Sivut

tiistai 9. elokuuta 2016

1986. Silmänpohjaa ei näy

     Keskuskadun silmälääkäri pani toisen kerran tippoja silmääni mustuaisten suurentamiseksi. Kävin välillä asettamassa parkkimittariin lantteja. Silmänpohjiin ei vieläkään ollut näkyvyyttä. – Ei tänne näe mitään, mitä tämä ruskea neste on, ai se xalcomin jäänteitä, sanoi lääkäri.

     Paineet olivat niin suuret, että lääkäri otti kasviolleen vakavan ilmeen. Täällä ei ollut laitetta, jolla voitaisiin antaa riittävä määrä laseria paineen tasaussysteemiin. - Jos odotatte vastaanottoni päättymistä, voin antaa laseria Keskuskadun yksikössä. Se maksaa 300 euroa. Tulkaa sinne klo 15. 00.

        Määräaikana asetuttuani laserin eteen lääkäri kysyi kuin itsekseen, että annetaanko suurin annos. Turha sitä oli nyt lauantai-iltana kysyä. - Annetaan.

     Nurkan takaa kuului kuin sähkömuuntajan surinaa, ei tuntemuksia, ei kipua. Kaikki sujui ammattimaisesti, ei turhia sanoja. - Tässä teille kortisonia, voi olla särkyä, kaksi tippaa illoin, aamuin. Paineet saattavat nousta väliaikaisesti jopa viiteen kymmeneen, sitten pitäisi laskea. - Tämän suuruinen annos voidaan antaa vielä yhden kerran, kolmen vuoden päästä, lopetti lääkäri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti