Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2016

2009. Onko oikeusministeriö oikea taho kouluttamaan tuomareita

    Koulutus oli suuri mahdollisuus sekä operatiiviselle että strategisen johtamiselle, koska koulutuksella annetut opit ohjasivat kenttähenkilöstön päivittäistyötä. Tätä oikeusministeriön pitäisi miettiä, kun se pohtii tuomareiden kouluttamista. Vai oliko niin, että ministeriö oli jäävi kouluttaman tuomareita? Mielenkiintoinen oli myös havainto ministeriöiden ylimmän johdon ja osastojen johdon tulostavoitteiden asettamisessa tapahtuneessa kehityksessä.
    Aiemmin ministeriöiden ylimmän johdon tavoitteet syntyivät poimimalla osastojen keskeiset tavoitteet yhteen. Nyt oli kuitenkin vahvoja näyttöjä, että ylin johto asetti strategioita ja tulostavoitteita, jotka ohjasivat osastojen toimintaa ja koko hallinnonalan toimintaa. Eli oli olemassa strategioita, jotka eivät noudattaneet osasto- ja sektorijakoa.
     Tämä lisäsi tarvetta uudistaa ministeriöiden sisäisiä toiminta- ja johtamismalleja. Nyt oltiin jotenkin hämillään näissä kysymyksissä. Ministeriöt, jotka olivat siirtyneet linjajakoon, olivat muuttamassa takaisin osastojakoon toimistoineen.
     Moni ministeriö kampaili suuruutensa kanssa ja oli vahvoja paineita siirtää operatiivisia tehtäviä ministeriön alaisiin hallintoyksiköihin. Ilmeisesti tämä avaisi myös mahdollisuuksia ministeriöiden rakenteiden uudistamiselle.


tiistai 30. elokuuta 2016

2008. Gestapo ei ollutkaan pahuuden ydin

     Kv historian prof Frank MacDonough esitti eilisaamun Yle Tv 1:n ohjelmassa  tuoreita tutkimustuloksiaan Gestaposta. Ne perustuivat  Düsseldorfista löytyneisiin asiakirjaan 70 000 tapauksesta.
     Yleinen käsitys on, että Gestapo edusti nahkatakeissa ruoska kädessä saapastelevaa ja kiduttavaa natsivallan rosvosakkia. Professorin mukaan tällainen yleistys on liioiteltua.
     Alun perin Hermann Göringin perustama salainen poliisi koottiin Weimarin tasavallan aikana koulutuksen saaneista poliiseista. 90 prosenttia heistä ei kuulunut natsipuolueeseen. Hänen mukaansa miehet toimivat aluksi pääsääntöisesti poliisikoulutuksensa mukaisesti.  He päästivät Hitleriä haukkuneita tavalliset saksaslaismiehet kovistelun ja varoituksen jälkeen kotiinsa jatkamaan puuhiaan.
     Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että kommunistit, Jehovan todistajat ja hallintoa arvosteleva papisto olivat vainon kohteena. Professorin mukaan kidutus rajoittui yleensä vain tunnustuksen saamiseen, minkä jälkeen kohtalo oli kyllä kova keskitysleireillä.
     Yleensä Gestapota pidetään joka paikkaan ulottuvana isona organisaationa, joka kuunteli kaikkialla ja jolla oli valmius iskeä milloin ja mihin vain. Gestapossa ei kuitenkaan ollut kuin 15000 miestä. Järjestön valta perustui ennen kaikkea vapaaehtoisiin ilmiantoihin. Tämä on hämmästyttävää havainto.
     Ilmiannoista osa kohdistui kyllä vainottuihin ryhmiin, mutta ajan mittaan ne kohdistuivat yhä enenevässä määrin henkilöihin, joille syystä tai toisesta haluttiin kostaa jokin koettu vääryys, joskus silkasta kateudesta. Kohteina saattoivat olla naapurit, ns ystävät, tuttavat, työkaveri, velkoja, jne. Tämä työllisti Gestapota valtavasti.
     Myöhemmin Gestapo huomasi tämän kansalaisille tarjoamansa vallan käyttövälineen ja pyölevimäinen SS-kenraali Heydrich lopetti valtaväestöön kohdistuvien ilmiantojen tutkimisen. Julmuri Heydrich murhattiin 1943 pommilla vuoteeseensa.
     Gestopon tiliin on pantu paljon muiden SS joukkojen raakuuksia kuten SS-Totenkopfverbänden kristalliyön tapahtumat 1933 ja SS-Waffenin julmuudet Ukrainassa ja muissa vallatuissa maissa.
     Näiden lisäksi Hitlerillä oli monia erillisyksiköitä, jotka sodan säännöistä piittaamatta kävivät sotaa omilla säännöillään kuten kuolemanarmeija Das Reich, jossa oli yli 200 panssarivaunua ja 15000 miestä. Se teki matkalla torjumaan maihinnousua kauheuksia ehtiäkseen ajoissa perille, mutta liittoutuneet tuhosivat sen kesken matkan. Monet aikalaiset panivat pataljoona Reichin julmuudet Gestopon syyksi.
     Tavallisen kansalaisen on vaikeaa käsittää, että valta osa natsipuolueen jäsenistä sai jatkaa myöhemmin koreissa viroissa tai heidän nimitettiin niihin, jopa 40 prosenttia uuden Saksan tuomareista oli entisiä kolmannen valtakunnan tuomareita. Selitys on, että liittoutuneet halusivat Saksan toimivan nopeasti sodan raunioista.
     Mikään ei mutta sitä tosi asiaa, että Gestapo oli raaka ja väkivaltainen roisto-organisaatio, mikä näkyi myös juontaja Nicklas Wancken kasvoilta.


maanantai 29. elokuuta 2016

2007. Ylin urheilujohto on sulautumassa surrealismiin

     Tämän päivän johtamisessa ei onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla niukalla avoimuudella. Se saattaa olla paikallaan, jossain toimialalla kilpailijoiden takia ja liikesalaisuuksien suojelemiseksi. Julkisella sektorilla avoimuus on noussut yhä tärkeämpään rooliin toiminnan hyväksyttävyyden ja luottamuksen saamiseksi rahoittajilta eli veronmaksajilta.
     Olympiakomitea näyttää tässä huonoa erimerkkiä sulkemalla suunsa Rion kisojen epäonnistumisesta. Urheilussa valmentaja antaa heti palautteen urheilijalle huonon suorituksen jälkeen.  Aamun  Yle TV 1 #jälkihiki ohjelmassa keskustelijat antoivat murskatuomion komitean vaikenemiselle.
     Nykyinen olympiakomitean puheenjohtaja on toiminut lähes koko uransa monopooliorganisaatioiden johtajana. Hän on toiminut viimeksi ennen nykyistä pestiään Veikkauksen toimitusjohtajana. Kakkosmiehellä on saman tyyppinen tausta.

Nyt kun tilanne kehittynyt siihen pisteeseen, että miehet ovat menettäneet uskottavuutensa, jatkolle on heikot mahdollisuudet. Hyvinä verbaalikkoina he olivat kyennet vuoksi kymmeniä luomaan kuvaa, että kohta (myöhemmin tapahtuu), mutta tällä välin muu maailma on ajanut ohi. Se on ajanut niin rajusti ohi, ettei urheilun monopoliasemakaan tarjoa suojaa.
     Yhä laajemmalla rintamalla kysytään, miksi valtion pitää tukea huippu-urheilua. Tosi asia on, että huippu-urheilulla ei mitään merkitystä Suomen imagolle, joka lisäisi maan elinvoimaisuutta. Se on hukkaan heitettyä rahaa. Jos sponsorit rahoittavat, Valtio voi vähän tukea. Nyt on päinvastoin. Valtio tuki 80 prosenttia.
     Yleinen periaate on, että Isännättömän rahan käyttöä tulee erityisesti valvoa. Tämäkin on urheilun ylätasolla päinvastoin. Loukkaannutaan ja suhtaudutaan ylimielisesti tarkastusraportteihin. Kuvaavaa on että kun paikallinen revisio pyytää ministeriltä lisäselvitystä matkalaskuun, hän nöyrästi tuo selvityksen. Tämä kuuluu nykyhallinnon arkeen. Tietysti poikkeuksia on, mutta ylimielisyyttä hyvin harvoin.


sunnuntai 28. elokuuta 2016

2006. HS ja Kelan poliittiset virkanimitykset

     Helsingin Sanomat esitti verkkolehdessään 18.11.2014 nyt taas ajankohtaisen artikkelin Kelan poliittisista virkanimityksistä. Siitä kansalaiset saavat hyvän käsityksen, miten poliittisia virkamiesuria avataan entisille politiikoille. Siitä saa myös aihetta pohtia, täytetäänkö avautuvia virkoja lakien mukaan. Se toivon mukaan saa myös laillisuusvalvojia ottaman etukäteen kantaa ja tuomaan sen julkisuuteen, onko aiotussa virkojen täyttämismenettelyssä huolestuttavia piirteitä kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta.
    Tällaiset artikkelit ovat läpinäkyvyyden lisäämistä ja ne ovat merkittäviä portti kansalaisyhteiskunnan piirteiden vahvistamisessa.
     Suomen Keskustan johtavia poliittisia vaikuttajia on hakemassa virkaa. Yhteensä hakijoita on 20. Sipilä on sanonut, että tässä nimityksessä ei ole poliittista näkökulmaa.  On mielenkiintoista nähdä, miten esittelymuistiossa käsitellään virkaa hakenutta ex-ministeriä, lääkäri Päivi Räsästä.
     Kela on eduskunnan alainen ja sillä on oma valtuusto. Nämä eivät kuitenkaan tee Kelan viroista poliittisia. Jos niin olisi, Kelan virkamiehillä pitäisi olla oma virkamieslakinsa. Tällaista ei ole.
     Kelan hallituksen uudet päälliköt sanova aina virkaan astuessaan, että organisaatiomuutos tarvitaan nyt, koska organisaatio on liian monimutkainen. Tähän voidaan kokeneen konsultin näkökulmasta todeta, että Kelan organisaatio on monimutkainen, mutta toteuttamista estää poliittisilla mandaateilla toimivat pääjohtajasta seuraava johtajisto.
     Jossain vaiheessa jonkin tahon tulisi selvittää, onko poliittisissa virkanimityksissä poliittisen korruption piirteitä. Ajatushan menee, että kun henkilö liittyy puolueeseen, jossain vaiheessa hänet todennäköisesti nimitetään korkeaan virkaan katsemaan puolueen hyötynäkökulmia. Henkilö palkitaan puoleen soturina. Puolue hyötyy ja soturi hyötyy.
     Varmaankin sanotussa on liioittelua ja osa poliittista virkanimityksistä on kaikin puolin onnistuneita. Tämä ei poista sitä, että jotain asialle pitäisi tehdä.


perjantai 26. elokuuta 2016

2005. Urheilujohtaminen ja kriisi

     Valtion ja kuntien yksiköt olivat pitkään monopoliasemassa kukin omalla tontillaan. Tämän luonnollisena seurauksena uusi johto kukin vuorollaan omaksui monopoliasemasta kumpuavat johtamistavat, -menetelmät, -tyylit ja -arvot. Niistä tuli julkishohtamisen yhteisiä piirteitä ja lopuksi yhteistä perinnettä ja perintöä.
     1980-luvun lopulta lähtien valtio ja kunnat olivat alkaneet siirtyä konsernijohtamismallin ja yhtiöittämisen hyödyntämiseen. Siinä on esiintyi erilaisia ongelmia kuten kustannustietämättömyys, tulosvaatimusten epämääräisyys ja palkitsemisen ja sanktioiden puute, mutta yleisilmeenä oli onnistuminen. Myöhemmin tuottavuuden nostaminen näkyi karuimmillaan henkilömäärien rajuina vähennyksiä ja menojen summittaisina leikkauksina.
     Tässä muutoksessa johtajien on ollut pakko muuttaa johtamistapaansa ja välineistöään tuloshakuiseksi. Toiset ovat onnistuneet ja vähemmän onnistuneita on siirretty sivuun. 2000-luvulla on ainakin oltu ymmärtävinään, että julkinen johtaminen ei voi poiketa kovin paljon siitä, mitä kansalaiset odottavat jukishallinnolta ja sen johtajilta ja että sillä on paljon yhteisiä elementtejä yritysjohtamisen kanssa. Vähimmäisvaatimuksena oli se, että johtajat roikkuivat joten kuten muutoksessa mukana.
     Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että paljon on onnistujia kuten verohallinto, tulli, patentti- ja rekisterihallitus, maanmittauslaitos, jne. Kakki nämä ovat ensisijaisesti lähteneet asiakkaiden tarpeista eli yhteiskunnan muutoksista.
     Tässä viitekehyksessä urheilujohtaminen on pahimpia epäonnistujia. Syytä tästä ei voi asettaa yksinomaan kahden ylimmän olympiakomitean johtajalle. Ikävä kyllä vastuu epäonnistumisesta on kuitenkin heillä.
     Nykyinen olympiakomitean puheenjohtaja on toiminut lähes koko uransa monopooliorganisaatioiden johtajana, joilla on automaattirahoitus, viimeksi Veikkauksen toimitusjohtajana. Kakkosmiehellä on saman tyyppinen tausta.
     Nyt kun tilanne kehittynyt siihen pisteeseen, että miehet ovat menettäneet uskottavuutensa, jatkolle on heikot mahdollisuudet. Hyvinä verbaalikkoina he olivat kyennet vuoksi kymmeniä luomaan kuvaa, että kohta (myöhemmin tapahtuu), mutta tällä välin muu maailma on ajanut ohi. Se on ajanut niin rajusti ohi, ettei urheilun monopoliasemakaan tarjoa suojaa.
     Yhä laajemmalla rintamalla kysytään, miksi valtion pitää tukea huippu-urheilua. Tosi asia on, että huippu-urheilulla ei mitään merkitystä Suomen imagolle, joka lisäisi maan elinvoimaisuutta. Se on hukkaan heitettyä rahaa. Jos sponsorit rahoittavat, Valtio voi vähän tukea. Nyt on päinvastoin.

Isännättömän rahan käyttöä tulee erityisesti valvoa. Tämäkin on urheilun ylätasolla päinvastoin. Loukkaannutaan ja suhtaudutaan ylimielisesti tarkastusraportteihin.
     Kuvaavaa on että kun paikallinen revisio pyytää ministeriltä lisäselvitystä matkalaskuun, hän nöyrästi tuo selvityksen. Tämä kuuluu nykyhallinnon arkeen. Tietysti poikkeuksia on, mutta ylimielisyyttä hyvin harvoin.


torstai 25. elokuuta 2016

2004. Inhorealistinen TP Niinistö

     Yliopistoihmiset ovat saaneet kyytiä milloin minkin kädestä ja pääministeritasolta on esitetty kolme hyvää syytä professorina olemiseen. Dosentit kuitenkin sen kun vain päivystävät.

Tämä nousee mieleen median Itämeren ponderireaktioista ja lukiessa TP Niinistön pitämää puhetta suurlähettiläspäivillä.
     Vaikka on paljon hälyä, on totta, että Eurooppa on liikkeessä.  Onko kyse peripetiasta, laajasta käännepisteestä, kukaan ei tiedä?  Jos kykenee sanomaan, että varmasti on, on joko ennustaja tai todellinen moni viisas, sillä suuri käänne on yleensä niin laaja, että sitä on vaikeaa huomata. Joku voi sanoa tähän, ettei tässä mitään käännettä kannata odottaa, koska paikat jo rutisevat.
     Joka tapauksessa Suomessa on erittäin hyvä tilanne siinä, että meillä tutkijat ja yliopistoihmiset esittävät arvioita ja tutkielmia Suomi - Venäjä suhteista, vaikkapa Mika Aaltolan analyysi http://www.fiia.fi/assets/aaltola_kosmopolis_2_2016.pdf
     Tämän tyyppisillä analyyseillä näyttää olevan jonkinlaista vaikutusta, miten johtavat ulkopoliitikot retorisella tasolla kommunikoivat julkisuuteen, jopa myös sisältöön sinänsä tai ainakin tyyliin. On kaukaa haettua sanoa, että a la Aaltolan analyyseillä ja TP puheella on yhteisiä elementtejä, mutta viisas TP ei tietenkään jätä niitä lukematta puhumattakaan, että  Hän suhtautuisi niihin, kuin pääministeri, joka puhui kaiken maailman dosenteista.

2003. Ahdistava ja pelokas aatto

      Vaikka Harmaalassa oli joenrantamaisemat, en muistele tuota aikaa mielelläni. Juuri ennen joulua äiti sanoi alkavansa kasvattaa minua tosissaan. Olin 10-vuotias. Setäni Antti nyökkäsi vieressäni.
     Äiti jatkuvasti toisteli muun väen kuullen, että Pekasta tulee työmies. "Sinä tottelet ainoastaan ja vain minua". Myöhemmin ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli nöyryyttää ja viedä itsetuntoni kostoksi isälle.
     Sinä jouluna pääsin isovanhempieni luo Pennalaan, jonne tuli myös isäni, joka oli muuttanut etunimensä Kimiksi. En tuntenut tumma pitkää miestä. Jonkinlainen tervehtiminen vaihdettiin.

Aattoillan puoli välissä jouduin äidin vaatimuksesta kävelemään takaisin Harmaalaan äidin luo. Tie oli umpihankea.
     Kun jätin vähäiset lahjat isän luokse enkä suostunut kertomaan mitään Pennalan joulusta ja isästä, äiti ja Harmaalan väki suuttuivat ja sain vain vellilautasen eteeni.
     PS. Nyt aattoiltoina pyrimme aina viettämään yhteisen hetken ihanien lapsieni, heidän puolisoidensa ja neljän lastenlapseni kanssa.


keskiviikko 24. elokuuta 2016

2002. Ei päivää ilman Nuorisosäätiö käryä

     Ei päivää ilman Elanto julisti jättiseinämainos 1960-luvulla. Nyt slogan voisi olla: Ei päivää ilman poliittista kärähtämistä. Ja vielä ikävämpää, tahti vain kiihtyy, sillä Keskustaa lähellä oleva Nuorisosäätiö on joutunut Yle uutisten mukaan arveluttavaan valoon jo toisen kerran perustehtävässään edullisen asuntojen tuottamisessa opiskelijoille.
     Ylen tietojen mukaa mukaan säätiö  rakentaa vastoin säädöksiä kovan rahan taloja ja sijoittaa tuotantonsa rahoittamiseksi keräämiään varoja erittäin riskialttiisti, mitä alan ammattilaisetkin ihmettelevät. Säätiön yhteyteen on perustettu erikoinen kiinteistösijoitusyhtiö markkinoimaan ja välittämään asunoja. Kummankin johtotehtävissä häärivät pitkäaikaiset keskustavaikuttajat Aki Haro ja Pentti Nousiainen.

     Lienee turhaa mainita, että säätiö saa valtion rahoitusta ja takuitta lainoilleen, jolloin riskisijoitustoiminta saa luonnollisen selityksen isäpapan toimiessa takuumiehenä.
     Sekin on turhaa tuoda esiin, että asuntojen vuokrat ovat markkinahintaisia, vaikka koko yleishyödyllisen asuntotuotannon piti alun perin tarjota edullisia asuntoja. Tämä oli ykköstavoite. Nyt tämä tavoite on ajat sitten hylätty, mitä ihmeellisempien poliittis-hallinnollisten suhmurointien seurauksena ARA:n poliittisen virkamiesjohdon vain räpytellessä silmiään.
     Tämä cace on vain yksi lenkki asuntokustannusten jatkuvasta noususta ja siinä, miten julkisyhteisöjen yleishyödyllinen asuntotuotanto on muuttunut vitsiksi. Se on myös yksi lenkki siinä, miten puolueet junailevat verovaroja taustaryhmilleen, Nuorisosäätiön tapauksessa 100 miljoonia euroja kiinteistöihin,  korruptiolle alttiissa toimintaympäristössä. Mikä pahinta se on kouluesimerkki piilopuoluerahoituksesta, jossa puolueet oman etunsa nimissä ummistavat silmänsä. Laillisuusvalvojat ovat tämän tehneet jo ajat sitten.
     Tuntuu edes naiivilta mainita, että isännättömällä rahalla on vaikeaa saada aikaan lainsäädännössä osoitettuja yhteiskunnallisia tuloksia , mutta se rtaha erittäin kärkäs menemään väärin taskuihin.

tiistai 23. elokuuta 2016

2001. Näin poliittinen virkanimitys näkyy päivän politiikassa

      Kokoomuslainen Kiinan suurlähettiläs Jari Gustafsson nimitettiin keväällä 2015 TEM:n kansliapäälliköksi Stubbin harmiksi ohi Olli-Pekka Heinosen, joka on niin ikään kokoomuslainen.
     Joka tapauksessa kokoomus sai haluamansa värisen miehen ministeriönsä virkamiesjohtoon. Edellinen kansliapäällikkö Erkki ”Leuka” Virtanen oli sitoutumaton ja armottoman pätevä ja sanova päällikkö vailla puoluepoliittisia pyrkimyksiä. Hän jätti politikoinnin poliittiselle johdolle. Mahdollisissa muistelmissa ehkä saadaan tarkempaa tietoa.
     Nyt Gustafsson ehdottaa kuin suoraan EK:n käsikirjasta palkka-alea, jonka Sipilä tyrmää. Tällainen ehdottelu sopii huonosti neutraalin virkamiehen rooliin. Mutta kun on puolueen soturi, niin soturin pitää palkkansa ansaita.
     Tällaiset manööverit kuuluvat kuitenkin valtiosihteerin toimenkuvaan. Ehkä nämä ehdottelut TEM:ssä loppuvat, jos ja kun TEM saa demariministerin seuraavassa hallituksessa..


2000. Henkilökunnan syvähaastattelu

      Päivän päätteeksi sovittiin, että haastattelisin kaikki henkilöt. Se oli melkoinen urakka, jos kymmenenkin prosenttia aiemmin kuulusta piti paikkansa. Tunnetta tuntui olevan niin paljon mukana, ettei kyselytutkimus toisi riittävästi esille syvissä pohjavirroissa piileskelevää todellisuutta.
     Haastattelujen anti yllätti, sillä työntekijät puhuivat avoimesti henkeäsalpaavia tarinoita työyhteisön ihmeellisyyksistä. Äänenpainot olivat provosoivan suoria. Puheista päätellen virasto oli varsinainen riitojen temmellyskenttä. Käydessäni yksityiskohtaisesti henkilö henkilöltä läpi tuloksia, ne olevat karmeita:
     ”Arkisto kuin pommi, henkinen panos kova, uhkailua, pelon ilmapiiri, stressi, mikään ei ole turvallisesti hallinnassa, S ja R suosikkeja, miksi täytyy olla näin, yksi ihminen on opetellut uutta 50 vuotta, tulee kirottua, luottamuspula, jne”.
     Parin viikon kuluttua sain kyselyjen alustavat tulokset sellaiseen kuntoon, että lähdin pitämään käräjäoikeuteen keskustelutilaisuutta. Se toisi tarkennuksia avoimiin kysymyksiin.
     Laamanni hyväksyi päivän agendani. Kokoushuoneessa puhuin taas kerran hyvän johtamisen periaatteista ja siitä, millainen oli hyvin johdettu yksikkö, mikä sai kielet kirpoilemaan sinne tänne.
     Johtoryhmästä kertoessani vaadittiin heti sen kokoontumista, muttei tiedetty, ketkä siihen kuuluivat, jolloin laamanni alkoi luetella nimiä.
     Keskusteluissa kävi ilmi, että oli käskemistä alakertaan, tiedon pimittämistä, valehtelua, sattumanvaraista töiden jakoa, luvatta poissaoloa, epämääräisiä ylityöpalkkoja, osastosihteerin määräilyä – siis todellinen sekamelska.
     Palasin junalla väsyneenä kotiin.


maanantai 22. elokuuta 2016

1999. Nämä kirjailijat ovat huijareita

     Kirjailijat eivät ole huijareita sen takia, että he keksivät juttunsa. Meistähän itse kukin viljelee valkoisia valheita. Kirjailijat pystyvät kuitenkin sanomaan, mitä toinen ihminen ajattelee ja millä motiivilla tämä tekee tekojaan, joita kukaan ei ole nähnyt.
     Tämän vielä pysyisi vielä jotenkuten hyväksymään arkielämän rajoissa, mutta hälytyskellot alkavat soida, kun kirjailijat kykenevät kertomaan ihmisten teoista toiselle puolelle maapalloa siellä käymättä ja turvautumatta teknologian apuun.
     Kaiken lisäksi näin menetellessään kirjailijoiden pitäisi olla yhtä aikaa läsnä ainakin kolmessa eri paikassa.
     Lopullisesti katala huijaus paljastuu käydessä ilmi, että kerrottuja henkilöitä ja tekoja ei ole olemassakaan ja siitä huolimatta lukijat ottavat ne omakseen. Siksi kirjailijat ovat varallisia vallanpitäjille.  


sunnuntai 21. elokuuta 2016

1998. Karamazovin veljekset pelialan takapiruina

     Tarkemmin sanottuna peräsimessä pitäisi istua Dostojevski. Hän käytti häikäisevää mielikuvitustaan luodessaan veljesten hahmot ja oli myös itse kasinomiehiä, pelasi ja hävisi.
     Veljesten elämä kuvaa ajatonta ihmissuhdepeliä ja samalla tarunhohtoista aromaisemaa, kesällä ja talvella.
     Tolstoin Sota ja rauha romaani jo nimenä lietsoo mielikuvituksen liikkeelle, miltä sota näyttää. Se voisi melkein toimia tykistön kenttäohjesääntönä sotatieteen alkeiskoulussa. Moskovan palo ja Napoleon katselemassa sitä ratsunsa on yksi historian pysäytyskuva.
     Samaan ihmiskunnan kirjasarjaan kuuluvat useat uskonnolliset kirjat, kuten raamattu.
     Ei näistä kirjoista mitään hyllyistä repäistävää pelialalle ole. Ne kuitenkin tonkivat ihmiskunnan sisimpiä tuntoja ja tapoja kestävällä ja läpileikkaavilla tavoilla, sykähdyttäen miljardeja ihmisiä ympäri maailmaa eri aikoina.
     Tätä sarjaa lukeminen saa mielikuvituksen kotkan selkään. Tällaista maailman eri kulttuurien mosaiikkia peliala ehkä tarvitsee tuekseen.
     Talouselämässä oli vuosi siiten on juttu,  miten Rovio on poikinut uusia alan yrityksiä Suomeen.  Eri asia on riittääkö kiireisten nuorten ihmisten aika ja kärsivällisyys tähän epävarmaan tiedon hankintaan. Ehkä tutustumien sarjan teoksiin ainakin virkistää.


lauantai 20. elokuuta 2016

1997.Uudet keksinnöt ovat kimmokkeita juoksuhaudoista


     Otsake osoittaa, että totuuteen sisältyy aina annos katkeruutta.
     Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, vaikka olot olivat kurjat, elämä oli verrattomasti parempi kuin juuri päättyneen hirveän sodan olosuhteissa. Vaikka Euroopassa tykkien vaiettua vaelteli jalkapatikassa ja kärryillä 10 miljoonia ihmistä, heillä oli toivoa. Berliini ja Dresden rakennettiin hätkähdyttävän nopeasti jaloilleen samalla, kun pitkin Britanniaa virsi ennen näkemätön määrä uusia hittituotteita. Useimpien näiden perustana käytettiin sodan aikana viimeisen päälle viritettyjä sotateknologioita.

     Morris Minin ja kaksi kerroksisien bussien (Routemaster) korisuunnittelussa käytettiin hyväksi Spitfire lentokoneen korirakenteen ratkaisuja. Land Roverin alusta perusti kokemuksiin Comet panssarivaunun akselistosta ja vaimennuksesta. Vaikka monet maat ottivat kunnian tutkan keksijänä sotilaskäytössä, se ei estänyt siitä kehittymästä maailmanlaajuiseksi paikantamisjärjestelmäksi. Yhdysvallat on oma lukunsa yhdessä maahan viedyn 3000 saksalaisen huipputiedemiehen kanssa. Maa sai näin etulyöntiaseman mm rakettitieteessä ja teknologian monella muulla alalla.
     Saman aikaisesti sodan kokeneet maat toipuivat myös ällistyttävän nopeasti henkisestä traumoistaan. Jaltan sopimuksen ehdot unohdettiin nopeasti Stalinin miehittäessä muiden vastaan panematta Itä-Euroopan maat rautaesiripun taakse. Hirvittävyydet kokeneet sukupolvet olivat kuolleet ja uudet sukupolvet ovat unohtamassa nämä kauheudet. Samalla teollisten länsimaiden elintaso nousi ripeästi tuottavuutta tukevilla keksinnöillä, myös Suomessa.
     Tämän taloudellisen kehityksen ja henkisen nopean toipumisen ansiosta lähes koko maailma saavutti sodan jälkeen 40 vuotta kestävän kriisittömän kriisin tilan (noncrisis crisis). Tämä ei tarkoita sitä, etteikö suuriakin kriisejä olisi ollut, muttei ei maailmansotien kaltaisia.
     Nyt kun on kulunut lähes 30 vuota rautaesiripun kaatumisesta maailmanpolitiikka, verrattuna II maailmansodan kauheuksiin, on jatkanut enemmän tai vähemmän sattuman varaista kehitystään crisis noncrisis tilassaan. Tässä tilassa nyt on suuri ero Saksan muurin kaatumisen takaiseen noncrisis crisis tilaan, koska uusia keksintöjä tuottavuuden kohottamiseksi ei synny samaan tahtiin kuin silloin. Tutkimukset osoittavat tämän olevan maailmanlaajuinen ilmiö. Viimeisimmän tiedon mukaan Suomessa keksintöjen määrä on pudonnut 14 prosenttia vuositasolla.
     Tuntuu melko lohduttomalta viimeaikaiset tiedot siitä, että Syyrian sota näyttää edistävän keksinnöllisyyttä ja piristävän taloutta alueen puolipimeillä sektoreilla. Tämä saattaa olla seurausta länsimaisten ihmisten elintason nousun aiheuttamasta henkisetä laiskistumisesta. Toivon mukaan se on sitä, eikä sotien vähäisyydestä johtuvaa ideoiden puutetta.

perjantai 19. elokuuta 2016

1996. Sipilän johtamisloikka hallituksessa kaput


     Kehityspolkuja on monenlaisia ja niin on myös kehitystä. Tämä tulee mieleen Sipilän tavassa johtaa ensi alkuun hallitusta johtoryhmänä samoissa työtiloissa, toki ministereiden lähimmät virkamiesavustajat käsivarren päässä. Tästä ideasta on loitonnettu kilometrien päähän, puoluetoreilla tapahtuviin huuteluihin puolien ja tosin.
     970-luvulla Suomessa ihailtiin japanilaisten kykyä muodostaa hallitus pyöreän pöydän ääressä puhtaalta pöydältä ilman edellisen hallituksen ministeriöjaon painolastia.
     Suomessa ketterän ja yhteen hiilen puhaltavan hallituksen muodostamistavasta vain haaveiltiin ennen Sipilää. Hän yritti sitä ilmeisen tosissaan hallituksensa alkumetreillä. Nyt jäljellä ei ole muuta kuin poliittista ja lapsellista kinastelua kuka kukin nokittaa etujen jakamisessa ja jakamatta jättämisessä äänestäjäkunnalleen. Päivähoitomaksun ruljanssiriihi kirkuu kansalle tätä puolueiden valtapoliittisista retoriikkaa, mikä vain syö hallituksen päätehtävää lisätä kansakunnan elinvoimaisuutta.
     Tällaisen politikoinnin vähentämiseen Suomessa on kyllä viime vuosina kaavailtu valtioneuvostovirastoa. Siihen olisi koottu hallitus ja sen ydin avustajakunta tiiviin yhteistyön ja sitouttamisen mahdollistavaan toimintamalliin ja työskentelytilaan. Tämän prosessin aikaan saaminen näyttää vievän vuosikausia, ehkä vuosikymmeniä.
     Tutkimusten ulkopuolelta rekrytoitu on usein pätevämpi, kuin sisältä tullut johtaja. Tämän sanotaan pätevän etenkin perheyrityksiin.
     Tässä suhteessa puolueita voidaan ainakin etäisesti verrata perheyrityksiin ja Sipilää aluksi ulkopuolelta tulleeseen johtajaan. Nyt tämä kortti on käytetty ja Sipilä on tavallinen kuolevainen hallituksen johtamisessa, huonompi kuin ”karkuri” Katainen. Tuskinpa kenenkään muun kuin täysin kokemattoman ja naivisti poliittiseen johtamiseen kuin Sipilän mieleen, olisi välähtänyt panna uuden hallituksen jäsenet istumaan alkukuukausiksi istumaan samoihin tiloihin laatimaan toimintasuunnitelmaa, tutustumaan toisiinsa ja sitoutumaan tulostavoitteisiinsa.
     Kokonaisuudessa tämä tapaus osoittaa kuin vaikea vastustaja neutraalin hallinnon perintö on ja kuinka pinttyneitä poliittisen johtamisen muodot ja maneerit ovat.


torstai 18. elokuuta 2016

1995. Virkamiesten mielialamuutos olympialaisissa

     Kohta eleltiin olympiakisojen aikoja, ja keskipitkän aikavälin talous- ja toimintasuunnittelusta puhuminen oli nyt muotia. Sen sijaan jotkut vanhoilliset johtavat virkamiehet saattoivat pitää strategisesta suunnittelusta luennoivaa virastotodellisuutta ymmärtämättömänä kukkoilijana, jonka paikka oli tutkijakammiossa lukkojen takana. Tavoitejohtamista ylistävä saattoi joutua jopa luennointiboikottiin. Hallinnon mielialamuutos tulosjohtamista ja strategista suunnittelua vastaan oli tosiasia.
     Linjamuutokseen vaikutti Åbo Akademin, Helsingin ja Tampereen yliopistojen sekä valtiovarainministeriön järjestelyosaston tukema mielipideryhmittymä. Tämä hieman vaikeasti tunnistettava porukka katsoi, että julkisen sektorin tuli ennen kaikkea noudattaa neutraalin hallinnon periaatetta eikä siihen sovi tulosjohtaminen ja managemettiopit. Viime kädessä kyse oli suunnittelusihteeristön ja järjestelyosaston valtataistelusta, jonka sihteeristö sen johtajan siirtyessä pankkialalle.


keskiviikko 17. elokuuta 2016

1994. Luennoille pukeutuminen

     Helsinki oli silmissäni suurkaupunki tuoksuineen, valoineen ja ihmisvirtoineen. Se sykki aivan eri tahdilla kuin Haapajärven raitti. Olo isän kotona Herttoniemen Eränkävijöidentorin kaksiossa alkoi tunnustellen. Melko nopeasti kuitenkin ymmärsin, ettei minun ja isän välille syntyisi läheisiä välejä. Hän ilmoitti antavansa minulle joka kuukausi seitsemänkymmentä markkaa, eikä hän opintoihini puuttuisi.
     Aluksi minua huolestutti vaatetukseni, sillä en tiennyt, miten Helsingissä opiskelijat pukeutuivat ja miten siellä ylipäätään käyttäydyttiin. Oletin kavereiden menevän puku päällä luennoille. Isän uusi vaimo Anja osoittautui käytännön ihmiseksi, ja hän kertoi, että voisin käyttää suoria housuja ja villapaitaa. Muutoinkin Anja osoittautui aivan tavalliseksi ihmiseksi. Jostain syystä olin kuvitellut hänen olevan erilainen meihin tavallisiin leivänsyöjiin verrattuna.
     Syksyllä lukukauden alussa rehtori Edvin Linkomies kätteli toisen kerroksen käytävällä jokaisen fuksin, ja vahtimestarit komensivat pojilta kädet pois taskuista. Miehen haukankatse vaani koko ajan, ettei tytöillä ollut pitkiä housuja. Linkomiehen edessä tunsin ensimmäistä kertaa, että jonkun olisi pitänyt jo aiemmin opettaa, kuinka suuri maailma oli.


tiistai 16. elokuuta 2016

1993. Rahapaja korkeimpaan hallinto-oikeuteen

      Rahapajan loppuraportin 300 kappaleen painoksesta jaettiin omat raporttinsa kansanedustajille, Suomen pankin johtajille ja valtiovarainministeriön johtaville virkamiehille sekä valtion talouden tarkastusviraston johdolle. Hallintojohtaja huolehti, että pääsimme käsittelemään loppuraporttia korkeimman hallinto-oikeuden juuri remontoidussa pääistuntosalissa. Kuraattori istui ukkotuomarin paikalla.
     Työryhmän jäsenet keskittyivät puolustajan tehtäväänsä omassa ja opponointiryhmän jäsenet omassa aitiossaan. Saliyleisö muodostui muista seminaarilaista ja paikalle kutsutuista vaikuttajista. Demonstraation seurauksena valtiovarainministeriön valtiosihteeri erotutti rahapajan talouspäällikön. Rahapaja on myöhemmin toteutettu suurelta osin ryhmän esityksen mukaan samoin kun aluepoliittisen työryhmän esitys elinkeinopiirien ja työvoimapiirien yhdistyessä.
     Seminaarin päätyttyä keväällä aloin taas luennoida ja konsultoida virastoissa. Uudenmaan läänin uusiin tiloissa onnistuin kävelemään päin lasiovea. Kuin merkiksi tulevan työn vaikeuksista otsaani nousi ilkeä, verinen kuhmu, jonka syntyperän jätin selittämättä.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

1992. Räikeimmät poliittiset virkanimitykset tuomioistuimiin

     Nyt syksyllä on taas edessä suden hetki kun poliittisin perustein aletaan valita johtotehtäviin virkamiehiä, mm Kelan pääjohtaja.
     Hetkinen. Eihän virka voi olla poliittinen, sillä virka edustaa neutraalin hallinnon näin taas aletaan menetellä, vaikka kuinka mm dosentti Eero Murto varoittaa päättäjiä kirjassaan Virkamiesvaltaa.
     Yleiskunnallisella tasolla poliittisten virkanimitysten jatkuvalla esillä olo julkisuudessa on vanha signaali, miten nuorten ja myös varttuneiden pitää menetellä menestyäkseen julkisessa hallinnossa.

Pitää rekrytoitua mahdollisimman varhain puoluekaartiin. Siinä vaiheessa ei kysytä, millaiset kyvyt henkilöllä on. Kaikki kelpaavat.
     Osaa näistä tarjokkaista vääjäämättömästi työntää eteen päin poliittinen aktiivisuus riippumatta henkilön kyvyistä. Näin keskitason tai jopa sen ala puolelle sijoittuville voidaan perusta esimerkiksi ministeriöön apulaisostopäällikön virka. Tällaisista tapauksista on näyttöjä.
     Tämä sopi erittäin huonosti yhteen hallinnon tuottavuuspyrkimysten, puolueettoman hallinnon ja tasa-arvoisen kohtelun kanssa.
     Se sopii hyvin yhteen puolueiden tarpeeseen saada omia sotureita hallintoon ajamaan puolueen etuja. Puolue hyötyy ja soturi hyötyy.
On totta, että osa puoluepoliittisesti aktiivisista virkamiestä on päteviä. Vaarana kuitenkin on, että he näkymättömällä kädellä ohjailevat neutraalia hallintoa puolueensa ja puoluetovereidensa etujen suuntaan, jopa suoraan hankkien puolueelle etuja.
     Oikeuskansleri ei puutu nimityksiin, koska hän on liian lähellä nimitysprosessia, mukavuusalue voittaa. Voidaan vahvasti epäillä osan poliittisten nimitykistä olevan korruptiota. Nimityksissä vääryyttä kärsivien tulisi viedä asia yleisiin tuomioistuimiin.


perjantai 12. elokuuta 2016

1991. Venäjä lisää Ukrainassa lisää kierroksia

     Maastrichtin sopimuksesta on kulunut aikaa lähes 25 vuotta. EU:n Instituutiot on luotu, rajat avattu ja direktiivejä annettu. Tiedotusvälineet tuovat päivittäin eri medioihin kuvaa EU:n dynaamisesta toiminnasta, mutta todellisuudessa jäsen maat elävät omaa elämäänsä EU-koneiston vain jauhaessa omissa lokeroissaan. Kuvavaa on, että tänä vuonna Välimeren yli tulee viisi miljoonaa pakkolaista, joista Turkin kriisin jälkeen maan kanssa tehty sopimus on käytännössä yhtä tyhjän kanssa.
     Se missä määrin EU on luonut eri maidensa talouteen kasvua ja vireyttä, on hyvin epäselvällä pohjalla. Sitä on mahdoton selvittää monien ristikkäisten, monimutkaisten osin salaisten ja perussopimisten vastaisten ja ketjuutuvien toimenpiteiden takia. Kun nämä toimenpiteet vielä hajaantuvat eriasteisin eri jäsen maihin, epäselvyys on täydellinen.
     Jos EU:n vaikutus jäsenmaidensa talouteen olisi ollut merkittävän positiivinen, se oli kyllä huomattu ja voitu erottaa EU:n omaksi osuudeksi talouden piristymisessä. Nyt EU on riutunut puoli kymmentä vuotta kriisistä ja taaperrellut rahoitusongelmista toiseen. Paradoksi on, että yhteinen euroalueen valuutta estää devalvaatiohyödyn, mutta takaa EKP:n kautta rahoituksen riittävyyden. Tämä on suuren luokan käsittämätön umpisolmu. Brexit on tehnyt Britanniasta vain kivitaakan EU:lle.
     Henkisellä tasolla eurooppalaisuutta on koetettu hitsata yhteen ja edistää yhteistä eurooppalaista arvopohjaa erilaisilla tapahtumilla, mutta instituutiot näyttävät menevän ihmisarvon edelle. Rajoille rakennetaan suojamuureja pakolaisvirran esteiksi. Vaikka YK:n peruskirjan ihmisoikeussäännöt unohdettaisiinkin, EU joutuu tunnustamaan tosiasiat maahan pyrkivien määrien kasvussa. Puskurimaat Turkki ja Libanon ovat jo pullollaan pakolasia eivätkä niiden turvaverkot enää pidä.
     Afrikan 1,2 miljardin rakenteeltaan nuorelle väestömäärän muutolle luontainen laajennuskohde on Eurooppa. Maanosan maiden ja ihmisten varallisuuserot ovat valtavia ja sosiaaliset aidat vielä korkeampia kuin Euroopassa. Köyhiä, nuoria ja opiskelleita ihmisiä on paljon ja he näkevät netistä, miten lännessä eletään. He etsivät dynaamisesti parempaa elämää. Lukutaito ei riitä heille enää valttikortiksi.Täten on selvää, että Euroopan on kohdattava lähitulevaisuudessa rajoillaan miljoonat ja miljoonat uudet pakolaiset.
     Maahanmuuton ratkaisemiseksi eivät yksittäiset pienet toimenpiteet enää auta. EU:n on hyväksyttävä, että sen maihin tulee vuosittain 100 tuhansia pakolaisia ja se, että kunkin maan yhtenä sosioekonomisena projektina ja prosessina on integroida kukin maa maahantulijat omalla tavallaan yhteiskuntaansa.
     EU on kohdistettava samanaikaisesti sopeuttamistoimenpiteet lähtijämaihin, reunavaltioihin ja omaan maahan. Tämä vaatii monen suuntaista ja tasoista yhteistyötä sekä pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Tässä EU ei voi olla kuin uninen ja kuivettunut seurakunta.

torstai 11. elokuuta 2016

1990. Venäjä on aina pitänyt puskuria ympärillään

     Jo Iivana IV (Julma) ymmärsi suoja-alueiden merkityksen Venäjälle hänen vallattua Kazanin alueen tataareilta 1552. Se oli merkkitapaus Venäjän suurvaltiopyrkimyksille. Venäjä ei ole merivaltio kuten Yhdysvallat on.
     Toinen merkittää piirre on, että Venäjä- imperiumi, välillä sortuessaan, on aina noussut jaloilolleen maa-alueensa suurin piirtein säilyttäneen, mutta valtarakenteiltaan muuttuneena. Romanovien Venäjään kestävyyttä moukaroivat kukin tavallaan ja vuorollaan pajarit, ortodoksinen kirkko, idän kansat, pohjolan Ruotsi ja Saksalainen ritarikunta.
     Tsaarien Venäjän pysyi kasassa vuosituhansia lokakuun vallankumoukseen saakka 1917. Tilalle tuli Neuvostoliitto, joka muuttui depression jälkeen Putinin Venäjäksi.
     Venäläinen poliittinen retoriikka poikkea länsimaisesta. Kaikki juontuu Kiovan Venäjään 800-luvulle. Venäläisten putinistinen retoriikka ponnistaa tästä myytistä. Toinen retoriikkaan vaikuttava tekijä on maaorjuuden luoma epäluulo tilanherroihin ja heidän määräämiin työvaatimuksiin. Kolmas on ortodoksinen kirkko ja se ympärillä eri aikoina kulkeneet laajat lieveilmiöt. Neljäs on perinteisiin nojaava kirkko- ja vanhavenäjäkieli.
      Samaan aikaan lännestä kehittyi kristinuskon ansiosta omana aikanaan salliva, oppineisuutta ja tieteitä ja yliopistoja edistävä maailma. Latina oli moderni tieteiden kieli.
      Näyttää siltä, että Ukrainan kysymyksessä kumpikaan osapuoli ei halua erityisemmin perehtyä toisen kumppani arvoihin ja käsitteisiin, historiaan ja neuvotteluperinteeseen.
      Ehkä merkille pantavinta tässä on, että kulloisetkin Venäjän hallitsijat vetoat historiaan. NL:n Stalin jopa siinä määrin Iivana Julmaan, että käski Sergei Eisenstein tehdä Iivanasta Stalinia sukivan elokuvan, millä Stalin pyrki kasvattamaan imagoaan suurena johtajana. Putin vetoaa Venäjän eri suurmahtikausiin.
     Nyt uhkaavaa Ukrainan sodan laajenemista Putin voi aivan hyvin perustella ikivanhalla Vanhalla Venäjällä, joka ammoista ajoista on käsittänyt alueen Moskavasta Krimille.


1989. HUS:n psykiatrille samana päivänä

     Vapaa-ajalla rentoutumisestani ja työviikkoni lyhenemisestä huolimatta en päässyt eroon oudosta koko ajatusmaailmaani peittävästä möhkälemäisestä mitättömyyden otteesta. Se sai minut päivällä hymyttömäksi, illalla surulliseksi ja yöllä unettomaksi. Kasarmikadun huoneessani tajusin, etten pystyisi itse kiskaisemaan mustan masennuksen vaippaa päältäni pois.
    Kokemukseni Mediviren lääkäreistä olivat huonot, mikä oli kyllä subjektiivinen näkemys. Mutta näyttöä huonoa palveluakin oli, sillä mennessäni kerran valittamaan selkääni, nuori naislääkäri totesi hiljaisella päättäväisellä äänellä jalkojen vielä liikkuvan.
     Joka tapauksessa Soitin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin puhelinkeskukseen ja kerroin, että halusin saada apua ja heti ja sain vastaanoton samana päivänä.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

1988. Nenärusto poikki

     Edunvalvontapäätöstä odotellessani isän eläminen yksityisessä dementiakodissa osoittautui kaikkien katastrofien jälkeen isälle onnenpotkuksi. Kaatuiltuaan aikansa ja ripuloituaan liiallisten ulostuslääkkeiden vaikutuksesta huoneensa siivottomaksi, hän putosi vuoteesta katkaisten ranneluunsa ja nenärustonsa. Herttoniemen sairaalan osastolääkäristä oli minulle tullut jo niin tutuksi, että lähes vilkuttelin hänelle tullessamme vastaan sairaalan käytävillä. Nyt kyse ei ollut mistään pikakeikasta.


1987. Poliittiset virkanimitykset ovat osa Suomen rakenteellista korruptiota

     Valtakunnan syyttäjä Matti Nissinen ja Työ- ja hyvinvointilaitoksen johtaja Marina Erhola vastustivat rajusti Ylen taannoin tv-uutisissa poliittisia virkanimityksiä. Heidän mukaansa ne vaarantavat hallinnon legitimiteettiä, heikentävät johtamisen tasoa ja loukkaavat virkaa hakevien tasa-arvoista kohtelua.
     Kertomansa mukaan Nissiseltä oli kysytty jäsenkirjaa hänen hakiessa poliisiylijohtajan virkaa.
     Talouselämä-lehdessä 44-45/2014 oli Seija Holtarin ytimekäs juttu sote-alueiden johtajien virkojen täyttämisestä. Kyseessä on miljardiluokan budjettien yksiköiden johtamisesta. Vaaran on, että nimitykset politisoituvat. HS suhtautui tänään pessimissisesti poliittisista virkanimitykistä eroon pääsemiseksi (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1470714880039?ref=hs-b-paakirjoitukset-2).
     Poliittiset pimitykset palaavat kuin röyhtäisyt, vaikka niiden lopettamiseksi luetaan loitsuja kilpaa, etenkin ennen vaaleja. Ilmiön legendaarinen motto on: poliittisuus ei saa olla este nimitykselle.
      Se on kannatettava lause. Ilman sitä puoluekaaderiin ei saada ihmisiä pyrkimään eteenpäin, ties mihin. Maanviljelijä Jari Koskinen puski itsenä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajistoon ja täysin kokenut Johannes Koskinen teki saman tempun Lontooseen.
      Vaatimatonkin uratien avautuminen riittää varsin hyvin houkuttelemaan jäseniä puolueriveihin.
     Puolue odottaa soturiltaan palveluja. Soturi hyötyy ja puolue hyötyy soturin joutessa kiitollisuuden velkaa puolueelle.
     Jos poliittiset virkanimitykset todella lopetettaisiin, poliittinen järjestelmä saataisi järkkyä ja joutua sekasortoon, kun sillä ei olisi enää riittävästi palkitsemiskeinoja sotureilleen.
     Oikeuskansleri-instituution tulisi nykyistä paremmin selvittää nimitysten taustat ja puuttua de fakto poliittisen perustein tehtyihin nimityksiin.
     Oikeuskanslerin virasto on nyt vain liian lähellä prosessia nähdäkseen, mihin tilaan tässä on ajauduttu.


tiistai 9. elokuuta 2016

1986. Silmänpohjaa ei näy

     Keskuskadun silmälääkäri pani toisen kerran tippoja silmääni mustuaisten suurentamiseksi. Kävin välillä asettamassa parkkimittariin lantteja. Silmänpohjiin ei vieläkään ollut näkyvyyttä. – Ei tänne näe mitään, mitä tämä ruskea neste on, ai se xalcomin jäänteitä, sanoi lääkäri.

     Paineet olivat niin suuret, että lääkäri otti kasviolleen vakavan ilmeen. Täällä ei ollut laitetta, jolla voitaisiin antaa riittävä määrä laseria paineen tasaussysteemiin. - Jos odotatte vastaanottoni päättymistä, voin antaa laseria Keskuskadun yksikössä. Se maksaa 300 euroa. Tulkaa sinne klo 15. 00.

        Määräaikana asetuttuani laserin eteen lääkäri kysyi kuin itsekseen, että annetaanko suurin annos. Turha sitä oli nyt lauantai-iltana kysyä. - Annetaan.

     Nurkan takaa kuului kuin sähkömuuntajan surinaa, ei tuntemuksia, ei kipua. Kaikki sujui ammattimaisesti, ei turhia sanoja. - Tässä teille kortisonia, voi olla särkyä, kaksi tippaa illoin, aamuin. Paineet saattavat nousta väliaikaisesti jopa viiteen kymmeneen, sitten pitäisi laskea. - Tämän suuruinen annos voidaan antaa vielä yhden kerran, kolmen vuoden päästä, lopetti lääkäri.

maanantai 8. elokuuta 2016

1985. Vallan käyttö ja asiantuntijoiden johtaminen


      Johtajana on yleensä pidetty henkilöä, joka on siellä ylhäällä. No ei aina. Taksikuskit saattavat pitää luonnollisena, että johtaja on taksimies, siis asiantuntija, muttei välttämättä auktoriteetti johtaja. Homma hoituu lähes itsestään, pyörillä.
     Mitä jos työntekijät ovat korkeasti koulutettuja, mutta auktoriteetti väijyy takana? Toiminta voi hoitua mutkattomasti, mutta tulosta ei välttämättä synny. Oululaisen Nokian entisen insinöörin kertoman mukaan ryhmä teki viiden kuukauden aikana kolme eri älypuhelin sovellutusta, viimeisimmän heikolla innolla. Minkäänlaista palautetta ei koskaan saatu. Puhumaton auktoriteetti istui yläkerrassa.
    Oululaisen ryhmässä työntekijöiden työpanokset olivat sinänsä hyvin koordinoitu toisiinsa, mutta visio puuttui. Kun on visio, riidat riidellään, mutta tiellä pysytään.
     Esimiehen tärkein tehtävä on huolehtia tavoitteen asettamisesta ja sen seurannasta. Se miten hän tavoitteen asettaa, on oma tieteen lajinsa. Yleensä tähän prosessiin on syytä ottaa mukaan yksikön asiantuntijoita.
     Tässä yhteydessä sanaa auktoriteetti on syytä kavahtaa, auktoriteetti johtamassa asiantuntijoita. Miten se voi onnistua? Tuloksen tekemisen paineet ovat kuitenkin johtamassa siihen, että yhä suuremmassa määrin kutsutaan niin sanottuja auktoriteetteja johtamaan asiantuntijaryhmää, hyviä auktoriteetteja.
     Auktoriteeteista on lyhyt matka vallan väärin käyttäjiin. Aihetta pohti ansiokkaasti Helena Åhman HS:ssa 6.8. (https://www.hs.fi/ura/a1470367778879).
     Vallan väärin käytön mahdollisuutta vähentää huomattavasti, jos henkilö on sinut itsensä ja sen kokonaisuuden kanssa, jota hän johtaa. Jos homma tuntuu liian kuormittavalta ja vaikealta, johtajan ei tule hakeutua sellaiseen johtamisympäristöön ja -tehtäviin. Se sijaan, jos hän rehellisesti tuntee pätevyytensä riittävän ja on innostuneen rauhallinen siitä, mitä tuleman pitää, hän saattaa olla hyvä vallan käyttäjä, siis myös auktoriteetti.
     Pelkkä vallan käyttö luo ilman modernia osallistuvaa ja kommunikoivaa johtamista otollisen maaperän auktoriteettikammon leviämiselle koko yritykseen. Tällöin menestymisen eväät ovat vähissä ja ne tulee syödyksi nopeasti.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

1984. Kerentsin salmen silta – maaväylä Krimille

     Georgian sodan kyynisen karnevalistista loppuvaihetta kuvaa se, kuinka ihmiset Tbilisistä kävivät bussilasteittain katomassa kaupungin laidalla, miltä sota oikein näyttää paikan päällä. Nyt sota siellä on jäätynyt kohmeloon, josta kukaan ei ole kiinnostunut.
     Itä-Ukrainan  pitkittyvä kriisi osoittaa, että kyse ei ole vain sapelien kalistelusta, vaan harkitusta pitkän aikavälin painostamisesta. Venäjän tavoitteena on, ettei Ukraina pääsisi kehittymään länsisuuntautuneeksi maaksi, vaan se olisi korruptoitunut ja heikko valtio, jota Venäjän oli helppo hallita ja ohjailla eri keinoin. Venäjän lisääntyvällä painostuksella Ukrainaan tavoitteena on saada aikaan tilanne samankaltaiseksi, kuin se on nyt Etelä-Ossetiassa.
     Tilanne on vielä kuitenkin epäselvä Ukrainassa. Asiantuntijat ovat esittäneet monia eri teorioita Venäjän lopullisista tavoitteista. Putin ystävä Arkadi Rotenberg on saanut urakan rakentaa silta Krimille Kerentsin salmen yli vuoteen 2018 mennessä.
     16 kilometrin silta Asovanmeren niemen jatkeena yli salmen on kallis ja kriisitilanteissa ilma-aseille haavoittuva. Näyttää siltä, että kuitenkin Venäjän korvaa sillalla maaväylän valtaamisen Mustanmeren rantaa pitkin Krimille.
     Käytävän saaminen ei tapahtuisi käden käänteessä. Separatistien voimin se ei onnistu. 200 kilometrin kapea rintama Mustameri selustana on sotilasstrategisesti vaarallinen sen haltijoille. Se on vihollisen katkaistavissa suhteellisin pienin resurssein.
     Kunnollisen maayhteyden saaminen mannerta pitkin toisi kuitenkin Putinille aivan toisen suuruusluokan edun ja turvatien Krimille kuin riskialtis silta tai nykytilan jäädyttäminen. Samalla se varmistaisi Itä-Ukrainan liittämisen tiiviiksi osaksi Venäjän valtapiiriä.


perjantai 5. elokuuta 2016

1983. Vanhan valtaus ja maisterin paperit

     Mennessäni hakemaan loppumerkintää Porthanin kuudennen kerroksen matematiikan laitokselta jouduin käyttämään portaita, koska hissit eivät toimineet: opiskelijat olivat vallanneet kitaroineen talon aulan, ruokalan portaat ja hissien edustat

Saisin vihdoin filosofian kandidaatin suoritetuksi, kunhan löytäisin miehen, joka sellaisen todistuksen minulle antaisi.
     Dekaani istui huoneessaan pelokkaan näköisenä kysyen, miltä portaikossa näytti. Kertoessani siellä istuvan kitaransoittajia hän räpytteli hermostuneesti silmiään ja kokosi työpöytänsä papereita kasaksi eteensä. Hän selasi pitkään epäileväisesti opintokirjaani.
     Hän kaipaisi merkintää cumlauden suorittamisesta, ja vähän kiihtyneenä kysyi, missä se on. Kun vähän töksähtäen ilmoitin, ettei missään, hän veti huulensa viivaksi. Kerroin ennekuin mies ehtisi enemmän suuttua, ettei sitä tarvinnut, jos on suorittanut neljä aproa ja matematiikasta laudaturin. Hän istui hetken epäluusoisena, mutta jo vähän leppyneenä virkkoi, että näin se taitaa olla. Tämän jälkeen mies alkoi etsiä opintokirjastani viittä vaadittavaa erikoiskurssia eikä löytänyt kuin neljä. Kun lopuksi uskalsin huomatta, että viides kurssi on matematiikan historia, hän tuhahti ja iski filosofian kandidaatin leiman.
     Edellisenä iltana istuskellessani manalaporukan kanssa joku oli kertonut, että meneillään oli jonkinlainen Vanhan valtaus. Kukaan ei siihen erikoisemmin reagoinut kuitenkaan.


keskiviikko 3. elokuuta 2016

1982. Venäjän konsultaatiopyyntö Natomaille sekä Suomelle ja Ruotsille Moskovaan

     Putinin ja S Niinistön kesäinen tapaaminen Kultarannassa johti jo paikaan päällä tuloksiin Putinin hyväksyessä Niinistön ehdotuksen selvittää transpondereiden käyttöä. Putin huomautti, ettei kysymys koske vain Venäjän lentokoneita, vaan myös Natomaat ovat ottaneet transpondereitaan pois päältä lentäessään Itämerellä. Kokoukseen on kutsuttu Natomaat sekä Suomi ja Ruotsi Suomi.
    Alkuviikosta Venäjä on esittänyt konsultaatiota transpondereista ja sotilaallisten toimien vilkastumisesta Itämerenalueella laajemminkin Venäjästä Länteen.
     Baltian maat ovat syystä säikähtäneet, mille Trumpin lausunnot ovat antaneet katetta hänen uhatessa lopettaa Natoavut, maille, jotka eivät riittävästi panosta Naton omaan osuutensa verran.
     Puolustusministeriön sotilaspoliittisen osaston ylijohtaja Janne Kuusela ei pitänyt konsultaatiota tavattoman, mutta myönsi, ettei sellaisia aiemmin ei juuri järjestetty näin suurille ja arvovaltaisille maille ja liittoutumalle aiemmin.
     Talvi- ja jatkosodasta sekä Lapin sodista meidän muistot konsultaatioista voisivat olla paremmatkin.  Ymmärrämme Baltian maiden huolestumisen.
     Virallista kutsua emme ole saaneet epävirallisten tietojen mukaan kuitenkin kyseessä olisi asiantuntijoiden tapaaminen, mikä huomattavasti laskee arvovaltatappion riskiä. Se voidaan tarvittaessa kuitata vain asiantuntijoiden ymmärtämättömyytenä poliittisiin realiteetteihin.
     Asiantuntijataso siis luo kuitenkin maaperään monensuuntaiselle ja jopa innovatiivisille keskusteluille. Jos nyt ei saada aikaan mitään ratkaisuja, saatiinpa aikaan hyödyllisiä mielipidevaihtoja, jotka myöhemmin voivat hyvinkin johtaa tuloksiin.
     Suomelle on tarjottu Venäjän kanssa kahdenkeskisiä neuvotteluja, joita Suomen pitää hyödyntää.








tiistai 2. elokuuta 2016

1981. Räppiä työhuoneessa

     Toisena päivänä tajusin, ettei ensimmäisenä päivänä viereisestä huoneesta kajahdellut helvetillinen popiksi tarkoitettu musiikki ollut kenenkään päähänpisto, vaan sitä sinkoili suunnitelmallisesti seinän täydeltä aamusta iltaan. Tätä petomaista mökää lukuun ottamatta minuun ei ollut kukaan yhteydessä eikä puhelin soinut.
     Tilanne sopi minulle kuin aaveille ullakon hämy, sillä sain lueskella rauhassa kiinnostavia teoksia uutta kirjaani varten. Kirjoitustyöhöni en lupa pyytänyt, sillä niin salaiseksi ja varmaksi tunsin kopperossani oloni nyt ja tärkeäksi tulevan kirjan aiheen.
   Viikot kuluivat nopeasti ja ällistykseni oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain olla kenkään kysymättä minulta mitään. Eristäytymisen onnistumista auttoi myös kaikenlaisten tapaamisten välttely, sillä en käyttänyt hissiä enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli vaara kohdata työtovereita ja joutua jopa puhumaan tekemisistäni.