Sivut

perjantai 25. marraskuuta 2016

2035. Maitotonkka on jo kaatunut, Länsimetro


     Suomessa hyviä johtajia kyllä koulutetaan monenlaisten koulutuspolkujen kautta. Niinpä hyviä johtajakandidaatteja onkin kypsymässä kuin priima omenia puissa. Mutta jotain tapahtuu sen jälkeen. Yrityselämä näyttää poimivan parhaat uraputkiinsa julkisen sektorin usein jäädessä poimimaan jo maahan pudonneita omenia. Ehkä tämä on vähän kohtuuton syytös tuhansia julkishallinnon hyviä johtaja kohtaan, mutta näyttöä on epäkuranttien omenoiden käyttämisestä maukkaan johtamishillon tekoon valtion ja kuntien johtamispöytiin. Poliittiset virkanimitykset ovat hyvä kyytipoika kyykyttämään päteviä johtaja heidän viranhaussaan merkittäville johtamispaikoille. Sopivin valitaan.
     Länsimetron sössimisestä ei kannatta syyttä ketään yksittäistä johtajaa, sillä maitotonkka on ajat siten jo kaatunut eikä kaatajia saada selville. Mutta kun tilalla on maitoa, jolla mällätä, yksi tonkka näyttää olevan ihan sama.
    Metron rakentaminen on konkreettinen juttu. Siinä ei tarvitse pitää ihmepuheita tavoitteiden tärkeydestä ja yhteiskuntapoliittisista merkityksistä. Ne puheet on jo pidetty ajat sitten ja nyt pitää tehdä koordinoidusti konkreettisia mitattavia työvaiheita. Tämä on äärimmäisen yksinkertaista verrattuna Suomen henkisen tilaan muuttamiseen, alkoholin kulutuksen vähentämiseen, lastensuojelun parantamiseen, kiusaamisen vähentämiseen, kansaterveyden parantamiseen jne, vaikka budjetti on miljardiluokkaa.
     Ei ole epäilystäkään, etteikö Länsimetron toteutusorganisaatiolla olisi vaunulasteittain tietoa homman hoitamiseksi. Sen projektiorganisaatio on timantti paperilla. Mutta miksi sitä ei ole valvottu koko etenemisajan vaihe vaiheelta etenkin kriittisiltä kohdiltaan tai jos on valvottu, onko korjaustoimenpiteisiin ryhdytty ja onko niitä taas valvottu? Vai onko koko suunnitelma ollut mätä? Nämä on yksinkertaisia asioista eikä suuri budjetti vaikeuta sitä lainkaan. Työn toisteisuus, rata - metroasema – rata, päinvastoin helpottaa hanketta huomattavasti.
     Onneksi meillä on hyvä esimerkki Tampereen tunnelin toteuttaminen allianssi- ja tulospalkkioperiaatteella. Onneksi olkoon. Varmaan olette jo työstäneet mallinne opetus- ja myyntitarkoituksiin ympäri maailmaa.

perjantai 18. marraskuuta 2016

2034. Trumpin vaalipropaganda vertautuu Saksan kolmannen valtakunnan kansleriehdokkaan vaalipuheisiin 1933

     Ensimmäisen maailmansodan jälkeen koko Eurooppa oli kaaoksessa, mutta eniten Saksa. Ei juuri paljon vähemmälle jääneet Puola, Baltia ja Balkan. Osa sodasta palanneista sotilaista oli hukassa etsien sotia sodittaviksi. Ihmisillä ei ollut ruokaa, ei työpaikkaa, ei arvostusta, ei elämän kiinnekohtia ja tarkoitusta. Ne jotka hakeutuvat nilkuttaen sukulaistensa jalkoihin, heitä usein kohdeltiin pois työntäen ja julmasti. Saksa oli täynnä toivottomia ihmisiä, jotka vaativat työtä, toimeentuloa ja kunnioitusta.
     Vuonna 1945 liittoutuneet, lähinnä yhdysvaltalaiset, pidättivät 40000 natsi puolueen jäsentä. He joutuivat vastaamaan 131 kodan kysymyslistaan ja osaa heistä haastateltiin. Tämä lisäksi Nurnbergin oikeudenkäynnin materiaali tarjosi valtavan tietolähteen, miksi ja miten natsit nousivat valtaan, millaisia he olivat ja miten kolmas valtakunta toimi. (Canal Digital History doc 2: Last days of Natzies 16.11.2016)
     Hitler vastasi miljoonien arvokkuutensa ja minuutensa menettäneiden huutoon. Hän uhosi tekevänsä Saksan taas suureksi ja kumoavansa Versaillesin kunniattoman sopimuksen. Hän lupasi kaikilla töitä, maan vain saksalaisille ja karkottaa eri rotuiset maasta.
     Kun hän puhui ennen valtakunnan kanslerin vaaleja tammikuussa 1933, hän odotutti kuulijoita viisi minuuttia ennen nousemistaan puhujakorokkeelle. Saavuttuaan seisomaan puhepöydän kulman taakse, hän käsi pöytään tukeutuen keskittyi kaksi minuuttia hiiren hiljaisuudessa. Hillityn käheästi alkanut puhe huipentui hillittömäksi raivoksi, minkä jälkeen kuulujat vaipuivat hurmokseen ja ekstaasiin. Hänet valittiin.
     Amerikkalaisia tutkijaupseereita hymyilytti leveästi kuunnellessaan vuonna1945 näitä puheita nauhalta. ”Meillä Amerikassa ei koskaan menisi tuollainen soopa läpi.  


torstai 10. marraskuuta 2016

2033. Pikku trumpit ja orbanit EU:n kiusana

     Trumpin vaalivoitto oli tietenkin järisyttävä, mutta ennen kaikkea merkittävin viesti melskaamisella ja valehtelemisella pärjäämisestä. Kun vaalit Yhdysvalloissa ovat ajautuneet pisteeseen, jossa valehtelemalla, vastustajan vankilaan panon uhkauksilla, 15 miljoonan meksikolaisen maasta karkottamisella ja tuhansien kilometrien muurien rakentamisella, kokematon voittaa kokeneen, joku on syvästi pielessä maan demokraattisessa järjestelmässä.
     Vika ei ole teknisessä demokratia- ja  vaalijärjestelmässä, vaan siinä, millä käyttövoimalla  amerikkalainen demokratia on  vuosikymmeniä pyörinyt ja millaisia katkeria ja pettyneitä ihmisiä ja ihmisryhmiä se on vuosien mittaan jättänyt kituuttamaan toivon menettäneille alueille. Tungettelevana kyytipoikana tälle alamäelle on ollut globalisaatio ja työpaikkojen rakennemuutos.
     Kun kurjistumista on jatkunut vuosi kymmeniä, voimattomuus oman tilan parantamiseksi ja katkeroituminen systeemiä kohtaan ovat kasvaneet vihaksi. Tämä viha nostaa maan eliitin erottumaan tikun nokkaan entistä selvimmin, vaikka sekalainen eliitti yrittäisi kuinka piilottautua muuriensa taakse. Katkeruuden tunne läpäisee katsekontaktia paremmin kaikki muurit.

     USA on esimerkki siitä, kuinka maa voi ajautua demokratiakriisiin muodollisesti pätevistä demokratian elementeistä huolimatta, kun valta keskittyy korruptioaltteille dynastioille.
     Samankaltainen polarisaatio on tapahtumassa EU:ssa. Se ei ole tavallista herravihaa eikä perinteistä tietoisuuden nousua oman luokan huonosta asemasta. EU:n johto on sulautunut hyväntahtoisesti kansalisilleen hymyileväksi, tasapäiseksi ja keskenään vinoilevaksi herra- ja rouvakerhoiksi. Todelliset suunnannäyttäjät ja karismaattiset johtajat puuttuvat. Kuka EU:n johtajista on viimeksi noussut puhumaan rohkeasti, missä nyt ollaan ja mihin ja millä keinoilla sinne mennään? Pitäisi puhua niin, että etummaiset pyörtyvät.
     Nyt nämä suunnannäyttäjät korvautuvat populisteilla, joiden pääargumentti on ”Teidän aikananne ja kansan puolesta”. Eurooppa ei tarvitse orbaneita.
     Jos maille ei nouse liberaaleja demokraattisia suunnannäyttäjiä, vaan joudutaan turvautumaan kituvaan demokratiaan ja jos alamaihin painuneelle keskiluokalle ei pystytä tarjoamaan uskottavaa tulevaisuuden näkymää, orbanit voittavat ja tuovat tulessaan kaaoksia ja katastrofeja.