Sivut

tiistai 19. heinäkuuta 2016

1969. Isän uurnan laskeminen


     Mies lähti vetämään saattuettamme pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.
     Yhtäkkiä mies pysähtyi. Hän nosti erään haudan reunan päältä pienen suojakuvun pois. Ymmärsin, että uurna lasketaan avautuneeseen reikään. Mies oli taikonut jostain valkoisen liinan, joka meni uurnan alta, ja katseellaan kehotti laskemaan uurnan reikään. Hauta oli Anja uurnapaikan vieressä.
     Ottaessani uurnan liinan varaan se tunti raskaalta. Reikä oli pimeä ja yllättävän syvä. Selkääni sattui, kun jouduin koko ajan tunnustelemaan, milloin pohja tulee vastaan. Seisoin Marja-Leenan kanssa muutaman minuutin ääneti haudan äärellä. Keskipäivän talviaurinko tuli jostain pilvenraosta ja valaisi tienoon kirkkaaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti