Sivut

perjantai 21. heinäkuuta 2017

2089. Sipilä jatkaa kompuroiden yritysoppiensa soveltamista hallitustyöhön

Presidentti Niinistö ei halunnut esiintyä samassa tiedotustilaisuudessa, jossa pääministeri Sipilä kertoi, miten PS:n jakaannuttua hallitus jatkaa työtään. Siihen oli syynsä.
     Ensiksi jonkin verran oli kummallista Sipilän kertoessa u-käännöksessään saaneestaan faksista, jossa 19 PS:n  entistä  kansanedustajaa vakuutti seisovansa Uuden Vaihtoehdon takana. Sen verran valtiosääntöjä koettelevista asioista oli kuitenkin kyse, että luulisi Sipilän ottaneen mukaansa täysistunnon pöytäkirjan uuden eduskuntaryhmän perustamisesta eikä pelkää faksisivua.
     Toiseksi kun 19 kansaedustajien ryhmä vailla kuntatason järjestäytymistä ja puoluekoneistoa, saa hallitukseen yhtä monta ministeriä kuin 37 edustajan Kokoomus, sille täytyy olla jokin syynsä. Nämä syyt eivät ole kaikilta osin tiedossa, läpinäkyvyys puuttuu. Tässähän rikotaan hallituksen muodostamisen demokraattista paikan jakotapaa ministereiden määrästä. Asian kummallisuutta lisää tuoreimman gallupin antama 0,7% kannatus Uudelle Vaihtoehdolle ja hallitukselle 37%. Toivotaan, ettei kansa vedä tästä väärää johtopäätöstä sen huomatessa prosentin kannatuksella voivan saada viisi kansanedustajaa ja eduskunnan puheenjohtajan kaupanpäälliseksi.
     Kolmanneksi Uuden Vaihtoehdon tekee valtiosäännön kannalta hankalaksi se myös, että se on yhdistys eikä puolue.
     Neljänneksi UV:n puheenjohtaja Simon Elo on moneen kertaa todennut, ettei heillä ole poliittista tulevaisuutta. Tämä tarkoittaa, ettei heiltä on vaikeaa odottaa myös poliittista vastuuta. Sehän on normaalin hallituspuolueen välttämätön edellytys. Tässä yhteydessä Elon esittämä uhrautumisargumentti soten ja koko maan puolesta on naiivi. Se saattaa sopia Soinille, min Niinistölle ja kumppaneille.
     Viidenneksi Soini, Niinistö ja kumppanit ovat esiintyneet niukanlaisesti julkisuudessa UV:n puolesta puhujina ja yleensäkin julkisuudessa. Vanha totuushan on: älä näytä naamasi vähään aikaan mokaamisesi jälkeen.
     Kuudenneksi Sipilä toistaa jatkuvasti samaa virhettä yrittäessään soveltaa yritysoppien johtamistapoja hallituksen työskentelyyn. Oikeuskansleri kysymys on pienimmästä päästä verrattuna hätäiseen, huolimattomaan ja aisantuntijoita kuulematta jääneeseen lainsäädännön valmisteluun. Kokeile-korjaa -periaate ei kerta kaikkiaan sovi lainsäädäntötyöhön. Tämä on näkynyt ennen kaikkea perusalain puhkomisyrityksinä.
     Seitsemänneksi Sipilä teki suuren virheen jättäessään selvittämättä, miten UV olisi voitu korvata RKP:llä KD:llä. Silloin olisi ollut mahdollista palata takaisiin kauniiseen demokratiaan eikä sen irvikuvaan.
     Kahdeksanneksi kaiken tämän seurauksena meillä on pälyilevä hallitus, joka ei uskalla katsoa suoraan kansalaisten parasta puhumattakaan kansalaisia silmiin.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005296595.html

tiistai 18. heinäkuuta 2017

2088.Suuri määrä kuntoilua ei edistä terveyttä

     Säännöllisesti suuria fyysisiä ponnistuksia tekevät kuolevat samaan tahtiin kuin ei liikuntaa harjoittavat ylipainoiset. Nivelongelmia heillä esiintyy keskimääräistä runsaammin. Pitkien lenkkien flow tilassa on kuitenkin kiistatta mahdollisuus saavuttaa mielentila, jossa aivot tyhjentyvät tai syntyy luovia ideoita. Tämä on kuitenkin aika tehoton tapa saavuttaa aivoissa tilaa uusille ajatuksille tai puhdistaa pääkoppaa.
Suuri fyysinen rasitusharrastus ja sen tuoma flow tila ovat sukua motoriikan ja oppimisen väliselle yhteydelle. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi sisintä limbistä aivorakennetta stimuloiva virkkaaminen virkistää aivokuorta, joka on ihmisen älykeskus. Limbinen järjestelmä ja älyn keskus aivokuori voivat jyllätä samanaikaisesti jälkimmäisen siitä erityisesti hyötyessä. Samankaltainen ilmiö esiintyy marssimusiikin tahtiin marssimisessa ja rukousnauhan hypistelyssä.
      Kaiken kaikkiaan sopiva motorinen tekeminen virkistää ajatustoimintaa. Aivot saavat lisää virtaa. Ei olekaan ihme, että arkkiatri Peltonen vuoleskelee kaarnaukkoja.


perjantai 7. heinäkuuta 2017

2087. Putin, Trump, May ja Sipilä samassa pöydässä

     Putin, Trump, May ja Sipilä kokoontuivat sivupöydässä Hampurissa ennen G20 pääasioiden käsittelyä. Sipilän läsnäoloa aluksi muut kotvan hämmästelivät.
     Kyse oli Afrikan maista tulevien laittomien maahanmuuttajien jatkokäsittely Italiassa. Sipilä myönsi hiljaisesti, että jatkokäsittelystä puhuminen tässä yhteydessä oli epähumaania ja se muistutti Kempeleellä ja vähän muuallakin karjan viemistä paremmille laitumille ikuisen vihreän ääreen.

    Trump pauhasi, että hän voi antaa konsulttineuvoja, olihan hän itse nujertanut muutama viikko aiemmin twitterillä valtavan CNN:n.
     May epäli. –Sehän oli vain televisiokanava eikä mikään arvaamaton ihmismassa. - Se vaatii ennen kaikkea lisärahaotusta, johon Britannia ei missään tilanteessa osallistu aavistellen Trumpin kysymystä Gibraltarin käyttämisestä ihanteellisena kotouttamispaikkana. Niinpä varmuuden vuoksi May jatkoi.
     - Me höykytettiin aikoinaan toisella puolen maapalloa sijaitsevaa Argentiinaan valtaamaan Falkland takaisin briteille, vaikka sitä hallitsi sitkeä sotilasjuntta ja vallattava alue oli kalliorinteinen saari.  – Onneksi meillä on varastossa toisen maailmansadon jäljiltä viisi biljoona teepakkausta, jotka motivoivat joukkojamme saarelle hyökkäämistä ja motivoivat tarpeen mukaan vieläkin. Falkland ei sovi missään nimessä Italian tapaukseen.
     Putin oli katsellut vain pöytää, mutta lausahti Sipilän vaiettua. - Meillä venäläisillä ei ole maahanmuutto-ongelmia.  - Jos jokin onnistuu luvatta livahtamaan maahamme, kaikki pakolaiset sijoittuvat omiin lokeroihinsa. –Ei sitä kadulla huomaa kukaan.
     Sipilä oli vain kuunnellut mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Mutta yhtäkkiä yltyi puhumaan. -Tämä meidän palaveri on, sanoisinko takapuolesta, koska Italian ja Saksan edustajat puuttuvat. –Mutta sanon yhden asian painokkaasti. Se ratkaisee koko ongelman, olkoon  tai olkoon olematta täällä kukaan asianosaista. -Meidän valtiovarainministeriö on kehittänyt laitteen, jolla kymmenen vuoden itämiskauden jälkeen syntyy laillista rahaa tyhjästä miljardeja euroja. – Ensimmäiset rahat kolme miljardia euroa ovat itämässä ja ne saadaan vuonna 2029.
     Muut puhkesivat hämmennyksen valtaan. Vain Putin hymyili hillitysti.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

2085.Mitä oikeuskansleri viransijainen ajattelee

      Suuren ja mullistavan hankkeen suunnittelu ja toteutus on vaativa tehtävä kaikille osapuolille. Etenkin johto joutuu koitokselle, jossa kokemus on armoton tekijä. Ilman sitä hanke ajautuu kestämättömille harharetkille, joista paluu raiteille voi olla mahdotonta jo arvovalta syistä tai päätösten peruuttamattomuuden takia.
     Näin on käymässä sotelle. Konsulttikielen fraasimaiset hokemat, että lähtökuva kaikilla on sama ja että palvelulupaus takaa onnistumisen, eivät ainoastaan hämää, vaan peittävät alleen suunnitelman aukot.
     Lähtökohtakuva ei ole lainkaan selvä, jos OECD-maiden terveydenhoidon laadun kustannustehokkuuden kärkimaa Suomen piti uudessa järjestelmässä yhtiöittää koko ala. Näyttää myös siltä, että fraasi palvelulupaus päin vastoin kuin oli tarkoitus, supistaa palveluja. Tämä näkyy jo siinä, että vakuutusyhtiöt kilvan kehittävät erikoishoidon järjestelmiä. Niihin uudessa järjestelmässä köyhillä ei ole varaa. Mitä aitoa esitetyn suurluokan tekemistä maakuntauudistuksella on  terveyden- ja sosiaalihuollon kanssa?
     Mm. valinnanvapauden nostaessa kustannuksia, järjestelmään kuuluvalta kustannusleikkurilta ei työt lopu. Yhtiöittämisen kaaduttua kaatui myös hallituksen mainostama osakeyhtiömuodon tehokkuusetu. Asiakasmaksut nousevat vääjäämättä.
    Sotella aiotut miljardisäästöt menevät puuttuvaan tietojärjestelmään.
     Perin amatöörimäiseltä vaikuttaa myös oikeuskanslerin viransijaisuudella kikkailu. Ei kukaan rohkeakaan viransijainen oman tulevaisuutensa takia hevillä puutu hallituksen toimintaan viransijaisoikeuskanslerina. Mitä hallitus luule tämän henkilön ajattelevan viranhoidostaan? Ja mitä hallitus ajattelee?


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

2084. Kolmantena päivänä vallinnan vapaus alkaa mädäntyä kuin talon vieras

     Seuratessa hallituksen sote toiminta ja siitä hallituspolitiikkojen antamia lausuntoja tulee mieleen mies, jonka aikaansaamiskyky ja -taito ovat korvautuneet röyhkeydellä ja itsehyväisyydellä. Kaikki hallitustahoihmiset ovat varmaankin kunnon ihmisiä, mutta joskus kuulijan kärsivällisyys joutuu tiukoille, kun  soten perustelut alkavat hahmottua vastaanottajan takaraivossa kuin jokailtainen sadunomainen tarina. ”Suomen ollessa valoissaan, silloin vain työpaikkojen kautta ja hallintoa tehostamalla voidaan turvata hyvinvointivaltio, jne...”. Hallintoa tehostamalla J.
     Monia erityisesti sieppaa valinnan vapauden herruus. Siinä jötikkä. Sen rinnalla jää kilpailukin toiseksi omien vatsavaivojen unohtuessa täysin, kunhan saa mennä lääkäriin kuin lääkäriin.
     Valinnan vapauden toistamiselle on käynytkin kun entiselle vieraalle. Se jää yksin ja kolmantena päivä se alkaa mädäntyä. Nyt se jo löyhkää rajusti.


tiistai 27. kesäkuuta 2017

2083. TEM:n Gustafsson ylireagoi somaliavustuksissa

      Päivän HS:n mukaan http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005269047.html ministeri Lindströmin erityisavustaja Puiston puuttuminen avustustenjakoon ” olisi saattanut johtaa jopa samanlaiseen irtisanoutumisilmiöön johtavien virkamiesten keskuudessa kuin on nähty nyt Donald Trumpin aikana Yhdysvalloissa”. Kyse oli kyse oli somalijärjestöjen kotouttamisavustusten poistamisesta, jolle oli ministerin tuki.
     Gustafsson perustelee palaamista takaisin virkamiesesitykseen sillä, että virkamiehet ovat sitoutuneet puolustamaan länsimaisia arvoja, eritoten ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa.
     Tämä on melkoista hurskastelua muutaman kymppitonnin rahoilla, kun saman aikaisesti virkamiehet valmistelevat lakeja, joilla kehitysapua leikataan ja suomalaisten sosiaaliturvan tasa-arvoa loukataan ja kun osa mm yritystuista jaettaan vuosi vuodelta poliittisen perustein.
     Virkamieskunnan moraalin vetäminen tähän soppaan mukaan on törkeää, sillä viime kädessä ministeriössä virkamiehen on pakko tehdä, mitä ministeri sanoo, kunhan hän ei syyllisty lainvastaiseen toimintaan. Jos marssit tänä aikana ministeriöstä ulos moraalisyistä, työpaikan löytämien voi olla haastavaa.


maanantai 26. kesäkuuta 2017

2082. Olkoon Venäjä mikä on, vaan ei demokratia

     Varmaankin kaikille Venäjää seuranneille on tullut selväksi, että Janajevin juntan kaappausyrityksen jälkeen 1991 haaveet Venäjän demokratisoinnista on pitänyt ajat sitten heittää romukoppaan. Hyvää tarkoittavien länsimaisen demokratian ajajien silmät ovat auenneet sille tosiasialle, ettei demokratiaa voi eikä kannata tunkea ryminällä väkisin maihin, joissa yhteiskunnat ovat peruuttomasti ankkuroituneet juuriltaan satojen vuosien vanhoihin uskonnollisiin ja kulttuurisiin toimintatapoihin ja hallinnollisiin järjestelmiin. Eurooppa voi vain toivoa, että Putinin valta Venäjällä ja Assadin Syyriassa pitävät ja maat välttyvät kaaoksilta.
     Venäjä ja Syyria ovat osoittaneet, että globalisaation tultua vanhojen arvojen ja toimintatapojen päälle, maahan syntyy voimavertikaalit ja bisnes- ja liikemiesverkostot.
     Sivistyneistö- ja kulttuurihenkilöt haluavat pysytellä Putinin voimaverikaalin ja demokratian ulkopuolella. Demokratia on pantu korvaamaan byrokratiaa. – En kaipaa demokratia, sitä kaipaaville on byrokratia, tokaisi Pietarilainen eliitin edustaja. Hän ei kaipaa myöskään lakeja, koska silloin on vapaampi elää.  – Ne johtavat vain monimutkaisiin tilanteisiin, lopetti hän (Venäjä  Jonathan Dimblebyn silmin Ruutu+Dokkari 21.6.2017).


tiistai 20. kesäkuuta 2017

2081. Kansalaisen pitää saada valittaa peruslakituomioistuimeen

     Perustuslakituomioistuimen tarpeellisuudesta on puhuttu vuosikymmeniä. Jokin yksittäinen korkean profiilin poliittishallinollinen tapahtuma on aina nostattanut sen päivän keskusteluun. Jotkut kansanedustajat ja jopa ministerit ovat puuskittain puoltaneet sen perustamista.
     Kritiikki on etupäässä kohdistunut sen kaksoisluoteeseen, jossa sen kansanedustajajäsenet ottavat kantaa, ovatko ylimmät päättäjät noudattaneet perustuslakia. Kiistämättä he joutuvat tulkitsemaan lakia jossain määrin esteellisinä omissa asioissaan, mutta he perustelevat esteettömyyttään korostamalla toimivansa kuin tuomioistuin. Toinen julkilausumaton peruste on, että hallinto ja päätöksenteko sujuvoituvat, kun on omasta takaa tuomioistuin. Tämä pitää paikkansa, sillä evidenssiä löytyy sieltä sun täältä.
     Meneillään olevaa hallituksen uusmuotoilua, oikeuskanslerin viran täyttämisen viivittelyä ja valiokunnan varajäsen vaihtamista sekä soten peruslaillisia ongelmia katsellessa mieleen tulee väkisinkin, onko tämä nyt vastaisku yliopistollisia peruslakiasiantuntijoita vastaan. Korvataanko asiantuntijoiden kannanotot eläkeläisten ja asioissa osallisena olevan ministerin virkamiesten lausunnoilla hankkeiden ripeän läpiviemisen varmistamiseksi?
     Jos maassa olisi peruslakituomioistuin, sen voisi tarkastella tapahtunutta ja tulevia tapahtumia kokonaisuudessaan. Silloin jokin kansalainenkin ehkä voisi valittaa peruslakituomioistuimeen.


torstai 15. kesäkuuta 2017

2080. Kehitysvammaisten asuntolat sopivat naapureiksi (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005255272.html)

     HS:ssä kerrotaan taas tuttua nimby:ä, ei naapuriini, tällä kertaa Kirkkonummen hienostoalueella (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005255272.html). Ja esillä taas samat perustelut. Ei sovi lapsiympäristöön, liikenne kasvaa, etenkin taksiliikenne, ”normaali” lapsia pelottaa ja luo uhkakuvia asukkaille, jne. Rohkeimmat sanovat jopa asuntojen hintojen laskevan. Jostain syystä nimbyä esiintyy eniten ns. hienostoalueilla.
     Kaikki tämä syyyt ei pidä paikkaansa. Päinvastoin kehitysvammaisten asunnot rauhoittavat ympäristöä. Meillä on kaksi kehitysvammaisten asuntolaa naapurissa, toinen päivähoidon vieressä. Ei mitään ongelmia.   


lauantai 3. kesäkuuta 2017

2079. Koulutuksella hyvään elämään

     Päivän HS kysyy (http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005238233.html) retorisesti, miltä tuntuu nousta työläisperheestä yliopistoon. Kysymys jättää kirjoittajalle mahdollisuuden kertoa tai olla kertomatta, pidättäytyykö vastaaja koulutuskäsityksessään yliopiston loppututkintoportaalle vai summaileeko opintielle lähtemisen vaikutuksia myöhemmän elämänsä kaiken laisille käänteilleen.
     Omakohtaisesti HS:n kysymys pakottaa minut suhtautumaan kysymykseen vakavasti, sillä tyhjätaskuna sen ansiosta olen saanut työpakkiini työkalun, josta en luovu: Koulutus opettaa, miten jatkaa eteen päin. Ei se aina näin suoraviivaisesti mene, mutta osviittoja koulutus tarjoilee.
     Niinpä kun koulutukseen on päässyt käsiksi, sen vaikutukset seurailevat ihmistä kaikkialle. Tätä on vaikeaa perustella niille, jotka syystä tai toisesta eivät ole saaneet mahdollisuutta kouluttautua. Sen tähden on erittäin tärkeää taata jokaiselle mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle, kuin kokonaisuuden kannalta on tarkoituksenmukaista.
      Tässä päättäjät eivät saa taipua kulutuksen merkitystä väheksyvien perusteluihin, että hyvät käytännöt ja kokemukset riittävät elämässä ilman sen kummempia kouluoppeja. Päättäjät eivät saa myöskään langeta sudenkuoppaan, että koulutusta aliarvioijat ovat paljolti oikeassa, mutta olennaisissa kohdassa olennaisesti väärässä.
     Kun syrjäkylillä kasvaneet nuoret pääsevät yhteiskunnan tarjoamaan opinkelkkaan, he eivät ehkä aluksi huomaa olevansa draiwissa, joka kiskoo heitä väsymättömästi kohti parempaa ja onnellisempaa elämää.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

2078. EU:n johto on hallitsemattoman infotulvan köysissä ja Suomi siinä mukana. Tekoäly auttaa

     Aluksi muutama tietotulva ryöppy, vain kalpea haamu. Kaivataan kipeästi peräänkuulutettua johtamista.
     Anna-Liina Kauhasen jutussa (http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005231455.html )“Merkelin mitta täysi…”  hän kuvasi konkreettisesti, miten  monisairas EU on. TTIP takkuaa,  Merkelin luottamus EU- kumppaneihin ja Trumpiin horjuu. USA:n on sanoutuu irti Pariisin ympäristösopimuksesta, pakolaiskysymys on umpikujassa ja Brexit nakertaa EU:n asemaa suurtoimijana. Nato on käymisvaiheessa tilanteessa, jossa EU:n turvallisuusstrategialta on puuttuu selkeä päämäärää ja toimintatavat. Erdogan voi avata rajat Eurooppaan sopimuksestaan huolimatta ja Putin raottaa itärajalla verhoja Suomeen.
     Mahtimaa Saksalla on pahoja sisäisiä ongelmia kuten energiatalouden tuet (mm. tuulivoimaloiden tuetut tariffit) ja köyhälistön kolmen työpaikan työvuorolistat jne.)
     HS-analyysissä (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005232346.html) nostettiin esille Suomen neljä turvallisuuspilaria, joiden varassa Suomi operoi käytännössä koko ajan muuttuvien tilanteiden mukaan. Ne ovat oma puolustus, läntiset kumppanuudet, hyvät suhteet Venäjän ja yhteistyö YK:n kanssa. Näissä läpi käyvän ajatuksena on oikea-aikainen reagointi ja toiminta ympäristön kanssa. Realistisia pilareita. Tämän lisäksi Suomella on ei julkisia suunnitelmia, miten se toimii eri kriisitilanteissa.
     Todettu osoittanee, kuinka turbulenssissa ympäristömme on.
     Valtiojohdollamme täytyy nyt ollo malttia hahmottaa kokonaistilanne ja sen pohjalta perusteellisesti harkita, miten eri tavalla kriisissä olevien konfliktien tilanteet tai vahvuusalueiden vahvistaminen hoidetaan. Ei ole yhtä ajatusmallia ja sapluunaa, vaan satoja ei variaatioita.
     Tilanne EU:ssa ja samalla Suomessa on riippuvainen niin monesta tekijästä, niiden latauksista ja syy- ja seuraussuhteiden labyrintistä, että suurikaan joukko ihmisaivoja yhdessä eikä erikseen ei kykene löytämään lähellekään osaoptimiratkaisuja kuhunkin kriisiin ja epäkohtaan puhumattakaan, että kokonaisuus olisi tyydyttävä.
     Nyt tarvittaisiin tekoälyä samaan tapaan kuin terveydenhoidossa diagnoosin saamiseen suuresta datasta yksittäiseen tapaukseen tai tapausjoukkoon.
     Professori Timo Honkela kuvasi toivoa herättävän ajatusrakennelman, miten tulevaisuudessa digitalisaatioon, avoimiin algoritmeihin j yleensäkin ict:en perustuvalla Rauhan Koneella voitaisiin estä ihmiskunnan konflikteja kaikilla tasoilla (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/29/itse-asiassa-kuultuna-timo-honkela). Rauhan Kone käsittää miljoonia erikoneista.  Hän valmistelee aiheesta kirjaa. Vaikka Honkelan ajatukset voivat toteutua kahden - kolmen sukupolven päästä, maailman tämän hetken keskeisempien konfliktien datan analysointi yhdistettynä sen datan hallintaa, joka on olemassa eri puolilla maailmaa EU:n nykyongelmista ja Pariisiin ilmastosopimuksen käänteistä, voi osaltaan auttaa päättäjiä pääsemään umpukujaan joutumista selvemmille vesille.


tiistai 23. toukokuuta 2017

2077. Hovioikeus vaatii Finavialta lentomelututkimusta


     Riitta Vainiolle 19.5.HS:ssä (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005216312.html)  ei voi sanoa kuin muuta pois tai korvastereot ja klassinen päälle ja odottaa hovioikeuden vaatimaa tutkimusta  (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002672113.html.)
     Kova lentomelu muodostaa tappavan yhdistelmän muun sarastavuuden kanssa http://www.is.fi/terveys/art-2000000667113.html?nomobile=4). Vantaalla asuu kymmeniä tuhansia ihmisiä melualueella, osakeyhtiö Finavian mukaan muutama tuhat.
     Polttoainekulut ovat suurin muuttuva kustannuserä lentoyhtiöille. Tämän takia Finavia käyttää pitkää loivaa vastatuulilähestymistä, koska se voidaan tehdä minimaalisilla moottoritehoilla lentoyhtiön säästäessä kymmeniä tuhansia euroja per lento. Tämä puolestaan lisää kentän kilpailukykyä yhdessä halpojen yölentolupien kanssa. Menetelmä on kuitenkin erittäin meluisa ja laajalle alueelle melua tuottava laskeutumistapa.
     On absurdia, että Finavia mainostaa tällaista liukuvaa lähestymistapaa meluystävällisenä. Sitä se on kilometrin korkeuteen saakka, koska siltä korkeudelta melu ei kuulu. Mutta lähestymisoperaatioissa noin 500 metrin korkeudessa, jolloin kone on vielä 10 kilometrin päässä kentästä, suurin melu syntyy rungon aerodynamiikan muutoksista koneen jarruttaessa siivekkeillä ja kiihdyttäessä moottoreilla. Tämä puolestaan saa aikaan ilmanpaineen muutoksia, jotka tärisyttävät ikkunalaseja ja tärykalvoja. Yölennot saatavat pitää asukkaan jatkuvassa heräämisen ja nukahtamisen välimaastossa kokoyön.
     Finavialla on meluselvityksiä, mutta ne ovat teknisiä selostuksia, miten melukäyrät ovat muuttuneet. Sairastavuuteen niiden kannanotot triviaaleja. Tätä kuvaa mm se. että Finavia on käyttänyt insinöörikonsultteja apunaan meluhaittojen arvioinnissa ympäristölupahakemuksessaan.
     Hallinto-oikeus kuitenkin edellytti tutkimusta 5.9.2013 meluhaittojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002672113.html.) Ilmeisesti se on laadittu juridisin perustein liikesalaisuuden suojassa, koska siitä ei ole kuulunut mitään. Viimeisimmässä ympäristöluvassa edellytetään tutkimuksen myös laadintaa.
     Tutkimuksen laadinnalle on hyvät tietolähteet ja metodikin on olemassa. On suhteellisen helppoa pätevälle tutkimusryhmälle käyttää Kelan rekistereitä melualueen henkilöiden terveys- ja kuolleisuustierojen selvittämiseksi ja soveltaa tuloksia verrokkialueeseen. Tutkimus sopisi myös mainiosti väitöstutkimukseksi.

maanantai 22. toukokuuta 2017

2076. Lentomelu ja positiivisuus

     Perimmäinen syy lentomeluun Vantaalla on kentän väärä sijainti 10 km pääkaupungin keskustasta, mikä on ominaista lähinnä kehitysmaille. Ensin tulivat Ihmiset ja sen jälkeen koneet kiihtyvällä kasvulla. Riitta Vainiolle 19.5 HS:ssä ei voi sanoa muuta kuin muuta pois tai hanki korvastereot ja käännä klassinen päälle (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005216312.html).

     Ei ihme jos melu rasittaa. Lentomelu voi olla jatkuvaa, hetkellistä ja satunaista. Melualueilla Ilmatila voi olla hiljaista 90 sekuntista tuntiin ja sen jälkeen voi syntyä 10 sekunnissa vähitellen voimistuva 90 desibelin melu, joka katoaa 5 sekunnissa uusiutuakseen muutaman minuutin kuluttua.
     Suurin osa melusta syntyy rungon aerodynamiikan muutoksista koneen jarruttaessa siivekkeillä. Tämä puolestaan saa aikaan ilmanpaineen muutoksia, jotka tärisyttävät ikkunalaseja ja tärykalvoja. Yölennot saatavat pitää asukkaan jatkuvassa heräämisen ja nukahtamisen välimaastossa kokoyön.
     Polttoainekulut ovat suurin muuttuva kustannuserä lentoyhtiöille. Ilmeisesti tämän takia Finavia käyttää pitkää loivaa vastatuulilähestymistä, koska se voidaan tehdä minimaalisilla moottoritehoilla lentoyhtiön säästäessä kymmeniä tuhansia euroja per lento.  Tämä puolestaan lisää kentän kilpailukykyä yhdessä halpojen yölentolupien kanssa. Menetelmä on kuitenkin erittäin meluisa ja laajalle alueelle melua tuottava laskeutumistapa.
     Aiemmin Finavia käytti insinöörikonsultteja apunaan meluhaittojen arvioinnissa ympäristölupahakemuksessaan. Hallinto-oikeus kuitenkin edellytti 5.9.2013 meluhaittojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen tutkimusta (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002672113.html.) Ilmeisesti se on laadittu juridisin perustein liikesalaisuuden suojassa, koska siitä ei ole kuulunut mitään. Viimeisimmässä ympäristöluvassa edellytetään selvityksen myös laadintaa.
     Selvityksen laadinnalle on hyvät tietolähteet ja metodikin on olemassa. On suhteellisen helppoa pätevälle tutkimusryhmälle käyttää Kelan rekistereitä melualueen henkilöiden terveys- ja kuolleisuustierojen selvittämiseksi ja soveltaa tuloksia verrokkialueeseen. Tutkimus sopisi myös mainiosti väitöstutkimukseksi.
     Tosi asia on, että Helsinki-Vantaa lentokenttä on koko valtakunnalle elin tärkeä infrastruktuuri ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti. Siksi  suhtautuminen lisääntyvään meluun pitää olla nykyistä ratkaisukeskeisempi ja sävyltään positiivisempi. Ei Helsingin olympialaisia kannata enää syyttä hätäisestä kentän sijainnin valinnasta, vaan avoimuudella ja faktojen esiin nostamisella ja pienten askelten politiikalla tilannetta voidaan kääntää kaikkien osapuolten kannalta parempaan suuntaan.


maanantai 15. toukokuuta 2017

2075. Sote- lainsäädäntö on teknisesti OK, muttei vastaa todellisuutta eikä hyviä käytäntöjä

      Soten pääarkkitehti Juha Rehula myöntää reformiin sisältyvän suuria riskiä monen kohtaan (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005208994.html) Tämä on rehellisen tuntuinen päätelmä, mutta on käsittämätöntä, että hallitus toteuttaa keskeneräisellä säädöstöllä maan suurimman reformin. Professori Matti Wiberg oli hyvin huolissaan lainsäädännön valmistelun viime aikojen tason laskemisesta (http://yle.fi/uutiset/tuoreimmat).
     Ihmettelyä herättää myös, miksi hallintarekisteri tulee päätettäväksi ensiviikolla (http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005205540.html).

Tarkastellaan muutamaa riskikohta.
     Ensiksi. Hallitus on jo päättänyt, että jokaisen sote yrityksen on otettava tietty määrä asiakkaita tiettyyn hintaan. Hinta määräytyy noin 65 prosenttisesti asiakaskannan kapitalisaatiosopimuksella, eli ikärakenteen, sairastavuuden, elintapojen, koulutustason, jne perusteella. 35 prosenttia määräytyy tehtyjen toimenpiteiden mukaan kuten haavojen hoidon, flunssahoidon, tähystysten, leikkausten, jne. Käytännössä kapitalisaatiosopimus tarkoittaa, että valtio ottaa soteyritykseltä asiakaskunnalle vakuutuksen, joka korvaa koko budjetista automaattisesti 65 prosenttia. Tämä tarkoittaa sairauden ehkäisemistä ja tulevaa hoitoa. Loput 35 prosenttia se korvaa soteyhtiön tekemistä toimenpiteistä laskun mukaan.
     On aiheellista kysyä, voiko yleensä kukaan antaa järkevää riskinottohintaa kunkin soteyrityksen potilaskannelle sen sosiaali- terveydenhoitopalvelujen tuottamisesta tietämättä, mitä ne ovat ja koska jokainen asiakaskanta on erilainen?  Kuka määrittelee, kuinka suuren asiakaskanne pitää olla ja millaiset tapaukset kuuluvat vakuutuksen piiriin? Kuka tarkistaa asiakaskannan, kun se jatkuvasti muuttuu? Miten varmistetaan se, että isot ketjut eivät jo etukäteen hanki tiskin alta sille sopivaa potilaskantaa ja tekniseen syyhyn vedoten eivät heti avaa ovia, vaan odottavat oikeaa hetkeä?
     Toiseksi. Miten asiakkaan potilastiedot saadaan sellaisessa muodossa ja laitteille, että ne ovat kaikkien sote yksiköiden käytettävissä ajantasaisina? Miten varmennetaan se, kun ensimainittu toteutuu, että noin 250000 uutta käyttäjää ei käytä väärin tietoja?
     Kolmanneksi. Miten valvotaan valtakunnallisesti ja maakunnallisesti hoidon laatua ja eri toimenpiteiden järkevyyttä, kustannuksia ja läpimenoaikoja ja kapasiteetin käyttöasteita ja se, että hoitovirheisiin, kustannusvuotoihin ja potilasvirtojen vääristymiin voidaan nopeasti puuttua
     Neljänneksi. Jos kustannuksia valtakunnan tasolla voidaan seurata ja ne ylittyvät, leikataanko resursseja vai palveluja. Kuka päättää kullakin tasolla, mitä tehdään?
     Viidenneksi Hallintarekisteri näyttää olevan pallosalama, joka jo kevään lumisateellakin välähtää milloin mistäkin reijästä, nyt sote nurkasta. Selvää on, että rekisteri hämärtää läpinäkyvyyttä. Hallituksella on kokemusta ja syyttäjästä lähtien, että sukulaisia ei pidä suosia muiden kustannuksilla. Suomalainen listaamaton yhtiö voisi reformin jälkeen kätkeä omistamista hallintarekisteriin niin kauaksi aikaa ainakin, kun sillä ei ole mitään verotettavaa.
     Herää kysymys, osallistuvatko poliitikot ja korkeat virkamiehet rekisterin avulla sote kilpailutukseen ja voivatko he pitkääkin toimia salassa? Todennäköisesti merkkihenkilö ei näin menettele, vaan jos menettelee,  niin hän operoi läheistensä avulla ja jäävää sopivassa vaiheessa itsensä. Tämä kuvio on pääteltävissä jo siitä, millä innolla hallitus ajaa hanketta. Mikään ei estä kätkemästä hallintarekisteriin monimutkaisia yhtiöjärjestelyjä ja ottamasta mukaan EU:n perustajäsenen Luxemburgin ja Britannian Mansaaren veroetuja. PS:n poliisikansanedustajille kunnia hankeen vastustamisesta.

torstai 11. toukokuuta 2017

2074. Lasten fyysinen ja henkinen kuritus

     Ylen Inhimillisen tekijä 7.5 oli ohjelmassa Äidin lyömät (http://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-areena) toimittaja Sari Valto haastatteli äidin väkivallan kokenutta työnohjaaja Inke Rasilaa ja arkkitehti Jukka Lehtosta. Asiantuntijana oli psykologi traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffea.
     Sekä Rasila että Lehtonen olivat kolmivuotiaista lähtien joutuneet äitiensä jatkuvan väkivallan kohteiksi. Rasila kutsui aikaa vv 0-16 pimeyden ajaksi, vv16-30 hämmennyksen kaudeksi ja 30 vuodesta eteen päin kehon ja mielen oikenemiseksi. Kuritusta annettiin piiskoilla, köydellä ja remmeillä.
    Lehtonen epäili äidin sadistisuuden syyksi kahden tyttövauvan kuolemaan johtaneen kesken menoa, mikä jälkeen Lehtosen syntyminen poikana oli äidille valtava pettymys ja Lehtonen kuolemiin syyllinen. Rasilan isoäiti oli hakannut Rasilan äitiä. Lehtonen joutui psykiatriseen sairaalaan eikä kertomansa mukaan e näe enää ollenkaan hyvää unta.
     Lapsina molempiin oli ahtautunut pelkoa, varuillaan olo, raivotilat, hätä ja huoli, miellyttämisen tarvetta sekä alemmuuden tunne. Lehtonen kertoi, että selviytymistä auttoi päivän jakamien eri lohkoihin ja mielikuvitus. Rasila sanoi lukeneensa romaaneja ja runoja. Teini-iässä heitä oli vaivanneet migreeni, hengitysvaikeudet, erilaiset vaihtuvat kivut ahdistuneisuus ja jopa äänien kuulemiset. Molemmat käyttivät termiä jatkuva alivireystila kuvatessaan ahdistunutta päivittäistä olotilaansa.
     Terapiassa he myöhemmin he olivat kertoneet, että ei ole sellaista elämän aluetta, mihin karmeat lapsuuden kokemukset eivät olisi vaikuttaneet. Rasila toi esiin erityisesti vaikeudet ihmissuhteiden solmimisessa etenkin naisiin.
     Itselläni on saman  tyyppiset kokemukset. Äitini motiivi oli kosto isälle, joka oli hänet sodan jälkeen jättänyt ja yrittänyt saada minut mukaansa Helsinkiin, johon hän oli minut jo väestörekisteröinytkin 1945. Äidin yritys oli minun täydellinen alistaminen koulutusta vailla olevan työmiehen rooliin. Tämä rooli ei minulle silloin merkinnyt mitään. Kuvaavaa on. että vietyään minut harmaaseen kotitaloonsa minun piti kulkea kesällä viisi metriä hänen jäljessään.
     Käänne tapahtui, kun olin urheilun avulla saanut fyysisiä voimia tarpeeksi. Eräänä iltana hän oli päättänyt antaa kunnolla selkään suksensauvalla, kun oli sylkäissyt hänen kasvoilleen hänen käskiessä halata normaalin pieksämisen jälkeen. Menin istumaan ainoaan ylelliseen huonekaluumme keinutuoliin. Hänen tulessa sisään en liikahtanut tuolistani, mutta en katkaissut sauvaa, koska tarvitsin sitä.
     Voimistelun opettajani Launo Suomelan puuttuessa selkäni tilaan oleminen muuttui kovemmaksi äitini pestattua vuokraisännän kurittamaan minua. Se loppui, kun ohi pyöräillyt nimimiesmies Saarinen näki naamani ruvet. Tähän tilanne jäätyi väkivallattomaksi Helsinkiin muuttooni saakka.
     Kokemukseni oma äitini äiteydestä on jäänyt vieraaksi. Arpien parantumisessa keskeinen tekijä on ollut vaimoni ja oma muu perhe lapsen lapsineen, joita tapaan päivittäin. Äitini kanssa välit jäivät selvittämättä enkä kadu sitä.


tiistai 9. toukokuuta 2017

2073. Äidin lyömät


     Ylen Inhimillisen tekijä 7.5 oli ohjelmassa Äidin lyömät (http://areena.yle.fi/tv/suorat/yle-areena) toimittaja Sari Valto haastatteli äidin väkivallan kokenutta työnohjaaja Inke Rasilaa ja arkkitehti Jukka Lehtosta. Asiantuntijana oli psykologi traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffea
     Sekä Rasila että Lehtonen olivat kolmivuotiaista lähtien joutuneet äitiensä jatkuvan väkivallan kohteiksi. Rasila kutsui aikaa vv 0-16 pimeyden ajaksi, vv16-30 hämmennyksen kaudeksi ja 30 vuodesta eteen päin kehon ja mielen oikenemiseksi. Kuritusta annettiin piiskoilla, köydellä ja remmeillä.
     Lehtonen epäili äidin sadistisuuden syyksi kahden tyttövauvan kuolemaan johtaneen kesken menoa, mikä jälkeen Lehtosen syntyminen poikana oli äidille valtava pettymys ja Lehtonen kuolemiin syyllinen. Rasilan isoäiti oli hakannut Rasilan äitiä. Lehtonen joutui psykiatriseen sairaalaan eikä kertomansa mukaan e näe enää ollenkaan hyvää unta.
     Lapsina molempiin oli ahtautunut pelkoa, varuillaan olo, raivotilat, hätä ja huoli, miellyttämisen tarvetta sekä alemmuuden tunne. Lehtonen kertoi, että selviytymistä auttoi päivän jakamien eri lohkoihin ja mielikuvitus. Rasila sanoi lukeneensa romaaneja ja runoja. Teini-iässä heitä oli vaivanneet migreeni, hengitysvaikeudet, erilaiset vaihtuvat kivut ahdistuneisuus ja jopa äänien kuulemiset. Molemmat käyttivät termiä jatkuva alivireystila kuvatessaan ahdistunutta päivittäistä olotilaansa.
     Terapiassa he myöhemmin he olivat kertoneet, että ei ole sellaista elämän aluetta, mihin karmeat lapsuuden kokemukset eivät olisi vaikuttaneet. Rasila toi esiin erityisesti vaikeudet ihmissuhteiden solmimisessa etenkin naisiin.
    
www.konsultinmuistelmat.fi , Pekka Huttunen, 2012


perjantai 5. toukokuuta 2017

2072. Strategiaa julkisesti ja nelikenttää tyylikkäästi

     Kun nuori virkamies ensi kertaa törmää kehittämisseminaarissa SWOT:iin, konsultin pitäisi hänelle kertoa mikä se on. Muutoin se jää vaivaamaan kuulijaansa ensimmäiset puolipäivää.
     SWOT on nelikenttä, jossa yksi puoliakseli kuvaa uhkia, toinen  mahdollisuuksia, kolmas vahvuuksia ja neljän heikkouksia. Sen käytön puutteet strategiatyössä pitäisi myös heti kertoa. Muutoin etevä konsultti, ei ongelman ratkaisija, voi halutessaan kääntää kaikki päälaelleen. Mahdollisuuksista voi tulla ongelmia, mahdollisuuksista uhkia, jne, sillä SWOT:n neljä luokkaa voivat olla osin poissulkevia, osin komplementteja, osin vastakohtia, osin perättäisiä ja osin rinnakkaisia. Ne vain ovat, kaikkialla, yhtä aikaa, välttämättömiä  ja ilman toista ei voi olla toista. Silti konsulttityö saattaa edetä näennäisesti hyvin, mutta viikko seminaarin jälkeen koko SWOT unohdetaan.
     Onnistuneessa SWOT:ssa on tärkeää, ettei kenttien täyttämistä ei porukalla päästetä rönsyilemään, vaan pidetään focus siinä, kenen (minkä)  ongelmaa ratkaistaan. Toinen menestymisen ehto on, että nelikenttä analysoidaan kokonaisuudessa ja se kirjoitetaan selkeäksi ja nasevaksi strategiaksi.
     Joskus SWOT:n tuloksia esitellään julkisesti. Voidaan kysyä, miksi strategian ylipäätään pitäisi olla julkinen. Ei miksikään, sillä jos yritys levittelee strategiansa yksityiskohdat, se on sama kuin yritys antaisi menestyksensä avaimet kilpailijoille. Tämä koskee myös julkista hallintoa. Nimestään huolimatta julkishallinnon on viisasta pitää strategiansa yksityiskohdat omana tietonaan.
      Strategioista onkin järkevää paljastaa vain ne kohdat, jotka palvelevat julkisuuden kautta niiden toteuttamista. Niinhän ihminenkin usein tekee, vaikka voi kertoa salaisesta unelmastaan, mutta jättää sielunsa sopukoihin vielä salaisemman unelmansa.
     SWOT on parhaimmillaan vain yksi portti suurempaan. Tämä portti voidaan käytännössä lähes aina ohittaa keskittymällä vain vahvuuksiin, joita jokaisella on reservissä ja piilossa aivan riittämiin. Keskittyminen heikkouksien poistamiseen kannattaa panostaa vain siinä laajuudessa, että vahvuudet tulvat vielä vahvemmiksi.


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

2071. Sote perustuuu ict systeemiin, jota ei ole

     HS kirjoitti tänään nasevasti: tietojärjestelmä ratkaisee soten (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005191744.html). Se on karu lause, mutta se sisältää vielä karumman todellisuuden, sillä järjestelmää ei ole vielä olemassa.

    Tässä on mahdoton luetella kaikkia ominaisuuksia ja toimintoja, joita järjestelmän on täytettävä ja pystyttävä tekemään. Kalpea luettelo voidaan kuitenkin esittää.
     Sen on pystyttävä käsiteelmään ja esittämään ajantasaiset potilastiedot oikeaan aikaan, oikeaan paikaan, oikeille henkilöille, oikeassa muodossa. Työvaihekustannuksia ja prosessien eri vaiheita sekä käyttöasteita on voitava seurata ja raportoida sekä tehdä kustannus- ja tarkkailulaskelmia. Tämä kaikki on tehtävä kokonaistasolla ja vuode tasolla.
     Noin kymmenen kertaa laajuudeltaan pienempien ja vaatimustasoltaan helpommien järjestelmien kehittäminen on kestänyt valtiolla vuosikymmeniä, kuten kaupparekisteri-, kiinteistö-, poliisi-, tuomiolauselma-, maanmittaus, väestörekisteri-, tulli-, verojärjestelmien.
     Miten soten tietojärjestelmän luominen tyhjästä nyt voitaisiin tehdä kahdessa vuodessa, kun testaamiseen menee ja kaksi vuotta. Se on mahdotonta.
     Kaupparekisterin kehittäminen kesti 12 vuotta. Se mm osoitti, että toimivalla tietojärjestelmällä sinänsä ole käyttöä, ellei organisaatiosta, henkilöiden toiminnasta ja tietojärjestelmästä muovata kokonaisuutta, jossa työntekijät toimivat motivoituneesti, laadukkaasti ja tehokkaasti etukäteen suunniteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi järjestelmää hyväksikäyttäen.
     Kun soppaan vielä lisätään eräiden alueiden juuri hankkimat kalliit järjestelmät kuten Apotti ja Eksoten ict, joudutaan luottamaan toimittajien legendaarisiin vakuutuksiin, että rajapinnat ovat selkeitä ja ne mahdollistavat muiden järjestelmien myöhemmän mukaan kytkemisen. Yleensä lupaukset tehdään rehellisellä mielellä, mutta ne osoittautuvat lopuksi ylimitoitetuiksi.
     Nyt toivo näytetään pantavan ict-alustaan, johon alueiden järjestelmät kytketään, jolloin päästäisiin käsiksi alustatalouden etuihin ja tiedon helppoon siirtämiseen ja käsittelyyn. Näyttää kuitenkin siltä, että Suomen X-road on alkutekijöissään eikä kukaan tiedä, mitä asialle tässä tilanteessa tulisi tehdä. Uusi perustettava yhtiö ei pelasta tilannetta.
     Oli suuri vahinko, kun Holkerin hallitus lopetti VTKK ja sen mukana menetettiin kokemusta valtakunnallisten ict-järjestelmien kehittämisestä.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

2070. Sanaton auton huolto


     Olen pärjännyt jo vuosi kymmenen auton huollossani ja korjaamisessa ilman keskusteluja. Ja ole tyytyväinen palveluun.
     Täytyy myöntää, että ajanvaraus käy pätevimmin soittamalla, mutta muutoin on hiljaista.
     Vien illalla menopelin korjaamon pihalle kirjelappu etupenkillä. Seuraavan iltana kävelen verstaan pihalle ja otan avaimet sovitusta paikasta. Lasku on etupenkillä.
     Kerran kun puhelin ei vastannut monen yrittämisen jälkeen, sain tietää, että korjaaja on ollut ohitusleikkauksessa, mutta nyt taas palvelu pelaa.

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005188611.html


torstai 27. huhtikuuta 2017

2069. Virkamiesten petos

      Ajan myötä oli kuitenkin taivuttava siihen, että kaikilla aloilla ei ole luonnontieteellistä varmuutta ja arjen havainnot olivat usein hyviä osviittoja siihen, mikä oli hyvää ja mikä huonoa käytäntöä. Management by objectivies oli lähtökohtamme ja Ackoffin ja Ansoffin opit esikuviamme. Emme kuitenkaan silloin tienneet, kuinka pitkä ja ankea matka siitä tulisi.
     Omaksuimme itse kukin omaan tahtiin sieltä täältä onkien tavoitejohtamisen periaatteita ja välineitä. Jotkut pidättäytyivät tilipuitteisiin toisten mennessä johtamisen perimmäisiin kysymyksiin. Minua kompaktisointimiehenä häiritsi oppien hatara teoriaperusta.
     Uskoimme vakaasti, että laskentatoimen esille nostama kustannustietoisuus sai johtavat virkamiehet tosissaan tavoitteleman tehokkaampaa ja parempaa hallintoa. Saimme kuitenkin karvaasti kokea, että harva oli kiinnostunut kustannuksista, kunhan rahat riittivät. Joku umpiviisas talouspäällikkö totesi kerran, että momentti voitti aina. Eli jos rahaa tarvittiin, sitä revittiin vaikka mistä. Eduskunnan päättämällä momentin käyttötarkoituksella ei ollut väliä.
     Konsultin muistelmat, 2012, Pekka Huttunen

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

2068. Hallituksen puoliväliriihen nolo notkahdus

     Hallituksen kärkitavoitteena oli nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin, tasapainottaa valtion velanotto ja päästä siitä eroon v 2021 mennessä, säästää kuntamenoista 500 miljardia € ja karsia 500 normia. (Ei onnistunut, kuten ei miltään muultakaan hallitukselta.)
     Hallituksen mukaan kärkitavoitteiden saavuttaminen tapahtuu kahden prosentin vuotuisella kasvulla j epämääräisillä tempuilla työvoiman kohtaamisen parantamisesta. Asiantuntijoiden mukaan tarvitaan 2,5 prosentin kasvu ja yhden prosentin tuottavuuden kohoaminen. 72 prosenttia on utopiaa.
     Maan valtalehti kirjoittaa tänään pääsivullaan, eetä hallitus purkaa loukkuja. Se eiä mainitse mitään ykköstavoitteiden romuttumisesta. Hallitus ja valtalehti eivät myöskään kerro vasta valmistuneesta 4 miljardin euron yritystukien vaikuttavuusselvityksestä, joka valmistui kehysriiheen. Ne on todettu asiantuntijapiireissä tehottomiksi ja kilpailua vääristäviksi. Valta osa niistä menee nyt suoraan yritysten voiton jakoon.
     Sen sijaan hallitus päätti apteekkien lisäämisestä (Mieluimmin oli pitänyt päätää pankkien asiakaspisteiden lisäämien vanhuksille) ja kolmesta uudesta ministeristä, joista yksi on Perussuomalaisten kulttuuriministeri. Onneksi PS:llä on valmis kulttuuripoliittinen ohjelma, jossa painottuvat Wrightin Taistelevat metsot ja Simbergin Haavoittunut enkeli.
     Loppu hallitusohjelman toteuttamisesta jää korkeimman varaan. Tämä on lopullinen niitti sille, ettei hallitusta voi johtaa kuin yritystä.
     Täytyy ihmetellä, miksi maan valtalehti jättää analyysinsä puolivälitarkastelusta toteamisasteelle.


lauantai 22. huhtikuuta 2017

2067. Uskonnon opetus kouluissamme

      Olemme Suomessa valta osin tottuneet luterilaiseen jumala-käsitykseen perustuvaan uskonnon opetukseen. Sillä on vuosisataiset perinteet. Se luo tuvallisuuden tunnetta ja tarjoaa uskonnollisiin tapoihimme kuuluvia palveluja, kuten kastamisen, vihkimisen, hautaamisen. Palveluista maksetaan kirkollisveroina.
     Kristinuskolla ja monella muulla uskonnolla on saman kaltaiset moraali- ja etiikkasäännöt. On tunnettua, että eri puolella sodan rintamaa on veisattu samoja virsiä ennen taisteluja, katolilaisten ja protestanttien. Kristillinen uskonto onkin haarautunut kymmeniski eri variaatioiksi. Me kristityt olemme riitojemme jälkeen pitäneet tätä hyveenä ja merkkinä suvaitsevaisuudesta, rohkeimmat jo luovuuden ja keksinnöllisyyden  mahdollistajana. Niin me kristityt.
     Kysyttäessä melkein  mistä tahansa asiasta, pitäisikö nykykäytäntöä muuttaa, valta osa vastaa ei. Nykyisyys on turvallista, muutosta pelätään. Uskonnon opetuksen muutoksen yhteydessä voisimme kysyä itseltämme, emmekö ole vielä riittävän eristäytyneitä. Kaipaako uskontokäsiksemme lisää suvaitsevuutta tai ainakin lisää sivistämistä.
     Ei ole keneltäkään merkittävästi pois, jos nykyiseen opetukseen lisätään yleisuskontojakso nykyisissä rajoissa. Menetykset, jos niitä on, saadaan takaisin yleissivistyksen ja suvaitsevaisuuden  lisääntymisenä.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

2066. Hallituksen johtamisessa eri säännöt kuin yritysjohtamisessa

      Kehityspolkuja on monenlaisia. Tämä tulee mieleen Sipilän yrityksestä johtaa ensi alkuun hallitusta johtoryhmänä samoissa työtiloissa, toki ministereiden lähimmät virkamiesavustajat käsivarren päässä.
     1970-luvun Suomessa ihailtiin japanilaisten kykyä muodostaa hallitus pyöreän pöydän ääressä puhtaalta pöydältä ilman edellisen hallituksen ministeriöjaon painolastia.
     Suomessa ketterän ja yhteen hiilen puhaltavan hallituksen muodostamisesta vain haaveiltiin.
     Maassamme on kyllä viime vuosina kaavailtu valtioneuvostovirastoa. Siihen olisi hallitus koottu samoihin tiloihin ja sen ydin avustajakunta tiiviiseen yhteistyöhön ja sitouttamisen mahdollistavaan toimintamalliin ja työtapoihin. Tämän prosessin aikaan saaminen ei onnistunut.
     Taannoin HS:ssa kommentoidun ruotsalaisten tutkimuksen mukaan ulkopuolelta rekrytoitu on usein pätevämpi, kuin sisältä tullut johtaja. Tämän sanotaan pätevän etenkin perheyrityksiin.
     Tässä suhteessa puolueita voidaan ainakin etäisesti verrata perheyrityksiin ja Sipilää ulkopuolelta tulleeseen johtajaan. Tuskinpa kenenkään vanhan poliitikkosotaratsun mieleen olisi välähtänyt panna uuden hallituksen jäseniä istumaan alkukuukausiksi samoihin tiloihin tutustumaan toisiinsa, laatimaan toimintasuunnitelmaa ja sitoutumaan tulostavoitteisiinsa.
     Tässä myös paljastuu ylipäätään ulkopuolisen mahdollisuus, tulematta heti tyrmätyksi, ottaa käyttöön radikaaleja toimintatapoja, jotka myöhemmin osoittautuvat menestyksiksi. Sipilä ei onnistunut.
     Kun tarttuu Sipilän ajatukseen johtaa hallitusta kuin yritystä, kannattaa olla varovainen, sillä poliittisten johtajien parissa vallitsee aivan toisenlainen järjestelmä kuin virkamiesjohtamisessa.
     Poliitikkojen toiminta muistuttaa aika ajoin loan heittämistä. Urpilainen jyrättiin ay:n panssarivoimilla tylysti sivuun juuri, kun hän oli saamassa otetta johtamiseen. Kun demari ukot siirsivät höyhenen sipaisulla Lindtmanin sivuun puheenjohtajakisasta, kuraa roiskui kauaksi. Tiilikainen järjesti opiskelukaverilleen korkean viran ohittamalla pätevämmät. Nämä söhläilyt osoittavat: loan heitossa loka ei aina tartu oikeisiin kohteisiin. Ei pidä siirtyä lokalinjalle.


perjantai 14. huhtikuuta 2017

2065. Eino Leinon kaverina

      Ruotsalaista teatteria vastapäätä oleva Pohjois-Esplanadin risteys jyrisi liikennettä aivan eri tavalla kuin Fabianinkadun hiljainen mäki. Jostain syystä pidin hyvänä enteenä uuden työpaikkani sijaitsemista vastapäätä Eino Leinon patsasta.
     Talousjohtaja Mikkola oli näyttänyt mahtinsa osaston käytävien ja huoneiden tervehtiessä tulijaa uutuutta hehkuvin värein ja kalustein. Käytävät olivat puhtaat ja valoisat. Jonkinlaisessa tulopuheessaan osastosihteeri Leena Lehtonen kielsi menemästä ministeriöön ilman toimistopäällikön lupaa, mikä oli turhaa, sillä en tarkalleen tiennyt, mikä ministeriö oli ja mistä sinne mennään.
     Jouduin istumaan samaan huoneeseen ekonomi Simo Arran kanssa, joka osoittautui hyväksi ihmiseksi. Hänen ajatuksiinsa en kuitenkaan päässyt sisälle, vaikka kuinka yritin. Hän lueskeli silloin tällöin ääneen tekstejään ja pyysi niihin kommenttejani. Tällä tavoin opin, mitä tarkoittivat suorite, tuloste, tilipuitteet ja monet muut laskentatoimen termit. Silloin kun Simo ei pyytänyt kommentteja, luin Mikkolalta tehtäväksi saatua vuosikertomusta ja vesilakia tulematta yhtään viisaammaksi kuin istuessani Fabianinkadun kopissani.




keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

2064. Salven kapakassa

     Ruokatunnilla kuljeskelin usein täpötaydellä Hietanimen torilla, jossa ajatukset eivät juuri painaneet tinkiessäni maljakoiden hintoja ja tutkiessani vanhojen taulujen merimaisemia. Venäläisiä ja virolaisia turisteja oli kaupittelemassa torin laidalla – ties mitä. Salven kapakka seisoi vieressä ja Wärtsilän telakka takoi vimmatusti amerikkalaisille Fantasy-risteilijää.
     Loppukesällä ministeri Vennamo nimitti minut valtion ravitsemiskeskuksen tilintarkastajaksi, ja toisena tilintarkastajana toimi vanhempi herrasmies Aarne Hynönen valtiontalouden tarkastusvirastosta. Valtiovarainministeriön Jaakko Kuusela opasti käymään edellisen tilintarkastajan Reijo Marjasen luona Leonia-pankissa, jossa tämä toimi henkilöstöjohtajana ja johdon kouluttajana. Fabianinkadun työhuoneessaan Reijo kyyniseen sävyyn kertoi ravitsemuskeskuksen tilasta, mutta ryhtyessään luennoimaan johtamisesta hänen ääneensä tuli innostava sävy. Luennoituaan motivaation merkityksestä jonkin aikaa lehtiötaulun edessä ja heiluteltuaan punakynää päätin lähteä kauppatorille omenoita ostamaan.
     Ravitsemuskeskuksen johtaja Keijo Ketola kierrätti meitä tarkastajia vauhdilla ympäri Suomea työpaikkaruokaloissa tietämättämme aina, millä paikkakunnalla milloinkin olimme. Keijo hääri ympärillämme, ja Hynösen kanssa tajusimme melko nopeasti, ettemme sivutoimisina mitenkään kyenneet vihkiytymään tilintarkastukseen sellaisella tarmolla kuin hyvä tilintarkastus olisi edellyttänyt. Tilintarkastuksen houkuttelevuutta ei lisännyt myöskään siitä maksettava 2 000 markan korvaus. Työ vaati vähintään kuukauden työpanoksen virka-ajan ulkopuolella, jos sen halusi tehdä kunnolla. Ihmetellessäni, miksi meidät viedään Ahvenanmaalle, vaikkei siellä ole yhtään ruokalaa, Keijo sanoi, että sinne voitiin perustaa ravintola, jos maakuntahallitus siihen suostuisi. (Konsultin muistelmat, 2012)


lauantai 8. huhtikuuta 2017

2063. Ministerin työtaakka

     Satoja henkilöitä käsittävissä ministeriössä ja sen tuhansia henkilöitä käsittävissä alayksiköissä riittää johtamista laidasta laitaan.
     Kiistämättä ministerillä on paljon tehtäviä mm valtion johtoelinten kokouksiin osallistumien kuten eduskuntatyöhön, valioneuvoston istuntoihin ja valiokunnissa kuulemisiin. EU: n eri foorumeille osallistumien nielee osan ministerin ajasta. Tämä lisäksi tulevat hyödylliset vienninedistämismatkat, osallistumiset kutsuttujen ulkomaisten delegaatioihin tai ministereiden tapaamisiin ja vastavuoroisiin tilaisuuksiin.
     30 kymmenen vuoden kokemus monen ministeriön päätösten valmistelijavirkamiehenä ja  johtoryhmissä sekä ministeriöiden ylimmän johdon konsulttina ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että ministerille jää kymmeniä prosentteja normaali virka-ajasta oma ministeriön johtamiseen pois lukien edellisenkappaleen tehtävät. Se on mittava ja merkittävä aika.
     Osan ajasta saa helposti kulumaan, jos ministeri ryhtyy mikro johtamaan soittelemalla virstoihin, miten siellä menee ja miten päivän asia on hoidettava. Usea ministeri on hyvin aktiivisesti ottanut virkamieheltä haltuunsa jonkun tehtävän, esimerkiksi luonnoksen työhyvinvointilomakkeesta ja alkanut itse suunnitella sitä. Se on voinut kulkea hänen salkussaan viikon muuttumatta alkuperäisestä miksikään. Välillä se on ollut hukassa. Eräs ministeri halusi itse laatia kysymykset lomakkeeseen, miten tieto on kulkenut ministeriön ja sen alaisten laitosten välillä. Tuloksia hän ei itse tilaisuudessa esitellyt, vaan se oli virkamiehen tehtävä. Eräässä tapauksessa ministeri otti tehtäväkseen toimia arkkitehdin apuna hallinnonalan suuressa rakennushankkeessa.
     Joku ministeri on alkanut johtoryhmässä suunnitella itse strategista ohjemaa operatiivisen suunnittelun otteella, vaikka alkuperäinen valmistelu on ollut aivan kunnollista strategiatyötä. Aikaa on kulunut ja aikaansaannos on lopuksi jouduttu palauttamaan asiaomaisen osaston valmisteltavaksi uudelleen.
     Kaiken kaikkiaan ministeri törmää päivittäin havaintoihin, jotka syyhyttävät hänen sormiaan eräkohtein poistamiseksi, mutta jotka kuuluvat talouspäällikön, kamreerin tai hallintopäällikön tehtäviin. Jos hän näihin liikaa syventyy, kalenteri ei riitä mihinkään ja on niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään.
    Tilanne on parantunut. Esimerkiksi Sauli Niinistö toimiessaan oikeusministerinä poistui johtoryhmän kokouksesta, jos asiat oli sinne huonosti valmisteltu. Tämä toi vipinää ja pontta johtoryhmätoiminnalle, joka käytännössä on ministeriön johtamisen keskus.
     Ministeri pärjää ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamisessa pitkälle sillä, että hän esikuntansa kanssa valmistelle toimeksiannot ja valvoo niiden toteuttamista. Puhtaasti poliittisen päätöksien keskiössä on poliittinen luottopiiri.
     Yhteenvetona: Jokainen ministeri voi hyvin pitkälle vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti hän käyttää aikaansa ministeriönsä ja hallinnonalansa johtamiseen. Se edellyttää tehokasta johtamisjärjestelmää ja sekä johtajia, joille voi delegoida.
    PS Ministeri Lindströmin työtaakka on varmaakin kova, eikä sitä ole mitenkään syytä vähätellä.


lauantai 1. huhtikuuta 2017

2062. Ekonomisti ja runous

     Taide on siitä mainio ala, että siitä voi keskustella olematta asiantuntija. Niinpä monella lienee ollut illanistujaisia, joissa on pohdittu eri taiteen alojen luonnetta ja merkitystä itse kullekin.
     Ekonomi pitää runoutta suosikki alanaan, koska se on tiivistä, iskevää ja nopeaa, jopa tehokasta. Totta kai se maalailee mieleen jälkikäteen koskettavia näkymiä.
     Insinööri huomauttaa ekonomille, että maalaustaide se vasta lyhyttä on. Lopputulos on selvä, sen kun vilkaisee. Mutta kyllä insinöörikin myöntää, että maalaus voi takaraivossa vaikuttaa kauan.
     Humanisti on tietenkin romaanin puolella, sillä se hivuttautuu hitaasti, päämäärättömänä ja parhaimmillaan pysyvästi nahan alle. Matka voi olla pitkä, välillä harhaan johtava, mutta useimmiten kannattava. Selailemalla siitä ei voi nauttia.
     Pappi pitää elokuvaa elämän messuna, jossa voi muilta piilossa kokea raamatullisia hetkiä. Puolitoista tuntia on kuin lyhyt väläys maalliselta matkalta.
     Pappia maallisempi veistoksiin ihastunut on kuin tiedemies, joka tutkii partikkelin jokaista soppea. Aika on mitätön tekijä.
     Viimeisenä tuleva musiikin ystävä hyräilee jo etukäteen havittelemaansa kappaletta, päämäärä mielessä. Sinfonian kuuntelijalla ei ole kiire mihinkään.
   Tunnettu tosiasia tietenkin  on, ettei taidetta voi määritellä mitenkään. Ei edes niin, että määritellään ensin kaikki ja muu jäljelle jäävä on taidetta, sillä taidetta voi sisältyä mihin tahansa.

2061. Soinin pitkät jähyväiset


 Soinin pitkät jäähyväiset

     Tämä ei ole moite perussuomalaisten pitkäaikaiselle puheenjohtaja Soinille, vaan yritys kertoa, kun joutuu johtamaan, yhtenä monista, usealla eri tavalla muotoaan muuttavan kansaryhmän poliittisia pyrkimyksiä ja niiden ympärille rakennettua puoluetta.
     Sotien jälkeen osa kenttäharmaisiin pukeutuneista jäi seisoskelemaan ja seilaamaan yhteiskuntaan ilman sen kummempaa päämäärä. Pitkin ja poikin maata, etenkin maaseudulla jolkotteli runsaasti tilapäistöissä pyrähtäviä kulkumiehiä, jotka aamulla isännältä rahat saatuaan lähtivät pullon ostoon. Osa evakoista kuka mistäkin syytä jäi joutomiehiksi. 1960-luvun maaltamuutto lähiöihin lisäsi irrallisuuden tunnetta. Osa sopeutui ja osa palasi tai muutti Ruotsiin 400000 muun jo maahan muuttaneen suomalaisen perään. Osa palasi Ruotista. Sosiaalinen kierto ja ihmisten asettumien paikoilleen olivat myllerryksessä.
     Tämä karkeasti kuvattu yhteiskunnallinen sosiaalinen prosessi synnytti tyytymättömyyttä. 40-luvun lopulla ja 50-luvulla oli yleistä, että miesporukat kerääntyvät sunnuntaisina istuskelemaan rintamamiestalojen kaivon kansille ja piharuohikoille naisväen seuratessa väittelyä talon portailta.
     Tämä porukka ei kokenut omakseen kommunisteja, SKDL:ää, TPSL:ää, skogilaisia eikä maalaisliitoa. Koitti Veikko Vennamon hetki ja syntyi Suomen pienviljelijöiden puolue.
     On merkittävää, että tämä Vennamon maagisesti löytämä ja politiikallaan täyttämä Suomen kansan sosioekonominen railo ulottuu 40-luvulta tähän päivään saakka, vaikkakin se on mutkitellut, sisältänyt traumoja ja vaihtanut väriään.
     Hyvinvointivuosina 1970-1990 railo oli ohut ja välillä se oli melkein ummessa.
     Nyt tilanne on toinen. Nämä joidenkin silmissä joutoihmiset, kuten köyhät, pitkäaikaistyöttömät, yleensä valtava määrä työttömiä, eläkeläiset, sairaat, vähävaraiset lapsiperheet, vanhukset, ovat suutuksissa ja ärtyneitä hallituksen harjoittaman kuripolitiikan takia. 50-lukuun verrattuna ero on se, että heitä on paljon, he ovat pysyvä luokka ja he ovat vihaisia.
     Sipilä puhuu, että nyt on katsottava uusin innovatiivisin silmin tulevaisuutta. Lähes sadan vuoden opetus on osoittanut, että innovatiivisuus ei koske vasemmiston yhdistymistä yhdeksi puolueeksi täyttämään tämä osattomiksi jäävein railoa.
     Pitemmässä historian katsannossa ei ole kovin merkittävää, kuinka kauan perussuomalaiset on hallituksessa ja onko Soinilla motivaatiota uhrata loppu elämäänsä puolueen hyväksi. Todennäköistä on, että Soinilla on alkaneet pitkät jäähyväiset politiikalle. Tämä hän voi tehdä poliitikon puhtain mielin.
     Tosiasia on, että nykyisellä hallituksen menolla 40-luvulta alkanut railo vain paisuu vain entisestään käsittäen nyt lähes miljoona köyhää, eläkeläistä ja syrjäytynyttä. Kepu, kokoomus, vihreät, vasemmisto eikä työläisten demarit heistä juuri piittaa. Puhetta kyllä riittää.
     Tämän railon täyttämiseen tarvitaan perussuomalaisia enemmän kuin koskaan, olkoonkin niin, että tätä poliittista tyhjiötä täyttävien puolueiden nimet tulevaisuudessa saattavat olla mitä vain, lukuun ottamatta vanhoja käpyjä.
     Ylen viimeisin gallup lupaa PS:lle kahden prosenttiyksikön kasvua. Syy tähän on demarien epäonnistuneessa oppositiopolitiikassa. Kun puolueen kannatuksen lisääminen  perustuu ennen kaikkea mielikuvien luomiseen, Rinne tähän työhön on ei ole paras mahdollinen. Soini on, mutta hänen kaltaista jatkajaa karismaattiselle puhujalle ja johtajalle ei ole näköpiirissä.