Sivut

perjantai 30. syyskuuta 2016

2027. Väkisin virkaan

     Kanerva oli synkällä päällä istuttaen minut suuren pöytäänsä itseään vastapäätä. Tiesin etukäteen hänen ajavan toimeen kokoomuslaista, mutta kehittämisosaston vakinainen johto vastusti.
     Aluksi Kanerva oli vaiti pitkän tovin ja tarkkaili minua. ”Olen kuullut, että sinä jyräät asioita läpi”, hän virkkoi yksikantaan molemmat kädet nyrkissä kiiltävällä pöydällä. Yritin vastata jotain järkevää, mutta keskustelu tyrehtyi Kanervan toteamukseen, että hän tekisi päätöksen Kivelän esityksen perusteella.
     Parin viikon päästä uudessa työpaikassani sihteeri varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani jo päivä ennen muuttoani sinne, juuri siitä samaisesta naulasta, jonka tyhjää reikää olin ihmetellyt. Taulu oli Ateneumista lainassa. Se oli numeroitu eikä sitä löytynyt, vaikka sitä etsittiin raivoisasti ympäri osastoa.


keskiviikko 28. syyskuuta 2016

2026. Homovihkiminen ja moraali

     Näiden välisiä suhteita saattaa joutua miettimään, jos omalletunnolleen haluaa selvittää hyväksyttyä tasa-arvoista avioliittolain merkitystä.
     Maailmanluokan kirjailija ja filosofi Albert Camus on sanonut, että moraali on tarpeeton: elämä on jo sinänsä aina enemmän tai vähemmän moraalista. Hän järkeili edelleen, että joka ei anna kaikkea, ei saa kaikkea.
     Camus siis lähti siitä, että ihminen on jo syntyessään varustettu  moraalilla. Ei liene varmaa tietoa, kehittyikö ihmiseen moraaliominaisuus mutaation vai Darwinin evoluutio-opin kautta. Joka tapauksessa moraaligeeni näkyy moraalisina kannanottoina ja valintoina. Sitä ei varmasti tiedetä, kuinka vahva tällainen geeni on. Jotkut tutkimukset väittävät, että ihmisen moraalin syntyminen on vain alttiutta oppia moraalisäännöt.
     Luonnolla ja sen osana eläimillä ei ole moraalia. Tätä kuvaa hyvin erämiesten viisaus, että linnut ja kalat eivät tee mitään turhaan, keväällä pariudutaan ja muulloin hankitaan ruokaa.
     Nykypäivän valtauskonnot syntyivät paljon myöhemmin, kuin ihminen ilmestyi maapallolle. Jos tutkijoihin on uskomista, jo 50000 vuoden takaisissa heimosodissa soturit tunsivat sääliä ja saattoivat armon käydä tappamisen ja alistamisen sijasta (Marc Hauser, 2009). Se tiedetään varmasti, että uskontoon katsomatta maailman sodissa tahallaan ohi ampuminen oli hyvin yleistä, pistimien käyttöä kammottiin.
     Marc Hauserin ja Ilkka Pyysiäisen mukaan moraali ei tule uskonnosta.  Myytti uskonnottoman yhteiskunnan rappiosta ei pidä paikkaansa. Uskonto voi kyllä sanella poikkeuksia moraalisääntöihin. On syytä huomata, että kolmikko moraali, uskonto ja avioliitto on näin esitettynä ikäjärjestyksessä.
     Historia pursuaa täynnä eri tyyppisiä parin vahvistamisen riittejä. Kristillisessä katsontakannassa miehen ja naisen väliselle avioliitolle löytyy perusteet raamatusta. Tämä on kiistanalaista. Historia tuntee myös samaa sukupuolta olevien liittoja, tosin harvakseltaan.
     Näyttä selvältä, että globaalisesti jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä kansojen moraalisäännöt uudistuvat. Tasa-aroisen avioliitolain mukaan on nyt Suomessa tilaa homovihkimiselle eikä tämä johda moraalikatoon. Kirkko joutuukin nopeasti selkeyttämään kantaansa, miten se  soveltaa uutta tasa-arvoista avioliittolakia. Nykyinen sekasortoinen tila ei voi jatkua.


perjantai 23. syyskuuta 2016

2024. Raportti Suomen henkisestä tilasta ja maan väkivaltakierteestä

     Kasvava rasismi ja väkivaltaliikkeet sekä turvattomuuden tunteen lisääntyminen on nyt tunnustettu ja tuomittu YK:sta Suomen perukoille saakka.  Voidaan sanoa, että maamme on yllättäen epävarmassa ja neuvottomassa tilanteessa siinä, mitä on tapahtumassa ja tapahtuu.  Tätä osoittaa sekin, että mediassa vuoron perään vaihtelevilla painoarvoilla syinä tähän ovat talousankeus, työttömyys, nuorten joutilaiden suuri määrä, radikaaliliikkeet ja maahanmuutto. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä valtakunnassa on tapahtumassa ja tapahtuu.
     Taloudessa sen sijaan tiedetään tarkasti, missä tullaan menemään vuosiksi eteen päin.  21.9 veropäivillä Sipilä tiesi, että 2021 valtion tulot ja menot ovat tasapainossa. Tässä tilanteessa henkisetä tilasta kaivattaisiin ehdottomasti myös tietoja, taloutta epätarkemmatkin tiedot kelpaisivat.  Raportti olisi paikallaan. Maaraportteja Himasen selvityksen lisäksi on (esim. Matkalla mallimaaksi, Sauli Rouhinen 2014), muttei tähän tilanteeseen kelpaavia. Pekka Kuusi versio 2.0 ei tulle kysymykseen, koska Suomi on niistä ajoista kehittynyt monta porrasta ylöspäin.
     Mutta asia ei ole yksinkertainenkaan. Himaskohu söi syvältä sosiologisten maaraporttien uskottavuutta. Borgin talousraportista kukaan ei ollut oikeasti kiinnostunut. Toisaalta miltä näyttäisi, jos hallitus nyt tilaisi henkistä tilaa koskevan raportin? Ei tule heti mieleen, miten se tulisi jo tilausvaiheessa hoitaa niin, ettei sitä tyrmättäisi heti julkisuudessa. Pääministerin puheet kaiken maailman dosenteista ei kohottaisi raportin laatijoiden mielialaa.
     Meidän tutkimuslaitosjärjestelmää on luonnollisista syistä edunjakovetoista. On mm. PTT, PT, Etla, Taloustutkimus OY (puolueeton), SITRA ja tietenkin THL ja muut sektoritutkimuslaitokset, säätiöt sekä ylipoistot ja korkeakoulut. Tästä joukosta on kuitenkin vaikeaa organisoida projektia, jolla olisi kokonaisvaltainen riippumattomuus ja ulkopuolinen kaikista ennakkokäsityksistä vapaa tutkimusote. Yliopistot täyttävät kyllä ehdot, mutta törmäävät hallituksen ennakkokäsityksiin.
     On myös vaara, että raportti käsitetään jo lähtökohdiltaan väärin. Toiset voivat odottaa tieteellistä tukimusta, toiset selvitystä ja kolmannet siltä väliltä olevaa raporttia. Riitelyä riittää.
     SITRA olisi sopiva organisaatio peruslähtökohdiltaan laatimaan raportin, mutta se on johtavien henkilöidensä taustojen ja oikealle kallellaan laatimiensa tutkimustensa ja selvityksensä takia leimautunut oikeistosympaattiseksi.
     Järkevintä olisi saada asialle ulkomainen alan tunnettu selvitys/tutkimusryhmä, joka tajuaa, mihin tarkoitukseen raporttia tarvitaan, vaikkei se toimeksiannosta täsmälleen selviäisikään. Uskottavuutta lisää, jos valtio ei ole mukana hankeen rahoittamisessa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

2023. Sosiaalisuus ja aktiivisuus haittaavat johtamista, johtajatestit lopetettava

     Sosiaalisuutta pidetään hyvän tyypin yhtenä tunnusmerkkinä. Kun testeistä saa tästä hyvät pisteet ura urkeaa moneen suuntaan, sillä kontaktien luonti ja yhteistyö muiden kanssa sujuu kuin entisen pojan saattoreissu isännän aittaan. Henkilön sosiaalisuus onkin usein vain seurallisuutta, jolla hän etsii muiden huomiota, sillä ilman huomion ja kiitoksen saamista hän ei tunne olevansa oma itsensä. Pahimmassa tapauksessa seurallinen henkilö on jatkuvasti muista riippuvainen syöden muiden työaikaa.
     Tällainen henkilö, etenkin johtajana ei ole kiinnostunut, miten firmalla menee eikä hän ole innovatiivinen, koska pelkää menettävänsä mukavan tyypin maineen muutospyrkimyksillään. Hän ei kelpaa johtajaksi ja tällöin on selvää, että sosiaalisuus hyvän johtamisen kriteerinä on käyttökelvoton.
     Aktiivisuudesta korkea testipisteet saanut voi olla hetken iloinen, mutta todellisuudessa aktiivisuus voi olla pelkää kaahausta, ensimmäinen kädennosto uusista ehdotuksista ja jatkuva liikekannalla oloa. Hän käynyt jo ennen töiden alkua salilla ja jos hän myös on sosiaalinen, hän odottelee voimajuoma kädessä muita töihin.
     Useat organisaatiot ovat rakentaneet sisäiset normit, joiden mukaan pitää vähintäänkin tuoda esiin oma osaaminen ja esittää uusia ideoita sekä olla muutoinkin eloisia kokoukissa. Tällaisissa organisaatioissa aktiiviset ja etenkin ekstrovertit pärjäävät, mutta välitön seuraus on hiljaisten tyyppien aliarvostus ja jopa heihin kohdistuva tyrannia (Yle Aamu-tv 19.9 prof Keltikangas-Järvinen).
     Tämä on tietenkin suuri trauma maan hiljaisille, mutta organisaatiolle tai yritykselle se voi olla katastrofi. Tutkimuksissa on todettu, ettei sosiaalisuus ja aktiivisuus eivät korreloi työn tehokkuuden ja johtamisen kanssa. Kaikkien vaarallisinta on, jos henkilö alkaa johtaa persoonallisuudellaan, mikä on valitettavan yleistä. Keltikangas-Järvinen totesi, että Los Angelesin konferenssin 2012 kannanotto on kieltää persoonallisuustestien käyttö johtajavalinnoissa.
     Monen kertaan koeteltuja johtajan ja miksei myös työntekijän ehdottoman hyviä työkaluja ovat strategiat ja toimintamallit. Johtamisen kaikkein tärkeimmät tekijät kuitenkin ovat pitkäkestoiset kognitiiviset kyvyt ja taidot, joihin ei ole olemassa päteviä testejä. Systeemiälykkyyttä voidaan kyllä testeillä pisteyttää, mutta sen korrelointi johtamisen laatuun on olematon. Tästä syystä johtajatestit pitää lopettaa (http://www.talouselama.fi/uutiset/kallis-ja-turha-satsaus-professori-lyttaa-hs-ssa-johtajien-persoonallisuustestit-6582389).
     Ainut mikä jää käteen johtajavalinnoissa on kokemus ja aiemmat näytöt.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

2022. Trumpin kannattajien sielunelämä

     Olisi liian yksioikoista sanoa Trumpin kannatuksen perustuvan siihen osaan kansaa, joka vielä uskoo Yhdysvaltojen kutsumuskohtaloon. Tämä hurmoshenkinen iskusana kuuluu samaan sarjaan kuin Washingtonin hallintotalon taulu: Menkää ja valloittakaa länsi. Myöhemmin siihen joku irvailija saattaa lisätä "ja muu maailma".
     Joka tapauksessa Trumpin kannattajat kokevat, että heidät on unohdettu, värilliset uhkaavat vasemmalla ja eliitti oikealla ja hyvä tuloinen keskiluokka tuijottaa ivaillen aidan takaa. Valkoinen keski-ikäinen kannattaja on rimpuillut elämänsä ja heikosti työllistettävyytensä kanssa jo vuosia samalla kun vaatimaton koulutus nakertaa itseluottamusta. Hänen perheensä ja lähipiirinsä komppaavat tätä miestä.
     Mies näkee rikollisuutta päivittäin kaduilla ja pikku taajamissa, mutta mies ei näyttä pelkoaan. Niinpä hänellä on aseita ja hän kuluu kansalliseen kivääriliittoon, jonka jäsenet ampuvat sormi liipamisella itsepuolustukseksi. Hän ei ole käynyt milloinkaan ulkomailla pitäen itsestään selvänä maa kutsumuskohtaloa maailman hallitsemisessa. Hän ei tiedä. missä Eurooppa on.
     Hilary Clintonista hän tietää vain, että tätä on vihattava. Obama on hänelle vastemielinen valkoisen miehen oikeudella. Obamacaren kariutumiseen hän on tyytyväinen ymmärtämättä, että se olisi paikannut häneltä puuttuvaa sairasvakuutusta. Kiinaa hän pelkää ydinasemaana, mutta Venäjää ei, koska Trump arvostaa Putinia.
     Vaalien alla hänen on vain tyydyttävä siihen, että  hän on pienoiskoossa oleva räyhäävä ja hampaitaan kolisutteleva  Trump.  Mutta vaalien jälkeen hän on edelleen mies vailla tulevaisuutta.

lauantai 17. syyskuuta 2016

2021. Sipilän johtamisen tason romahtaminen on myrkkyä Edistys Suomelle

     Sipilä aloitti hallituksensa johtamisen reformin heti hallitusohjelmaa muodostaessaan. Sipilän olisi pitänyt tietää, että muutoksessa eivät tahto, julkistukset ja suuret eleet auta. Hän laati suurille piirtotauluille janakaavioita, prosessikuvauksia ja analyysejä, että heikompi television katselijoita huimasi. Puoluesihteeri Laaninen puhui enennen näkemättömästä taidonnäytöstä. Hallitusohjelmasta piti tulla parin liuskan strategien spotti ja hallituksen työskentelystä innovaatiokylpylä ja sen istunnosta rento kahvittelu.
     Kaikki meni pieleen. Ohjelma on 100-sivuinen, valmistelevat rennot kokoukset muuttuivat ministeriöiden salojen kähmintöihin ja suuri yhteisen työskentelytila korvautui entisillä vanhoilla neljä metriä korkeilla huoneilla.
     Syy epäonnistumiseen oli lähtötilan heikko tajuaminen ja poliittisen johtamisen lainalaisuuksien ymmärtämättömyys. Kolme viiden prosentin tuottavuusloikkaa kaatui myös tietämättömyyteen ja kokemattomuuteen. Tahtoa kyllä oli.
     Kone Oy:n arvostetun entisen toimitusjohtaja Matti Alahuhdan mukaan suurimpia johdon virheitä ovat:

 *johdon innostuksen sammuminen

*johon liian kapea-alainen kuva ja mittarit menestymiseen vaikuttavista tekijöistä. Jokin mittari saattaa näyttää pahaa, mutta toinen mittari voi kumota tämän moninkertaisesti

*laajentuminen läheiselle toimialalle, joka on kuitenkin vieras (esimerkiksi asiakkaiden tarpeet).
      Alahuhdan mukaan poliittisuus ja sidosryhmien paineet tuovat omat kompromisseja suosivat päätöksensä, jotka eivät edistä radikaaleja uudistuksia, vaan mieluimmin pitäytymistä vanhaan. Johtajaa päätökset pitäisi olla selkeitä ja varmoja.
     Sipilä ei kuunnellut Alahuhdan neuvoja, vaan siirsi oman johtamistapansa ja -menetelmänsä yritysmaailmasta suoraan poliittiseen toimintaympäristöön luullen virheellisesti osaavansa toimia johtajana olkoon toimiala mikä tahansa.
     Nyt Hallituksen työilmapiiri rakoilee ja innostus suuntautuu omien rivien kasassa pitämiseen. Hallitus ei osaa lukea oikein kansakunnan menestykseen vaikuttavia mittareita, vaan ylenkatsoo koulutuksen ja tutkimuksen merkitykset panostaen sokeasti yritysten tukemiseen.


perjantai 16. syyskuuta 2016

2020. Min Berner ja KRP


     Min Bernerin tapauksen yksityiskohtien vähitellen tulessa julkisuuteen (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/anne-berner-on-vaarassa-ajautua-poliittiseen-umpikujaan-deloitte-on-liikenneministerin-greenpeace/) pinnan alta paljastuu tyypillisiä seikkoja tämän kaltaiselle kähminnälle: riippuvuussuhteita, kiitollisuuden velkaa, lähipiirin suojelua, oman edun varjelua, jne.
     Ollessani VM:n osaston B päällikkö talouspäällikkö esitteli minulle asiantuntijan B erottamista, koska tämän vuositulot olivat kaksinkertaiset palkasta ilman sivutoimilupaa . Asia oli ollut monta vuotta laajasti tiedossa kenkään puutumatta siihen.  Erotin henkilön, koska muuta mahdollisuutta ei ollut.
     Myöhemmin jätettyäni osastopäällikkyyden ja aloittaessani vanhassa virassa ihmeellisyydet alkoivat B:n ollessa hyvin verkottunut ja vaikutusvaltainen. VM ilmoitti, että olen varastanut siltä tietokoneen ja muuta tavaraa. Heti perään VTV ilmoitti kanteluun perustuen, että minut erotetaan virastani, koska olin konsultoinut PRH:ta sivutoimiluvatta. Taustalla asiaa ajoivat virkaansa palanut osaston A päällikkö ja toinen aiemmin päällikkyyttä hoitanut henkilö. Molempien tehtävä olisi ollut erottaa B.
     Kun potkuni oli sinetöity korkealla tasolla, menin viimeisenä päivänä nykyisen talouspäällikköni luo ja esitin diaarilistoja, josta ilmeni: ruuhkasta huolimaata kaupparekisterissä yritys voi mennä saman päivänä rekisterin, kun se on jättänyt ilmoituksen. Sanon vieväni listat KRP:in.  Saman päivänä VTV:stä soitettiin.  Kohdallani oli tapahtunut väärinkäsitys.
     Tapaukseni ei ole analoginen Bernerin jupakan kanssa, mutta sisältää samantyyppistä juonittelua, silmien ummistamista ja hyväveliverkoston toimintaa ja painostusta. En ole ylpeä listojen esittämisestä


maanantai 12. syyskuuta 2016

2019. Valtion budjettirahoja saavien eliitin saaristo

     Sipilän hallituksen arvot lähenevät erään pahamaineisen sodanaikaisen liittolaismaan valtakunnan arvoja. Perustuslakivaliokunnan asiantuntija ja valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen kysyy tätä jutussaan (https://www.hs.fi/sunnuntai/a1473392240407). Suomi on Ojasen mukaan kokonaisvaltaisesti asemoinut itsensä ihmisoikeuksien noudattamisen alarajalle odotellen varuillaan, milloin YK:n ihmisoikeusinstituutiot ärähtävät ja kanne nostetaan.
     Ministeri ei nostanut eliittiä vastaan kannetta Finavia jupakassa. Sotessa yhtiöille pursua rahaa väärillä perusteilla, taksit ja apteekit saavat pitää monopoliasemansa, finanssituotteilla spekuloivat nauttivat veroeduista, harmaata taloutta ollaan paneviaan kuriin, tasavero jyrää eliitin eduksi. Samalla kellon lyömällä kun valtio antaa 25 miljardia euroa teollisuudelle sähkötukea historiallisen halvan sähkön aikana ja se vähentää  25 miljardia euroa vanhushuollosta. Lista on loppumaton kuin tanssit Eldangajärven jäällä.
     Maa polarisoituu huonosti toimeen tulevaan keskiluokkaan ja vähäosaisiin. Huono-osaiset luottavat yhä vähemmän oikeuslaitokseen. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston professori Janne Kivivuori tutkimuksesta (http://www.hs.fi/kotimaa/a1473558108596). Entinen poliisiylijohtaja Paatero varottaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ryhmittymisestä rikoksiin alttiina oleviin joukkioihin.
     Eliitin saaristo on Sipilän politiikan ja voittamisen periaatteen yhdistelmän looginen tulos. Voittajia  ei voi olla ilman häviäjiä ja mitä enemmän häviäjiä on sitä suurempia ovat voitot. Valtion budjetin kielellä tämä merkitsee, että mitä enemmän suurelta keskiluokalta ja vähäosaisilta leikataan, sitä suurempia potteja voidaan jakaa harvoille.


sunnuntai 11. syyskuuta 2016

2018. Ministeri Bernerin käskytyskirjeet Finavialle kanteessa eliittiä vastaan

     Ministeri Berner puuttui Finavian hallituksen toimintaan  sen päätettyä nostaa siviilikanteen kymmeniä miljoonien eurojen aiheutuneisiin  johdannaistappioihin. Eilen Yle  TV:n uutisissa Berner perusteli päätöstään, että hän vain pyysi sähköpotissaan selvittään asian enne kanteen nostamista (http://www.hs.fi/paivanlehti/11092016/a1473472042552).
     Herää kysymys, pitääkö ministeritason henkilön huomauttaa satojen miljoonien euron liikevaihdon yhtiön johtoa tällaisesta itsestään selvyydestä. Sillä se joka, nostaa kanteen, on ja faktat käsissään. Se on itsestään selvä.
     Kun ministeri varottaa epäsuorasti alaista hallintoaan, että olkaa nyt varuillaan, kun leikittelette kanteen nostamisella eliittiä vastaa, jotain ikävää on taustalla.


lauantai 10. syyskuuta 2016

2017. Taide ei sovi Soinille

      Useat valtaa pitävät ovat mobilisoineet taiteen lujittamaan pyrkimyksiään ja imperiumiaan. Malevitsin Musta neliö-taulu sisälsi peitellyn radikaalin kehotuksen viedä 1920-luvulla sosialistista realismia eteenpäin Lenin ja Stalinin viitoittamalla tiellä. Rodtsenko meni vielä pitemmälle lisäämällä omaan mustaan tauluunsa pieniä kirjavia pilkkuja kuvaamaan yhteiskunnan kehittämisvimmaa.
     Vaikkei sote-porukoiden toimenkuviin kuulukaan ihmiskunnan tulevaisuuden suunnittelu, jotain yhteistä niillä on mainituille kuvataitelijoille. Musta neliö-taulu avasi ylimieleisesti idean maailman uudelle yhteiskuntajärjestykselle ja Rodtsenkon täplätaulu huomattuaan tie kivisyyden, tyytyi heittelemään tulevaisuuden kartalleen vain kirjavia leipiä.
     Analogia on ilmeinen Lipposen hallituksen ja Sipilän hallituksien välillä. Sote kruunaa analogiaan täydellisesti.
     Enää ei ole juuri kenelläkään voimia analysoida soten etenemistä. Ainoastaan muutamia näykkäisyjä voi tehdä.
     Esitetty yhtiöittämismalli ei sovi terveydenhoitoon, koska ala ei saa olla bisnesvetoinen. Tämä sen takia, että terveydenhoito ei ole palveluala, vaan siinä keskeistä on ennalta ehkäisy ja pitkäaikaiset vaikuttavuustekijät, joihin yhtiömalli ei sovi. Kannattaa käydä Yhdysvalloissa tutustumassa, miten yhtiöittämismalli siellä pelaa.


perjantai 9. syyskuuta 2016

2016. Terveydenhoito ei ole palveluala -Yle A-studio eilen

     Suomen kansalle on masinoitu amerikkalais-venäläistyylistä propaganda, millaisen yhteiskunnan pitää olla. Suomessa tätä työtä tekee nyt ministeri Rehula, joka kiertää puhumassa pitkin maakuntia maakuntamallin ja soten autuutta.
     Kokoomuksen ryhmän johtaja Kalle Jokinen räväytti A-studiossa ensi sanoikseen, että kaiken petusta sotessa on valinnan vapaus ja toiminnan läpinäkyvyys.  Nämä takaisivat laadun ja kustannustehokkuuden, koska potilas äänestää jaloillaan karkuun huonoa laatua ja palvelujen kustannustiedot olisivat julkisia.
     Tämä Kokoomuksen ja Keskustan propaganda on yhtä julmaa ja kovaa kuin republikaanien obamacaressa, mistä saatiin esimakua (http://areena.yle.fi/1-2393314). Tosiasiat eivät paina mitään. Omabacare kaatui konsulttien keksimään hokemaan valtion terveydenhoitokaappaus.
     Terveyden hoitoon ei sovi bisnesmalli, sillä tärkeintä ei ole valinnan vapaus, vaan laatu ja ennaltaehkäisy. Ennaltaehkäisy jopa on ristiriidassa bisnesmallin voitontavoittelun kanssa. Laadun tärkein mittari on toiminnan vaikuttavuus, jotka ilmenevät vuosien päästä. Potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta arvioida laatua kuin vastaanoton ystävällisyydellä, empaattisuudella ja kivuttomuudella, jotka ovat aivan sivuseikkoja vaikuttavuuden kannalta.
     Terveydenhoito ei siis ole palveluala, siinä ei pelitä profit motive, sen keskeinen laatutekijä on vaikuttavuus eikä asiakastyytyväisyys. Siksi se on ennen kaikkea investointiala, joka valtakunnan tasolla vaatii keskitettyä ohjausta ja tulosten pitkäjänteistä arviointia ja evaluointia. Muita laatutekijöitä ovat oikea-aikaisuus, tasa-arvo, turvallisuus ja tehokkuus

Jokisen perään kuuluttama avoimuus piiloutuu osakeyhtiöiden kätköihin.

torstai 8. syyskuuta 2016

2015. Poliisiylijohtaja Paateron esitys turvallisuusministeriön perustamisesta huuhaata

     Kirjassaan Sisäinen turvallisuus horjuu ( http://www.hs.fi/kotimaa/a1473301202810). Paatero on pessimistisellä päällä. Mikään on tunnu olevan paikallaan Suomen sisäisessä turvallisuudessa ja ulkoisessakin on parantamisen varaa. Tällaisen synkistellyn saa aikaan kuka tahansa julkista hallintoa tunteva kirjoituskyinen henkilö . Tunnustus kuitenkin Paateron 52 kohdan parannusehdotukselle, joista yksi oli turvallisuusministeriön perustaminen.
     Perusteluna hän esittää harmaan alueen kasvamista sisäministeriön ja puolustusministeriön välillä. Tämä on sinänsä oikea, mutta aivan riittämätön argumentti, sillä tällä perusteella voitaisiin organisoida lukuisia uusia ministeriöitä mm. perheasioiden, terveys-, aluehallintoministeriöt, jne. Ehdotuksen mukaan yhtään ministeriötä ei lakkautettaisi. Tämä on mahdotonta.
     Paateron olisi kannattanut lukea eläkkeellä olevan alivaltiosihteerin Juhani Kivelän väitöskirja Hiljainen hälytys, häiriötilanteiden ja kriisien hallintaa. (https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=959&id=32836).
     Kivelän ajatuskulku on, että lääninhallituksien ja niiden poliisiosastojen lakkauttamisella, sisäministeriön sektoroitumisella, poliisihallituksen perustamisella ja ministeriön poliisiosaston heikentämisellä on viety eväitä keskusjohtoiseen kriisien hallintaan. Tähän käsitykseen voidaan pääpiirteittäin yhtyä.
     1990 lopulla lääninhallituksien lakkauttamisesta alkanut aluehallinnon myllerrys on jättänyt vieläkin eräät alueviranomaiset epävakaaseen ja huonosti organisoituun tilaan. Tämä koskee etenkin elyjä ja niiden toimivaltaa suhteessa keskushallintoon. Hyvä esimerkki Talvivaaran tapaus, jonka lupa-asioihin ministerillä ei ollut toimivaltaa, ja jonka jälkiseurauksiin valtion on pumpattava nyt satoja miljardeja euroja.
     Tehokkain keino sisäistä turvallisuuden parantamiseen on sisäministeriön toimivallan lisääminen aluehallintoon



tiistai 6. syyskuuta 2016

2014. Suomen talouden lääkkeet kuin tango Liljan Kukka



     Suomen talouden lääkkeet kuin tango Lilja Kukka
      Suomen talouden lääkkeet on kuin Toivo Kärjen sävellys Lilja Kukka. Kun illalla laivoilla se soi, kanssa ei tiedä, onko se tango vai marssi, mutta illan loputtua ei tapahdu mitään järkevää. Aamulla epätietoisuus kasvaa ja se jää kalvamaan.
     Vajaa kymmenvuotta sitten kiisteltiin miten 1,8 miljardin euron jakovara käytetään. Kun sitä aikansa jahkailtiin, huomattiin maan alkavan velkaantua huolestuttavasti miljarditolkulla vuodessa. Tämä on katkaistava panemalla julkinen sektorin menot kuriin ja rakenteet kuntoon sekä elvytys täyskieltoon.
     Näin piti luoman 100000 uutta työpaikkaa.
     Kun näin ei tapahtunutkaan, työnantajan työeläkemaksuja leikattiin 800 miljardin eurolla ja yhteisöveroa laskettiin viidellä prosenttiyksiöllä pudotuksella. Kilpailukyvystä ei puhuttu mitään.
     Nyt kun tämä tangon taiga ei toiminutkaan, vaan velkaantuminen ja työpaikat karkasivat, julkisesta sektorista puristettiin juustohöylällä viimeiset löysät pois ja tango pantiin taipumaan palkkamenojen laskemiseen ja ihme kyllä myös elvytykseen, mutta rakenteille ei voitu mitään. Päinvastoin lisää häkkyröitä on tulossa.
     Sama tango soi vain vuodesta toiseen.


maanantai 5. syyskuuta 2016

2013. Olympiakomitea vie opetus- ja kulttuuriministeriön hallinto-oikeuteen

     Eilisen HS:n mukaan http://www.hs.fi/paivanlehti/04092016/a1472870092447 olympiakomitea on vienyt hallinto-oikeuden ratkaistavaksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) päätöksen periä komitealta takaisin noin puoli miljoonaa euroa vuoden 2014 avustukista.  OKM:n  perusteena takaisin perintään on VTV:n raportti ( https://www.vtv.fi/files/3168/VTV_14_2012_NETTI.pdf ) ja OKM:n oma raportti (http://www.hs.fi/urheilu/a1453266463631).
     Raporteissa moititaan komiteaa säädösten ja ohjeiden vastaisesta varain käytöstä, mm ohjeiden vastaiset palkat, lahjat sekä kohde vuoteen sidottujen määrärahojen käytöstä seuraavana vuonna. Koko rahoitushallinto ministeriön komitean välillä on sekava ja hyvän hallinnon periaatteiden vastainen.
     Joka tapauksessa kun ministeriö tekee tarkastusraportteihin perustuvan ikävän rahoituspäätöksen, joka koskee tuen saajaa, hyvän hallinnon mukaista ei ole, että tuen saaja vie tämän päätöksen oikeuteen.
     Tässä tapauksessa kysymys on joko röyhkeydestä, osaamattomuudesta tai tietämättömyydestä.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

2012. Kelan Hyssälä: Suomi on suossa tuki- ja avustusryteikkönsä kanssa

     Suomi on tukiaisten maa, jossa kyse ei ole vain sosiaalituista, vaan tuista, jotka valtapuolueet jakavat omilleen ja kannattajakunnilleen. Tästä on ajanmittaa tullut automaatio.
     EK pitää aivan luonnollisena, että innovaatio- ja yritystukiin käytettään laskutavasta riippuen 2-3 miljardia euroa vuodessa. Puolet tästä summasta ulkopuoliset evaluoijat ovat moneen kertaan todenneet olevan turhaa, kilpailua vääristävää ja avun saajalle vain lahjotus kuin mikä tapansa lottovoitto.
      Maataloudessa kokonaisuudessaan tuki on vähitellen hyväksytty kognitiiviseksi vinoumaksi, jolle kerta kaikkiaan ei nyt voida mitään. Kehysriihessä tuli 50 milj € lisää eikä kognitiivisuus saanut säröäkään.
     AY-liikkeen verottomat jäsenmaksut ja bisnekset ARA- asunnoilla ovat sulautuneet avustusvirtojen yhteiseen uomaan, jonka rannalla poliitikot vain vilkuttavat, kaikki tässä samalla rannalla ollaan.
     Kelan lähtevä pääjohtaja rykäisi, että kuntien sosiaalipuolen taksimatkojen kilpailuttamatta jättämisessä ei ole mitään tolkkua. Bisneksessä pyörii 500 milj €, josta 100 voitaisiin säästä kilpailuttamalla.
     Hyssällä sanoi MTV3:n eilisessä uutisissa, että avustus- ja tukijärjestelmät ovat paisuneet itse itseään ruokkiviksi ryteiköksi, jossa alkuperäinen asukaskaan ei osaa liikkua, koska viidakko mutkistuu ja paisuu jatkuvasti.
     Hän kysyi, eikö  löydy poliitikkoja lyömään ryteikkö alas ja luomaan tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan elinkeino- ja sosiaalipolitiikan elementit  uudelle perustalle.

perjantai 2. syyskuuta 2016

2011. Tiettynä päivänä tarkastajat saapuivat kotiin

     Tiettynä päivänä tarkastajat saapuivat Herttoniemeen ihaillen aluksi huoneiston komeita näköaloja. Toisella naisella oli lehtiö kädessään toisen tehdessä havaintoja. "Täällä on amme! "Pitää saada istuinlauta." "Niitä saa sairaalasta", vastasi lehtiönainen. Kävelin naisten perässä vessaan ovelle ja katsoin seinällä riippuvaa käsisuihkun kahvaa ja kysyin: "Miten isä ylettyy ottamaan suihkun käteensä, kun mies ei pysy edes kunnolla pystyssä edes tasaisella lattialla.?" Puhujanainen vastasi: "Pannaan yläpuolelle kahvaan narulenkki. Silloin yletä. Tuohon poraatte kiinni kahvan, josta isänne voi ponnistaa seisomaan." "Hyvä, että on mikro.  Se on turvallinen", sanoi lehtiönainen. Mitä isä siinä lämmittää"? Nainen katsoi minua hetken kuin Kwaijoen siltaa.  "No mitä siinä mikrossa lämmitetään, halkojako?. Aloin hermostua. Sanoin melko äkäisesti, että isä on kaatunut täällä monta kertaa saaden kuhmuja päähänsä ja polttaen kerran selkänsä kuumassa sähköpatterissa. Toinen nainen vastasi yhtä äkäisesti, että ottakaa pois itse viritetyt laittomat patterit, ja käskekää talonmiehen lisäämään lämpöä. "Hänhän tässä näyttää muutoinkin huolehtivan isästänne". Lopuksi osoittautui, että isä ei saanut tarpeeksi pisteitä vanhustenkotiin pääsemiseksi.


torstai 1. syyskuuta 2016

2010. Itärajan pakolaisvirtaan on varauduttava

      Niinä kriittisinä kolmena päivinä puolustusministeri pidettiin täysin pimennossa itänaapurimme tapahtumista. Hän ei olut mukana pääministerin hätäisesti kokoamassa ryhmässä, joka ei tiennyt, mitä tehdä. CNN ja Tallinnan televisio olivat pääministerin tärkeimmät tietolähteet. Tasavallan presidentti pähkäli asiaa verryttelypuku päällä Tähtelässä.
     Aamulla 18.8. 1991  pääministeri oli Kannuksessa hakulaitteen akku tyhjänä ja  puolustusvoimain komentaja Jan Klenberg istui tavalliseen tapaan työhuoneessaan, vaikka antennit katolla rätisivät idästä jatkuvaa uutisvirtaa. Sillä viikolla alivaltiosihteeri Blomberg oli lomalla saarimökillään vailla yhteyttä ulkomaalimaan ulkoministeri Paavo Väyrysen ollessa Lapissa tavoittamattomissa.

Sisäministeri Mauri Pekkarinen myönsi myöhemmin nukkuneensa silloin ainoan yönsä huonosti virkatyönsä takia, kun taustamuistioissa uhkakuvana oli, että jopa miljoonia voi tulla itärajan yli.
     Moskovan suurlähettiläs Heikki Talvitie yritti saada yksityiskohtia Janajevin juntan vallankaappauksesta, mutta soittaessaan suurlähettiläs Derjabinille tämä ei tiennyt mitään ja oli Talvitien hämmästykseksi lähdössä ulkomaille. Talvitie tajusi muutamassa hetkessä paikan päällä reaaliajassa, mitä tapahtui.
     Talvitie olikin ainut henkilö, joka näki, miten kaappaus hetkihetkeltä epäonnistui. Hän ei kuitenkaan saanut Suomeen poliittista päätä millään uskomaan tapahtumien nopeaan kulkuun ja että Suomi olisi turvassa, vaan täällä TP ja Aho kriisiryhmineen empivät. Talvitie oli se henkilö, joka sai viimeinkin Suomessa asianosaiset tahot liikkeelle ja toimenpiteisiin, uskominen oli niin ja näin.
     Viimein kun Tanska ja Norja olivat tunnustanet Viron, TP tuli Tähtelästä verryttelypuku päällä pitämään valtioneuvoston istuntoa, jossa päätettiin, että Suomi aloittaa tunnustelut diplomaattisuhteiden palauttamisesta Baltian maihin. Tiedotteen luki medialle valtioneuvoston portailla Esko Aho.
     Rehnin sivuuttamista Aho perusteli myöhemmin, sillä tällä eleellä annettiin ulos päin kuvaa Suomen pysymisestä irrallaan mahdollisista konflikteista. Perustelun on hyvin vaatimaton etenkin, kun otetaan huomioon, että Rehn oli puolustusministeri ja rajan yli saattoi tulla 100 tuhansia ihmisiä ja konfliktien riski oli suuri.
     Toisen Venäjän vallankaappauksen yhteydessä 1993 Ahtisaari ulkoministeriön kansliapäällikkönä olisi sanonut, että äärimmäisessä hädässä, jos pakolaisia tulee miljoonia, aseelliseen voimankäyttöön saatettaisiin joutua turvautumaan.
     Tutkija Pertti Joenniemi jo silloin varoitti televisiossa 100 tuhansien pakolaisvirroista itärajan yli ja jatkoi eilisessä ohjelmassa varoitteluaan. Hänen mukaansa Venäjä ei enää ole se pysyvä ankkuri, johon Suomi voi asemoida itsensä perinteisellä idänpolitiikallaan. Äkilliset muutokset ja uhat Suomelle on hyvin todennäköisiä. Suomi on yhtälailla housut kintussa kuin vuosina1991 ja 1993.
     Nämä tiedot perustuvat 31.8 Yle Fem Spotligth ohjelmaan ja siinä esitettyihin tutkija Ilmar Metsalon tutkimuksiin arkistojen avauduttua 22.8 20016.