Sivut

torstai 10. marraskuuta 2016

2033. Pikku trumpit ja orbanit EU:n kiusana

     Trumpin vaalivoitto oli tietenkin järisyttävä, mutta ennen kaikkea merkittävin viesti melskaamisella ja valehtelemisella pärjäämisestä. Kun vaalit Yhdysvalloissa ovat ajautuneet pisteeseen, jossa valehtelemalla, vastustajan vankilaan panon uhkauksilla, 15 miljoonan meksikolaisen maasta karkottamisella ja tuhansien kilometrien muurien rakentamisella, kokematon voittaa kokeneen, joku on syvästi pielessä maan demokraattisessa järjestelmässä.
     Vika ei ole teknisessä demokratia- ja  vaalijärjestelmässä, vaan siinä, millä käyttövoimalla  amerikkalainen demokratia on  vuosikymmeniä pyörinyt ja millaisia katkeria ja pettyneitä ihmisiä ja ihmisryhmiä se on vuosien mittaan jättänyt kituuttamaan toivon menettäneille alueille. Tungettelevana kyytipoikana tälle alamäelle on ollut globalisaatio ja työpaikkojen rakennemuutos.
     Kun kurjistumista on jatkunut vuosi kymmeniä, voimattomuus oman tilan parantamiseksi ja katkeroituminen systeemiä kohtaan ovat kasvaneet vihaksi. Tämä viha nostaa maan eliitin erottumaan tikun nokkaan entistä selvimmin, vaikka sekalainen eliitti yrittäisi kuinka piilottautua muuriensa taakse. Katkeruuden tunne läpäisee katsekontaktia paremmin kaikki muurit.

     USA on esimerkki siitä, kuinka maa voi ajautua demokratiakriisiin muodollisesti pätevistä demokratian elementeistä huolimatta, kun valta keskittyy korruptioaltteille dynastioille.
     Samankaltainen polarisaatio on tapahtumassa EU:ssa. Se ei ole tavallista herravihaa eikä perinteistä tietoisuuden nousua oman luokan huonosta asemasta. EU:n johto on sulautunut hyväntahtoisesti kansalisilleen hymyileväksi, tasapäiseksi ja keskenään vinoilevaksi herra- ja rouvakerhoiksi. Todelliset suunnannäyttäjät ja karismaattiset johtajat puuttuvat. Kuka EU:n johtajista on viimeksi noussut puhumaan rohkeasti, missä nyt ollaan ja mihin ja millä keinoilla sinne mennään? Pitäisi puhua niin, että etummaiset pyörtyvät.
     Nyt nämä suunnannäyttäjät korvautuvat populisteilla, joiden pääargumentti on ”Teidän aikananne ja kansan puolesta”. Eurooppa ei tarvitse orbaneita.
     Jos maille ei nouse liberaaleja demokraattisia suunnannäyttäjiä, vaan joudutaan turvautumaan kituvaan demokratiaan ja jos alamaihin painuneelle keskiluokalle ei pystytä tarjoamaan uskottavaa tulevaisuuden näkymää, orbanit voittavat ja tuovat tulessaan kaaoksia ja katastrofeja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti