Valtakunnan syyttäjä Matti Nissinen ja Työ- ja
hyvinvointilaitoksen johtaja Marina Erhola vastustivat rajusti Ylen taannoin tv-uutisissa
poliittisia virkanimityksiä. Heidän mukaansa ne vaarantavat hallinnon
legitimiteettiä, heikentävät johtamisen tasoa ja loukkaavat virkaa hakevien
tasa-arvoista kohtelua.
Kertomansa mukaan Nissiseltä oli kysytty
jäsenkirjaa hänen hakiessa poliisiylijohtajan virkaa.
Talouselämä-lehdessä 44-45/2014 oli Seija
Holtarin ytimekäs juttu sote-alueiden johtajien virkojen täyttämisestä.
Kyseessä on miljardiluokan budjettien yksiköiden johtamisesta. Vaaran on, että
nimitykset politisoituvat.
HS suhtautui tänään pessimissisesti poliittisista virkanimitykistä eroon
pääsemiseksi (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1470714880039?ref=hs-b-paakirjoitukset-2).
Poliittiset pimitykset palaavat kuin röyhtäisyt,
vaikka niiden lopettamiseksi luetaan loitsuja kilpaa, etenkin ennen vaaleja.
Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.
Se on kannatettava lause. Ilman
sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin, ties mihin.
Maanviljelijä Jari Koskinen puski itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja
kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskinen teki saman
tempun Lontooseen.
Vaatimatonkin uratien avautuminen
riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.
Puolue odottaa soturiltaan
palveluja. Soturi hyötyy
ja puolue hyötyy soturin joutessa kiitollisuuden velkaa puolueelle.
Jos poliittiset virkanimitykset
todella lopetettaisiin, poliittinen järjestelmä saataisi järkkyä ja joutua
sekasortoon, kun sillä ei olisi enää riittävästi palkitsemiskeinoja
sotureilleen.
Oikeuskansleri-instituution tulisi
nykyistä paremmin selvittää nimitysten taustat ja puuttua de fakto poliittisen
perustein tehtyihin nimityksiin.
Oikeuskanslerin virasto on nyt
vain liian lähellä prosessia nähdäkseen, mihin tilaan tässä on ajauduttu.
Kommentit
Lähetä kommentti