtamiseen. Se oli meidän oma pikku salaisuutemme, josta emme toisten kuullen juuri rohjenneet puhua, koska sille oli helppo naureskella. Olin kuitenkin Marsan kanssa samaa mieltä, että kun johtajalla oli kaikki faktat edessään ja niistä ei löytynyt yhtä selkää toimintatapaa, piti käyttää kokemuksen tuomaa näkemystä hyväkseen. Sitä parempi näkemys, mitä enemmän johtajalla oli hiljaista tietoa. Jotkut viisastelijat olivat kyllä hekotelleet meidän näkemykselliselle johtamiselle ja verranneet sitä minä-minä-johtamiseen.

(Konsultin muistelmat, Pekka Huttunen, 2012)


lauantai 7. lokakuuta 2017

2117. Hallituksen kolmipyörä kaatuu

     Aristoteleen käyttämää termiä käännepisteestä, peripetia on useilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla vaikeaa tunnistaa, vaikka on ollut itse mukana prosessissa, ehkä juuri siksi. Nyt kuitenkin yhteiskunnan tarkkailijat ja analysoija ovat yleistyneet ja menetelmät keittynet siinä määrin, että varhaisten käännepisteiden havaitsemisesta on tullut varteenotettava ennakointimetodi.
      Jussi Halla-Ahon valitseminen perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja siitä seurannut hallituksen omituinen jatkaminen työssään oli merkittävä vaihe, ellei jopa käännepiste, jossa hallitustyö muuttui varovaiseksi ja poliittisilta linjauksiltaan vaisuksi. Jopa retoriikkakin yskähteli ja yskähtelee. Paavo Rautio käsitteli takertumista hallitusohjelmaan hyvin pääkirjoitusjutussaan (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005395155.html).
     Samanaikaisesti alkaa yhtä suuremmalle joukolle eturyhmien juuritasoille, kuntien virkamiehille, yrityksille ja kansalaisille selvitä, mitä maakuntahallintoon siirtyminen ja sosiaali-ja terveyspalvelujen siirtäminen niille käytännössä merkitsee. Kunnat menettävät tasettaan epäsymmetrisesti: velat jäävät ja tulot pienenevät, minkä takia niiden asemaa rahoitusmarkkinoilla heikkenee. Kunnan juuri lainrahalla rakennettu sairaalla saattaa siirtyä maakunnalle maksutta velan jäädessä kunnalle.

Kaupunkipolitiikan laiminlyönti alkaa nyt kostautua maakuntahankkeelle, jonka suosiota ei lisää myöskään se, että hallitus on ollut vaiti kuin kivi kiihtyvästä kaupungistumisesta. Tämä näkyy mm. C21-kokouksen julkilausumassa. Kaupungit haluaavat olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja pitää käsissään tätä koskevat langat kuten työvoimapolitiikan ja -palvelut, kaavoituksen, siis kasvutekijät.
    Nyt alkaa myös konkretisoitua, mitä ongelmia tuottaa se, kun kiinteistöt pitäisi pystyä järkevästi siirtämään maakunnan taseisiin. Jokainen kunta ja kiinteistö on erilainen taserakenteeltaan. Miten tasaukset hoidetaan?
     Valtio alkaa ainakin aluksi rahoittaa maakuntia. Tämä on valtava tulon siirto kunnilta maakunnille ja puhumattakaan kaupungeista maakunnille. Kun rahaa siirretään, siirretään myös valtaa. Miten varmistetaan, ettei maakunta nappaa kuntien kilpailukykytehtävistä terveydenhoitoon.
     Kikiy-sopimuksesta julkissektorin työntekijät on hyvin kiukuissaan, koska nyt on paljastunut sen epäoikeudenmukaisuus heille.
     EU-politiikka on saamatonta ja odottelevaa. Maahanmuuttoa voi kohdata valtava shokkiaalto.
     Edellä kuvattu on vain jäävuoren huippua ratkaisemattomista ongelmista ja blanco paperi ongelmista, joista ei edes nyt tunnisteta, mutta joita varmasti tulevat eteen.
     Yhä selvempi on, että uudistus kaatuu toiselle kyljelle maakuntien jäädessä veden alle. Ei olekaan kumma, kun alussa ihmemieheltä vaikuttanut Sipilä näyttää epävarmalta ja neuvottomalta. Nyt, jos milloin hallituksen johtaminen kaipaa todella dynaamista johtajaa. Tähän Sipilä toteaa vain, että nyt on hyvä olla, kun kaikki leikkaukset on jo tehty. Ainakin 15,8 % on kelvoton kannatusluku ja sen pitäisi inspiroida hyvästä olosta epämukavuusalueelle. Sipilä myönsi YLE Ykkösaamuohjelmassa 7.10.2017, että häntä pidetään oman edun tavoittelija, mutta hän on valmis jatkamaan keskustan johdossa.
    Kokoomuksen pitää kaataa hallitus. Uusi hallitus voidaan muodostaa kokoomuksesta, demareista, vihreistä, RKP ja kristillisistä. Näiden puolueiden ei kannata pelätä seuraavia puolentoista vuoden päästä käytäviä eduskuntavaaleja, koska vaaliväittelyissä virheistä voidaan syyttä Sipilän kokemattomuutta.
     Jos mainittu uusi hallitusta ei synny, niin uudet vaalit.

perjantai 6. lokakuuta 2017

2116. Revityt oppikirjat

     Oppikirjoista ja niiden kustannuksista käydään taas keskustelua. Periaate näyttää olevan, että joka vuosi kirjat muuttuvat sen verran, että seuraavilta oppilailta edellytetään uusia. Tämä on yksi hälyttävä merkki. Toinen oppilaita ja vanhempia hämmentävä ja kiukuttava tekijä on, ettei digikirja ole  juuri yhtään halvempi kuin perinteinen kirja (https://www.hs.fi/paivanlehti/20082017/art-2000005332707.html).
     Oppikirjojen pitää tietenkin vastata kulloiseenkin oppimisen tarpeeseen ja muuttua ja kehittyä, jos oppiaine sitä edellyttää. Valtaosa oppiaineista on kuitenkin sellaisia, että jopa usean vuoden takaiset kirjat kelpaavat. Ammattikorkeakouluun saakka matematiikka ei ole ei ole muuttunut lainkaan 30 vuoteen, joten siinä kelpaavat jopa 20 vuoden takaiset kirjat. Kielissä on tilanne lähes sama, jos opettaja vaivautuu kirjan ulkopuolella päivittämään tarvittavat uuskielimuutokset. Todennäköisesti kaikissa muissakin aineissa on sama tilanne.
     Otavan edustaja sanoi tänään televisiossa, että heillä on 400 kirjankirjoittajaa. Tämä kuvaa kuvaa hyvin millaisella vauhdilla uusia kirjoja tuotetaan käyttämättä vanhoja käyttökelpoisia kirjoja loppuun. Repivätkö oppilaat kirjansa? Uusimisinnosta hyötyvät kirjoittajat, kustantajat ja kirjakaupat.
     Kirjastot voisivat toimia nykyistä aktiivisemmin vanhojen kirjojen kierrätyskeskuksina. Opetushallituksen kokoomuslainen pääjohtaja Olli Heinonen voisi ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.


2115. Yliopp.kirjoitusten matematiikan koe tietokoneella ei onnistu

     Ylioppilaskirjoitusten matematiikan koe on tarkoitus tehdä tietokoneella 2019 alkaen (https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005395337.html). Se on herättänyt aiheellista kritiikkiä.

Matemaattinen esitys ja siihen liittyvät ongelman ratkaisu, laskeminen ja dokumentointi on tiivistä, koska esitys perustuu sitä varten luotuun erikoiskieleen. Kieli koostuu merkeistä, symboleista, kaavoista ja vakioesitystavoista.
     Tärkein vaikuttava tekijä esitykseen on tietenkin se, mitä oppilas on oppinut matematiikasta, mikä tarkoittaa muistamista, oivallusta ja luovuutta sekä kykyä käyttää matematiikan kieltä.
     Yhteisestä matematiikan kielestä johtuu, että matemaattiselle esitykselle on ominaista tiiviys ja lyhyys. Ehkä tästä syystä matematiikka on joskus kutsuttu kauniiksi ja verrattu runouteen. Tämä ei tietenkään tule ensimmäisenä niiden mieleen, jotka juuri nyt kamppailevat ratkaisemattomalta tuntuvan matemaattisen ongelman kanssa.
     Oman erikoiskielensä ja lyhyytensä takia ylioppilaskirjoituksien matematiikan kokeen tekeminen tietokoneella on kyseenalaista. Ongelman hahmotteluun ja kokeiluun tarvitaan joka tapauksessa paperia ja kynää. Toisaalta kieli taipuu huonosti, ellei haitallisen vaikeasti tietokoneella suoritettavaksi. Esimerkeiksi derivoinnin ja integroinnin tekeminen koneella vaikuttaa kankealta ja hölmöltä ja jos ne on koneeseen ohjelmoitu, miksi niitä pitäisi sitten opiskella. Erikoismerkit on varmaankin ohjelmoitu, mutta on erikoisen näköistä, jos näppäimillä on sigmaa, oomegaa ja alfaa, jne.
     Arvostelussa on tärkeää ottaa huomioon, onko oppilas oivaltanut, miten lasku ratkaistaan, vaikkei hän olisi päässyt lopputulokseen saakka. Paperille laskettaessa opettaja huomaa tämän ja palkitsee siitä. Tämä osuus voi jäädä pimentoon tietokonelaskennassa, koska koneen kankeus nielee oivaltamisesta mehut. Paperille laskemisessa oivaltamisesta usein jää jäljet.
     Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä niin, kirjoituksissa on vain sellaisia laskuja, joita koneella voi tehdä. Se helpottaisi tarkastusta, mutta taannuttaisi oppilaan matemaattista oppimista ja osaamista.

   

torstai 5. lokakuuta 2017

2114. Vanhempien ja isovanhempien lastensa tukeminen

     Suomessa on sata tuhatta puutteessa elävää lasta ja kaksi sataa tuhatta köyhää nuorta. Valtion menoleikkuri on entisestään pahentanut heidän tilannettaan. Onneksi moni vanhempi ja isovanhempi tukee näitä ahdingossa olevia kykyjensä mukaan rahallisesti, asunnon tarjoamisilla ja ruokakaseilla, koulumaksuilla, terveydenhoitomaksuilla ja vaateostoksilla.
     Perintöoikeuden professori Kangas toistaa säännöllisin väliajoin mediassa, ettei vanhusten tarvitse jättää mitään perinnöksi lapsille, vaan heidän tulee käyttää se omaan kulutukseen elinaikanaan. Viimeisen sarakkeen, sydän käyrän ja pankkitilin pitää näyttää nollaa ennen kuolemaa (http://www.hs.fi/kotimaa/aihe/vanhustenhoito/).
     Kankaan päässä näyttää hyrisevän niin somasti minä-minä- periaatetta: kaikki mitä olen vanhemmiltani saanut, itselleni heiltä kerjännyt ja onnistunut hankkimaan, se on vain minua varten.
     Humanistisen käsityksen mukaan (mm.Yrjö Larmola)  olemme vastuussa vauvoistamme ja lapsukaisistamme täydellisesti. Vaikeina aikoina vanhemmat avustavat aikuislapsiaan kylyjensä mukaan, jos tarvetta on. Larmolan käsitys vastaa suurimman osan suomalaisten ajatuksenkulkua.
     Kankaan ajatteluun saattaa sisältyä ahdingossa olevien lasten kannalta uhkaavia piirteitä vanhojen ihmisten myydessä perintötilansa ja muuttaessa sen jälkeen itse etelän maille. Se on heidän oikeutensa. Tällöin kuitenkin moni aikuinen lapsi ja lapsenlapsi voi joutua pinteeseen ja jäädä kouluttamatta osan kulutuksesta ja pääomista siirtyessä ulkomaille.
     Käytännön tapaukset osoittavat, että monessa sukuhaarassa varallisuutta on siirtynyt sukupolvelta toiselle tarjoten mahdollisuuksia ja tuottaen hyötyä jo sadoille jälkeläisille sekä työntekijöille. Tämä on eteenkin nyt ajankohtaista nuorten pelätessä eläkkeidensä puolesta.
     Kankaan teoriaa voidaan testata pienellä tosi tapauksessa. Vanhuksilla on mukava tilava kesäasunto, jossa he eivät enää juuri vietä aikaansa. Sukuhaarassa on sovittu, että se on lasten ja lastenlasten käytössä, kunhan osallistuvat kukin tavallaan asunnon pieniin kunnossapitopuuhiin. Vanhukset maksavat suurimmat investoinnit. Kyynikko voisi sanoa, että riitojahan tästä vain tulee. Ei ole tullut.  On tullut vain normaalit säpinät, jotka vian lisäävät suvun tervettä kiinteyttä. Kankaan oppien mukaan kesäasunto pitää myydä pois.




  




lauantai 30. syyskuuta 2017

2113. EU tarvitsee dynaamisen Afrikka strategian

     EU tarvitsee nykyistä intensiivisempää js dynaamisempaa Afrikka strategiaa. Tämä ei ole yksittäisten ihmisten idea vaan pätevä näkökulma, joka syntyi ulkoministeriön tiimiprosesseissa. Yle TV 1:n A-studiossa 27.9 (https://netti-tv.fi/katso/a-studio/254011) EU-parlamentin toimittaja Susanna Turusen johdolla kaikki neljä paneelin jäsentä pitivät Pohjois-Afrikan maiden muuttoliikettä Eurooppaan hyvin haasteellisena, jopa vaarallisena Euroopalle. Tänä vuonna ennustetaan maanosasta tulevan  170000 pakolaista Eurooppaan. Haasteellisuutta lisää se, että EU:lla ei ole konseptia, miten se aikoo käsitellä yhä vaikeammaksi nousevaa pakolaiskysymystä Afrikasta.
     Heti perään on sanottava, että Afrikka on ollut menestys kiinalaisille ja eräille yhdysvaltalaisille jättifirmoille kuten Shellille ja muutamille lääkeyhtiöille. Mutta tämä kalpea menestyksen sirppi näkyy vain ohuena hymyä näiden firmojen kassanhoitajien ilmeinä, ei afrikkalaisten kasvoilla. Pohjoiskorealaiselle eliitille sen sijaan näyttää kelpaavan aivan omana työtä salakuljettaa norsunluuta elintasonsa kustantamiseksi maanosasta.
     Belgian kuningas Lepold II omisti 1860-luvulla henkilökohtaisesti Kongon. Viisikymmentä luvulla opetettiin kansakoulussa, mitä osat Afrikasta kuuluivat alusmaina millekin Euroopan valiolle. Isäntämaita olivat Ranska, Englantia, Saksa, Espanja, Portugali, Belgia, jne.
     Afrikan epäonnistuminen ei ole yksinomaan kiinni siitä, etteivätkö kyseiset maat ja kansainväliset yhteisöt olisivat auttaneet 1960-luvun jälkeen monin tavoin Afrikan maita, Saksa lähes sadalla miljardilla eurolla.
     ”Afrikka nousee” iskulauseelle oli katetta vielä 2010-luvulla, etenkin Saharan etelän puoleisissa maissa. Väestörakenne oli suotuisa, rakka-aineita oli runsaasti, yliopistot uudistuivat, omia asiantuntijoita oli käytettävissä, teollisuus ja kauppa näyttivät kehittyvän. Kehitystä jarruttivat ja jarrutavat kuitenkin korruptio ja demokratian vaivaloinen kehittyminen, despotismi, nepotismi ja tuloeron kasvaminen. Vuonna 2003 afrikkalaista 36 prosenttia täytyi selvitä alle yhdellä dollarilla päivässä.
     Arabikevät oli takaisku. Se alkoi Tunisiasta. Siihen joutuivat mukaan myös eri vaiheiden kautta Egypti, Libya, Jemen ja Algeria. Levottomuutta ovat lisänneet ja lisäväät terrorijärjestöt Boko-Hara ja Isis.
     Pohjimmiltaan kyse on siitä, että Afrikan maat eivät ole pystyneet käyttämään runsaita luonnonvarojaan ja hedelmällisiä maa-alueita hyväkseen enemmän tai vähemmän toimimattomien yhteiskuntiensa takia. Tämä on johtanut eriarvoisuuden ja osattomuuden kasvamiseen, etenkin nuorten tyytymättömyyteen ja suurtyöttömyyteen sekä kasvaviin pakolaisvirtoihin Eurooppaan.
     Tulonjaossa Afrikka on maailman toiseksi eriarvoisin maaosa. Afrikan sosiaalisia rakenteita heikentää vielä se, ettei maanosassa ole yhtenäistä suura uskontoa kuten Intiassa hindulaisuus, joka velvoittaa ihmisen tyytymään syntyperänsä määräämään asemaan. Onko tämä hyvä vai paha on filosofinen kysymys.
     Kyynikolle tulee mieleen, että Afrikka on sen takia pettymys EU:lle, koska sieltä keinoilla millä hyvänsä on tulossa satojatuhansia pakolasia Eurooppaan viemään meidän työpaikat. Ehkä näin osin onkin.
     Euroopan ei saa tyytyä pelkästään toivoon, että Afrikka raising toteutuu 2010-luvulla välähtäneen kehitysoptimismin saattelemana. EU tarvitsee tässä tilanteessa nykyistä aktiivisemman ja käytännön tulokisa tuottavan Afrikka-strategian. Sen tulee olla myös riittävän konkreettinen. Tätä vaatimusta kuvaa hyvin se, että päivittäin Välimeren yli Libyan kautta tulee satoja pakolaista ja 1,2 miljardin ihmisen maaosasta maastalähtöä vauhdittaa sähköä puuttuminen 700 miljoonalta ihmiseltä. (http://www.hs.fi/talous/a1466910788099).
     Maahanmuutossa Afrikkaa ei tulee käsitellä 52 erillisenä maana, vaan maanosana, jonka väkiluku kasvaa tällä vuosi sadalla oli kymmenellä miljardilla ihmisellä. Ap. komissaari Katainen varoitti hiljattain kymmenien tuhansien pakolaisaallosta Libyan kautta Eurooppaan. Tämä ryntäys voi sattua milloin tahansa. Vuonna EU:n neuvotteluissa Afrikan kanssa EU viesti afrikkalaisille oli selkeä: pysykää pois, rikastukaa ja tehkää vähemmän lapsia (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005212353.html).
     Kun Turkin ja EU:n välinen hutera ja absurdi pakolaissopimus tulee kaatumaan, pakolaisvirroista saattaa tulla EU:lle kohtalonkysymys. 




torstai 28. syyskuuta 2017

1112. Terveydenhoidossa painottuu liikaa bisnesperiaatteen tuoma voiton tavoittelu

     Terveyden hoitoon ei sovi bisnesmalli, siis yhtiöittäminen, koska siinä tärkeintä ei ole valinnan paljon toitotettuvapaus, vaan laadukas paraneminen, tehköön sen kuka tahansa ja ennaltaehkäisy. Sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisy ovat jopa ristiriidassa voiton tavoittelevan bisnesmallin kanssa, koska onnistuessaan ennaltaehkäisy vähentää vastaanotoilla kävijöiden määrää, siis voiton karttumista.
     Terveydenhoidon tärkein tulosmittari on toiminnan vaikuttavuus, jota ilmenee vasta vuosien päästä. Tällöin potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida lyhyellä tähtäimellä, etenkin kun hän ei ole alan asiantuntija, laatua muuta kuin vastaanoton ystävällisyydellä, empaattisuudella ja kivuttomuudella, jotka ovat aivan sivuseikkoja operaation onnistumissa ja vaikuttavuudessa.
     Terveydenhoito ei siis ole ensisijaisesti palveluala, koska sen keskeinen tulosmittari on paraneminen eikä asiakastyytyväisyys. Paranemisen lopputulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Kansalainen sietää jopa epäystävällistä kohtelua, jos hän saa laadukasta ydinpalvelua, paranemista ja toipuu, jossa sairaus poistuu vaikka toipuminen hidastakin.

Niinpä terveydenhoitoon sopii huonosti voittoa tavoitteleva kvartaalitalouden yhtiömalli.
     Terveydenhoito on ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä ohjausta ja tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat hoidon oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus.
     Kun terveysalan yritykset tyrmäävät kritiikin yhtiömäisestä terveydenhoidosta, sopii kysyä, miksi kansainväliset yritykset sitten investoivat satoja miljoonia euroja Suomen terveydenhoitoon.
     Kaunis ja yksinkertaisin tapa olisi ollut vain uudistaa OECD Suomen 6, parhaan maan Suomen terveydenhoitoa palvelusetelillä ja terveyskeskuksiin pääsyä nopeuttamalla. Nämä olisivat olleet kehittämisresursseiltaan pikku juttu verrattuna nyt käynnistettyyn valtavaan ruljanssiin, joka repii puutkin maan tasalle.

,