Sivut

perjantai 22. syyskuuta 2017

2110. Miksi valtio tukee 100:lla milj €:lla tuottamatonta organisaatiota, joka kampittaa demokratiaa

     Kokonaisuudessaan urheilun tukeminen on naurettavaa. Mutta hymy hyytyy, kun huomaa valtion antavan vuosittain 150 000000 euron tuen urheilun järjestöjen koneistolle ja itse urheilijoille 9 miljoonaa euroa. Kati Lehtonen on tätä rahan kaatamista viemäriin tutkinut väitöskirjassaan ( https://yle.fi/urheilu/3-9838812 ).
     Miksi valtion pitää tukea urheilua? Puolustaja sanoo, että siksi, koska taidettakin tuetaan. Tähän on todettava, ettei taidejärjestöjä tueta noin kamalalla summalla ja että Jean Sibeliuksella ja Alvar Aallolla on aivan omaa luokkaansa oleva merkitys Suomelle maailmanlaajuisesti kuin Paavo Nurmella ja jääkiekolla.
     Ei kannata lähteä analysoimaan millaisia uudistuksia on tehty kokonaistasolla ja millaisia uusia organisaatioita on milloinkin ollut ja tulee olemaan. Se ei johda mihinkään, koska samat henkilöt vuosikymmeniä ovat olleet avainpaikoilla tuottamassa sellaisia urheiluhallinnollisia suoritteita ja fuusioyksiköitä, joiden arvonlisää ei voi mitata ja eikä vaikutuksia arvioida. Sillä, saavuttako Suomi yhtään, yhden tai kymmen mitalia arvokisoissa, ei ole mitään vaikutusta btk:n ja eikä kansan liikkumiseen ja hyvinvointiin.
     Paljon vaikuttavampia tekijöitä ovat mm alkoholin kulutuksen vähentäminen ja koko kansan liikunnan edistäminen.  Edellinen on lähinnä eduskunnan ja jälkimmäinen kuntien perheiden koulujen ja kuntien käsissä. Niin kuin Lehtonen toteaa, olympiakomitean jne urheilutahojen keppihevosperusteluna aina on ja tulee olemaan, että urheilu edistää kansaterveyttä. Se on yhtä puppua, että kun kuu on lähimpänä maata, ihminen painaa vähiten. Tämä on totta, mutta sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Tämä kuun vetovoima pystytään todistamaan, mutta urheilun ympärille ja sisään rakenneltuja organisaatiohäkkyröitä ei voi muuta kuin ihmetellä.
     Pitää myös huomata, että urheilun tukirahoin pidetään yllä kaavoitukseen merkittävästi vaikuttavia piiloverkostoja heittelemään kapuloita demokraattiseen päätöksenteon rattaisiin. Mm Tampereen ja Helsingin kaavamuutokset osittavat tämän. Valtiolta onkin kovin avokätistä rahoittaa piilo-organisaatioita, jotka kampittavat julkissektorin perustuslaillista päätöksentekoa.
     Sotkun selvittämiseen ei ole muuta keinoa kuin valtion tuen lakkauttaminen ja katsoa mitä tapahtuu. Jos urheiluopistot, kiinteistöt ja vääjäämättä syntyvät konkurssispesät myydään, valtio voi sen jälkeen harkita mitä tekee.
Lähtökohtana tulee olla, että jos joku osoittautuu lupaavaksi urheilijaksi, häntä ja valmentajaa tuetaan. On huomattava, että kun urheilija on lupaava, hänellä on valtava motivaatio ja synnynnäisiä kykyjä. Näihin olympiakomitea ei voi vaikuttaa mitenkään. Kun näitä tapauksia on useita, katsotaan mitä tuki-infraa tarvitaan. Näin edetään ja luodaan vain tarvittavat tukiorganisaatiot ja kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Ministeriön alainen yksikkö voi toimia olympiakomiteana.
    Tämä on ainut ratkaisu, koska isännättömin rahoin ja epämääräisin tavoittein sekä sisäsiittoisesti toimivaa organisaatiorypästä, ei voida muuten uusia. Kokemus on osoittanut tämän satoja kertoja.
     Uudelleen luontiin ei tarvita kuin poliittinen yhteisymmärrys, samankaltainen kuin päätös taitetun eläkeindeksi säilyttäminen. Siitä ei saa edes puhua. 

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

2110. Toyotan veriset jäljet

     Japanilaiset olivat toisessa maailmansodassa häviäjä osapuoli, jonka vaati taistelemista loppuun saakka. Kamikaze itsemurhalentäjät, jotka ohjasivat varmaan kuolemaan vihollisen laivojen kylkeen pommeilla lastatun lentokoneensa, on karu esimerkki kunniasta.  Okinawan saarten  korkeilta kalloilta mereen hyppäävät osoittivat siviilien suhtautumista häviön sen koittaessa.
     Lännen kokemukset japanilaisten julmista taistelutavoista ja kunniasta loppuun asti taistelemisesta johtivat siihen, että rauhan ehdot olivat ankarat. Antautumisehdoissa määrättiin, että maassa piti olla käytössä demokraattinen poliittinen järjestelmä ja aluksi se oli Yhdysvaltojen valvonnassa eikä japanilaisten sallittu osallistua sotaan missään muodossa omassa maassaan eikä ulkomailla. Omaa armeijaa ei sallittu.
     Japanin teollisia tuotteita ei pidetty missään arvossa 1950-luvun loppuun asti. Puhuttiin vain idän leluista.
     Japani kuitenkin oivalsi tunnettavuuden hyväksi käytön eräissä tuotteissaan. Heillä oli ollut lähinnä merisodassa amiraalitason sotasankareita, jota olivat koko maailman tiedossa ja joita eräissä piireissä arvostettiin suuresti. Tällaisia henkilöitä olivat mm. Honda, Toyota, Suzuki ja Mitsubishi. Niinpä pikkuhiljaa laadun kehittymisen myötä tämän nimisistä autoista tuli myös maailmanmerkkejä.
     Saksa ei käyttänyt samankaltaista tilannetta hyväkseen. Olisihan heillä ollut mm Rommel, Guderian, Manstein ja Speer. Rommel, aavikon kettu olisi kelvannut varsin hyvin maasturin merkiksi, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin panssarikenraali Guderian, joka oli tankkeineen jo Moskovan porteilla 1941. Mansteinin johtamiskoulu olisi peitonnut mennen tullen kaikki MIT-professorit ja puolet taivasta peittävän valakunnan salin suunnittelijan Speerin arkkitehtitoimisto olisi nimellään äimistyttänyt koko arkkitehtikunnan.
     Näistä neljästä saksalaisesta Speer olisi selvästi syyllisin sotarikoksiin istuen Spandaun vankilassa 20 vuotta. Syyllisyys sotarikoksiin oli tietenkin seikka, joka ehdottomasti esti mainittuja henkilöiden käyttämisen tuotemerkkinä.
     Kyllä amerikkalaisilla, briteillä ja jopa ranskalaisilla oli sotasankarinsa, mutta he eivät nousseet japanilaisten kaltaiseen kuuluisuuteen. Tämä johtui lähinnä USA:n  häpeällisestä tappiosta Pearl Harborissa japanilaisille joulukuussa 1941 sekä siitä seuranneesta ratkaisevan tärkeästä taistelusta Tyynen Meren herruudesta, joka sai valtavasti huomiota lännessä, etenkin Yhdysvaloissa.


maanantai 18. syyskuuta 2017

2109. Kukaan ei kehtaa kysyä tieteeltä, miten sillä menee

     Hyvinpä hyvinkin, sanoisi avaruustiede ja viittaisi uusiin iäisyyksien takaisiin löydöksiinsä. Painovoima vain panee hanttiin, jota pimeä energia vastustaa, mutta ei riitä selittämää maailmankaikkeuden jatkuvaa laajentumista. Kokeita ei juuri voida tehdä kun puna siirtymällä. Ei hyvältä näytä.
     Lääketiede nostaisi esiin henkilökohtaisen parantamisopit, joissa molekyylitasolla itse kukin voi tulevaisuudessa etsiä riskejään ja parantaa tautejaan. Tämän alan innokkaimmilla on jo 48 eri indikaattoria yötä päivää tikittämässä. Tämä siksi että perimän selvittämien tuotti vain valtavan määrän levälleen jäänyttä dataa. Se piti hylätä. Lääketiede kepittää kuitenkin taloustieteen, koska medisiinareilla on käytettävissään halvin ja tehokkain konsti, lumelääke.
     Taloustiede on muutoinkin pahassa jamassa, koska sen perusyksikkö ihminen ei käyttäydykään rationaalisesti. Hänhän hyppi asiasta ja pankista toiseen. Pankit ovat sidoksissa tosiinsa ja FED ja EKP vuoron perään iskevät uutta latia pöytään tuhansien miljardien vauhdilla. On selvää, että järjestelmää järkkyy sisältä käsin eikä ulkopuolisien iskuista. Pahin on kuitenkin bkt-käsite. Se on ikään kuin historian hämyssä jäänyt sattumalta voimaan kuvaamaan kokonaisuutta, josta puuttuu ainakin puolet: henkinen hyvinvointi ja luontotekijät.
     Kaiken lisäksi talousoppineiden tonteille ovat voimakkaasti pyrkimässä henkilökohtaisen lääketieteen tohtorit, joilla on reseptit juuri minun ja sinun vaivoihin. He perustavat yrityksiä tuottamaan pelastusta kullekin yksilöllisesti. USA:ssa tämä on jo valtavirtausta.

perjantai 15. syyskuuta 2017

2108. Seuranpito henkilön kanssa, joka ei ole lukenut yhtään romaania

     Totta kai se onnistuu normaalilta henkilöltä, etenkin jos tavataan harvoin. Ja onnistuu se, vaikka oltaisiin päivittäin tekemisissä. 
     Mutta kyllä keskusteluun tulee tiettyjä sävyjä, jos vuosikymmeniä pääsee tai joutuu pitämään seuraa henkilölle, jolla ei ole romaanien tuomaa mielikuvitusta rikastuttavaa ja erilaisia näkökulmia antavaa ajatusmaailmaa, fiktio voi tarkempaa kuin fakta. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö keskustelut ja väittelyt vain kokemuksiinsa luottavien ja median kautta tietonsa saaneiden kanssa olisi mielenkiintoisia sekä omia kykyjä koettelevia.
     Keskusteluja voivat haitata toisen osapuolen käsitysten vaihtoehdottomuus ja jonkin asteinen ehdottomuus sekä historiallisten näkökulmien mitätön vaikutus keskustelun sisältöön. Tämä voi veistää koko väittelyn.
Vaihtoehdottomuuteen voi joku sanoa, että siinähän riittää lisä keskusteltavaa, kun itse tuot vaihtoehtoja. Valitettavasti tämä saattaa vain jumittaa tilannetta, koska toinen vain auraa lisätiedon sivuun ja toistaa vähän muunnellen jo esittämäänsä. Tällöin keskustelussa ei päästä eteen päin puhumattakaan, että niistä tulisi jommallekummalle jotain uutta tai peräti luovaa.
     Kolmas epäkohta on, että tämä toinen tyyppi alkaa puhua muutaman sanan vaihdon jälkeen samoja vanhoja asioita, joita on saatettu jauhaa vuosikymmeniä. Yleensä ne liittyvät hänen työhönsä. Tämä tuo harvoin lisäarvoa tilanteeseen. Vastapuoli voi kyllä pyrkiä vaihtamaan aihetta, mutta se yleensä keskustelu hyytyy toisen kyllästymiseen vastapuolen työhistorian yksityiskohtiin palatakseen johonkin vanhaan juttuun.
     Neljäs epäkohta näyttää olevan, että yhden kirjan ihminen on yleensä itsekeskeinen. Hän jaksaa kuunnella vain kohtuullisen ajan, vähän vaivautuneesti, mutta hetken päästä keskeyttää omalla jutullaan, joka ei mitenkään liity aiempaan. Hän näyttää olevan se, joka määrä mistä keskustellaan.
     NViides vaaran paikka on, että itse on juuri tällainen henkilö.


torstai 14. syyskuuta 2017

2107. Eduskunnan kyselytuntiin lisää rotia

     Tänään kyselytunnin ensimmäinen kysymys oli: ”Mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä toisen asteen oppikirjojen hintojen alentamiseksi”. Sen käsittely yhdistettynä aiempiin kokemuksiin kyselytunneista osoittivat koko järjestelmän karu tilan.
     Keskustelun tasoa voidaan kohottaa vaatimalla kysyjältä selvää kysymystä. Nyt kysymys kyllä useimmiten sisältyy puheenvuoroon, mutta kysyjä ei malta olla jättämättä sitä viimeiseksi lyhyeksi kysymyslauseeksi, vaan päättää puheensa jollain tosiarvoiselta pitkällä lauseella. Tällöin kuulijan ote asiaan herpaantuu ja vastaaja saa turhaan miettimisaikaa vastaukseensa.
     Puhemies ei saisi sallia vastausta, jossa ei vastata kysymykseen lainkaan, vaan aina vaatia kysymykseen vastausta, olkoon vastaus sitten mikä tahansa.
PS. Kukaan ei ihmetellyt, miksi oppikirjat muuttuvat joka vuosi, sillä ei eri aineet sentään niin nopeasti edisty, ettei vuoden takainen tieto kelpaa. Kustantajat painavat, oppilaat kustantavat, vai pitäisikö olla tosin päin.


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

2106. Politiikan ja avaruuden samankaltaisuudet

     Joku voi todeta, ettei näillä ole muuta yhteistä kuin. että molemmat sijaitsevat universumissa. Tämä lausahdus on liian yleistä eikä johda mihinkään.
     Avaruus rakentuu pimeän aineen varaan. Sitä on kaikkialla ja se menee huomaamatta jokaisen ihmisen läpi olipa hän ulkona tai kellarissa. Poliittiset puheet ovat pimeän aineen kaltaista. Sitä tulee päivän joka hetki ruudusta menipä kesämökille tai markettiin.  Se saa galaksit käyttäytymään ulkopuolisin silmin omituisesti, esimerkiksi kiertämään jotain, joka on, muttei näy. Sama koskee poliittisissa puheita.
     Se ei kuitenkaan vedä vertoja politiikan taustasäteilylle, mikä avaruudessa on vaaratonta. mutta politiikan taustasäteily on vaarallista. Politiikassa se voi työntää keskinkertaisen toverin opetuskeskuksen päälliköksi ilman mitään pätevyyttä. Krista Kiuru hyödynsi tätä ilmiötä taitavasti pannessaan toverinsa oppineiden opettajaksi.  Ympäristöministeri Tiilikainen ministeri hyödynsi ilmaista taustasäteilyä vielä rivakammin hakeutuessaan ensin eroon pätevästä johtajasta palkkaamalla tilalle opiskelukaverinsa.
     Kaikkein pahimmallaan, suorastaan rötöstellen politiikan pimeä aine esiintyy ennen vaaleja, jolloin se tukeutuu lähes väkisin valitusta kansasta valittujen vaalikassoihin. Se on silloin kuin mannana taivaasta valittujen äänestäjien päälle saaden ne äänestämään olematonta biotaloutta.
     Poliittinen pimeä energia on pahinta eikä sitä voi verratakaan pimeään energiaan avaruudessa, jossa se kiihdyttää laajenemista, tilaahan siellä on. Politiikassa molekyylien suuresta määrästä johtuen pimeän energian kiihdyttävä vaikutus on valtava. Erityisesti se näkyy poliittisten etujen jakamisessa saman yhdisteen (alkuaineen) jäsenille. Pimeä energia saa jopa vanhan miehen aivokapasiteetin Floridassa sellaisiin mittoihin, että hän alkaa tutkia polttavassa helteessä laajenevien työmarkkinoiden toimintaa. Kansanedustajien ja EU-parlamentaarikkojen kulukorvaus ja eduissa pimeän energian voima on vienyt tajun tavallisilta kansalaisilta.
     Se että avaruus on uusimman tiedon mukaan sellaisten yliavaruuksien joukko, joista muutamat eivät ole vielä syntyneetkään, vastaa täysin politiikkojen äärellistä jakaantumista. Se on vähän yllättävää, ensikertaa ajatellessa. Mutta tarkemmin ajatellen se on loogista, sillä poliitikon ura usein periytyy, mistä Paasiot ja  Harkimot ovat hyvin kyvykkäinä esimerkkiä puhumattakaan Aaltosista, joista yksi jäsen on jo demareiden puoluesihteerinä.  Tähän jos mihin sopi sanonta: ”Ei mitään uutta auringon alla”,  Anteeksi.  galaksien alla.


maanantai 11. syyskuuta 2017

2105. Poliittiset virkanimitykset ja korruptio

    Helsingin Sanomat analysoi valaisevasti poliittisia virkanimityksiä prosessina ja keitä on viimeaikoina nimitetty korkeisiin virkoihin. Lehti ihmettelee Suomen tapaa ohittaa pätevin mm SP:n pääjohtajan viran ja sen johtokunnan jäsenten täytössä. Analyysi päättyy lauseeseen. ”Kaikkien johtoon on viime vuosina tehty nimityksiä, joissa pätevä vaikuttaa voittaneen pätevimmän”(http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005360422.html).
     Tähän ilmaisuun ei voi valitettavasti täysin yhtyä henkilö, joka on sisältä seurannut virkojen täyttöä ja on ollut poliittisten nimitysten ja nimitettyjen kanssa päivittäin tekemisessä. On lukuisia esimerkkejä, jossa poliittisesti valittu on pätemätön virkaan eikä hän ole osoittanut myöhemminkään erityisiä kehittymisen merkkejä.
    On tapauksia, joissa virkaan nimitetyn pääjohtajan avuksi valtiovarainministeriö on määrännyt asiantuntijan auttamaan pääjohtajaa sotkujen selvittelyssä. Kun ne selvitetty, asiantuntija saa mennä ja pääjohtaja saa vuoden kehittäjän palkinnon. Suuri ongelma onkin, kun julkishallinnon virkoihin ei taritse valita pätevintä, vaan muodolliset pätevyysvaatimukset täyttävä. Tämä vie myös pohjaa valitsematta jääneiden pätevien työmotivaatiolta. Kun työtekijät ovat vähitellen tottuneet tällaiseen hallintoon, se on erittäin vaarallista, koska se saattaa edistää adaptoitumista korruptiiviseen hallintoon.
     Osastopäällikkö ja apulaisosastopäällikkö ovat tunnettuja virkanimikkeitä ministeriöissä, toinen kuuluu toiselle ja toinen toiselle valtapuolueelle. Tämä ei tietenkään ole paras tapa hoitaa asioita. Se vie uskottavuutta ministereiden vaatimuksilta tehosta toimeenpanoa.
     Joskus poliittisesti valittua henkilöä voidaan alkaa pitää ministeriön tai viraston sisällä niin vaikutusvaltaisena, että se voi johtaa joidenkin henkilöiden omituiseen käyttäytymiseen, esim kahvipöydässä, vaikka loppujen lopuksi ns poliittisella henkilöllä ei ole yhtään enemmän valtaa kuin muillakaan.  Variaatioita on lukemattomia ja ne saatavat johtaa hyvin omituiseen organisaatiokulttuureihin.
     Ei ole kauaa, kun ministeriöön poliittisesti valittu henkilö ilman tilintarkastajapätevyyttä toimi ministeriön toimialaan kuuluvan säätiön tilintarkastajana. Tilintarkastus ei huomannut säätiön laittomia menettelyjä.
     Henkilökunta tietää varsin hyvin, kuka jää milloinkin eläkkeelle ja minkä puolueen reviirin, mikin merkittävä virkapaikka kuuluu. Viran auettua tämä on saattanut johtaa hupaisiin tilanteisiin virkaan haluavan henkilön liittyessä ennen nimitystä siihen puolueeseen, josta katsoo olevan etua virantäytössä, useimmiten ilman tulosta. Turhautumien on molemminpuolista.
     Kaiken kaikkeaan on sanottava, että alemman tason poliittiset nimitykset ovat vähentyneet ja jos henkilö on pätevä, hän voi porata hallinnossa aivan kohtuullisen uran.


lauantai 9. syyskuuta 2017

2104. Näin demarit pääsevät jaloilleen

     Työelämän murroksessa etujärjestöt voivat puolustaa sellaisia etuja, jolle ei ole kysyntää tai päinvastoin ne puolustavat etuja,  jotka  kääntyvät edunsaajia vastaan tai eivät ole yleisesti ottaen ajan hermolla siitä, mitä pitäisi tehdä. Tällöin pitäytyminen vanhaan tulee vääjäämättä johtamaan surkastumiseen,
Näin näyttää käyvän demareille. Demarien meneillään olevan uudistusohjelman kuusi kohtaa ovat yvää tarkoittavia yhteiskunnan elinvoimaisuuden lisäämisen elementtejä, mutta uuvuttavan hitaita ja vanhahtavia (http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242468-ohjelmatyo-ei-nosta-demareita-kannatusalhosta).
     Demareilla on aina ollut luontainen kytkentä ay-liikkeeseen ja se on tuonut sille voimaa ja uskottavuutta, mutta myös rajoittanut sen vaikuttamisareenaa. Heinäluoma ja Rinne ovat ”kasvatukseltaan” ay-miehiä. Tämän kaltaisissa sidoksessa työttömät ja eläkeläiset ovat jääneet demareiden edunvalvonnassa toissijaiseen asemaan työssä olevien kustannuksella. Nyt tämä sidos kaipaa muutosta.
    Jos demarit haluavat enemmän kannatusta ja  valtaa niiden, pitää tehdä täysikäännös nimestä lähtien edunvalvonnassaan. Yksi pilku kolmen miljoonan eläkeläisen, satojen tuhansien sairaiden huonojen palvelujen turvin elävien, kymmentuhatpäisestä työttömien, tuhansien opiskelijoiden, lapsiperheiden sekä pätkätyöläisten joukoista löytyy lähes miljoonan ihmisen kannattajajoukko puolueelle, joka keskittyy vain näiden ryhmien elin olojensa parantamiseen.
     Näiden ryhmien toimeentulorahoja on jatkuvasti huononnettu: mm. asiakasmaksut, kiinteistöverot, sähkön hinta nousevat ja yleinen sosiaaliapu ja lääkekorvaukset laskevat sekä indeksikorotukset jäädytetään. Samaan aikaan rikkaiden verotus kevenee, mm suuripalkkaisten  pienyrittäjien verotus pienene roimasti.
     Näiden ryhmien edunvalvonta on kyllä voimakasta puheen tasolla, mutta konkreettiset teot ovat hajaantuneet tehottomiksi pirstaleiseksi eri puolueisiin. Ironisesti voidaan sanoa, että kaikki ajavat heidän asiaasa, muttei loppujen lopuksi kukaan aja tosissaan.
     Jos demarit olisivat rohkeita, he aidosti tunnistaisivat ja tunnustaisivat nämä ryhmät ja heidän ahdinkonsa ja sen, kuinka työ samaan aikaan pirstaloituu suurten yritysten siirtyessä käyttämään yhä suuremmassa määrin alihankkijoita. Demarien pitää tehdä johtopäätökset alihankintaverkostojen laajenemisesta ja työn siirtymisestä yhä pienempiin yksikköihin ja yksin yrittäjille sekä robotisaation ja digitalisaation vaikutuksista. Nämä eivät kaipaa valtakunnallisia työehtosopimuksia vaan paikallista sopimista.
     Se miten demarit tekevät käännöksen köyhien ja eläkeläisten edunvalvojaksi ei tapahdu meneillään olevan kuuden kohdan ohjelman laatimisella. Yksinomaan vanhojen köyhien eläkeläisten elämän laadun parantaminen ja höllentyminen ay-liikkeen sidoksista vaatii vahvaa strategista ajattelua ja johtamista unohtamatta kuuden kohdan ohjelmaa.
     Mutta demarien kannattaa muistaa, että keskittyminen näihin ryhmiin takaa uusdemareille laajan ja motivoituneen äänestäjäkunnan.


torstai 7. syyskuuta 2017

2103. Soini nousee maailman historiaan populistien kuninkaana

     Hallitus on aloittanut uuden istuntokauden. Se on tekevinään työtään 38 prosentin enemmistön kannatuksella, mikä on sama kuin Koskenkorvassa on prosentteja. Yksi pilkku viiden prosentin Sinisten neljä ministeriä ovat kuin nukketeatterin leukojaan aukovat statistit vailla muuta tekemistä kuin olla täytteenä sipilöinnissä. Heidän näyttäytyminen ruudussa alkaa herättää kansassa jo hilpeyttä sekä surua verorahojen puolesta jokaisen tajutessa, että siinäpä on oivat miehet odottamassa hillotolppaansa. Heidän poliittinen uransa on ja pysyy sinisen savun peitossa.
     Tämä hallitus jää historiaan tragikoomisena porukkana, joka väittää nujertaneensa laman saavuttamatta mitään kansakunnan kannalta tärkeitä tavoitteita. Päinvastoin se ajaa nyt OECD:n mukaan kuudenneksi parhaan terveydenhoitomme järjestelmään haaksirikkoon ja kuristaa demokratian perusyksiköt kunnat käsitteellisten maakuntien organisaatioiden ikeeseen.


tiistai 5. syyskuuta 2017

2102. Suomalaisuus on fiktiivinen käsite


      Sosiologi Anna Rastaksen mukaan suomalaisuutta on vain kieli. Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä on sanonut, että suomalaisuus muuttuu jatkuvasti ja niinpä pitäisikin puhua moni kulttuurillisuuden sijaan monimuotoisesta suomalaisuudesta.
     Heidän mukaansa poliitikot sekä flirttailevat rasismilla ja että käyttävät sitä opportunistisena voimana ajaessaan omia etujaan.
     Rasismi on perimältään pelkoa itseään kohtaan, joka ei uskalla kohdata erilaisuutta vähäänkin oudossa tai yllättävässä tilanteessa. Tällöin rasistille ei jää käteen muuta kuin herjaukset ja loukkaukset.Perussuomalaisten ja Sinisten jyrkän maahanmuuttovastaisen siiven toiminta on tuomittavaa. Jos se jäisi vain tavaksi erottua eliitistä, se ei olisi niin varallista, mutta joka tapauksessa vastemielistä.
     Maahanmuuton lisääntyminen noudattaa maailman laajuista kaavaa. Väestö kasvaa yhdeksään miljardiin ihmiseen vuonna 2050. Kolmion Välimeri – Meksikon lahti – Australian meri sisällä on käynnissä valtavat lähialueiden laittomat ja kiihtyvät maahanmuuttoprosessit, joiden tuloksena ihmiset suljetaan keksitysleirejä muistuttaviin olosuhteisiin.
     Afrikan väestö kasvaa eniten. Sieltä on tänä vuonna tullut Eurooppaan noin 3000 tuhatta pakolaista. Mantereelta ei ole muuta pakokohdetta kuin Eurooppa. Afrikan tilanne vain synkkenee, sillä maanosaa vaivaat korruptio ja demokratian vaivaloinen kehittyminen, despotismi, nepotismi ja tuloeron kasvaminen. Pohjimmiltaan kyse on eriarvoisuuden ja osattomuuden kasvamisesta.


maanantai 4. syyskuuta 2017

2101 Vaaleilla valittu sulttaani johtaa Eurooppaa

     Eurooppaan vaikuttaa merkittävästi kaksi suurvaltaa, joiden johto ammentaa voimansa nationalismista, Venäjä ja Turkki. Venäjä ihannoi 1800-luvun eliitin loistoa ja Turkki Osmanin valtakunnan suuruutta ja voimaa. Unkari on toistaiseksi tyytynyt kapinoimaan EU:n sisällä.

Putin tuli valtaan luovimalla Pietarin valtaeliitistä ponnistaen Jeltsinin hovin kautta presidentiksi. Georgialaista sukuperää oleva atleettinen Erdogan hioi taitojaan jalkapallokentillä ja liittymisellä radikaalipuolueisiin, jotka vuoron perään kiellettiin.
     Karismaattisena puhujana hänet valittiin Istanbulin pormestariksi, kunnes pikku poliitikkona älysi hakeutua Gulenin liikkeen suojiin. Tätä liikettä voidaan verrata turkkilaiseen sovellutukseen vapaamuurareista. Se on maailmanlaajuinen ja koulutuksesta ja älykköryhmiä suosiva. Erdogania ei kiinnostanut kumpikaan, ainoastaan verkostosuhteet.
     Taitavana kansankiihottajana vedoten islamilaisen Turkin arvoihin länsimaisuutta vastaan hänet valittiin presidentiksi. Tuhansittain toisin ajattelijoita vangittiin ja yli 100 mediayksikköä lakkautettiin. Hän murskasi 2016 kapinayrityksen erottaen yli satatuhatta virkamiestä ja sotilasta Tämä tehtyään t mies saarna meidän rakkaasta Turkista ja tummu kasvoiltaa, kun mainitaan turkkilaisten tekemä armenialaisten kansanmurha.
     Syyrian sota ja sen aiheuttama pakolaisvirta olivat onnen potku Erdoganille. Vaikka hän ehti haukkua Merkelin pikku Hitleriksi, Merkelin hätä jatkuvista pakolaisvirroista Kreikan kautta Saksaan on kuitenkin niin iso, että Erdogan ja EU tekivät aivan uskomattoman diilin. Kun EU maksaa Erdoganille miljardeja euroja, hän puolestaan pidättelee kreikkalaisia pakolaisia ja annostelee heitä sopivina erinä Turkin kautta EU:un.
     Tällainen kiristyssopimus on ennenkuulumattoman härski. Siitä tulee mieleen entinen pomo, jonka puheille ei uskaltanut mennä, ennen kuin joku oli käynyt varovasti oven raosta tiedustelemassa. millä tuulella hän oli. Tällaisen arvaamattomuuden varassa Euroopan on vain elettävä. Jos Erdogan ja Putin avaavat yhtä aikaa pakolaisportit, Eurooppa kaatuu ennen kuin laukaustakaan ehditään ampua.
     Erdogan on terveen näköinen roteva mies ja sopimus voi päteä pitkääkin etenkin kun hänellä on islamistien laaja tuki, mutta mitä silloin EU tekee, kun sulttaani sanoo, että turkinkansalaiset tarvitsevat viisumivapauden EU:un.

  

torstai 31. elokuuta 2017

2100. Nuorten pääsy USA:ssa korkeakouluun

     Pääsin seuraamaan läheltä yhdysvaltalaisten ponnistelua lastensa korkeakouluun pääsemiseksi. Jos kuuluu haperoksi kutistuneeseen  keskiluokkaan, kyse on enemmästä kuin elämästä tai kuolemasta. Kyse voi olla koko suvun elintason pitämisestä edes kohtuutasolla.
     Kun nuori lähestyy korkeakouluikää, koko suku osallistuu koulun valintaan ja etsintään. Mennään paikan päälle katsomaan paikkaa, jossa koulun edustaja esittelee ja mainostaa oppilaitosta.Vanhemmille lasten korkeakouluun pääsyn turvaaminen on heidän elämänsä tärkein projekti sairasvakuutuksen saamisen lisäksi.
     Toiset onnistuvat pääsemään stipendireittiä, mutta siihen tarvitaan usein urheilijatyyppi. Koulutuksen keskimääräinen hinta on 200000 dollaria ja silloinkin saadessaan tutkinnon tulevaisuus on epävarma. Niinpä opiskelijat ja heidän perheensä miettivät hyvin takkaan, mihin kouluun kannattaa edes pyrkiä rahoitustilanne ja tulevaisuuden näkymät huomioiden. 
     Kapinahenkeä on. Ei ole harvinaista, että opiskelijat valloittavat koulun hallinnon tilat  viikoiksi vaatien luopumista bisnesmäisestä opintoiminnasta ja korkeista lukukausimaksuista,
     Oppilaita huolestuttaa erityisesti se, ettei opintojen jälkeen löydy koulutusta vastaavaa työtä, jos edes yleensä työtä. Tilanne on sama kuin Suomessa.
     Niinpä käsitykset koulutuksen elämän uran turvaavavana ihmetekijänä on kärsinyt inflaation. Tämä puolestaan yhtenä tekijänä vauhdittaa kansakunnan jakautumista eliittiin ja köyhiin. Keskiluokkaiset nuoret ovat katoavaa voimavaraa yhdessä koko keskiluokan kanssa.
     Meillä Suomessa tilanne ovat paljon paremmin ja olisi joskus hyvä kuulla nuorilta jotain myönteisiä maamme koulutusjärjestelmästä.


lauantai 26. elokuuta 2017

2099. Positiivinen ajattelu


     Mikko Puttosen juttu positiivisesta ajattelusta sisälsi mielenkiintoisia näkökulmia (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005337781.html). Hän aivan oikein totesi, ettei mielessä ole mitään nappulaa, josta voisi säädellä ajatustensa positiivisuutensa tasoa.
     Aihe on myös monen työyhteisön kahvipöydän keskustelujen agendalla. Se oli jopa erään konsulttiyrityksen strategista linjaa määrittävänä jakolinjana 1990-luvulla: toisten mielestä positiivista ajattelua voidaan kehittää ja niinpä sitä myös konsultoitiin, toisten mielestä on parempi keskittyä rationaalisiin malleihin. Ei tämä jakolinja kovin vakavasti otettavaksi tarkoitettu ollut, mutta antaa kuitenkin viitteen, kuinka vakavasti positiivien ajattelun kehittämien siihen aikaan otettiin.
     Positiivien ajattelua pidetään sellaista jatkuvaa mielentilaa, jossa asiat ja olosuhteen nähdään jatkuvasti suotusina ja mahdollisuuksia tarjoavina. Tämä on tietenkin perusteltu elämän filosofia.
     Ihminen on kuitenkin persoonallisuutensa ja temperamenttinsa vanki. Näiden rajojen ulkopuolelle ihminen ei voi pakottaa mieltänsä elämään. Tilapäisesti jossain ongelmassa ihminen voi pakottaa itsensä ajattelemaan hyvää ja unohtamaan ikävän asian tai antautua muuten vain hyvien näkökulmien vietäviksi. Tässä ei kuitenkaan sovi unohtaa realismin välttämättömyyttä, jottei ajaudu unelmien vetäväksi.
     Parasta olisi, jos ihminen ei huolehtisi sellaista ongelmista(an), joihin hän ei voi vaikuttaa ja joihin voi vaikuttaa, suhtautuisi myötämielisellä realismilla ja toimisi sen mukaan.

lauantai 19. elokuuta 2017

2098. Tuomiotko tuurista kiinni

     Viime päivinä on noussut esiin tuomioistuin laitosten kokemattomien tuomareiden antamat tuomiot ja tähän liittyä tuomareiden koulutus (https://yle.fi/uutiset/3-9775711). Koulutus on kiistämättä riittämätöntä ja hajanaista eikä sen organisointi ole selkiytynyt, mikä kuluttaa ja missä.  Ei näytä uskottavuuden kannalta, jos poliittinen ministeriö järjestää sitä. Myös Jyrki Virolainen on kritisoinut tuomaritilannetta (https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/08/60-ylen-kohujuttu-kokemattomista.html).
     Nämä epäkohdat peittävät kuitenkin alleen paljon vakavamman tuomioistuinlaitosten riippumattomuus ongelman, joka johtuu siitä, että tuomioistuimet ovat suoraan oikeusministeriön alaisia hallinnollisesti.  Tuomioistuimet ovatkin riippuvaisia poliittisen oikeusministeriön niille osoittamista resursseista, jotka sovitaan oikeusministeriön ja tuomioistuimen välisessä tulosneuvottelussa. Onhan tällainen sopiminen ulos päin omituisen näköistä, vaikkei sopimisessa tietenkään tuomioiden sisällöstä ole kyse. Menettelyssä on hyvin lähellä kyse tuomiovallan ja toimenpanovallan menemisestä päällekäin, mikä ongelmallista vallan kolmijaon kannalta.
     Tuomioistuinten ja oikeusministeriön välillä vallitsee myös keskushallinnon ja sen alaisten yksiköiden välinen normaali organisaatiososiaalinen jännite: keskushallinolla ollessa budjettivaltaa se panee alaisen käyttäytymään tietyllä myöntyvyyskoodilla. Se tarkoittaa, että käyttäydytään kuin esimiesvirasto toivoo, vaikka asiat olisivat omassa päätösvallassa, koska se voi olla eduksi seuraavassa kehysneuvotteluissa. Tällainen käyttäytyminen voi koskea myös tuomioistuinten tuomarinimityksiä.
     Kaikki turhat jännitteet poistuisivat, jos maalla olisi oma itsenäinen tuomioistuin virasto, joka toimisi isäntävirastona tuomioistuimille, kuten poliisihallitus poliisilaitoksille. Tällöin tuomioistuinviraston neuvotellessa resursseita OM:n kanssa, jolloin kyse ei olisi mistään erityisestä tuomioistuimesta, vaan koko tuomioistuinlaitoksesta. Viraston perustamiseen resurssit saadaan oikeusministeriön nykyisistä voimavaroista.
     Niin sinisilmäinen ei kannata olla tämäkään ratkaisisi kaikkia vaikutuspyrkimyksiä nimityksiin ja resurssien jakoon.
     On kuitenkin korostettava, että valtaosa nimityksistä nytkin tapahtuu asiallisin perustein.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

2097. Raivona virolaisille

     Pääkoordinaattorin lähtiessä viemään minua syömään kuuluisaan kalaravintolaan Viron valtiovarainministeri Siim Kallas tuli meitä vastaan torilla. Pääkoordinaattori suoritti esittelyn ja kertoi minun tulevan konsultoimaan ministeriöön. Vastasin ministerille johonkin tekosyyhyn vedoten niin kohteliaasti kuin siinä tilanteessa taisin, etten voi tulla konsultoimaan. Sanoin molemmille hätäisen ystävälliset jäähyväiset ja loikkasin viereen pysähtyneeseen taksiin ja ajoin omiin matkoihini. Olin melko raivoissani itselleni ja virolaisille, mikä oli tietysti turhaa. Itsepä grillille menin. Olin päivän puhunut ja nyt vasta sain tietää, ettei tulkkaus ollut toiminut koko aikana ollenkaan.

perjantai 11. elokuuta 2017

2096. Uusliberalismin, kuritalouden tulo Suomeen

     Heikki Patomäki (Wikipedia) on oikeassa todetessaan Hari Holkerin hallituksen 1987-1991 aloittaneen uusliberalismin juurruttamisen Suomen hallintoon. Mutta miksi se tapahtui niin helposti kuin tapahtui?
    1980-luvun puolivälissä julkinen hallinto oli siinä pisteessä, että jotain oli tapahduttava, ei taloudellisten rajoitusten takia, vaan liiallisen paisumisen takia. Tilanne oli analogien Romanian tapahtumien, ei ideologisesti ja eikä rajuudessaan, vaan liiallisen turpoamisen ja tehottomuuden takia. Olihan valtiolla 220000 ja kunnilla 560000 virkamiestä ja toimihenkilöä.
     Aluksi luultiin, että johtamisen välineiden ja suunnittelu- seurantajärjestelmien avulla voitaisiin saada tehoja enemmän irti. Niitä tulisi kehittää ja niin myös tehtiin. Mutta kokonaistehokkuus ei noussut. Organisaatioiden virtaviivaistamisella oli rajansa, koska ketään ei voinut sanoa irti.
     Tämä rinnalla alkoi hallinnossa kiertää papereita ja muistioita ja jopa kirjoja, joissa hahmoteltiin uusia toimintatapoja. Ne olivat lähinnä yksittäisten henkilöiden aikaan saannoksia irrallaan poliittisesta ajattelusta, mutta joita kuitenkin poliittinen johto tuki (mm Johtaminen muuttuvassa julkisessa hallinnossa, Pekka Huttunen, 1993). Tanska ja Uusi-Seelanti olivat esimerkkimaita. Oli myös muistioita, jotka olivat mitä ilmeisimmin oli kirjoitettu tai käännätetty poliittisella toimeksiannolla.
     On selvää, että uusliberalismi oli Holkerin hallituksesta lähtien poliittisella agendalla. Jo muiden OECD-maiden paine tähän suuntaan oli kova ja maata, joka olisi kulkenut toista tietä, olisi vähintäkin epäilty, mutta poliitikkojen ohjausote käytännössä oli kuitenkin vaatimatonta.
     Yksittäisten kehittäjien oli helppo markkinoida ajatusta yksityisen sektorin tehokkuutta pullistelevaan hallintoon verrattuna. Käytetty ilmaus oli: Kun esitätte meille (esimiestaso) perustellut tavoitteenne, tässä teille on rahat vapaasti käytettäviksi, kuhan saavutatte tavoitteenne.”
     Kehittäjille se oli liian helppoa eikä jaksettu ajatella loppuun asti mm. vapaiden markkinoiden suhteesta hallinnon perustehtäviin ja erilaisten ihmisryhmien palvelutarpeeseen ja palvelujen saavutettavuuteen. Ei ajateltu, etteivät markkinat voi toimia tilanteissa, jossa asiakkaalla ei ole kykyä valita ja kilpailu on näennäistä.
     Helppoja ratkaisuja olivat VTKK ja Hankintakeskuksen yhtiöittämiset jne. Ironista kyllä VTKK yhtiöittämien oli kuitenkin katkera virhe, mitä nyt yritetään paikata soten sivutuotteena. Tilaaja-tuottaja-mallin uskottiin aluksi rajoittuvan hallinnon sisään, mutta se nopeasti kääntyi yleiseksi yhtiöittämiseksi, ja lopulta johti suuren osan julkishallintoa siirtymiseen yhtiöiden pyritettäviksi. Tämä tapahtui siitä huolimatta, vaikka jo alkuaikoina havaittiin, kuinka paljon lisätyötä ja juridisia sopimuksia aiheutti tilaajan ja tuottajan roolien täsmennys.
     Merkille pantavaa on, että budjettitaloudessa uusliberalismin keinot otettiin käyttöön paljon myöhemmin kuin hallinnon kehittämisessä. Tämä johtui 2008 alkaneesta lamasta. Sitä enne ei ollut ollut tarvetta.
     Olisi ollut kuitenkin toinen tie. Se olisi perustunut tutkimuksiin ja selvityksiin, mitä ja miksi jokin tehtävä toimii markkinaympäristössä laadukkaammin ja tehokkaammin kuin viranomaisohjauksessa tunnistaen asiakkaan tarpeet ja mahdollisuudet.
     Uusliberalismin keinot otettiin käyttöön vasta pakon edessä: hallinto pöhöttymisen, käyttötalous rahoituskriisin takia.


torstai 10. elokuuta 2017

2095. Kurjistumista on ollut aina, mutta nyt se harkittua

     Eikö ennen ollut köyhyyttä ja kurjistumista? Kyllä vaan.  Ei tarvitse mennä kuin 50-luvulle, jolloin yhteiskunta oli vielä jyrkästi jakautunut huono-osaisiin ja niihin, joilla oli jokapäiväinen leipä turvattu. Jaon jakolinjan muodostivat tilalliset ja ei tilalliset.
     Maatilojen lapset olivat tukevan hyvin puettuja ja kansakouluruokailussa lisävarusteina heillä oli omat eväät. Työläisten, maatyöläisten, metsätyömiesten, sekatyöläisten ja joutomiesten ja –naisten lapset söivät halukkaasti kouluruoan ja talollisten lasten tähteet. Vaatteet olivat joko liian pienet tai suuret ja kuluneet. Se näkyi kauas.
     Opettajat antoivat näkyä ja kuulua, kuka oli mistäkin kotoisin. Köyhien sotaleskien lasten tilannetta vieläkin heikommassa asemassa olivat kiertolaisten lapset. Kiertolaiset olivat NL:lle luovutetuilta alueilta tulleiden tilattomia. Kunta pyrki heitä sijoittaman vahoiksi tulleisiin hylättyihin ränsistyneisiin asumuksiin.
     Toisaalta tilalliset tarjosivat lähinnä vaistovaraisesti apua ruokkimalla ja majoittamalla säännöllisen tilapäisesti nimikko kiertolaisvanhuksia ja lähistön köyhiä mökkiläisiä, leipä kainaloon silloin tällöin.
     Lähes ainut ulospääsy köyhyydestä oli koulutus. Se onnistui silloin tällöin mökin lapselle ja kun onnistumisia yliopistojärjestelmän laajentuessa tuli lisää, siitä tuli yhä useammalle taikarata maailmalle. Peruskoulu oli toinen ratkaiseva tekijä maailmalle.
     1960-1980 lukujen sosiaalipolitiikka tasasi mahdollisuuksia ja elintasoeroja ennen kaikkea alemmissa ryhmissä. Tämä oli demari- ja keskustaveroisten hallitusten aikaansaamaa.
     1980-luvun lopulla alkaneen uusliberalistisen yhteiskuntapolitiikan seurauksena valtion ja kuntien tehtäviä yhtiöitettiin ja yksityistettiin ja sosiaalisia tukia leikattiin. Tämä ei sinänsä saanut aikaan muutoksia kansan jakautumisessa eri yhteiskuntaluokkiin.
     Sen sijaan tuloerot ja sosiaalisen kierron kasautuminen kahteen keskiöön, 50 luvun köyhyydestä poiketen, oli ratkaiseva tekijä luokkaerojen kasvuun. Ensimmäinen keskiö oli viidennen ja kolmannen luokan välissä. Eli tämä kierto rajoittui alempiin luokkiin. Toinen keskiö oli kahden ylimmän luokan välillä, eli rikkaista voi tulla hyvin rikkaita. Ero ensimmäisen ja toisen keskiön välillä oli, että ensimmäisessä ihmiset putoilivat ylös ja alas kuitenkin enimmäkseen alas suhteellisessa elintasossa, toisessa vain ylös.
     Luokkaerojen kasvu ei tietenkään tapahtunut itsestään, vaan uusliberalismin aatteen julkistuksella ja teoilla ”kukin vastaa itse itsestään”  ja uusliberalististen hallitusten budjettileikkauksilla ja rikkaiden suosimisella (yritystuet, apteekkilaitos, osakasrekisteri jne).
     Nyt meillä on maa, jossa ylemmän luokan ihmiset korostetusti tunnistavat itsensä yläluokaksi ja noudattavat sen tapoja eivätkä ole tekemisissä ihmisen kanssa, jotka he katsovat olevan alemmalla tasolla. Luokkaerot eivät poistu sillä, että hyvin toimeentuleva bisnesihminen sanoo heidän hirviporukkaansa kuuluvan kaikenlaisia ihmisiä. Niinpä niin.
     Nyt ollaan taas kohta 50-luvun tilanteessa. Päivän median otsakkeet ovat aiheesta saman suuntaisia muistutuksena 50 luvun tilanteesta.


Lapsiperheiden köyhyys 
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708072200310621_u0.shtml
Y
liajajalle ei laitospaikka 
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005317624.html

Skitsofreniaa sairastavan veli hoitaa
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005316425.html 

Ope minulla on nälkä
http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241038-ope-mulla-on-nalka?ref=poiminnat

Vanhusten kotihoito-ongelmat
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000001125609.html

maanantai 7. elokuuta 2017

2094. Johtamisessa on kyse viime kädessä elämän johtamisesta

     Arvostan suuresi Tero J. Kauppisen ajatuksia johtamisesta. Minulla oli ilo olla Hotelli Tornissa  Pro Economica tilaisuudessa, jossa julkistettiin paras johtamiskirja 1996. Sillä kertaa voiton vei Soinninmäen kirja.
     HS:n jutussa (http://www.hs.fi/ura/art-2000005310100.html) Kauppinen kertoi, miten hän 68-vuotiaana pystyy luomaan uutta ja lanseeraaman ajatuksiaan maailman laajuisessa kysynnässä. Tieto ja uuden tiedon hankinta ovat siinä avain tekijöinä.

     Hänen mottonsa, että johtamisessa on kyse elämän johtamisesta, on hätkähdyttävä tiivistys.
     Tämä lähestymistapa on monessa suhteessa hedelmällinen henkilölle, joka aikoo heittäytyä johtamisen kehittäjänä  ja konsultin uralle.
     Elämä on arkipäivää. Ensiksi sen voi elää laadukkaasti sen kummemmin ajattelematta sen nyansseja ja sisältöä. Se rullaa kuin itsestään, kun palikat on kohdallaan ja tervettä järkeä on päässä. Toiseksi siinä voi kohdata vaikeuksia, mutta ihminen selviää niistä omin ponnistuksin. Kolmanneksi vaikeuksiin voi hakea ulkopuolista apua. Neljänneksi joku voi analysoida elämää päivästä päivään sen kuitenkin muuttuessa yhä kummallisemmaksi.
     Tämä pätee hyvin johtamiseen. Ensiksi joillekin johtaminen on luonnollista sisältäen Kauppisen perään kuuluttamat uudistamisen vaatimukset. Toiseksi sekin on luonnollista ja kuuluu elämään, että sitä voi omatoimisesti korjata, kuten johtamistakin. Kolmanneksi sekin on luonnollista, että elämä kuten johtaminenkin ajautuu ongelmiin, jossa tarvitaan ulkopuolista apua. Silloin  sen parempi, mitä uusimmat lääkkeet on käytössä. Neljänneksi  jos johtaja ja hänen esikuntansa, eivät saa vakioitua johtamisen metodeja niin, ettei jatkuvasti etsitä parempaa ja kokeillaan uutta, ollaan hakoteillä ja muutoskierteessä.
     Näistä seikoista seuraa suuria vaatimuksia konsultille. Hänellä pitää olla elämän kokemusta. Tällä hän kykenee näkemään, mikä organisaation elämää vaivaa ja missä tilassa se on. Silloin voi selvitä, että kyse eri asiasta kuin  perinteisen johtamisen kehittämistä, Voi olla kyse myös suuremmasta asiasta kuin johtamisvälineistä tai pikku niksauksesta. Kun konsultti ymmärtää, että kyse on viime kädessä elämästä, ainakin organisaation elämästä, johtamisen määrittely tuntuu absurdilta.
     Jos konsultti ei pysty tunnistamaan koko organisaation elämisen kaarta ja nykytilannetta, vaarana on, että hän tarjoaa erilasia seminaareja ja kursseja sekä yksittäisiä johtamisvälinettä yksi kerallaan vuoden välein.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

2093. Pääministeriä ei saa pilkata

     Julkishallinnon, valtion ja kuntien, luonteeseen kuuluvat vakaus, luotettavuus, ennustettavuus ja pitkäjänteisyys sekä parhaan mahdollisen tiedon käyttö päätöksenteossa. Pyrkimys tehokkaaseen hallintoon yleisen hyvän tuottamisen lisäksi on myös yksi keskeinen tavoite.
     OECD-maissa tämä on merkinnyt, että vältetään spontaania suunnittelua, ad-hoc -toimintaa ja impulsiivistä päätöksentekoa. Sama koskee myös intuitiivista päätöksentekoa. Se on varattu kokeneille päättäjille. Monipuoluemaissa on myös yleistä hallituskoalitioiden vaihtokauppaan perustuva päätöksenteko, sinulle-minulle- jako. Viimeksi mainittu on usein ristiriidassa tehokkuuspyrkimyksen kanssa.
     Niinpä OECD-maat ovat omaksuneet menestyksekkään toiminnan varmistamiseksi luonnollisina ohjauskeinoina pitkän, keksipitkän sekä lyhyen aikavälin suunnittelun metodit ja vaikuttavuusarvioinnit. Toiset onnistuvat paremmin, toiset huonommin.
     Eräät maat ovat kokeilleet toisenlaisiakin päätöksenteon konsepteja, kuten ohjelmaperusteista suunnittelua ja  radikalismia (OECD:sta Uusi Seelanti ja osin Tanska 1980- luvulla.) Malliesimerkkiä spontaanisesta radikalismista edustaa tapahtumat Kambodzassa.
     Suomen hallitus ei ole hylännyt perinteisiä hyvän hallinnon ohjauskeinoja, mutta on ottanut pelottavasti sivuaskeleita kokeilevan radikalismin suuntaan tehtailemalla lakiesityksiä koepalloina eduskunnalle. kuten sote-paketti. Malliesimerkkinä vaihtokauppapäätöksenteosta on maakuntien ja valinnanvapauden koplaus. Se on jyrkästi ristiriidassa tehokkuuspyrkimyksen kanssa. Toinen esimerkki vaihtokaupasta on omistajan kätkevä osakasrekisteri, minkä paheksuttavuutta lisää siitä päättämisen salakähmäisyys.
     Osakasrekisteri on pikku juttu vaihtokauppaan perustuvan maakuntien ja valinnanvapauden koplauksen rinnalla, kun otetaan huomioon, että operaatio on Suomen suurin muutoshanke kaikilla mittareilla mitattuna. Reformiksi sitä ei voi sanoa puhumattakaan malliksi demokratia toteutumisesta. Näin suuressa hankkeessa olisi pitänyt olla mukana myös oppositio. Yksi esimerkki  radikaalin impulsiivisuuden soveltamista on se, että peruslain kanssa kamppailevan soten pääarkkitehti nimitettiin oikeuskansleriksi. Toinen oli U-käännös Turun tiellä ja kolmas  päättäväisyys faktojen ohittamisessa, mikä on vaikeasti perusteltavissa. Ehkä pääministeri luottaa intuitioon, mitä kokemattoman ei pitäisi tehdä. Todennäköisin syy on valtaan nostajan (kepu)  vallan laajentamisen intressi.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

2092. EU:n ja Turkin välinen absurdi pakolaissopimus

     Turkin tilanne vain pahenee vallankaappausyrityksen jälkipuhdistuksissa ja Erdoganin hamutessa yhä enemmän valtaa. Vapaata lehdistöä ei käytännössä ole. Toisin ajattelijoita painostetaan entistä enemmän ja  valtion median sensuuria kiristetään äärimmilleen tavallisen kansalaissenkin joutuessa yhä tiiviimmin salaisen poliisin silmällä pidon alle. On mahdollista, että Turkki ajautuu nopeastikin uudelleen eri voimatahojen väkivaltaiseen välienselvittelyyn.
      Paheneva Turkin  tilanne sekä EU:n ja Turkin lahjusta muistuttava sopimus Kreikkaan tulleiden pakolaisten palauttamista Turkkiin ja sieltä osan tuominen jollain ihmeen keinolla EU-maihin, ovat absurdeja. Turkki saisi palveluksistaan rahaa, viisumivapauden ja mahdollisesti EU-jäsenyyden, joka nykytilanteessa on mahdoton ajatus.
     Syyrian ja Irakin pakolaistilanteen jatkuvasti vain pahetessa Azerbaidzanin ja Venäjän aktiivisuuden takia, EU:n ja Turkin välinen sopimus on jatkuvasti vaarassa kaatua. Muiden pakolaisreittien kavetessa jäljelle ei jää enää kuin Välimeri Eurooppaan.
     Ennen pitkään EU joutuu hyväksymään kuljetukset Välimeren yli ja itse osallistumaan niihin. Samassa yhteydessä EU:n on perustettava todella toimivat keräilyleirit (hotspotit), joista pakolaiset kuljetaan kiintiöpakolaisina kuhunkin EU-maahan.
     Vaikka EU:ta nyt kuinka työllistää brexitin käsittely, sen on välittömästi alettava panostamaan toimiviin konsepteihin, joilla Välimeren yli tulevat miljooniin kohoavat pakolaisvirrat voidaan hallita.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

2091. Onko tietoisuus avaruuden yleinen ominaisuus

     Viime aikoina on käyty keskustelua, onko ihmisellä sielu. Mm Anssi Manninen piti sitä naiivina käsityksenä (http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005303872.html).  Voi tuntua erikoiselta, että on helpommin perusteltavissa avaruuden tietoisuuden olemassa olo kuin ihmisen sielu.
     Ajatusta ei kannata heti tyrmätä, sillä Ylen Prismastudiossa 16.12 Aalto yliopiston professori esitti ajankohtaisena teorian ihmisen tietoisuudesta. Sen mukaan tietoisuus olisi avaruudessa vallitsevien luonnon laki tai ainakin seuraus niistä.
     Yleisemmin tietoisuuden olemassa olosta taistelee kaksi teoriaa: a) se syntyy ihmisen aivoissa ilman ulkopuolista ärsykettä, b) se on osa universaalia kvanttifysiikkaa ja avaruusoppia.
     Ensin mainittu on perinteiden käsitys. Siinäkin ollaan eri mieltä, onko aivoissa jokin erillinen osa, jossa tietoisuus syntyy vai syntyykö tietoisuus aivotoiminnan yleisenä tuloksena.
     Se että tietoisuus olisi peräsin avaruudesta kuten painovoima tai alkuräjähdyksestä johtuva taustasäteily, tuntuu yhtäkkiä ajatellen mielikuvituksen tuotteelta, kuten Prismastudion toinen asiantuntija tokaisi.
     Kuitenkin NY Timesiin äänestyksessä kolmanneksi merkittävämmäksi elossa olevaksi tiedemieheksi äänestetty DR Robert Lanza ei kyseenalaista tätä mahdollisuutta. Hän opettaa biosentrismiteoriassa, että tietoisuus ja elämä ovat keskeisiä universumille ja että kosmiset rakenteet on luotu elämää varten (http://collapsepromotions.blogspot.fi/2014/09/kvanttiteoria-esittaa-etta-tietoisuus).
     Ennen kuin skeptikko tyrmää tämän, kannattaa katsoa oikean käden peukalon kynttä. Kvanttifyysikon mielestä on ihme, että kynsi pysyy yleensä kasassa, sillä sen miljardien atomien miljardeihin ulkopartikkeleihin kohdistuu jatkuvasti lukemattomia epävakautta aiheuttavia voimia, kuten partikkeleiden jatkuva tosiinsa törmäily, avaruuden taustasäteily, maan vetovoima ja magnetismi. Kynsi onkin jatkuvan kaaoksen tilassa.
     Mutta jokin ihmeellinen järki ohjaa prosessia niin, että keskiarvotuloksena on nätti kynsi. Edesmennyt fysiikan professori Laurikainen piti tätä ihmeohjausta Jumalan käden työnä, joka pätee myös avaruudessa. Yleisemmin ajatellen tämä voisi olla aineen tietoisuutta. Joka tapauksessa ihmeohjaus on kaikkialla kosmoksessa vallitseva laki http://www.tieteessatapahtuu.fi/987/enqvist.htm).
     Tämä ei vielä todista tietoisuuden universaalia luonnetta. Mutta kun tähän listään jo melkein varmana pidetty käsitys, että avaruuksia on monia ja ne elävät eri vaiheita, ihmisen kosmisen luokan tietoisuudelle syntysi mahdollisuus siirtyä avaruudesta toiseen. Tämä olisi luonnon lakeihin hyvin sopivaa. Tänä avaisi myös mahdollisuuden tuon puoleiseen olotilaan kullekin ihmiselle.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

2090. Lobbauksellako kattavaa tietoa

     HS:n juttu http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005301985.html lobbauksesta oli moniulotteinen ja valaiseva. Myös epäkohtia tuotiin esille. Siinä todettiin aivan oikein, etteivät lobbaamisen epäkohdat ole lobbareiden syytä, vaan politiikkojen.
     Jutun yksi kohta jäi kuitenkin kaivelemaan: ”Lobbareiden kautta päättäjät näkevät, keitä kaikkia lakihanke koskee”.
     Näin ehkä on yleisellä tasolla, mutta miten se koskee, on toinen asia. Ne heikossa asemassa ryhmät, joiden äänestysprosentti on heikko tai nolla ja joilla ei ole varaa palkata lobbareita, eivät saa lobbareiden avulla epäkohtia päättäjien tietoon. Ainoasta media valikoivasti auttaa heitä saamaan asiansa esille.
     Voi ajatella jopa niin, että lobbarit jättävät heikossa asemassa, kuten eläkeläiset, sairaat, moniongelmaiset, työttömät, opiskelijat ja köyhyysperheet, olevien ongelmat tarkoituksella vähälle huomio lakihankeen eteenpäin menon varmentamiseksi.
     Näin ei varmaankaan käytännössä usein ole, mutta ilmiö on kuitenkin olemassa ja siitä esimerkkejä.
     Tämä on koko lobbauksen kriittinen kohta, koska lobbari joutuu valikoimaan ja suodattamaan päämiehelle antamaansa tietoa sen perusteella, miten päämies saa asiaansa parhaiten eteenpäin.
     Yhteiskuntapolitiikka on siinä mielessä ehtymätön luonnonvara, että ironia voi yhtäkkiä tulla eteen missä vain. Nyt se tulee siinä, että niiltä joilta suhteellisesti eniten leikataan, heillä on heikoimmat edunvalvontavoimavarat. 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

2089. Sipilä jatkaa kompuroiden yritysoppiensa soveltamista hallitustyöhön

Presidentti Niinistö ei halunnut esiintyä samassa tiedotustilaisuudessa, jossa pääministeri Sipilä kertoi, miten PS:n jakaannuttua hallitus jatkaa työtään. Siihen oli syynsä.
     Ensiksi jonkin verran oli kummallista Sipilän kertoessa u-käännöksessään saaneestaan faksista, jossa 19 PS:n  entistä  kansanedustajaa vakuutti seisovansa Uuden Vaihtoehdon takana. Sen verran valtiosääntöjä koettelevista asioista oli kuitenkin kyse, että luulisi Sipilän ottaneen mukaansa täysistunnon pöytäkirjan uuden eduskuntaryhmän perustamisesta eikä pelkää faksisivua.
     Toiseksi kun 19 kansaedustajien ryhmä vailla kuntatason järjestäytymistä ja puoluekoneistoa, saa hallitukseen yhtä monta ministeriä kuin 37 edustajan Kokoomus, sille täytyy olla jokin syynsä. Nämä syyt eivät ole kaikilta osin tiedossa, läpinäkyvyys puuttuu. Tässähän rikotaan hallituksen muodostamisen demokraattista paikan jakotapaa ministereiden määrästä. Asian kummallisuutta lisää tuoreimman gallupin antama 0,7% kannatus Uudelle Vaihtoehdolle ja hallitukselle 37%. Toivotaan, ettei kansa vedä tästä väärää johtopäätöstä sen huomatessa prosentin kannatuksella voivan saada viisi kansanedustajaa ja eduskunnan puheenjohtajan kaupanpäälliseksi.
     Kolmanneksi Uuden Vaihtoehdon tekee valtiosäännön kannalta hankalaksi se myös, että se on yhdistys eikä puolue.
     Neljänneksi UV:n puheenjohtaja Simon Elo on moneen kertaa todennut, ettei heillä ole poliittista tulevaisuutta. Tämä tarkoittaa, ettei heiltä on vaikeaa odottaa myös poliittista vastuuta. Sehän on normaalin hallituspuolueen välttämätön edellytys. Tässä yhteydessä Elon esittämä uhrautumisargumentti soten ja koko maan puolesta on naiivi. Se saattaa sopia Soinille, min Niinistölle ja kumppaneille.
     Viidenneksi Soini, Niinistö ja kumppanit ovat esiintyneet niukanlaisesti julkisuudessa UV:n puolesta puhujina ja yleensäkin julkisuudessa. Vanha totuushan on: älä näytä naamasi vähään aikaan mokaamisesi jälkeen.
     Kuudenneksi Sipilä toistaa jatkuvasti samaa virhettä yrittäessään soveltaa yritysoppien johtamistapoja hallituksen työskentelyyn. Oikeuskansleri kysymys on pienimmästä päästä verrattuna hätäiseen, huolimattomaan ja aisantuntijoita kuulematta jääneeseen lainsäädännön valmisteluun. Kokeile-korjaa -periaate ei kerta kaikkiaan sovi lainsäädäntötyöhön. Tämä on näkynyt ennen kaikkea perusalain puhkomisyrityksinä.
     Seitsemänneksi Sipilä teki suuren virheen jättäessään selvittämättä, miten UV olisi voitu korvata RKP:llä KD:llä. Silloin olisi ollut mahdollista palata takaisiin kauniiseen demokratiaan eikä sen irvikuvaan.
     Kahdeksanneksi kaiken tämän seurauksena meillä on pälyilevä hallitus, joka ei uskalla katsoa suoraan kansalaisten parasta puhumattakaan kansalaisia silmiin.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005296595.html

tiistai 18. heinäkuuta 2017

2088.Suuri määrä kuntoilua ei edistä terveyttä

     Säännöllisesti suuria fyysisiä ponnistuksia tekevät kuolevat samaan tahtiin kuin ei liikuntaa harjoittavat ylipainoiset. Nivelongelmia heillä esiintyy keskimääräistä runsaammin. Pitkien lenkkien flow tilassa on kuitenkin kiistatta mahdollisuus saavuttaa mielentila, jossa aivot tyhjentyvät tai syntyy luovia ideoita. Tämä on kuitenkin aika tehoton tapa saavuttaa aivoissa tilaa uusille ajatuksille tai puhdistaa pääkoppaa.
Suuri fyysinen rasitusharrastus ja sen tuoma flow tila ovat sukua motoriikan ja oppimisen väliselle yhteydelle. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi sisintä limbistä aivorakennetta stimuloiva virkkaaminen virkistää aivokuorta, joka on ihmisen älykeskus. Limbinen järjestelmä ja älyn keskus aivokuori voivat jyllätä samanaikaisesti jälkimmäisen siitä erityisesti hyötyessä. Samankaltainen ilmiö esiintyy marssimusiikin tahtiin marssimisessa ja rukousnauhan hypistelyssä.
      Kaiken kaikkiaan sopiva motorinen tekeminen virkistää ajatustoimintaa. Aivot saavat lisää virtaa. Ei olekaan ihme, että arkkiatri Peltonen vuoleskelee kaarnaukkoja.


perjantai 7. heinäkuuta 2017

2087. Putin, Trump, May ja Sipilä samassa pöydässä

     Putin, Trump, May ja Sipilä kokoontuivat sivupöydässä Hampurissa ennen G20 pääasioiden käsittelyä. Sipilän läsnäoloa aluksi muut kotvan hämmästelivät.
     Kyse oli Afrikan maista tulevien laittomien maahanmuuttajien jatkokäsittely Italiassa. Sipilä myönsi hiljaisesti, että jatkokäsittelystä puhuminen tässä yhteydessä oli epähumaania ja se muistutti Kempeleellä ja vähän muuallakin karjan viemistä paremmille laitumille ikuisen vihreän ääreen.

    Trump pauhasi, että hän voi antaa konsulttineuvoja, olihan hän itse nujertanut muutama viikko aiemmin twitterillä valtavan CNN:n.
     May epäli. –Sehän oli vain televisiokanava eikä mikään arvaamaton ihmismassa. - Se vaatii ennen kaikkea lisärahaotusta, johon Britannia ei missään tilanteessa osallistu aavistellen Trumpin kysymystä Gibraltarin käyttämisestä ihanteellisena kotouttamispaikkana. Niinpä varmuuden vuoksi May jatkoi.
     - Me höykytettiin aikoinaan toisella puolen maapalloa sijaitsevaa Argentiinaan valtaamaan Falkland takaisin briteille, vaikka sitä hallitsi sitkeä sotilasjuntta ja vallattava alue oli kalliorinteinen saari.  – Onneksi meillä on varastossa toisen maailmansadon jäljiltä viisi biljoona teepakkausta, jotka motivoivat joukkojamme saarelle hyökkäämistä ja motivoivat tarpeen mukaan vieläkin. Falkland ei sovi missään nimessä Italian tapaukseen.
     Putin oli katsellut vain pöytää, mutta lausahti Sipilän vaiettua. - Meillä venäläisillä ei ole maahanmuutto-ongelmia.  - Jos jokin onnistuu luvatta livahtamaan maahamme, kaikki pakolaiset sijoittuvat omiin lokeroihinsa. –Ei sitä kadulla huomaa kukaan.
     Sipilä oli vain kuunnellut mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Mutta yhtäkkiä yltyi puhumaan. -Tämä meidän palaveri on, sanoisinko takapuolesta, koska Italian ja Saksan edustajat puuttuvat. –Mutta sanon yhden asian painokkaasti. Se ratkaisee koko ongelman, olkoon  tai olkoon olematta täällä kukaan asianosaista. -Meidän valtiovarainministeriö on kehittänyt laitteen, jolla kymmenen vuoden itämiskauden jälkeen syntyy laillista rahaa tyhjästä miljardeja euroja. – Ensimmäiset rahat kolme miljardia euroa ovat itämässä ja ne saadaan vuonna 2029.
     Muut puhkesivat hämmennyksen valtaan. Vain Putin hymyili hillitysti.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

2085.Mitä oikeuskansleri viransijainen ajattelee

      Suuren ja mullistavan hankkeen suunnittelu ja toteutus on vaativa tehtävä kaikille osapuolille. Etenkin johto joutuu koitokselle, jossa kokemus on armoton tekijä. Ilman sitä hanke ajautuu kestämättömille harharetkille, joista paluu raiteille voi olla mahdotonta jo arvovalta syistä tai päätösten peruuttamattomuuden takia.
     Näin on käymässä sotelle. Konsulttikielen fraasimaiset hokemat, että lähtökuva kaikilla on sama ja että palvelulupaus takaa onnistumisen, eivät ainoastaan hämää, vaan peittävät alleen suunnitelman aukot.
     Lähtökohtakuva ei ole lainkaan selvä, jos OECD-maiden terveydenhoidon laadun kustannustehokkuuden kärkimaa Suomen piti uudessa järjestelmässä yhtiöittää koko ala. Näyttää myös siltä, että fraasi palvelulupaus päin vastoin kuin oli tarkoitus, supistaa palveluja. Tämä näkyy jo siinä, että vakuutusyhtiöt kilvan kehittävät erikoishoidon järjestelmiä. Niihin uudessa järjestelmässä köyhillä ei ole varaa. Mitä aitoa esitetyn suurluokan tekemistä maakuntauudistuksella on  terveyden- ja sosiaalihuollon kanssa?
     Mm. valinnanvapauden nostaessa kustannuksia, järjestelmään kuuluvalta kustannusleikkurilta ei työt lopu. Yhtiöittämisen kaaduttua kaatui myös hallituksen mainostama osakeyhtiömuodon tehokkuusetu. Asiakasmaksut nousevat vääjäämättä.
    Sotella aiotut miljardisäästöt menevät puuttuvaan tietojärjestelmään.
     Perin amatöörimäiseltä vaikuttaa myös oikeuskanslerin viransijaisuudella kikkailu. Ei kukaan rohkeakaan viransijainen oman tulevaisuutensa takia hevillä puutu hallituksen toimintaan viransijaisoikeuskanslerina. Mitä hallitus luule tämän henkilön ajattelevan viranhoidostaan? Ja mitä hallitus ajattelee?